Helsingin pommitukset ja sodan jälkeiset vaaran vuodet kokenut Jaakko Heikinheimo on varma, että koronakriisistäkin selvitään. Kuva: Janne Urpunen
Helsingin pommitukset ja "vaaran vuodet" jäivät taakse – 93-vuotias Jaakko Heikinheimo on varma, että koronastakin päästään
Lahtelainen Jaakko Heikinheimo täytti toukokuun alussa 93 vuotta. Syntymäpäivää juhlittiin Alasenjärven rannalla perhepiirissä asianmukaisin varotoimin. Suojaetäisyyksiä noudatettiin ja juhlabrunssi katettiin terassille.
Vuonna 1927 syntyneellä Heikinheimolla on kokemusta poikkeusoloista. Jatkosodan viimeisenä talvena 17-vuotias oppikoululainen valittiin vapaaehtoisena Helsingin ilmatorjuntaan, kun koulut oli pantu pommitusten takia kiinni.
– Se oli helmikuussa 1944 suurpommitusten aikaan. Ei meitä välittömästi ehditty tehtävään kouluttaa. Kranaatteja kannettiin ja muita aputöitä tehtiin. Tykkikoulutus alkoi heti suurpommitusten jälkeen. Lisäksi oppikoulun opettajat kävivät patterissa pitämässä koulutunteja ja joitain kokeitakin meillä oli, Heikinheimo muistelee.
Kuka olisi uskonut, että 76 vuotta myöhemmin Suomessa käydään koulua kulkutaudin takia poikkeusoloissa.
– Ei aikakausia voi suoraan verrata, mutta yhtäläistäkin on. Taas on huoli läheisistä, mutta nyt yhteydenpito on helpompaa. On taloudellistakin huolta, mutta ei sentään elintarvikepulaa. Sota-aikana ruoka oli kortilla ja hyvin niukkaa oli.
Poikkeusolot jatkuivat vielä pitkään sodan jälkeen. Maassa oli Neuvostoliiton johtama valvontakomissio. Elettiin niin sanottuja vaaran vuosia. Miehitystä ja vallankaappausta pelättiin.
– Meillä oli poikaporukka, joka kokoontui pohtimaan, kuinka Suomi-paran käy. Analysoitiin tilannetta ja mietittiin, mikä on meidän tehtävä epävarmuudessa. Purettiin paineita puhumalla.
Puhumista Heikinheimo suosittelee myös koronapandemian jyllätessä.
– Vaikka tapaamisia on rajoitettu, ihmisiin kannattaa pitää yhteyttä rajoitusten puitteissa tavalla tai toisella. Yksinäisyys rassaa toisia enemmän, toisia vähemmän. Jos on liikuntakykyä, kannattaa liikkua.
Heikinheimon vaimo asuu palvelutalossa. Pariskunta ei saa tavata toisiaan.
– Ennen kävin päivittäin. Kahdesta kolmeen tuntiin juteltiin. On tämä ollut iso muutos meille. Onneksi voimme puhua puhelimessa.
Jonkun kerran pariskunta on päässyt tervehtimään toisiaan avoimen ikkunan kautta varoetäisyyden päästä.
Heikinheimo on Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän veteraaniasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja. Veteraaneilla on jäsenistölleen erilaisia tukitoimia, esimerkiksi 50 koulutettua kummia. Veteraanien hengellinen toimikunta järjestää muun muassa kirkkotilaisuuksia, kuten perinteisen veteraanien kirkkopyhän Launeen kirkossa.
Veteraanien viikkokokoontumiset on koronan takia toistaiseksi peruttu. Tauolla on myös Onnelanpolun palvelutalon korttirinki, jossa Heikinheimo on kavereineen käynyt kerran viikossa piristämässä talon asukkaita.
Yksinäisyyttä Vientikerman entinen paikallisjohtaja on lievittänyt muun muassa lukemalla.
– Kirjahyllystä on löytynyt kirjoja, joita en muista lukeneeni. Ei minulla ole hätää. Juttelen kavereiden kanssa puhelimessa. Kaksi poikaani asuu perheineen Lahdessa. Heihin olen yhteydessä puhelimitse ja saan apua tarvittaessa.