JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Papiksi valmistuttuaan Markus Kartano oli piirilevytehtaassa töissä. Sen jälkeen hän siirtyi vuonna 2001 seurakuntaan töihin. ”Työnkuvaani kuului alusta alkaen verkko. Seurakunta näki, että pitää vastata kysyntään ja hyödyntää infraa.” Kuva: Markku Ulander/Lehtikuva

Papiksi valmistuttuaan Markus Kartano oli piirilevytehtaassa töissä. Sen jälkeen hän siirtyi vuonna 2001 seurakuntaan töihin. ”Työnkuvaani kuului alusta alkaen verkko. Seurakunta näki, että pitää vastata kysyntään ja hyödyntää infraa.” Kuva: Markku Ulander/Lehtikuva

Markku Ulander/Lehtikuva

Helsingin palkittu verkkopappi Markus Kartano: "Nuorena Padasjoella ymmärsin, että kirkossa on erilaisia tapoja tehdä asioita."

Pa­das­jo­el­ta läh­töi­sin ole­va Mar­kus Kar­ta­no va­lit­tiin vuo­den pa­pik­si an­si­ois­taan ko­ro­na-ajan vies­tin­tä­haas­tei­den rat­ko­mi­ses­sa. Kar­ta­no sa­noo edis­tä­vän­sä työs­sään kris­ti­nus­kon pe­rim­mäis­tä teh­tä­vää.

2.6.2021
Janne Urpunen

Kun ko­ro­na­vi­rus­pan­de­mia pa­kot­ti yh­teis­kun­nan sul­ku­toi­miin, oli kirk­ko ko­van pai­kan edes­sä. Ju­ma­lan­pal­ve­luk­set ja muu ko­ko­a­va toi­min­ta oli kes­key­tet­tä­vä, ja kui­ten­kin yh­teys seu­ra­kun­ta­lai­siin säi­ly­tet­tä­vä.

Verk­ko­pap­pi Mar­kus Kar­ta­no ei var­si­nai­ses­ti ol­lut odot­ta­nut het­keä, mut­ta hä­nen ja kir­kon mui­den di­gi­o­saa­jien näp­pä­ryys tar­jo­si on­gel­maan rat­kai­sun. Li­säk­si tar­vit­tiin toi­mi­vaa, ajan­mu­kais­ta tek­niik­kaa. Oli on­ni on­net­to­muu­des­sa, et­tä ko­ro­na is­ki vas­ta 2020-lu­vul­la.

– Strii­ma­tes­sa [suo­ria verk­ko­lä­he­tyk­siä teh­des­sä] pal­jon on kiin­ni sii­tä, mi­ten ver­kot toi­mi­vat, ja on­ko tek­niik­kaa, jol­la saa­daan ää­ni vä­li­tet­tyä kai­ku­vis­ta kirk­ko­ti­lois­ta sel­ke­äs­ti. Kym­me­nen vuot­ta sit­ten em­me oli­si pys­ty­neet tar­jo­a­maan mah­dol­li­suut­ta läs­nä­o­loon etäyh­teyk­sin näin laa­jas­ti ja joka seu­ra­kun­nas­ta, hän sa­noo.

Krii­sin is­ket­tyä Kar­ta­no al­koi neu­voa, kou­lut­taa ja oh­ja­ta kol­le­goi­taan ym­pä­ri Suo­mea so­si­aa­li­sen me­di­an ja di­gi­taa­li­suu­den sa­loi­hin.

– Ei se niin hel­pos­ti käy, et­tä men­nään kirk­koon ja ale­taan strii­maa­maan. Usein kirk­ko­koh­tai­ses­ti jou­tuu miet­ti­mään, mi­ten hom­ma fik­suin­ta on teh­dä. Jo­kai­nen seu­ra­kun­ta ar­vi­oi mah­dol­li­suu­ten­sa. Osa ti­la­si tuo­tan­non ul­ko­puo­li­sil­ta am­mat­ti­lai­sil­ta.

Pap­pis­liit­to va­lit­si Kar­ta­non vuo­den 2020 pa­pik­si. Kar­ta­non tuki mo­nen työn­te­ki­jän ja työ­ken­tän di­gi­loi­kan taus­tal­la on ol­lut mer­kit­tä­vä. Hän on lait­ta­nut oman eri­tyis­kiin­nos­tuk­sen­sa ja osaa­mi­sen­sa mui­den käyt­töön ja kir­kon työn hy­väk­si. Hän on toi­mi­nut mo­nen ti­lai­suu­den, ta­pah­tu­man ja vies­tin­tä­rat­kai­sun mah­dol­lis­ta­ja­na, ker­ro­taan pal­kit­se­mis­pe­rus­teis­sa.

Lii­tos­ta muis­tu­te­taan, et­tä kir­kos­sa tie­to­tek­nii­kan ym­mär­rys ja tuki on saa­nut kul­ku­tau­din myl­lä­tes­sä maa­il­maa ai­van uu­den­lai­sen mer­ki­tyk­sen. Mes­sut ovat siir­ty­neet di­gi­ai­kaan, ta­pah­tu­mia on strii­mat­tu ja di­gi­vies­ti­miä on otet­tu käyt­töön len­nos­ta.

– On­nek­si strii­mauk­sia teh­tiin jo en­nen ko­ro­naa. Myös Te­ams-alus­tat oli otet­tu käyt­töön. Työn­te­ki­jät oli­vat jo opis­kel­leet sitä, kuin­ka suun­ni­tel­laan asi­oi­ta il­man, et­tä ko­koon­nu­taan neu­vot­te­lu­huo­nee­seen.

Kar­ta­no jär­jes­ti seu­ra­kun­tien työn­te­ki­jöil­le eri­lai­sia kou­lu­tuk­sia ja työ­pa­jo­ja etä­nä.

– Sel­lais­ta käy­tän­nön­lä­heis­tä tyy­liin näin strii­maat Fa­ce­boo­kiin kän­ny­käl­lä. Si­säl­töi­de­oi­ta työn­te­ki­jöil­lä on pal­jon, mut­ta tek­niik­ka ei ole se, mik­si seu­ra­kun­nan pal­ve­luk­seen on en­si­si­jai­ses­ti ha­keu­dut­tu. Sil­lä puo­lel­la apua on tar­vit­tu.

Fa­ce­boo­kis­sa oli val­mii­na Kirk­ko strii­maa -ryh­mä, jos­sa työn­te­ki­jät saa­vat apua on­gel­ma­ti­lan­teis­sa ja ja­ka­vat osaa­mis­taan.

– Se on mi­nus­ta hie­noa. Em­me pant­taa tie­toa, vaan jaam­me sen kaik­kien kes­ken. Sil­lä ta­val­la tie­to par­hai­ten le­vi­ää.

Eri­lai­sia vink­ki­ma­te­ri­aa­le­ja­kin ka­sat­tiin.

– Mi­ten li­ve­lä­he­tyk­siä teh­dään? Mitä lait­tei­ta ja mah­dol­li­suuk­sia on ole­mas­sa? Teh­tiin lis­to­ja, min­kä­lai­sia lait­tei­ta ja so­vel­luk­sia seu­ra­kun­tien kan­nat­tai­si hank­kia.

Suo­ria lä­he­tyk­siä seu­ra­kun­nis­sa oli teh­ty sa­tun­nai­ses­ti jo en­nen ko­ro­naa.

– Kun ei voi­nut ko­koon­tua, hiip­pa­kun­nil­ta ja piis­poil­ta tuli oh­je, et­tä strii­me­jä pi­täi­si al­kaa jär­jes­tää joka seu­ra­kun­nan pää­ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­ta. Seu­ra­kun­nat ryh­tyi­vät te­ke­mään nii­tä omil­la ta­voil­laan ja tai­doil­laan. Jou­lu­na, kun strii­me­jä kat­se­lin, mel­kein jo­kai­nen seu­ra­kun­ta sel­lai­sen jo pys­tyi tuot­ta­maan. Tämä on ol­lut hyvä op­pi­mis­ko­ke­mus kai­kil­le.

Kar­ta­no osal­lis­tui suu­rim­pien ti­lai­suuk­sien to­teu­tuk­seen ku­vaus­pai­kal­la.

– Tu­tus­tuin haas­tei­siin omin sil­min ja kor­vin, kun kä­vin eri­lai­sis­sa kir­kois­sa.

Verkkopappeus on Markus Kartanolle tapa palvella Jumalaa. "Minulla on kutsumus tehdä merkityksellisiä asioita, auttaa ihmisiä ja viedä Jumalan sanaa eteenpäin. Se, että ihmiset tekevät tosilleen hyvää ja rakastavat toisiaan, on kristinuskon perimmäinen tehtävä ja sanoma. Sitä tällaisessa työssä pystyy edistämään", Kartano tiivistää. Kuva: Markku Ulander/Lehtikuva

Verkkopappeus on Markus Kartanolle tapa palvella Jumalaa. "Minulla on kutsumus tehdä merkityksellisiä asioita, auttaa ihmisiä ja viedä Jumalan sanaa eteenpäin. Se, että ihmiset tekevät tosilleen hyvää ja rakastavat toisiaan, on kristinuskon perimmäinen tehtävä ja sanoma. Sitä tällaisessa työssä pystyy edistämään", Kartano tiivistää. Kuva: Markku Ulander/Lehtikuva

Markku Ulander/Lehtikuva

Mar­kus Kar­ta­no on läh­töi­sin Pa­das­jo­el­ta. Kou­lun en­sim­mäi­sen luo­kan hän kävi Lah­des­sa. Sitä en­nen per­he eh­ti asua Rii­hi­mä­el­lä.

– Isä oli ko­ne­kor­jaa­ja­na Lah­des­sa. Äi­ti oli pank­ki­toi­mi­hen­ki­lö. Lah­des­ta muu­tet­tiin Pa­das­jo­el­le Tau­lun te­ol­li­suus­ky­lään ja myö­hem­min Syr­jän­ta­kaan, jos­sa on isä­ni van­hem­pien maa­ti­la, Kar­ta­no ker­too.

Tei­ni-ikäi­sel­le ajan­viet­to- ja har­ras­tus­mah­dol­li­suuk­sia ei pie­nes­sä pi­tä­jäs­sä mah­dot­to­mas­ti ol­lut.

– Ei ol­lut mo­po­a­kaan. Fil­la­ril­la ajoin vii­si ki­lo­met­riä kou­luun, jos­kus tal­vel­la hiih­din. On­nek­si seu­ra­kun­nal­la oli ak­tii­vis­ta nuo­ri­so­toi­min­taa. Sitä kaut­ta olen kir­kon toi­min­taan tul­lut.

Rip­pi­kou­lu­ai­ka oli rat­kai­se­va.

– Seu­ra­kun­nal­la oli kiva lei­ri­kes­kus ja mu­ka­via ih­mi­siä töis­sä. Koin, et­tä olen ter­ve­tul­lut sii­hen ym­pä­ris­töön. Tar­jol­la oli mie­le­käs­tä ja kiin­nos­ta­vaa te­ke­mis­tä. Läh­din isos­kou­lu­tuk­seen, olin ri­pa­reil­la ja eri­lai­sil­la las­ten­lei­reil­lä apuoh­jaa­ja­na.

Com­mo­do­ren 8-bit­ti­nen ko­ti­tie­to­ko­ne VIC-20 jul­kais­tiin Eu­roo­pas­sa 1981. Koh­ta sel­lai­nen oli Pa­das­jo­el­la.

– Van­hem­mat os­ti­vat. Olin jon­kin­lais­ta tie­to­ko­net­ta toi­vo­nut. VIC-20:llä as­tuin si­sään tie­to­ko­ne­maa­il­maan. Luu­len, et­tä ai­ka mo­nel­la it-alan am­mat­ti­lai­sel­la on sa­man­lai­nen ta­ri­na. Ne oli­vat hin­tan­sa puo­les­ta en­sim­mäi­siä ko­nei­ta, joi­ta per­hei­den oli mah­dol­lis­ta hank­kia, Kar­ta­no muis­te­lee.

Tie­to­ko­ne­pe­le­jä ei kau­pan hyl­lyl­tä Pa­das­jo­el­la saa­nut.

– Mel­kein ai­noa kei­no oli na­pu­tel­la pe­lien oh­jel­ma­lis­tauk­sia ko­neel­le tai teh­dä al­keel­li­sia pe­li­oh­jel­mia it­se. Sitä kaut­ta op­pi vä­hän oh­jel­moin­tia. Kou­lu­ka­ve­rei­den luo­na käy­tiin ai­ka pal­jon pe­laa­mas­sa. Ti­na­so­ti­lail­la leik­ki­mi­nen vaih­tui tie­to­ko­ne­pe­laa­mi­seen. Tie­to­ko­ne­a­si­oi­ta opit­tiin sil­loin lei­kin var­jol­la.

Tuo­hon ai­kaan ko­ti­tie­to­ko­neis­sa ta­val­li­nen ul­koi­nen tal­len­nus­vä­li­ne oli C-ka­set­ti­a­se­ma. Pe­le­jä nau­hoi­tet­tiin ka­se­til­ta ka­se­til­le ja vaih­det­tiin ka­ve­rei­den kes­ken. Ko­pi­oin­ti oli help­poa, mut­ta tek­niik­ka oli herk­kä vir­he­ää­nil­le.

– Kaik­kia hui­mia ko­kei­lu­ja oli. Jopa Yle lä­het­ti omal­la lä­he­tys­taa­juu­del­laan jon­kun ker­ran oh­jel­ma­lis­tauk­sia. Mi­nä­kin yri­tin nau­hoit­taa sel­lais­ta ba­sic-oh­jel­man pät­kää ka­se­til­le, mut­ta en muis­taak­se­ni saa­nut oh­jel­maa toi­mi­maan.

World Wide Web oli vie­lä 1980-lu­vun puo­li­vä­lis­sä kau­ka­na.

– Jon­kun ajan pääs­tä pu­he­lin­mo­dee­mil­la pys­tyi soit­ta­maan purk­kei­hin [ot­ta­maan yh­teyt­tä mui­hin tie­to­ko­nei­siin]. Niin saat­toi la­da­ta pe­le­jä, teks­ti­tie­dos­to­ja, jopa kes­kus­tel­la jon­kin­lai­sel­la foo­ru­mil­la, mut­ta tie­don­siir­to oli tosi hi­das­ta.

Seu­ra­kun­nas­sa ei 1990-lu­vun vaih­tees­sa vie­lä elet­ty tie­to­ko­ne­ai­kaa, mut­ta muu­ta kiin­nos­ta­vaa te­ke­mis­tä oli tar­jol­la.

– Olin esi­mer­kik­si kiin­nos­tu­nut vi­de­o­ka­me­ral­la ku­vaa­mi­ses­ta. Jo­tain sket­se­jä ku­vat­tiin. Lu­ki­os­sa­kin teh­tiin köm­pe­löi­tä elo­ku­via ku­vaa­ma­tai­don tun­nil­la.

Kar­ta­no kir­joit­ti yli­op­pi­laak­si Pa­das­jo­en lu­ki­os­ta vuon­na 1991.

– Hain heti te­o­lo­gi­seen tie­de­kun­taan Hel­sin­kiin. Nä­ke­mys kir­kas­tui lu­ki­os­sa. Hy­vät esi­mer­kit seu­ra­kun­nas­sa kan­nus­ti­vat. Edes­men­neel­lä rip­pi­pa­pil­la­ni Rai­mo Kemp­pai­sel­la oli suu­ri mer­ki­tys. Hän oli ren­to ja rei­lu, oi­kein pi­det­ty Pa­das­jo­el­la. Mui­ta­kin hy­viä tyyp­pe­jä oli. Ym­mär­sin, et­tä kir­kos­sa on mo­nen­lai­sia per­soo­nia ja eri­lai­sia ta­po­ja teh­dä asi­oi­ta.

Tie­to­ko­neel­le Kar­ta­no pa­la­si teh­des­sään gra­dua.

– Mi­nul­la oli use­am­man vuo­den väli Com­mo­do­re 64:n jäl­keen, et­ten ol­lut tie­to­ko­net­ta käyt­tä­nyt. Kun sain ko­neen, ajat­te­lin, et­tä ha­lu­ai­sin hyö­dyn­tää sitä enem­män kir­kol­li­sis­sa ku­vi­ois­sa. Koo­daus­ta opis­ke­lin it­sek­se­ni opis­ke­lu­ai­koi­na.

Val­mis­tu­mi­sen­sa jäl­keen Kar­ta­no meni töi­hin es­poo­lai­seen pii­ri­le­vy­teh­taa­seen.

– Olin siel­lä puo­li­tois­ta vuot­ta. Le­vyt tar­kas­tet­tiin op­ti­ses­ti tie­to­ko­neel­la ja nii­tä oh­jel­moi­tiin. Se­kin aut­toi osaa­mi­sen yl­lä­pi­toa.

Kar­ta­no vi­hit­tiin Hel­sin­gin Paa­va­lin seu­ra­kun­nan pa­pik­si vuon­na 2001.

– Työn­ku­vaa­ni kuu­lui alus­ta al­ka­en verk­ko. Ara­bi­an­ran­ta oli kas­va­va asui­nyh­tei­sö, ja siel­lä oli no­pe­at ver­kot. Seu­ra­kun­ta näki, et­tä pi­tää vas­ta­ta ky­syn­tään ja hyö­dyn­tää inf­raa.

Verk­ko­pa­pin teh­tä­vän yti­mes­sä oli seu­ra­kun­nan verk­ko­toi­min­nan ke­hit­tä­mi­nen.

– Koo­dai­lin verk­ko­si­vu­ja ja tein si­säl­tö­jä. Sii­tä on ol­lut suu­ri hyö­ty. Olen op­pi­nut ym­mär­tä­mään, kuin­ka tek­niik­ka toi­mii.

Seu­ra­kun­tien yh­tei­nen verk­ko­si­vus­to oli yk­sin­ker­tai­nen ja kan­kea.

– Se ei an­ta­nut hir­ve­äs­ti mah­dol­li­suuk­sia ko­keil­la uut­ta. Niin­pä koo­da­sin kä­si­pe­lil­lä seu­ra­kun­nan omat in­fo­si­vut, joil­la ko­kei­lin jopa vii­kot­tais­ta chat­ti­mah­dol­li­suut­ta. Nuo­ri­so­työl­le tein kes­kus­te­lu­foo­ru­min. Kun pys­tyin it­se te­ke­mään, ei ol­tu sen va­ras­sa, on­ko meil­lä va­raa teh­dä. Kyse oli ai­no­as­taan työ­a­jas­ta, jota hank­kei­siin oli lupa käyt­tää.

Myö­hem­min Kar­ta­no oli mu­ka­na Hel­sin­gin seu­ra­kun­tien Us­ko, toi­vo, rak­kaus -kam­pan­jas­sa.

– Läs­nä­o­lo ver­kos­sa oli sii­nä suu­res­sa roo­lis­sa. Meil­lä oli si­vut, kes­kus­te­lu­foo­ru­mi ja cha­tit. Tein si­säl­tö­jä ja olin kes­kus­te­le­mas­sa ih­mis­ten kans­sa. Moni pap­pi oli opet­te­le­mas­sa nii­tä asi­oi­ta. Sit­tem­min toi­min­nas­ta tuli val­ta­kun­nal­lis­ta [ny­kyi­nen kir­kon kes­kus­te­lu­a­vun net­ti ja chat].

”Minulla oli useamman vuoden väli Commodore 64:n jälkeen, etten ollut tietokonetta käyttänyt. Kun sain koneen, ajattelin, että haluaisin hyödyntää sitä enemmän kirkollisissa kuvioissa”, Markus Kartano muistelee opiskeluaikojaan. Tekniikka on vahvasti osa hänen nykyistä työtään. Kuva: Markku Ulander/Lehtikuva

”Minulla oli useamman vuoden väli Commodore 64:n jälkeen, etten ollut tietokonetta käyttänyt. Kun sain koneen, ajattelin, että haluaisin hyödyntää sitä enemmän kirkollisissa kuvioissa”, Markus Kartano muistelee opiskeluaikojaan. Tekniikka on vahvasti osa hänen nykyistä työtään. Kuva: Markku Ulander/Lehtikuva

Markku Ulander/Lehtikuva

Kar­ta­no muis­tut­taa, et­tä kir­kon teh­tä­vä on ol­la siel­lä, mis­sä ih­mi­set ovat. Kol­man­nel­la vuo­si­tu­han­nel­la se tar­koit­taa myös verk­ko­ym­pä­ris­töä. Oi­kei­ta ka­na­via ja työ­me­ne­tel­miä on tes­tat­tu 20 vuot­ta. Kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten kirk­ko pa­nos­ti oi­kein to­sis­saan työn­te­ki­jöi­den­sä kou­lu­tuk­seen Hen­gel­li­nen elä­mä ver­kos­sa -hank­keel­la.

Kirk­ko on ol­lut mu­ka­na jopa Suo­mi24:ssä, joka on Suo­men suu­rim­pia so­si­aa­li­sen me­di­an pal­ve­lu­ja.

– Kun ih­mi­set pää­se­vät kes­kus­te­le­maan ano­nyy­mis­ti, kes­kus­te­lu on hy­vin mo­ni­pol­vis­ta ja aset­taa yl­lä­pi­tä­jäl­le haas­tei­ta, et­tä kes­kus­te­lu py­syi­si mie­lek­kää­nä, Kar­ta­no sa­noo.

Vilk­kau­des­taan huo­li­mat­ta Suo­mi24 ei ol­lut kir­kol­le he­del­mäl­li­sin toi­min­ta­ym­pä­ris­tö. 

– Kir­kon yk­sit­täi­set työn­te­ki­jät voi­vat tie­tys­ti edel­leen osal­lis­tua kes­kus­te­lui­hin kai­ken­lai­sil­la foo­ru­meil­la, mut­ta kir­kon omis­sa ka­na­vis­sa pääs­tään sy­vem­mäl­le vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa.

Pal­ve­le­van ne­tin ja cha­tin li­säk­si kirk­ko kes­kus­te­lee ja kuun­te­lee muun mu­as­sa Fa­ce­boo­kis­sa.

– Fa­ce­boo­kin Kirk­ko Suo­mes­sa -si­vus­to on ke­rän­nyt yli 60 000 tyk­käys­tä. Kai­kil­la seu­ra­kun­nil­la on so­me­ti­le­jä, jot­ka tar­jo­a­vat seu­ra­kun­ta­lai­sil­le mah­dol­li­suu­den vuo­ro­vai­ku­tuk­seen ja tie­toa, mitä seu­ra­kun­nas­sa ta­pah­tuu. Työn­te­ki­jät ovat vuo­sien ai­ka­na ot­ta­neet hy­vin hal­tuun eri mah­dol­li­suuk­sia ja ka­na­via, Kar­ta­no kiit­te­lee.

Kun ko­ro­nas­ta jos­kus pääs­tään, kaik­kia ko­ro­na-ai­kaa var­ten kek­sit­ty­jä me­to­de­ja ei hy­lä­tä.

– Seu­ra­kun­nat ovat lä­het­tä­neet ju­ma­lan­pal­ve­lus­ten li­säk­si pal­jon mui­ta­kin si­säl­tö­jä ver­kon kaut­ta. Ih­mi­sil­lä on eri­lai­sia es­tei­tä. Ai­na ei pää­se tiet­tyyn ai­kaan tiet­tyyn paik­kaan. On hy­vää pal­ve­lua, et­tä ti­lai­suu­teen voi osal­lis­tua myös ver­kos­sa. Ai­na­kin osa seu­ra­kun­nis­ta jat­kaa lä­he­tyk­siä sen­kin jäl­keen, kun ko­koon­tu­mis­ra­joi­tuk­set jos­sain vai­hees­sa pois­tu­vat.

Kar­ta­no toi­voo, et­tä kirk­ko pa­nos­taa tu­le­vai­suu­des­sa­kin verk­koon, kos­ka sen mah­dol­li­suu­det ovat niin mo­ni­nai­set.

– Seu­ra­kun­nan työ ra­joit­tuu pe­rin­tei­ses­ti seu­ra­kun­nan ra­jo­jen si­sään. Sitä ei eh­kä vie­lä oi­kein näh­dä, et­tä ver­kos­sa sel­lai­sia ra­jo­ja ei ole. Ver­kos­sa on ny­ky­ään val­ta­vas­ti hen­gel­li­siä ja kir­kol­li­sia si­säl­tö­jä. Hyvä si­säl­lön ää­reen voi tul­la mis­tä päin Suo­mea tai maa­il­maa ta­han­sa.

Verk­ko­pap­pi Kar­ta­no on myös se­lai­mel­la toi­mi­van Mo­bii­li­kirk­ko.fi-so­vel­luk­sen ke­hit­tä­jä. Mo­bii­li­kirk­ko mah­tuu tas­kuun, ku­ten pu­he­lin, jol­la sitä käy­te­tään.

– Tein sen kä­sin HTML-koo­dil­la. Kun aloi­tin, ei hir­ve­äs­ti ol­lut vie­lä mo­bii­li­käyt­töön tar­koi­tet­tu­ja si­vus­to­ja ei­kä so­vel­luk­sia. Mie­lel­lä­ni ko­kei­len ja tes­taan asi­oi­ta ja yri­tän so­vel­taa nii­tä kir­kol­li­ses­sa maa­il­mas­sa.

Pal­ve­lus­sa on muun mu­as­sa saar­na­ge­ne­raat­to­ri, joka luo saar­nan ”tyh­jäs­tä”.

– Se ge­ne­roi sa­tun­nai­so­tan­nal­la kir­kol­lis­ta jar­go­nia. Teks­ti voi ol­la hy­vin­kin tu­tun kuu­lois­ta, mut­ta ei sen kans­sa saar­nas­tuo­liin kan­na­ta men­nä.

Bot­ti­pas­to­ril­ta voi ky­syä mitä vain, mut­ta kaik­keen ei tule vas­taus­ta.

– Bot­ti­pas­to­ri re­a­goi tiet­tyi­hin koo­di­sa­noi­hin. Se on osit­tain va­ka­vaa ja osit­tain leik­ki­mie­lis­tä ko­kei­lua. Ko­kei­len Mo­bii­li­kir­kos­sa eri­lai­sia si­säl­tö­jä. Se on osin au­to­ma­ti­soi­tu niin, et­tä siel­tä löy­tää joka päi­vä kir­kol­li­sen teks­tin, ku­ten Päi­vän sa­nan. Kirk­ko­vuo­den teks­tit so­vel­lus ha­kee kirk­ko­vuo­si­ka­len­te­ris­ta.

Verk­ko­pap­peus on Kar­ta­nol­le tapa pal­vel­la Ju­ma­laa.

– Mi­nul­la on kut­su­mus teh­dä mer­ki­tyk­sel­li­siä asi­oi­ta, aut­taa ih­mi­siä ja vie­dä Ju­ma­lan sa­naa eteen­päin. Se, et­tä ih­mi­set te­ke­vät to­sil­leen hy­vää ja ra­kas­ta­vat toi­si­aan, on kris­ti­nus­kon pe­rim­mäi­nen teh­tä­vä ja sa­no­ma. Sitä täl­lai­ses­sa työs­sä pys­tyy edis­tä­mään, Mar­kus Kar­ta­no tii­vis­tää.

Si­mu­laat­to­ril­la len­tä­vä J. R. R. Tol­kie­nin ys­tä­vä

Mar­kus Kar­ta­no on syn­ty­nyt Pa­das­jo­el­la 1971. Hän val­mis­tui te­o­lo­gi­an mais­te­rik­si Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­ta 1998. Kar­ta­no asuu vai­mon­sa, kis­san­sa ja koi­ran­sa kans­sa Hel­sin­gin Taka-Töö­lös­sä. Pa­ris­kun­nan kol­me ai­kuis­ta las­ta elä­vät omil­laan. Kar­ta­no on toi­mi­nut vuo­des­ta 2009 läh­tien verk­ko­pap­pi­na Hel­sin­gin seu­ra­kun­ta­yh­ty­mäs­sä, mut­ta tie­sit­kö hä­nes­tä tätä?

1 Haa­vei­lee len­tä­mi­ses­tä. ”Jos­kus ajat­te­lin, et­tä len­to­lu­pa­kir­ja oli­si kiva suo­rit­taa, mut­ta se on niin kal­lis har­ras­tus, et­tei sii­hen ol­lut mah­dol­li­suut­ta. On­nek­si si­mu­laat­to­ri­len­tä­mi­nen on mah­dol­lis­ta.”

2 Lu­kee J. R. R. Tol­kie­nin Taru sor­mus­ten her­ras­ta -fan­ta­si­a­ro­maa­nin ker­ran vuo­des­sa. ”Se on teos, jon­ka ker­ron­ta sä­väyt­tää yhä uu­del­leen ja uu­del­leen.”

3 Ol­lut ke­hit­tä­mäs­sä Mi­nec­raft-vi­de­o­pe­liin pe­rus­tu­vaa Fi­suc­raft-maa­il­maa. ”Raa­ma­tun ker­to­muk­set ovat lap­sis­ta pal­jon mie­len­kiin­toi­sem­pia, kun ne tuo­daan Fi­suc­raf­tin maa­il­maan. Lap­si saa oi­val­luk­sen, et­tä tuo tut­tu hah­mo on nyt tuol­lai­ses­sa roo­lis­sa täs­sä ker­to­muk­ses­sa. On hyvä jät­tää ti­laa ahaa-elä­myk­sel­le ja tul­kin­nal­le. Ei saa lii­kaa vään­tää rau­ta­lan­gas­ta.”

4 Kou­kus­sa Of­fi­ce-sar­jan jenk­ki­ver­si­oon Netf­li­xis­sä. ”Pe­rus­ky­sy­mys sii­nä­kin on, et­tä tu­lee­ko ih­mi­nen ra­kas­te­tuk­si sekä työ­yh­tei­sös­sä et­tä elä­mäs­sä. Mis­tä löy­tyy se toi­nen ih­mi­nen, joka ra­kas­taa, ja hy­väk­syy­kö muut si­nut? Huu­mo­ri on roi­sia, mut­ta hy­vän­tah­tois­ta.”

Lue lisää aiheesta