Tämä on niin kut­sut­tu story tell -ar­tik­ke­li. Par­haan lu­ku­ko­ke­muk­sen saat käyt­tä­mäl­lä kan­net­ta­vaa tai pöy­tä­tie­to­ko­net­ta.

En­sim­mäi­se­nä vie­ras ais­tii ter­van tuok­sun.

Hie­man sa­vu­mai­nen män­nyn tuok­su – tut­tu ter­va­hau­doil­ta ja puu­ve­neis­tä – tul­vii vä­ke­vä­nä sie­rai­miin.

Kun avaa te­ol­li­suus­hal­lin oven ja kä­ve­lee pe­rem­mäl­le, edes­sä au­ke­aa oi­kea pe­rin­ne­ra­ken­ta­mi­sen tuo­tan­to­lai­tos. Olem­me tu­tus­tu­mis­mat­kal­la Poh­jan­maal­la pie­nes­sä Uu­si­kaar­le­pyyn kun­nas­sa. Se on Uu­den­kaar­le­pyyn Paa­nu­kat­to Oy:n ko­ti­paik­ka.

Tääl­lä veis­te­tään Nas­to­lan kir­kon uu­det paa­nut. Yri­tys myös vas­taa koko ura­kas­ta ai­na puun han­kin­nas­ta ka­ton asen­nuk­seen ja ter­vauk­seen as­ti.

Kaik­ki al­kaa oi­ke­an puun va­lin­nas­ta. Toi­mi­tus­joh­ta­ja Mar­tin Wiik esit­te­lee näy­te­pa­laa Ah­ve­nan­maal­ta kaa­de­tus­ta män­nys­tä.

– Nas­to­lan paa­nu­ka­tos­sa käy­te­tyis­tä tu­keis­ta suu­rin osa tu­lee Ah­ve­nan­maal­ta, Wiik ker­too.

Män­ty kas­vaa saa­ris­tos­sa hi­taas­ti. Se on paa­nu­jen kan­nal­ta hyvä, sil­lä paa­nuis­sa käy­te­tään lä­hin­nä sy­dän­puu­ta, eli tuk­kien ko­vaa ydin­tä. Sy­dän­puun osuu­den tu­lee ol­la vä­hin­tään 90 pro­sent­tia.

Mitä tii­viim­pää puu on, sitä pa­rem­paa se on paa­nu­jen val­mis­tuk­seen. No­pe­as­ti kas­va­van puun vuo­si­ren­kaat voi­vat ol­la pak­su­ja, mut­ta se on kui­ten­kin ra­ken­teel­taan peh­me­ää.

Paa­nu­vers­taan pe­rus­ta­ja ja ny­kyi­nen hal­li­tuk­sen jä­sen Tom Ny­lund ker­too, et­tä suu­rin Ah­ve­nan­maal­ta sa­hat­ta­vak­si tuo­tu tuk­ki oli hal­kai­si­jal­taan yli 100 sent­ti­met­riä. Sy­dän­puu­ta sii­tä oli jopa 80 sent­tiä.

– Van­him­mat puut ovat var­mas­ti yli 200-vuo­ti­ai­ta, Ny­lund päät­te­lee.

Nastolan kirkon paanukatossa käytettävistä tukeista suurin osa tulee Ahvenanmaalta. Mänty kasvaa saaristossa hitaasti. Mitä tiiviimpää puu on, sitä paremmin se sopii paanujen valmistukseen.

Kulmahiomakone on korvannut veistovaiheessa perinteisen kirveen. Paanuaihiot työstetään piilutuslaikalla oikeaan muotoon.

Kun män­ty­tu­kit on sa­hat­tu, tuo­tan­to­vai­he on mel­ko suo­ra­vii­vai­nen. Paa­nu­ja val­mis­te­taan kah­ta eri pro­fii­lia, te­rä­vä­kär­ki­siä ja pyö­re­ä­kär­ki­siä. Niis­tä saa­daan mal­lin mu­kai­sel­la la­don­nal­la Nas­to­lan kir­kol­le tun­nu­so­mai­nen sal­mi­ak­ki­ku­vi­oin­ti.

Paa­nut sa­ha­taan van­ne­sa­hal­la kii­la­mai­sik­si ja työs­te­tään pii­lu­tus­lai­kal­la oi­ke­aan muo­toon. Ylä­pin­nas­ta veis­te­tään suo­muo­sa ja reu­nat sekä ala­pin­nas­ta suo­mun reu­na-alue. Paa­nui­hin po­ra­taan rei­kä nau­laa var­ten.

Val­miit paa­nut ase­tel­laan te­räs­lan­ka­ko­riin ja vie­dään pi­hal­le up­po­ter­vat­ta­vik­si. Kori las­ke­taan säh­kö­vas­tuk­sil­la läm­pi­ä­vään ter­va-al­taa­seen, jos­sa paa­nut saa­vat "ma­ri­noi­tua" puo­len tun­nin ajan.

Ter­vauk­ses­sa paa­nu saa luon­non­mu­kai­sen suo­jan ja läm­pi­män vä­rin. Väri tum­muu vie­lä huo­mat­ta­vas­ti, sil­lä kat­to ter­va­taan kah­des­ti asen­nuk­sen jäl­keen.

Paanuja valmistetaan kahta eri profiilia, teräväkärkisiä ja pyöreäkärkisiä. Mathias Roslund asettelee paanuja teräskoriin, jossa ne kuljetetaan uppotervattaviksi.

Tervauksessa paanu saa luonnonmukaisen suojan ja lämpimän värin. Väri tummuu vielä, sillä katto tervataan kahdesti asennuksen jälkeen. Kuvassa Jeremia Backman.

Kul­ma­hi­o­ma­ko­neen te­rä­vä ää­ni peit­tää ajoit­tain kes­kus­te­lun al­leen. Vers­taal­la hää­rii ker­ral­laan 5–6 työn­te­ki­jää.

– Val­mis­tus aloi­tet­tiin mar­ras­kuus­sa. Ai­hi­ot ovat jo pit­käl­le val­mii­na, mut­ta veis­tä­mi­nen ja ter­vaus vie­vät pal­jon ai­kaa. Täs­sä on pal­jon työ­tä. Meil­lä ei ole täl­lä het­kel­lä käyn­nis­sä mui­ta ura­koi­ta, Mar­tin Wiik ker­too.

Uu­si­kaar­le­pyys­sä val­mis­tuu kaik­ki­aan noin 32 000 paa­nua. Noin kuu­ti­on ko­koi­sil­le la­voil­le pa­kat­tu­na se tar­koit­taa 65 la­val­lis­ta paa­nu­ja.

Asen­nus­vai­he kes­tää kol­mes­ta nel­jään kuu­kaut­ta. Se al­kaa Nas­to­las­sa heti, kun sää on sii­hen so­pi­va. Nas­to­lan seu­ra­kun­nas­sa on va­rau­dut­tu siir­tä­mään ju­ma­lan­pal­ve­luk­set seu­ra­kun­ta­ta­lol­le pää­si­äi­sen jäl­keen.

Ter­vaa tar­vi­taan noin 4 000 lit­raa ja se os­te­taan Saa­ri­jär­ven Hau­ta­ter­val­ta eli yrit­tä­jä Topi Hak­ka­rai­sel­ta Kes­ki-Suo­mes­ta. Ter­va uu­te­taan van­hois­ta män­nyn­kan­nois­ta pe­rin­tei­sil­lä me­ne­tel­mil­lä.

Ter­van saa­ta­vuus on Suo­mes­sa ra­jal­lis­ta. Hak­ka­rai­sen ter­va­hau­doil­la sitä val­mis­tuu noin 7 000–9 000 lit­raa vuo­des­sa. Mark­ki­noil­la on myös tuon­ti­ter­vaa, mut­ta sitä ei Nas­to­lan kir­kon koh­dal­la käy­te­tä.

Alus­kat­teek­si tu­lee koi­vu­tuoh­ta, jon­ka saa­ta­vuus on vie­lä ter­vaa­kin hei­kom­paa.

– Tuo­hi tu­lee Äh­tä­väl­tä. Se viil­le­tään kas­va­vas­ta puus­ta ja ir­ro­te­taan kaa­de­tus­ta puus­ta, Tom Ny­lund ker­too.

Tuo­hi­le­vyt ovat kool­taan noin puo­li met­riä kant­tiin­sa. Kak­sin­ker­tai­nen tuo­hi­ka­te asen­ne­taan van­han alus­lau­doi­tuk­sen pääl­le.

Paa­nut la­do­taan pääl­lek­käin niin, et­tä vain suo­muo­sa jää nä­ky­viin. Nä­ky­viin jää­vis­sä osis­sa käy­te­tään ta­ko­nau­lo­ja, eli se­pän kä­si­työ­nä val­mis­ta­mia nau­lo­ja. Tämä noin 2 000 nau­lan erä ti­la­taan Häi­jään Pa­jal­ta Sas­ta­ma­las­ta.

Paanukaton aluskatteeksi tulee koivutuohta. Se viilletään kasvavasta puusta ja irrotetaan kaadetusta puusta.

Paanukaton näkyviin jäävissä osissa käytetään sepän käsityönä valmistamia nauloja. Noin viisituumainen, tervakarkaistu naula on komea ilmestys.

Uu­den­kaar­le­pyyn Paa­nu­kat­to on Lah­den seu­ra­kun­nil­le tut­tu kump­pa­ni. Kun Nas­to­lan kirk­koon teh­tiin 2000-lu­vun alus­sa mit­ta­vaa si­sä­re­mont­tia, Uu­si­kaar­le­pyys­sä veis­tet­tiin kirk­koon uu­det pen­kit. Yri­tys oli mu­ka­na myös Nas­to­lan seu­ra­kun­ta­ta­lon pe­rus­kor­jauk­ses­sa.

Nas­to­lan his­to­ri­al­li­nen puu­kirk­ko val­mis­tui 1804, ja sen ny­kyi­set paa­nut asen­net­tiin 1957. Ne on kyl­läs­tet­ty kre­o­soo­til­la ja si­säl­tä­vät si­ten PAH-yh­dis­tei­tä. Kre­o­soot­ti­paa­nu­jen ei ole ar­vi­oi­tu ai­heut­ta­van ter­vey­del­lis­tä hait­taa, mut­ta nii­den huol­ta­mi­nen on han­ka­laa. Ter­va ei imey­dy kre­o­soo­til­la kyl­läs­tet­tyyn paa­nuun. Pur­ku­työ teh­dään hait­ta-ai­ne­pur­ku­na sää­suo­jan al­la.

Ura­kan kus­tan­nu­sar­vio on liki 1,3 mil­joo­naa eu­roa. Kirk­ko­hal­li­tus myön­si ke­vääl­lä 2025 kir­kol­li­sen kult­tuu­ri­pe­rin­nön hoi­toon avus­tuk­sen. Se kat­taa jopa 70 pro­sent­tia paa­nu­ka­ton uu­si­mi­sen ku­luis­ta.

Pe­rin­tei­sin me­ne­tel­min ra­ken­ne­tul­le ja sään­nöl­li­ses­ti huol­le­tul­le paa­nu­ka­tol­le odo­te­taan jopa 150–250 vuo­den käyt­töi­kää. 

Janne Raevuori

Nas­to­lan kir­kon ny­kyi­set paa­nut asen­net­tiin 1957. Ne on kyl­läs­tet­ty kre­o­soo­til­la ja si­säl­tä­vät si­ten PAH-yh­dis­tei­tä. Ter­va ei imey­dy kre­o­soo­til­la kyl­läs­tet­tyyn paa­nuun. Pur­ku­työ teh­dään hait­ta-ai­ne­pur­ku­na sää­suo­jan al­la.

Markku Lehtinen

Nas­to­lan kirk­ko hu­pu­tet­tiin vii­mek­si vuon­na 2019, jol­loin sii­hen teh­tiin kat­ta­va jul­ki­si­vu­re­mont­ti. Kun kat­to on uu­sit­tu, kirk­ko on val­mii­na pal­ve­le­maan seu­ra­kun­ta­lai­sia vuo­si­kym­me­nik­si eteen­päin.

Teks­ti: Mar­kus Luuk­ko­nen

Ku­vat: Jan­ne Ra­e­vuo­ri, Mar­kus Luuk­ko­nen, Mark­ku Leh­ti­nen