Lah­te­lai­nen Jaak­ko Hei­kin­hei­mo täyt­ti tou­ko­kuun alus­sa 93 vuot­ta. Syn­ty­mä­päi­vää juh­lit­tiin Ala­sen­jär­ven ran­nal­la per­he­pii­ris­sä asi­an­mu­kai­sin va­ro­toi­min. Suo­ja­e­täi­syyk­siä nou­da­tet­tiin ja juh­lab­runs­si ka­tet­tiin te­ras­sil­le.

Vuon­na 1927 syn­ty­neel­lä Hei­kin­hei­mol­la on ko­ke­mus­ta poik­keu­so­lois­ta. Jat­ko­so­dan vii­mei­se­nä tal­ve­na 17-vuo­ti­as op­pi­kou­lu­lai­nen va­lit­tiin va­paa­eh­toi­se­na Hel­sin­gin il­ma­tor­jun­taan, kun kou­lut oli pan­tu pom­mi­tus­ten ta­kia kiin­ni.

– Se oli hel­mi­kuus­sa 1944 suur­pom­mi­tus­ten ai­kaan. Ei mei­tä vä­lit­tö­mäs­ti eh­dit­ty teh­tä­vään kou­lut­taa. Kra­naat­te­ja kan­net­tiin ja mui­ta apu­töi­tä teh­tiin. Tyk­ki­kou­lu­tus al­koi heti suur­pom­mi­tus­ten jäl­keen. Li­säk­si op­pi­kou­lun opet­ta­jat kä­vi­vät pat­te­ris­sa pi­tä­mäs­sä kou­lu­tun­te­ja ja joi­tain ko­kei­ta­kin meil­lä oli, Hei­kin­hei­mo muis­te­lee.

Kuka oli­si us­ko­nut, et­tä 76 vuot­ta myö­hem­min Suo­mes­sa käy­dään kou­lua kul­ku­tau­din ta­kia poik­keu­so­lois­sa.

– Ei ai­ka­kau­sia voi suo­raan ver­ra­ta, mut­ta yh­tä­läis­tä­kin on. Taas on huo­li lä­hei­sis­tä, mut­ta nyt yh­tey­den­pi­to on hel­pom­paa. On ta­lou­del­lis­ta­kin huol­ta, mut­ta ei sen­tään elin­tar­vi­ke­pu­laa. Sota-ai­ka­na ruo­ka oli kor­til­la ja hy­vin niuk­kaa oli.

Poik­keu­so­lot jat­kui­vat vie­lä pit­kään so­dan jäl­keen. Maas­sa oli Neu­vos­to­lii­ton joh­ta­ma val­von­ta­ko­mis­sio. Elet­tiin niin sa­not­tu­ja vaa­ran vuo­sia. Mie­hi­tys­tä ja val­lan­kaap­paus­ta pe­lät­tiin.

– Meil­lä oli poi­ka­po­ruk­ka, joka ko­koon­tui poh­ti­maan, kuin­ka Suo­mi-pa­ran käy. Ana­ly­soi­tiin ti­lan­net­ta ja mie­tit­tiin, mikä on mei­dän teh­tä­vä epä­var­muu­des­sa. Pu­ret­tiin pai­nei­ta pu­hu­mal­la.

Pu­hu­mis­ta Hei­kin­hei­mo suo­sit­te­lee myös ko­ro­na­pan­de­mi­an jyl­lä­tes­sä.

– Vaik­ka ta­paa­mi­sia on ra­joi­tet­tu, ih­mi­siin kan­nat­taa pi­tää yh­teyt­tä ra­joi­tus­ten puit­teis­sa ta­val­la tai toi­sel­la. Yk­si­näi­syys ras­saa toi­sia enem­män, toi­sia vä­hem­män. Jos on lii­kun­ta­ky­kyä, kan­nat­taa liik­kua.

Hei­kin­hei­mon vai­mo asuu pal­ve­lu­ta­los­sa. Pa­ris­kun­ta ei saa ta­va­ta toi­si­aan.

– En­nen kä­vin päi­vit­täin. Kah­des­ta kol­meen tun­tiin ju­tel­tiin. On tämä ol­lut iso muu­tos meil­le. On­nek­si voim­me pu­hua pu­he­li­mes­sa.

Jon­kun ker­ran pa­ris­kun­ta on pääs­syt ter­veh­ti­mään toi­si­aan avoi­men ik­ku­nan kaut­ta va­ro­e­täi­syy­den pääs­tä.

Hei­kin­hei­mo on Päi­jät-Hä­meen hy­vin­voin­tiyh­ty­män ve­te­raa­ni­a­si­ain neu­vot­te­lu­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja. Ve­te­raa­neil­la on jä­se­nis­töl­leen eri­lai­sia tu­ki­toi­mia, esi­mer­kik­si 50 kou­lu­tet­tua kum­mia. Ve­te­raa­nien hen­gel­li­nen toi­mi­kun­ta jär­jes­tää muun mu­as­sa kirk­ko­ti­lai­suuk­sia, ku­ten pe­rin­tei­sen ve­te­raa­nien kirk­ko­py­hän Lau­neen kir­kos­sa.

Ve­te­raa­nien viik­ko­ko­koon­tu­mi­set on ko­ro­nan ta­kia tois­tai­sek­si pe­rut­tu. Tau­ol­la on myös On­ne­lan­po­lun pal­ve­lu­ta­lon kort­ti­rin­ki, jos­sa Hei­kin­hei­mo on ka­ve­rei­neen käy­nyt ker­ran vii­kos­sa pi­ris­tä­mäs­sä ta­lon asuk­kai­ta.

Yk­si­näi­syyt­tä Vien­ti­ker­man en­ti­nen pai­kal­lis­joh­ta­ja on lie­vit­tä­nyt muun mu­as­sa lu­ke­mal­la.

– Kir­ja­hyl­lys­tä on löy­ty­nyt kir­jo­ja, joi­ta en muis­ta lu­ke­nee­ni. Ei mi­nul­la ole hä­tää. Jut­te­len ka­ve­rei­den kans­sa pu­he­li­mes­sa. Kak­si poi­kaa­ni asuu per­hei­neen Lah­des­sa. Hei­hin olen yh­tey­des­sä pu­he­li­mit­se ja saan apua tar­vit­ta­es­sa.