”Tuleekos draamakasvatuksen avulla lapsista hyviä näyttelijöitä?” saatetaan draamapedagogi Anna-Riitta Partaselta kysyä. Vastaus on selvä: "Vastaan aina, että ei tule hyviä näyttelijöitä. Sen sijaan heistä tulee hyviä ihmisiä." Kuva Janne Raevuori.
Janne Raevuori
Tunteiden tulkintaa draaman keinoin - draamapedagogi Anna-Riitta Partanen auttaa lapsia tunnistamaan omia ja toisten tunteita
Draamapedagogi Anna-Riitta Partanen rakastaa aforismeja. Yksi niistä on tämä:
”Jos auttaa toista avaamaan nuppunsa, on melkein kuin kukkisi itse.” (Maija Paavilainen)
– Kuvaa erinomaisesti työtäni draamapedagogina, hän sanoo.
Lahden kouluissa on tästä syksystä lähtien ryhdytty järjestelmällisesti vahvistamaan lasten tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Opetussuunnitelman mukaiset oppijaksot kohdistuvat kolmasluokkalaisiin, lisäksi koulutetaan vitos- ja seiskaluokkien opettajia.
Apuna opettamisessa käytetään draamamenetelmiä, jotka ovat teatterilähtöisiä. Anna-Riitta Partanen työskentelee Lahden
perusopetuksessa ja tekee kiinteää yhteistyötä kaupunginteatterin kanssa. Hän opettaa luokille erilaisia draamamenetelmiä.
– Luokan oma opettaja osallistuu työskentelyyn ja lisäksi perehdytän opettajia myös erikseen, kuvailee Partanen työtään.
Hän iloitsee siitä, että draamakasvatusta annetaan nyt näin systemaattisesti Lahden kouluissa.
– Tunne- ja vuorovaikutustaidoilla on kuitenkin suora yhteys siihen, miten lapset ja nuoret kouluissa voivat nyt ja tulevaisuudessa myös työelämässä, hän perustelee.
Draamakasvatus voi käsitteenä olla monelle hieman epäselvä. Partanen onkin saanut selventää väärinkäsityksiä ja jopa ennakkoluuloja, joita termi on saattanut meissä aikuisikään ehtineissä ihmisissä aiheuttaa. ”Tuleekos draamakasvatuksen avulla lapsista hyviä näyttelijöitä?” on kysymys, johon hän on saanut vastata useammankin kerran.
– Vastaan aina, että ei tule hyviä näyttelijöitä. Sen sijaan heistä tulee hyviä ihmisiä. Heistä tulee myötätuntoisia ja empaattisia, sellaisia, jotka osaavat katsoa toista silmiin, olla läsnä ja kuunnella. Heistä tulee myös ihmisiä, jotka osaavat ilmaista itseään, tulla ymmärretyiksi ja tunnistaa toisten viestejä, hän lataa.
Kun Partanen aloitti työuransa opettajana 1990-luvun alussa ja jatkoi myöhemmin töitään erityisopettajana, olivat draamalliset elementit mukana hänen opetustyössään alusta saakka. Niihin hän oli tutustunut kansainvälisten kurssien kautta, joihin oli itse teatterin harrastajana osallistunut. Opettajana hän hyödynsi maailmalta saaneita oppejaan ja aiheutti samalla hieman hämmennystä; tämä kumma ope kun siirrätti pulpetit luokassa sivuun ja pisti lapset liikkeelle pitämään ääntä, joka kuului välillä luokkahuoneen ulkopuolelle saakka.
– Siihen aikaan oltiin vielä niin kiinni siinä oppimiskäsityksessä, että parhaiten opitaan, kun istutaan hiljaa pulpetissa ja käytetään kirjaa ja kynää. Herätin kummastusta, kun luokastani saattoi kuulua outoja ääniä, kuten naurua.
Nykyään draamallisen kasvatuksen työtapojen voima ja vaikuttavuus jo ymmärretään. Nyt tiedostetaan se, miten erilaisten roolien ja tunnetilojen kokeileminen leikin kautta auttaa laajentamaan ymmärrystä niin itsestä kuin muistakin ihmisistä.
– Jo hyvin pieni lapsi osaa sanoa, millainen on hyvä kaveri tai millaiset sanat satuttavat. Draamakasvatuksessa opit viedään käytännön tasolle; luodaan leikin avulla tietynlainen tila, jossa konkreettisesti tunnistetaan tunteita ja opitaan tapoja toimia.
Partanen sanoo, että lasten keskinäisen vuorovaikutuksen vahvistamisella on selkeä yhteys paitsi ryhmähenkeen ja yleisiin oppimistuloksiin, myös poissaoloihin.
– Ei kukaan tule kouluun siksi, että tänään on matikkaa tai äikkää. Kouluun tullaan siksi, että siellä on ryhmä, johon saa kuulua ja siellä on aikuinen, joka näkee sinut.
Sopiiko draamakasvatus sitten kaikille? Pitääkö olla erityisen reipas ja rohkea ja uskaltaako sitä heittäytyä? Entä jos tekeekin jotain noloa?
Partanen kertoo, että ryhmässä tehdään lasten kanssa ennen oppijakson alkua draamasopimus. Siinä sovitaan yhteisestä turvallisesta tilasta, jossa kenenkään tekemistä ei ole tarvetta kommentoida – ellei sitten halua kiittää tai kehua toista. Kaikilla on oikeus tulla kuulluksi omana itsenään, tasapuolisesti ja itselle hyvällä tavalla.
– Jotkut lapset hämmästyttävät itsensä ja opettajansa päästäessään irti vakiintuneista rooleistaan. Leikin avulla voidaan todella saada ihmeitä aikaan, Partanen summaa - ja päättää kommenttinsa aforismiin, siteeraten tällä kertaa runoilija Helena Anhavaa:
"Jotta jaksaisi olla aikuinen tässä maailmassa, on saatava olla rauhassa lapsi."