Erkka Westerlund: Voima on itseohjautuvien yksilöiden yhteistyössä
Arvostettu jääkiekkovalmentaja on saanut elämän tärkeimmät opit kotoa, koulusta ja urheilusta, mutta myös kristinusko mahtuu westerlundilaiseen elämän pelikirjaan.
Shanghain jäähallissa kuunneltiin käsi sydämellä Venäjän kansallislaulua ja sitten Kiinan. Kotijoukkue Kunlun Red Starin vaihtoaitiossa kiekon putoamista jäähän odotti päävalmentaja Mike Keenan ja vierasjoukkueen Salavat Julajev Ufan aitiossa päävalmentaja Erkka Westerlund. Ei ole tiedossa, mitä ainoana päävalmentajana maailman kovimmat jääkiekkoliigat, NHL ja KHL, voittanut Keenan mietti, mutta Westerlundin ajatukset harhailivat.
– Tämäkö on sitä, mitä haluan tehdä? Parisataa katsojaa. Halli on lähes tyhjä. Onko tämä Ankkalammen jäältä alkaneen matkan pää, Westerlund kertaa ajatuksiaan viitisen vuotta myöhemmin hotelli Holiday Club Vierumäen aulassa.
Westerlund kuuluu Suomen menestyneimpiin jääkiekkovalmentajiin. Hän voitti Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen peräsimessä olympiahopeaa Torinossa 2006 sekä MM-hopeaa Moskovassa 2007 ja MM-pronssia 2006 Riiassa. HIFK:n Westerlund valmensi Raimo Summasen kanssa Suomen mestariksi kaudella 1997–1998. Kahdella seuraavalla kaudella tuli SM-liigan hopeaa HIFK:ssa ja Jokereissa. Nuorten MM-kisoista on kulta ja kaksi pronssia.
Westerlund valmensi huipputasolla melkein neljäkymmentä vuotta. Samassa ajassa suomalaisessa jääkiekossa ehti tapahtua paljon. Kun Westerlund aloitti kaudella 1981–82 JyP HT:n päävalmentajana I-divisioonassa, Jyväskylässä pelattiin vielä ulkojäällä.
Ensimmäisen arvokisamitalinsa, olympialaisen hopean, Suomi voitti Calgaryssa vuonna 1988. Sen jälkeen on juhlittu olympiavoittoa, kolmea maailmanmestaruutta ja 17 himmeämpää arvokisamitalia.
Suomalaisen jääkiekon perustaa rakennettiin pitkään ja hartaasti ennen kuin menestystä alkoi tulla. Westerlund painottaa, ettei pioneereja, jotka eivät kansainvälisestä menestyksestä päässeet nauttimaan, saa unohtaa.
– Aikansa suurilla pelaajilla, kuten Lasse Oksasella ja Veli-Pekka Ketolalla, ei ollut mahdollisuuksia voittaa samalla tapaa kuin nykypelaajilla, kun maajoukkue ei ollut vielä huipputasolla. Kaikki pelaajat ja lajin parissa toimineet ovat vieneet lajia Suomessa eteenpäin.
Jääkiekko on muuttunut paljon, mutta niin on myös maailma. Urheiluvalmennuksessa ja yhteiskunnassa on menty Westerlundin mukaan ainakin länsimaissa parempaan, humaanimpaan, suuntaan.
– Aiemmin urheilijaa valmistettiin mekaaniseen suoritukseen. Valmennettiin lihaksia. Sittemmin urheiluun on tullut monipuolisempi ihmiskäsitys. Kulma on vaihtunut valmentaja-aikanani tosi selkeästi. Ennen valmentaminen oli valmentajakeskeistä, nykyään urheilijakeskeistä.
Menestyvässä yhteisössä yksilö tuntee olevansa tärkeä osa yhteisöä. Joukkueen tai minkä tahansa yhteisön voima lähtee Westerlundin ajattelussa yksilöjen yhteistyöstä.
– Toivon ja uskon, että yhteiskuntana olemme menossa siihen suuntaan, että tärkein päämäärämme on auttaa toinen toisiamme.
Valmentajana Westerlund havahtui muutokseen Torinon olympialaissa 2006.
– Siihen asti olin ajatellut, että kerron pelaajille kaiken, minkä pelistä tiedän, ja sitten mennään.
Elämäkerrassaan Erkka – Elämän peliä Westerlund kertoo jääkiekon evoluution olleen Torinossa vaiheessa, jossa kaikki huippujoukkueet osasivat puolustaa ja hyökätä laadukkaasti. Pelit ratkaistiin siinä, kuka osasi siirtyä jouhevammin puolustuksesta hyökkäämiseen ja toisinpäin.
Torinossa Leijonien pelikirja antoi pelaajille yksinkertaiset raamit, joiden sisällä kaikkien oli toimittava, mutta raamien sisällä viisikot saivat käyttää luovuuttaan vapaasti.
"Pelaajat tekevät kentällä yhteistyön todella nopeissa tilanteissa. Parhaiten he valmistavat itsensä tilanteisiin sopimalla asioita keskenään. Ei ole tärkeää, mitä valmentaja tietää tai ajattelee, vaan se, miten pelaavat kaukalossa."
– Paras tapa oppia ei ole, että valmentaja kaataa tietoa pelaajille, vaan käy dialogiin, tekee oikeita kysymyksiä ja kuuntelee pelaajaa.
Westerlund muistaa saaneensa idean filosofi Esa Saariselta.
– Saarinen on sanonut, että ajattelu on meidän suurin työkalu. En valmentajana valmenna pelkästään urheilijan kroppaa, vaan yhtä lailla mieltä. Keho ja mieli pitää saada toimimaan yhdessä.
Aikaisemmin Westerlund oli pyrkinyt valmistautumaan otteluihin ennakolta niin hyvin, että huomioi pienimmätkin satunnaistekijät.
– Olen insinöörin poika. Käytin pelin valmistautumiseen niin paljon aikaa ja energiaa, että kun peli alkoi, olin ihan loppu. Kun oli aika toimia ja elää hetkessä, en ollut enää parhaimmillani, hän sanoo ja hymyilee vanhalle itselleen armollisesti.
Toinen tärkeä oppi seurasi perässä.
– Olin pelännyt häviämistä, ja se ohjasi toimintaani. Kun opin asettamaan yksittäisen pelin osaksi isompaa kokonaisuutta, aloin nauttia siitä, että minulla on mahdollisuus voittaa aina, kun pelataan. Aiemmin yksittäisen pelin häviäminen saattoi tuntua maailmanlopulta.
”Iso naksahdus” tapahtui noin 50 vuoden iässä.
– Ymmärsin, että elämä on rajallinen. Sitä on enemmän takana kuin edessä. Piti alkaa nauttia siitä, mitä tekee. Sen jälkeen olen nauttinut sitä enemmän, mitä tiukemmassa paikassa olen. 50–65-vuotiaana olen nauttinut elämästä enemmän kuin koskaan.
On helppo ymmärtää, että huippu-urheilussa menestyksen pakko ohjaa tekemistä. Mestarit muistetaan, mutta on myös profeettoja, joille matka on mestaruuksia tärkeämpää.
– Kun olin nuori valmentaja, Suhosen Ape [Alpo] puhui, että urheilu on leikin jatke. Vasta vanhempana olen ymmärtänyt, että sitä se todella on. On hienoa, että jääkiekosta, leikistä, voi saada harrastuksen kautta ammatin. Olen ollut siinä suhteessa etuoikeutettu.
Westerlund huomauttaa, ettei luisteleminen kumilätkän perässä ole maailman tärkein asia, mutta kansa viihtyy sitä katsoessa.
– Ihannemaailmassa terveydenhuoltoalan voittoja juhlittaisiin samalla tavalla kuin jääkiekkomestaruuksia, mutta maailma ei toimi niin.
Pelaaminen pitäisi nähdä leikkinä, mutta leikkiä pitäisi myös osata arvostaa.
– Parhaimmillaan urheilu tuottaa monenlaista hyvää: tunne-elämyksiä, yhdessä jaettavia kokemuksia, kannustaa liikkumaan. Urheilu on osa kulttuuria ja tuottaa henkistä hyvinvointia. Siinä urheilu tulee lähelle kirkkoa.
Jääkiekkovalmentaja kertoo saaneensa elämän tärkeimmät opit kotoa, koulusta ja urheilusta, mutta myös kristinusko mahtuu westerlundilaiseen elämän pelikirjaan.
– Se miten kirkko opettaa elämästä, ja mitä me yhteiskunnassa ymmärrämme hyvällä elämällä, minusta ne lähestyvät koko ajan toisiaan. Minulle uskonto on toivoa ja toivon luomista, uskoa parempaan ja lähimmäisenrakkautta. Uskonnossa mielenrauha ja mielenterveys on isossa osassa. Kaikki nuo asiat ovat minulle tärkeitä.
Erkka Westerlund on kirkon liikunta- ja urheiluneuvottelukunnan jäsen. Helsingin Paavalin seurakunnan kirkkoherran ja futispapin Kari Kanalan johtaman neuvottelukunnan tehtävä on arvioida kirkon roolia ja tehtävää liikunnan ja urheilun alueella.
Se pyrkii myös osallistumaan liikunta- ja urheilupoliittiseen keskusteluun etenkin urheilueettisestä näkökulmasta ja kiinnittämään huomiota liikunnan ja urheilun ihmisyyttä uhkaaviin epäkohtiin.
Neuvottelukunta haluaa pitää esillä liikunnan ja urheilun merkitystä kirkon työssä ja kirkollisten alojen koulutuksessa sekä vahvistaa seurakuntien työntekijöiden ja luottamushenkilöiden myönteisiä asenteita liikuntaa ja urheilua kohtaan. Paljon muutakin tavoitteisiin on kirjattu.
– Meillä on hienoja ajatuksia siitä, kuinka kirkko, liikunta ja urheilu voisivat tehdä enemmän yhteistyötä. Vielä pitäisi saada ajatukset toiminnaksi. Seurapuolelle meillä on Namikoita, joka on hieno mahdollisuus tuoda kirkkoa ja urheilua lähemmäs toisiaan, Westerlund sanoo.
Menestyksen Westerlund näkee hyvin tehdyn työn sivutuotteena.
– Menestystä tulee ihan varmasti jollain aikataululla, kun pelaajasi harjoittelevat hyvin ja voivat hyvin. Riittävä lepo ja palautuminen on hyvinvoinnin kannalta äärimmäisen tärkeää niin urheilussa kuin työelämässä.
Westerlund tekee myös työelämävalmennusta. Uupumus on valmentajan mukaan suurin peikko suomalaisilla työpaikoilla.
– Voi olla, että sinusta tuntuu, että jaksat tehdä töitä vaikka kuinka paljon, mutta viiden tai viimeistään kymmenen vuoden päästä on seinä edessä. Ihminen voi salakavalasti varastaa levosta päivittäin, että tehdään ensin ja sitten vasta nukutaan, mutta niin ei pidä tehdä. Väsymyksestä tulee vain syvempää ja syvempää.
Yritysjohdonkin on syytä huolehtia jaksamisestaan.
– Jos johtaja voi huonosti, alaiset voivat huonosti. Jos osaa arvostaa elämää, ymmärtää terveyden tärkeyden ja levon merkityksen. Väsyneenä et jaksa elää hetkessä. Kun olet aidosti tilanteessa läsnä, kaikki aistisi ovat avoinna ja sinun on mahdollista elää täyttä elämää.
Kaukalossa ja työelämässä parhaimpaan tulokseen päästään Westerlundin mukaan pelaajaa eli työntekijää kuuntelemalla.
– Oivaltamisesta ihmiselle syntyy parhaimmillaan palo tekemiseen ja itsensä kehittämiseen. Työn tulos on sitä myötä todennäköisesti paljon parempi kuin valmentajan käskyttämänä olisi koskaan ollut. Hyvinvoivan yrityksen tuntee ilmapiiristä, kun yrityksessä vierailee.
Westerlundin yrityksille ja yhteisöille hyvinvoinnin, johtamisen ja tiimityön kehittämistä tarjoavan perheyrityksen nimi on osuvasti Lepoaika.
– Keväällä on ollut noin yksi tilaisuus viikossa. Pandemia osaltaan vähän haittasi. Emme mainosta missään, asiakkaat tulevat puskaradion kautta.
Erkka Westerlund on asunut tärkeimmän joukkueensa eli perheensä kanssa Heinolan Vierumäellä vuodesta 1991. Hän sanoo olleensa siinä mielessä kaukaa viisas, että halusi perustaa perheen vaimonsa Tarja Westerlundin (o.s. Koho) kanssa Vierumäelle, jossa perheenä on hyvä liikkua.
– Se suunnitelma onnistui täydellisesti. Kaikista lapsista tuli liikunnallisia.
Vanhin poika Niklas Westerlund, 32, pelaa jääkiekkoa Ranskassa. Päättynyt kausi meni Annecyn joukkueessa. Tomas Westerlund, 30, seuraa isänsä luistimenpiirtoja. Hän päävalmentaa KeuPaa jääkiekon Mestiksessä, valtakunnan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Kuopus Daniela Westerlund, 24, pelaa salibandya maajoukkueessa ja EräViikingeissä.
– Tarjan vanhemmat Erkki ja Kyllikki Koho käyvät liikkumassa Vierumäellä kanssamme edelleen, vaikka ovat yli 90-vuotiaita. Sitä on hienoa katsoa.
Ensimmäistä kertaa Westerlund kävi Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä 1967 tenniskurssilla.
– Viehätyin paikasta jo silloin. Liikunnanohjaajatutkinnon opiskelun aloitin täällä 1978. Sen jälkeen minulla on ollut vähintään toinen jalka Vierumäellä. Olen työskennellä jääkiekon ja koulutuksen parissa valmentajana, jopa opiston rehtorina ja toimitusjohtajana. Vierumäki on sillä tavoin liittynyt hyvin kiinteästi omaan työuraan ja elämäntaipaleeseen.
Mielitiettynsä Tarjan, tenniksen moninkertaisen Suomen mestarin, Erkka Westerlund kohtasi niin ikään Vierumäellä.
Salavat Julajev Ufa on Erkka Westerlundin viimeisin pesti jääkiekkovalmentajana. Valmentaminen kiinnostaa kuulemma edelleen, mutta voi olla, ettei “Professoria” enää vaihtoaitiossa nähdä.
– Tunnen, että olisin nyt parhaimmillani valmentajana, mutta niin paljon olen kiertänyt jäähalleja, istunut bussissa, lentokoneessa ja hotellissa. Valmentaminen kiinnostaa edelleen, mutta ihan toinen juttu on, haluanko enää sellaiseen rumbaan. Valmentaminen vie kaiken. Kun valmennat, sinulla ei ole muuta elämää. Olen huomannut, että haluan tehdä muutakin, hän sanoo.
Venäjällä Westerlundille kirkastui, kuinka Daavid voittaa Goljatin.
– Tulosta voi tehdä monella tavalla, ja Venäjällä tulosta tehdään venäläisellä tavalla. Heillä on valtavasti taitavia pelaajia, mutta hierarkkisessa mallissa vain yhdet aivot. Meillä on itseohjautuvat pelaajat ja koko joukkueen aivot.
Jääkiekon MM-kilpailut pelataan 13.–29. toukokuuta Tampereella ja Helsingissä. Venäjä ja Valko-Venäjä on suljettu turnauksesta Venäjän hyökättyä Ukrainaan.
Valmennusura käynnistyi jalkapallosta
Pernajassa 30. maaliskuuta 1957 syntynyt Erkka Westerlund oppi luistelemaan Valkon Ankkalammen jäällä. Isä Toivo Westerlund työskenteli Valkossa Rauma-Repolalla laivanrakennusinsinöörinä ja äiti Sirkka firman puhelinkeskuksessa. Perheeseen kuuluivat myös isosisko Leena ja isoveli Eero. Perheen muuttaessa Raumalle 1965 Erkka liittyi Rauman Lukon junioreihin.
Erkka Westerlund valmistui liikunnanohjaajaksi Suomen Urheiluopistosta vuonna 1980 ja liikuntatieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopistosta 1986. Hän on työskennellyt paitsi jääkiekkovalmentajana myös esimerkiksi Jääkiekkoliiton kehityspäällikkönä ja kehityskeskuksen johtajana sekä Suomen urheiluopiston rehtorina ja toimitusjohtajana. Manu Tuppuraisen kirjoittama elämäkerta Erkka – Elämän peliä ilmestyi syksyllä 2019, mutta tiesitkö hänestä tätä.
1 Alkoi 12-vuotiaana valmentaa Rauman Hakrien jalkapallonappuloita. ”Halusin auttaa pikkupoikia saamaan harrastuksesta enemmän irti. Vanhemmalla iällä olen ymmärtänyt, että saan hyvän mielen siitä, että pystyn auttamaan ihmisiä onnistumaan.”
2 Pelasi jääkiekkoa parhaimmillaan I-divisioonassa JyP:ssä 1980-81, jolloin teki 23 ottelussa kolme maalia ja antoi yhden maalisyötön.
3 Meni naimisiin tennispelaaja Tarja Kohon (nyk. Westerlund) kanssa Lahden Ristinkirkossa kesällä 1986.
4 Ylpeä yksinkertainen isoisä. ”Niklaksen poika Vincent, Vinski, on vajaa kaksivuotias. Pappa oli hänen ensimmäinen sanansa.”