JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
"Uskon siihen, että Luoja rakastaa luotujaan ja hän on armollinen", sanoo syksyllä aikuisriparin käynyt Tuuli Lahtinen. Kuva: Ann Rose.

"Uskon siihen, että Luoja rakastaa luotujaan ja hän on armollinen", sanoo syksyllä aikuisriparin käynyt Tuuli Lahtinen. Kuva: Ann Rose.

Ann Rose

Aikuis­ri­pari laittoi aivot solmuun - Tuuli Lahtiselle aikuis­ri­pari oli ajatuksia hyvällä tavalla koetteleva kokemus

10.2.2025
Ann Rose

Tuu­li Lah­ti­nen kävi syk­syl­lä ai­kuis­rip­pi­kou­lun. Se oli­kin aja­tuk­sia ja ai­vo­ja hy­väl­lä ta­val­la ko­et­te­le­va ko­ke­mus. Ker­ran­kin oli mah­dol­li­suus tu­et­tu­na poh­tia kai­kes­sa rau­has­sa sy­viä ja sy­dä­mes­sä tun­tu­via asi­oi­ta. Ko­ke­mus oli niin tär­keä ja hyvä, et­tä Lah­ti­nen suo­sit­te­lee läm­pi­mäs­ti ai­kuis­rip­pi­kou­lun käy­mis­tä muil­le­kin.

Mik­si Lah­ti­nen sit­ten rip­pi­kou­luun läh­ti, sat­tu­man an­si­os­ta pe­rä­ti ai­no­kai­se­na ri­pa­ri­lai­se­na?

– Us­koon tu­lo­ni jäl­keen oli päi­vän­sel­vää, et­tä seu­raa­va as­kel oli­si rip­pi­kou­lu. Ha­lu­sin ko­vas­ti eh­tool­li­sel­le ja koen edel­leen­kin eh­tool­li­sen to­del­la tär­ke­äk­si asi­ak­si us­kos­sa­ni, Lah­ti­nen sa­noo.

Tie ai­kuis­rip­pi­kou­luun kul­ki mo­nen mut­kan kaut­ta. Mat­ka on kui­ten­kin nyt teh­ty ja Lah­ti­nen on tyy­ty­väi­nen ja tyy­ni.

Ori­mat­ti­lan Pa­si­nas­sa ala­kou­lui­kän­sä viet­tä­nyt Lah­ti­nen oli kyl­lä saa­nut ai­koi­naan kas­teen ja käy­nyt jon­kin­lai­ses­sa py­hä­kou­lus­sa­kin.

– Muis­tan ol­lee­ni tuol­loin ko­vin­kin vieh­ty­nyt Jee­suk­sen ih­me­te­koi­hin ja kou­lun kirk­ko­vi­sii­teil­lä olin suo­ras­taan hal­ti­oi­tu­nut Ori­mat­ti­lan kir­kon tun­nel­mas­ta, hän ker­too.

Ylä­as­teel­le siir­ty­es­sä suh­tau­tu­mi­nen us­koon ja Jee­suk­seen kui­ten­kin muut­tui. Vaik­ka mur­ro­si­kä oli muu­toin suht´rau­hal­li­nen, it­se­näis­ty­mi­sen­ha­lu ja kriit­ti­syys kas­voi­vat.

– Ha­lu­sin aja­tel­la it­se­näi­ses­ti ja olin omas­ta mie­les­tä­ni jo niin vii­sas. Kiel­täy­dyin me­ne­mäs­tä rip­pi­kou­luun, mikä ai­heut­ti ih­me­tys­tä ka­ve­reis­sa ja suur­ta pet­ty­mys­tä var­sin­kin äi­dis­sä. Hän oli us­kos­sa ja ru­koi­li ai­na mei­dän las­ten puo­les­ta. Isä on enem­män tie­de­o­rien­toi­tu­nut ja hä­nel­lä on ava­ra maa­il­man­kat­so­mus.

Lo­pul­ta Lah­ti­nen ero­si kir­kos­ta 18-vuo­ti­aa­na. Al­koi pa­rin­kym­me­nen vuo­den mat­ka, joka ai­ka­na tuli suh­tau­dut­tua kaik­kiin us­kon­toi­hin hy­vin kriit­ti­ses­ti, jopa hal­vek­su­en.

– Olin hu­rah­taa pa­has­ti new age -us­kon­non maa­il­maan. Us­koon tu­lon myö­tä ym­mär­sin, et­tä en tar­vit­se tai­kak­ris­tal­le­ja, ta­rot­kort­te­ja, maal­li­sia ta­lis­ma­ne­ja, joo­gaa tai ma­ni­fes­toin­ti­ai­hei­sia self-help-kir­jo­ja. Lo­pul­ta rau­ha löy­tyi­kin ihan lä­hel­tä ja sen vai­ku­tuk­sen tun­sin sil­lä se­kun­nil­la, kun ru­koi­lin ai­dos­ti Jee­sus­ta sy­dä­mee­ni, Lah­ti­nen ker­too.

En­nen us­koon tu­loa Lah­ti­nen kär­vis­te­li ar­jen ja elä­män kään­tei­den kans­sa. Mon­ta asi­aa ker­tyi rep­puun ja al­koi tun­tua, et­tä apu oli­si tar­peen.

– En saa­nut sitä mis­tään te­ra­pi­as­ta ei­kä mi­nul­la ol­lut kos­kaan ol­lut si­säis­tä tur­vaa. Van­hem­pien sai­ras­tu­mi­nen ja ys­tä­vyys­suh­teen rii­tai­sa päät­ty­mi­nen joh­ti­vat lo­pul­ta sii­hen, et­tä aloin ha­puil­la Jee­suk­sen suun­taan.

Lah­ti­nen ker­too läh­te­neen­sä ri­pa­ril­le sil­lä aja­tuk­sel­la, et­tä siel­lä kes­kus­tel­tai­siin Raa­ma­tun tär­keis­tä kap­pa­leis­ta ja vaik­ka­pa kol­mi­nai­suu­so­pis­ta. En­nen ri­pa­ria Lah­ti­nen oli jo ah­mi­nut kai­ken mah­dol­li­sen tie­don kris­ti­nus­kos­ta ja ar­ve­li ole­van­sa niin sa­no­tus­ti kir­ja­vii­sas us­ko­vai­nen.

– Mut­ta mel­koi­nen yl­lä­tys oli­kin, et­tä kun pää­sin to­del­la poh­ti­maan us­koa, ar­moa ja me­ne­mään vie­lä sy­vem­mäl­le us­kos­sa, ai­vot me­ni­vät lä­hes sol­muun, Lah­ti­nen hy­myi­lee ja lu­et­te­lee poh­ti­mi­aan asi­oi­ta:

– Mis­sä Kris­tus oi­ke­as­ti on? Jos­sain kau­ka­na vai meis­sä it­ses­säm­me? Jos ih­mi­sel­lä ei ole ol­lut edes mah­dol­li­suut­ta kuul­la Jee­suk­ses­ta, pe­las­tuu­ko hän? Täl­lai­sia ky­sy­myk­siä rip­pi­pap­pi­ni He­le­na Ylö­nen mi­nul­le an­toi ja näi­tä poh­din. Suu­ri kii­tos hä­nel­le sii­tä, sil­lä ra­kas­tan asi­oi­den poh­ti­mis­ta. He­le­na on ai­van huip­pu­tyyp­pi ja hän oh­ja­si mi­nua hy­vään suun­taan omal­le us­kon­mat­kal­le­ni, Lah­ti­nen kiit­tää.

Hä­nes­tä kir­kon ope­tus voi­si ol­la konk­reet­ti­sem­paa ja kä­si­tel­lä enem­män ar­kea.

– Olen poh­ti­nut sitä mi­ten kirk­ko voi­si ol­la jy­ke­väm­min paik­kan­sa pi­tä­vä, enem­män ru­koi­lua ja kir­kos­sa käy­mis­tä.

– Ih­mi­set no­los­te­le­vat ja pii­lot­te­le­vat us­ko­vai­suut­taan. Suh­tau­duin ai­em­min it­se­kin vä­hän niin, et­tä nuo us­ko­vai­set ovat jo­ten­kin tyh­miä ja höl­mö­jä. Se voi ol­la ei-us­ko­vien jou­kos­sa vä­hän ylei­sem­pi­kin ajat­te­lu­ta­pa, Lah­ti­nen har­mit­te­lee.

Omas­sa ar­jes­sa us­ko konk­re­ti­soi­tuu ru­koi­le­mi­sen muo­dos­sa. Lah­ti­nen ha­lu­aa­kin roh­kais­ta ih­mi­siä ker­to­maan us­kos­taan.

– Sitä maa­il­ma tar­vit­see, hän sa­noo.

Ai­kuis­ri­pa­ri käyn­nis­tyy sun­nun­tai­na 16.3. klo 10 Sal­paus­se­län kir­kos­sa. Li­sä­tie­dot ja il­moit­tau­tu­mi­nen lah­ti.rip­pi­kou­lu@evl.fi / 044 7191 295.

Lue lisää aiheesta