Esko Tai­pa­le on elä­nyt jo vuo­si­kym­me­niä tu­le­vai­suu­den ai­ti­o­pai­kal­la. Näin voi sa­noa, kun hän on teh­nyt liki 30 vuo­den uran pe­rus­kou­lus­sa opet­ta­ja­na ja ol­lut sii­tä ajas­ta vie­lä yli 20 vuot­ta reh­to­ri­na­kin.

Siel­lä mis­sä on läs­nä tu­le­vai­suus, on ai­na läs­nä myös muu­tos. Niin­pä reh­to­ris­ta tuli rei­lut kak­si vuot­ta sit­ten myös toi­min­nan­joh­ta­ja, kun Lau­neen kou­lun ti­lal­le val­mis­tui mo­ni­toi­mi­ta­lo Läh­de. Se on pal­jon muu­ta­kin kuin op­pi­lai­tos. Yk­sien sei­nien si­säs­sä on Läh­teen pe­rus­kou­lu, jos­sa ope­te­taan 950:tä op­pi­las­ta vuo­si­luo­kil­la 1–9, sekä päi­vä­ko­ti, nuo­ri­so­ti­lat, ate­ri­a­pal­ve­lut ja lii­kun­ta­hal­li. Läh­tees­sä rei­lun tu­han­nen lap­sen kans­sa työs­ken­te­lee päi­vit­täin noin 160 ai­kuis­ta.

Läh­teen li­säk­si Es­ko Tai­pa­le joh­taa naa­pu­ris­sa Läh­teen kou­lun Lii­po­lan toi­mi­pis­tet­tä, jos­sa ala­kou­lua käy mel­kein 200 las­ta.

Pal­jas­jal­kai­nen lah­te­lai­nen Es­ko Tai­pa­le ker­too ole­van­sa isos­ta per­hees­tä. Kah­dek­sas­ta si­sa­ruk­ses­ta puo­let on opet­ta­jia. Es­ko seu­ra­si iso­vel­jen­sä ja­lan­jäl­kiä Jy­väs­ky­län opet­ta­jain­kou­lu­tus­lai­tok­seen ja luo­ka­no­pet­ta­jan li­säk­si luki it­sen­sä il­mai­su­tai­don opet­ta­jak­si.

– Olin ta­sai­sen hyvä kou­lus­sa ja ajat­te­lin, et­tä pär­jään opet­ta­ja­na, kun osaan vä­hän kaik­kea. Olen myös ai­na ty­kän­nyt las­ten kans­sa ole­mi­ses­ta, Tai­pa­le avaa ura­va­lin­tan­sa syi­tä.

Omia lap­sia Tai­pa­leil­la on nel­jä, kaik­ki jo täy­si-ikäi­siä. Rin­ta­ma­mies­ta­lo on muu­ten hil­jen­ty­nyt, mut­ta nuo­rin lap­sis­ta viet­tää vie­lä vä­li­vuot­ta ko­to­na teh­den opet­ta­jan si­jai­suuk­sia.

Es­ko Tai­pa­leen va­paa-ajas­ta oma­ko­ti­ta­lo ja mök­ki vie­vät osan­sa, min­kä li­säk­si hän har­ras­taa mo­ni­puo­li­ses­ti ur­hei­lua ja mu­siik­kia. Mie­hen voi näh­dä niin pal­lo­pe­li­ken­til­lä, suun­nis­tus- ja maas­to­pyö­räi­ly­rei­teil­lä ja kiek­ko­kau­ka­los­sa kuin kuo­ron tai bän­din ri­veis­sä­kin.

Rei­lu vii­si­kymp­pi­nen Tai­pa­le luon­neh­tii hy­mys­sä suin it­se­ään ”ta­val­li­sek­si suo­ma­lai­sek­si lie­väs­ti yli­pai­noi­sek­si mie­hek­si”. Ai­ka usein ”ta­val­li­suu­teen” liit­tyy suo­ma­lai­sil­la myös se, et­tä ter­veys pra­kaa – ei­kä ole epä­ta­val­lis­ta, et­tä se on sy­dän, joka al­kaa il­moi­tel­la it­ses­tään.

Ai­ka tar­kal­leen vuo­si sit­ten koit­ti myös Es­ko Tai­pa­leen elä­mäs­sä vä­li­ti­lin­pää­tök­sen ja jon­kin­lai­sen suun­nan­muu­tok­sen­kin paik­ka, kun lie­vä sy­dän­koh­taus pa­kot­ti mie­hen am­bu­lans­sil­la sai­raa­laan, leik­kaus­pöy­däl­le, sai­raus­lo­mal­le ja elä­män­ta­pa­re­mont­tiin.

– Kyl­lä­hän se ohi­tus­leik­kaus pe­lot­ti. En­nen leik­kaus­ta Hel­sin­gin Mei­lah­des­sa kaik­ki ta­va­ra­ni lai­tet­tiin mus­taan säk­kiin kän­nyk­kää myö­ten. Ei sii­nä voi­nut ot­taa yh­teyt­tä muu­al­le kuin ylä­ker­taan, Es­ko Tai­pa­le muis­te­lee.

Tai­pa­le on saa­nut ko­din pe­rin­tö­nä us­kon ja kris­til­li­set ar­vot. Sai­ras­tu­mis­ko­ke­mus an­toi Ju­ma­laan luot­ta­mi­sel­le uu­den­lais­ta mer­ki­tys­tä.

– Ar­ki­päi­vien kes­kel­lä us­ko Ju­ma­laan ar­ki­päi­väis­tyy ei­kä ole vält­tä­mät­tä niin nä­ky­vis­sä, Es­ko Tai­pa­le ku­vai­lee.

Leik­kauk­sen jäl­kei­nen kol­men kuu­kau­den sai­raus­lo­ma oli me­ne­mään ja te­ke­mään tot­tu­neel­le mie­hel­le jou­te­no­lon har­joit­te­lua.

– Nu­kuin päi­vä­u­nia ja tein ris­ti­koi­ta ja pa­la­pe­le­jä. Oli pak­ko ope­tel­la pois sii­tä lap­suu­den­ko­dis­ta ja koko suo­ma­lai­ses­ta asen­neil­ma­pii­ris­tä omak­su­tus­ta ajat­te­lus­ta, et­tä pelk­kä oles­ke­lu on syn­tiä.

En­ti­seen ei ole ol­lut täyt­tä pa­luu­ta, sil­lä sy­dän­lääk­kei­den si­vu­vai­ku­tuk­se­na on muun mu­as­sa pa­lau­tu­mi­sen hi­das­tu­mi­nen. Unes­ta, so­pi­vas­ta liik­ku­mi­ses­ta ja ter­veel­li­sen ruo­an saan­nis­ta on huo­leh­dit­ta­va.

Kro­pan li­säk­si myös Tai­pa­leen pää­kop­pa kävi läpi oman pro­ses­sin­sa.

– Kyl­lä olin en­sin Ju­ma­lal­le vi­hai­nen ja kat­ke­ra ja ky­se­lin, mik­si juu­ri mi­nul­le kävi näin. Sit­tem­min aja­tus on kään­ty­nyt niin, et­tä mik­si ei mi­nul­le voi­si käy­dä näin. Ra­jat­to­muu­den ja kuo­le­mat­to­muu­den il­luu­sio hä­vi­si. Jo­kai­nen ar­pi ke­hos­sa­ni muis­tut­taa sii­tä, et­tä Tai­vaan Isä on kui­ten­kin var­jel­lut elä­mää­ni.

Es­ko Tai­pa­le on Lah­den seu­ra­kun­tien yh­tei­sen kirk­ko­val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja sekä seu­ra­kun­ta­neu­vos­ton jä­sen. Kun­nal­lis­po­li­tii­kan puo­lel­la Tai­pa­le on va­ra­val­tuu­tet­tu, puo­lu­ee­naan ko­koo­mus.

Seu­ra­kun­nan luot­ta­mus­hen­ki­lö­nä Tai­pa­le seu­raa isän­sä ja­lan­jäl­kiä. Seu­ra­kun­ta­neu­vos Ris­to Tai­pa­le toi­mi seu­ra­kun­nan luot­ta­mus­teh­tä­vis­sä 40 vuot­ta.

– Van­hem­mil­ta­ni olen op­pi­nut, et­tä jos ha­lu­aa muu­tos­ta, täy­tyy ol­la it­se val­mis toi­mi­maan, Es­ko Tai­pa­le vas­taa­kin, kun hä­nel­tä ky­syy mo­ti­vaa­ti­on läh­det­tä usein vaa­ti­vaan pää­tök­sen­te­ko­työ­hön.

Tai­pa­le iloit­see toi­mi­vas­ta yh­teis­työs­tä Lah­den kau­pun­gin ja seu­ra­kun­tien vä­lil­lä. Yk­si esi­merk­ki sii­tä on Jou­lu­ky­lä, joka muut­taa jou­lun al­la kau­pun­gin to­rin oi­ke­ak­si jou­lun ih­me­maak­si. Tänä vuon­na Jou­lu­ky­lä jär­jes­te­tään 10.–18. jou­lu­kuu­ta.

Seu­ra­kun­nal­la on Es­ko Tai­pa­leen mie­les­tä mo­nia tär­kei­tä teh­tä­viä. Tär­keim­mik­si hän nos­taa kris­til­li­sen ope­tuk­sen yl­lä­pi­tä­mi­sen ja evan­ke­liu­min sa­no­man le­vit­tä­mi­sen sekä kir­kol­lis­ten toi­mi­tus­ten hoi­ta­mi­sen ja ih­mis­ten elä­män tu­ke­mi­sen eri vai­heis­sa.

– Sana ja sak­ra­men­tit ovat tär­keim­mät, kos­ka nii­tä ei mi­kään muu taho yh­teis­kun­nas­sa hoi­da, Tai­pa­le tii­vis­tää.

– Sa­mat ele­men­tit ovat myös mi­nul­le it­sel­le­ni tär­keim­piä seu­ra­kun­nan toi­min­nas­sa.

Seu­ra­kun­nal­la ja kou­lul­la on Es­ko Tai­pa­leen mie­les­tä iso yh­dis­tä­vä teh­tä­vä: toi­von luo­mi­nen. Vaik­ka it­se työs­sä on niin seu­ra­kun­nas­sa kuin kou­lus­sa pal­jon ar­kis­ta puur­ta­mis­ta ja hal­lin­nol­li­sia ru­tii­ne­ja – by­rok­ra­ti­aa­kin, toi­min­nal­la on suu­rem­pi pää­mää­rä: et­tä ih­mi­set sai­si­vat eväi­tä elä­mään­sä ja voi­mia jo­ka­päi­väi­seen ar­keen­sa.

– Kaik­ki, mikä kään­tää kat­seen pois ym­pä­ril­lä ta­pah­tu­vis­ta kiel­tei­sis­tä asi­ois­ta, on hy­väk­si, Es­ko Tai­pa­le tii­vis­tää.

Ko­ro­na-ai­ka, Uk­rai­nan sota ja ta­lou­den epä­var­muus ovat ko­e­tel­leet tu­le­vai­suu­de­nus­ko­am­me en­nen­nä­ke­mät­tö­mäl­lä ta­val­la. Kaik­ki kär­si­vät epä­var­muu­des­ta, mut­ta eri­tyi­sen ko­vas­ti poik­keus­ti­lan­teet ovat is­ke­neet lap­siin ja nuo­riin.

– Mo­net lap­set ja per­heet kär­si­vät yk­si­näi­syy­des­tä. Jot­kut lap­set ovat niin ah­dis­tu­nei­ta, et­tei­vät pys­ty tu­le­maan kou­luun, Es­ko Tai­pa­le ku­vai­lee.

– Ko­ro­na-ai­ka lie­ven­si hy­vin­voi­vien ja pa­hoin­voi­vien per­hei­den kah­ti­a­ja­koa, mut­ta va­li­tet­ta­vas­ti niin, et­tä nyt oi­rei­le­vat myös ai­em­min hy­vin voi­neet lap­set, joi­den per­heis­sä ei en­nen ol­lut suu­rem­pia on­gel­mia.

Tai­pa­leen mie­les­tä toi­von luo­mi­seen ei tar­vi­ta ih­meel­li­syyk­siä: kes­kus­te­lu, kuun­te­lu ja läs­nä­o­lo ovat avai­mia. Kun lap­si tai nuo­ri koh­da­taan avoi­mes­ti ko­to­na ja kou­lus­sa, en­nus­te on jo hyvä.

– Toi­voa luo myös ki­vo­jen asi­oi­den har­ras­ta­mi­nen yh­des­sä, Tai­pa­le li­sää.

Reh­to­ri toi­mii kou­lus­sa työs­ken­te­le­vän hen­ki­lös­tön esi­hen­ki­lö­nä. Es­ko Tai­pa­lees­ta se on kuin ”is­kun­vai­men­ti­me­na ole­mis­ta”. Pai­net­ta tu­lee kah­des­ta suun­nas­ta: hen­ki­lös­töl­tä ja kau­pun­gin päät­tä­jil­tä ja joh­to­por­taas­ta. Pi­tää toi­mia tie­don vä­lit­tä­jä­nä ja en­nen kaik­kea huo­leh­tia hen­ki­lös­tön hy­vin­voin­nis­ta ja luo­da myön­teis­tä il­ma­pii­riä.

Lau­neen kau­pun­gi­no­sas­sa elet­tiin kou­lu­a­si­ois­sa eri­tyi­sen tiuk­ko­ja ti­lan­tei­ta kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten, kun pe­rus­kor­ja­tun kou­lun re­mont­ti oli epä­on­nis­tu­nut ja ai­heut­ta­nut van­has­sa kou­lus­sa si­säil­ma­on­gel­man. Vuon­na 2013 op­pi­laat me­ni­vät jopa lak­koon ti­lan­tee­seen rat­kai­sun saa­dak­seen.

Kou­lu muut­ti pa­rak­kei­hin ja al­koi uu­den ra­ken­nuk­sen suun­nit­te­lu. Van­has­ta jäi lo­pul­ta jäl­jel­le vain lii­kun­ta­sa­li.

Vaik­ka Es­ko Tai­pa­le ni­mit­tää tai­val­ta uu­teen kou­lu­ra­ken­nuk­seen Via Do­lo­ro­sak­si, ai­van uu­den kou­lun suun­nit­te­lu oli myös ”ihan mie­le­tön jut­tu”.

– Reh­to­rin työ on usein on­gel­man­rat­kai­sua, ja nyt pää­si­kin ta­pah­tu­miin re­a­goi­mi­sen si­jaan suun­nit­te­le­maan ihan uut­ta, joka mul­lis­ti kou­lum­me ar­jen.

Uu­si kou­lu­ra­ken­nus si­säl­tää myös avoi­mia ti­lo­ja. Uu­den­lai­ses­ta ym­pä­ris­tös­tä kum­pu­a­van uu­den­lai­sen pe­da­go­gii­kan työs­tö on Tai­pa­leen mu­kaan ai­na pit­kä, vuo­sien, pro­ses­si. Avoi­met ja muun­tu­vat ti­lat so­pi­vat joil­le­kin op­pi­lail­le mut­ta ei­vät kai­kil­le, ja sik­si esi­mer­kik­si eri­tyi­sop­pi­lail­le on omat ti­lan­sa.

Läh­teen pe­rus­kou­lus­sa­kin suu­rem­pi osa ti­lois­ta on edel­leen pe­rin­tei­siä luok­ka­huo­nei­ta ja mo­ni­toi­mi­ta­lo koos­tuu pie­nis­tä so­luis­ta ison ta­lon si­säl­lä.

– Uu­den kou­lun käyt­töö­not­to ja ko­ro­na-ai­ka ei­vät ole ol­leet help­po yh­dis­tel­mä, Es­ko Tai­pa­le myön­tää ja ker­too stres­sin ol­leen osa­te­ki­jä­nä hä­nen sy­dä­non­gel­mis­saan.

– Yri­tin ko­vas­ti ra­vis­tel­la turk­kia puh­taak­si kai­kes­ta hen­ki­lö­kun­nan ko­ke­mas­ta kult­tuu­ri­so­kis­ta, mut­ta pa­lau­te osui sil­ti ja kuor­mit­ti.

Tai­pa­leel­la on työ­vuo­sia edes­sä vie­lä lu­kui­sia. Vaik­ka kou­lu­maa­il­man muu­tos­tah­ti on hur­ja ja reh­to­ri ”ei tie­dä, mil­lai­ses­ta työs­tä jää ai­ka­naan eläk­keel­le”, las­ten ja nuor­ten vä­lit­tö­myys ja ener­gi­syys an­ta­vat vir­taa ja työ­yh­tei­sö­nä kou­lu on Tai­pa­leel­le mie­lui­nen. Re­surs­seis­ta – ra­has­ta ja kel­poi­sis­ta opet­ta­jis­ta – on pu­laa, mut­ta toi­saal­ta opet­ta­jat ovat to­del­la osaa­via ja in­no­va­tii­vi­sia.

Reh­to­ril­la on ta­pa­na sään­nöl­li­ses­ti kier­rel­lä Läh­tees­sä kat­se­le­mas­sa kou­lu­ar­kea.

– Kol­me nel­jä­so­saa lap­sis­ta voi hy­vin. Minä koh­taan sit­ten lä­hem­min sen yh­den nel­jän­nek­sen kans­sa. Sik­si it­sel­le on mo­nes­ti ho­et­ta­va, et­tä kaik­ki lap­set ja nuo­ret ei­vät voi niin huo­nos­ti kuin it­se työ­ar­jes­sa­ni näen.

Myös kirk­ko­val­tuus­tol­le päät­ty­mäs­sä ole­va kau­si on ol­lut to­del­la poik­keuk­sel­li­nen ja his­to­ri­al­li­nen. Väis­ty­vän pu­heen­joh­ta­jan Es­ko Tai­pa­leen mie­les­tä val­tuus­to voi ol­la tyy­ty­väi­nen, et­tä seu­ra­kun­nan pää­tök­sen­te­ko on saa­tu toi­mi­maan poik­keu­so­lois­sa­kin.

Uu­del­le val­tuus­to­kau­del­le Tai­pa­let­ta kan­nus­ti pyr­ki­mään se, et­tä moni asia on edel­leen kes­ken.

– Seu­ra­kun­nan vi­ran­hal­ti­jat val­mis­te­le­vat yleen­sä ko­kouk­set huo­lel­li­ses­ti ja hy­vin. Asi­at ovat kui­ten­kin usein komp­lek­si­sia ja mo­ni­mut­kai­sia, vaik­ka­kin ta­lou­sa­si­at ko­ros­tu­vat val­tuus­to­työs­sä.

– Olen pyr­ki­nyt sii­hen, et­tä seu­ra­kun­ta­päät­tä­jien on ol­lut hyvä ol­la mu­ka­na vai­kut­ta­mas­sa, vaik­ka ko­kou­sil­lat ovat usein pit­kiä, Es­ko Tai­pa­le poh­tii ”tes­ta­ment­ti­aan” val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja­na.

Osak­si tes­ta­ment­ti­aan Tai­pa­le ni­me­ää hy­vän il­ma­pii­rin.

– Toi­von tuo­nee­ni val­tuus­ton ko­kouk­siin iloi­suut­ta ja ren­tout­ta.