JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
”Tuleekos draamakasvatuksen avulla lapsista hyviä näyttelijöitä?” saatetaan draamapedagogi Anna-Riitta Partaselta kysyä. Vastaus on selvä: "Vastaan aina, että ei tule hyviä näyttelijöitä. Sen sijaan heistä tulee hyviä ihmisiä." Kuva Janne Raevuori.

”Tuleekos draamakasvatuksen avulla lapsista hyviä näyttelijöitä?” saatetaan draamapedagogi Anna-Riitta Partaselta kysyä. Vastaus on selvä: "Vastaan aina, että ei tule hyviä näyttelijöitä. Sen sijaan heistä tulee hyviä ihmisiä." Kuva Janne Raevuori.

Janne Raevuori

Tunteiden tulkintaa draaman keinoin - draa­ma­pe­da­gogi Anna-Riitta Partanen auttaa lapsia tunnis­ta­maan omia ja toisten tunteita

10.9.2024
Jaana Kosunen

Draa­ma­pe­da­go­gi An­na-Riit­ta Par­ta­nen ra­kas­taa afo­ris­me­ja. Yk­si niis­tä on tämä:

”Jos aut­taa tois­ta avaa­maan nup­pun­sa, on mel­kein kuin kuk­ki­si it­se.” (Mai­ja Paa­vi­lai­nen)

– Ku­vaa eri­no­mai­ses­ti työ­tä­ni draa­ma­pe­da­go­gi­na, hän sa­noo.

Lah­den kou­luis­sa on täs­tä syk­sys­tä läh­tien ryh­dyt­ty jär­jes­tel­mäl­li­ses­ti vah­vis­ta­maan las­ten tun­ne- ja vuo­ro­vai­ku­tus­tai­to­ja. Ope­tus­suun­ni­tel­man mu­kai­set op­pi­jak­sot koh­dis­tu­vat kol­mas­luok­ka­lai­siin, li­säk­si kou­lu­te­taan vi­tos- ja seis­ka­luok­kien opet­ta­jia.

Apu­na opet­ta­mi­ses­sa käy­te­tään draa­ma­me­ne­tel­miä, jot­ka ovat te­at­te­ri­läh­töi­siä. An­na-Riit­ta Par­ta­nen työs­ken­te­lee Lah­den

pe­ru­so­pe­tuk­ses­sa ja te­kee kiin­te­ää yh­teis­työ­tä kau­pun­gin­te­at­te­rin kans­sa. Hän opet­taa luo­kil­le eri­lai­sia draa­ma­me­ne­tel­miä.

– Luo­kan oma opet­ta­ja osal­lis­tuu työs­ken­te­lyyn ja li­säk­si pe­reh­dy­tän opet­ta­jia myös erik­seen, ku­vai­lee Par­ta­nen työ­tään.

Hän iloit­see sii­tä, et­tä draa­ma­kas­va­tus­ta an­ne­taan nyt näin sys­te­maat­ti­ses­ti Lah­den kou­luis­sa.

– Tun­ne- ja vuo­ro­vai­ku­tus­tai­doil­la on kui­ten­kin suo­ra yh­teys sii­hen, mi­ten lap­set ja nuo­ret kou­luis­sa voi­vat nyt ja tu­le­vai­suu­des­sa myös työ­e­lä­mäs­sä, hän pe­rus­te­lee.

Draa­ma­kas­va­tus voi kä­sit­tee­nä ol­la mo­nel­le hie­man epä­sel­vä. Par­ta­nen on­kin saa­nut sel­ven­tää vää­rin­kä­si­tyk­siä ja jopa en­nak­ko­luu­lo­ja, joi­ta ter­mi on saat­ta­nut meis­sä ai­kui­si­kään eh­ti­neis­sä ih­mi­sis­sä ai­heut­taa. ”Tu­lee­kos draa­ma­kas­va­tuk­sen avul­la lap­sis­ta hy­viä näyt­te­li­jöi­tä?” on ky­sy­mys, jo­hon hän on saa­nut vas­ta­ta use­am­man­kin ker­ran.

– Vas­taan ai­na, et­tä ei tule hy­viä näyt­te­li­jöi­tä. Sen si­jaan heis­tä tu­lee hy­viä ih­mi­siä. Heis­tä tu­lee myö­tä­tun­toi­sia ja em­paat­ti­sia, sel­lai­sia, jot­ka osaa­vat kat­soa tois­ta sil­miin, ol­la läs­nä ja kuun­nel­la. Heis­tä tu­lee myös ih­mi­siä, jot­ka osaa­vat il­mais­ta it­se­ään, tul­la ym­mär­re­tyik­si ja tun­nis­taa tois­ten vies­te­jä, hän la­taa.

Kun Par­ta­nen aloit­ti työ­u­ran­sa opet­ta­ja­na 1990-lu­vun alus­sa ja jat­koi myö­hem­min töi­tään eri­tyi­so­pet­ta­ja­na, oli­vat draa­mal­li­set ele­men­tit mu­ka­na hä­nen ope­tus­työs­sään alus­ta saak­ka. Nii­hin hän oli tu­tus­tu­nut kan­sain­vä­lis­ten kurs­sien kaut­ta, joi­hin oli it­se te­at­te­rin har­ras­ta­ja­na osal­lis­tu­nut. Opet­ta­ja­na hän hyö­dyn­si maa­il­mal­ta saa­nei­ta op­pe­jaan ja ai­heut­ti sa­mal­la hie­man häm­men­nys­tä; tämä kum­ma ope kun siir­rät­ti pul­pe­tit luo­kas­sa si­vuun ja pis­ti lap­set liik­keel­le pi­tä­mään ään­tä, joka kuu­lui vä­lil­lä luok­ka­huo­neen ul­ko­puo­lel­le saak­ka.

– Sii­hen ai­kaan ol­tiin vie­lä niin kiin­ni sii­nä op­pi­mis­kä­si­tyk­ses­sä, et­tä par­hai­ten opi­taan, kun is­tu­taan hil­jaa pul­pe­tis­sa ja käy­te­tään kir­jaa ja ky­nää. He­rä­tin kum­mas­tus­ta, kun luo­kas­ta­ni saat­toi kuu­lua ou­to­ja ää­niä, ku­ten nau­rua.

Ny­ky­ään draa­mal­li­sen kas­va­tuk­sen työ­ta­po­jen voi­ma ja vai­kut­ta­vuus jo ym­mär­re­tään. Nyt tie­dos­te­taan se, mi­ten eri­lais­ten roo­lien ja tun­ne­ti­lo­jen ko­kei­le­mi­nen lei­kin kaut­ta aut­taa laa­jen­ta­maan ym­mär­rys­tä niin it­ses­tä kuin muis­ta­kin ih­mi­sis­tä.

– Jo hy­vin pie­ni lap­si osaa sa­noa, mil­lai­nen on hyvä ka­ve­ri tai mil­lai­set sa­nat sa­tut­ta­vat. Draa­ma­kas­va­tuk­ses­sa opit vie­dään käy­tän­nön ta­sol­le; luo­daan lei­kin avul­la tie­tyn­lai­nen tila, jos­sa konk­reet­ti­ses­ti tun­nis­te­taan tun­tei­ta ja opi­taan ta­po­ja toi­mia.

Par­ta­nen sa­noo, et­tä las­ten kes­ki­näi­sen vuo­ro­vai­ku­tuk­sen vah­vis­ta­mi­sel­la on sel­keä yh­teys pait­si ryh­mä­hen­keen ja ylei­siin op­pi­mis­tu­lok­siin, myös pois­sa­o­loi­hin.

– Ei ku­kaan tule kou­luun sik­si, et­tä tä­nään on ma­tik­kaa tai äik­kää. Kou­luun tul­laan sik­si, et­tä siel­lä on ryh­mä, jo­hon saa kuu­lua ja siel­lä on ai­kui­nen, joka nä­kee si­nut.

So­pii­ko draa­ma­kas­va­tus sit­ten kai­kil­le? Pi­tää­kö ol­la eri­tyi­sen rei­pas ja roh­kea ja us­kal­taa­ko sitä heit­täy­tyä? En­tä jos te­kee­kin jo­tain no­loa?

Par­ta­nen ker­too, et­tä ryh­mäs­sä teh­dään las­ten kans­sa en­nen op­pi­jak­son al­kua draa­ma­so­pi­mus. Sii­nä so­vi­taan yh­tei­ses­tä tur­val­li­ses­ta ti­las­ta, jos­sa ke­nen­kään te­ke­mis­tä ei ole tar­vet­ta kom­men­toi­da – el­lei sit­ten ha­lua kiit­tää tai ke­hua tois­ta. Kai­kil­la on oi­keus tul­la kuul­luk­si oma­na it­se­nään, ta­sa­puo­li­ses­ti ja it­sel­le hy­väl­lä ta­val­la.

– Jot­kut lap­set häm­mäs­tyt­tä­vät it­sen­sä ja opet­ta­jan­sa pääs­tä­es­sään ir­ti va­kiin­tu­neis­ta roo­leis­taan. Lei­kin avul­la voi­daan to­del­la saa­da ih­mei­tä ai­kaan, Par­ta­nen sum­maa - ja päät­tää kom­ment­tin­sa afo­ris­miin, si­tee­ra­ten täl­lä ker­taa ru­noi­li­ja He­le­na An­ha­vaa:

"Jot­ta jak­sai­si ol­la ai­kui­nen täs­sä maa­il­mas­sa, on saa­ta­va ol­la rau­has­sa lap­si."

Lue lisää aiheesta