Seu­ra­kun­nat ovat pi­tä­neet jä­se­nis­tään kir­jaa sa­to­jen vuo­sien ajan. Ruot­si-Suo­mes­sa pap­pien oli vuon­na 1686 sää­de­tyn kirk­ko­lain myö­tä lu­et­te­loi­ta­va syn­ty­neet, vi­hi­tyt ja kuol­leet. Sit­tem­min kir­kon­kir­jat laa­jen­tui­vat tar­koit­ta­maan rip­pi- ja las­ten­kir­jo­ja sekä kas­tet­tu­jen, vi­hit­ty­jen, hau­dat­tu­jen ja muut­ta­nei­den lu­et­te­loi­ta.

Ote­taan esi­mer­kik­si kek­sit­ty hen­ki­lö Mat­ti Möt­tö­nen, joka syn­tyi Hol­lo­lan Us­ki­las­sa 1813. Hän asui sa­mas­sa ky­läs­sä poi­ka­mie­he­nä kuo­le­maan­sa eli su­veen 1868 as­ti. Möt­tö­nen mer­kit­tiin ky­län las­ten­kir­jaan sekä kas­tet­tu­jen lu­et­te­loon.

– Kun Möt­tö­nen kon­fir­moi­tiin, hä­net siir­ret­tiin van­hem­pien­sa rin­nal­le rip­pi­kir­jaan, ker­too Hol­lo­lan seu­ra­kun­nan toi­mis­to­sih­tee­ri Satu Tait­to, joka on käyt­tä­nyt kir­kon­kir­jo­ja työs­sään 35 vuo­den ajan.

Rip­pi­kir­ja on kir­kon­kir­jo­jen sel­kä­ran­ka. Sin­ne mer­kit­tiin seu­ra­kun­ta­lai­sen kin­ke­reil­lä osoit­ta­ma kris­ti­no­pin osaa­mi­nen sekä luku- ja kir­joi­tus­tai­to, eh­tool­lis­käyn­nit ja 1800-lu­vul­ta läh­tien myös ro­ko­tuk­set.

Si­vu­jen täyt­ty­es­sä, suun­nil­leen ker­ran vuo­si­kym­me­nes­sä, aloi­tet­tiin uu­si rip­pi­kir­ja. Möt­tö­sen tie­dot siir­tyi­vät ai­na uu­teen rip­pi­kir­jaan, kun­nes kuo­le­ma hä­net kir­jas­ta erot­ti.

Tie­to kuo­le­mas­ta mer­kit­tiin kuol­lei­den lu­et­te­loon, jos­ta sel­vi­ää hen­ki­lön kuo­lin- ja hau­taus­päi­vä sekä mah­dol­li­nen kuo­lin­syy. Vuon­na 1868 Hol­lo­las­sa rie­hui­vat kul­ku­tau­dit. Möt­tö­sen esi­kois­po­jan koh­ta­lok­si koi­tui to­den­nä­köi­ses­ti pilk­ku­kuu­me. Tait­to esit­te­lee kir­jaa, jo­hon pap­pi on kir­jan­nut yli kol­men­kym­me­nen vai­na­jan kuo­lin­syyk­si jär­käh­tä­mät­tö­män kau­niil­la kä­si­a­lal­la nerv­fe­ber, vaik­ka kaik­ki on siu­nat­tu sa­man hei­nä­kui­sen päi­vän ai­ka­na.

– Ma­tis­ta ei jää­nyt mer­kin­tö­jä mui­hin kir­joi­hin, el­lei hän muut­ta­nut, men­nyt nai­mi­siin tai saa­nut lap­sia. Jos Mat­ti on juo­po­tel­lut ja ta­pel­lut kir­kon­mä­el­lä, hän­tä on saa­tet­tu ran­gais­ta ja pap­pi on voi­nut mer­ki­tä ran­gais­tuk­sen mus­taan kir­jaan.

Jos Möt­tö­sen sil­mä on lyö­ty tap­pe­lus­sa puh­ki, vam­ma on saa­tet­tu li­sä­tä rip­pi­kir­joi­hin mai­nin­nal­la yk­si­sil­mäi­nen.

Mus­tat kir­jat eli ri­kos­lu­et­te­lot avaa­vat ik­ku­nan men­neen maa­il­man ran­kai­su­käy­tän­töi­hin. Ki­roi­lus­ta pää­si sa­koil­la, mut­ta var­kau­des­ta saat­toi jou­tua ruos­ki­tuk­si, ku­ten esi­merk­ki Hä­meen­kos­kel­ta vuo­del­ta 1850 ker­too.

– Tääl­lä lu­kee it­seel­li­sel­le mie­hel­le tuo­mi­tun he­voi­sen va­ras­ta­mi­ses­ta 25 pa­ria piis­ko­ja ja kir­kon jul­ki­nen ran­gais­tus, Tait­to sa­noo.

Pa­ri­kym­men­tä vuot­ta myö­hem­min hä­meen­kos­ke­lai­nen nik­ka­ri tuo­mit­tiin Tu­run ho­vi­oi­keu­des­sa hir­tet­tä­väk­si vää­rän ra­han te­ke­mi­ses­tä ja kaup­paa­mi­ses­ta, mut­ta tuo­mio muu­tet­tiin ve­si­lei­pä­van­keu­dek­si ja työk­si ku­ri­tus­van­ki­las­sa Tu­rus­sa.

Kek­si­tyn Möt­tö­sen vuot­ta nuo­rem­pi sis­ko oli Mai­ja Möt­tö­nen. Hän op­pi vel­jen­sä ta­voin jo­ten­ku­ten lu­ke­maan, ta­va­si ka­te­kis­mus­ta ja pää­si ri­pil­le. Hä­nen mer­kit­tiin van­hem­pien­sa rin­nal­le rip­pi­kir­jaan, mut­ta siir­ret­tiin seu­raa­va­na vuon­na Ori­mat­ti­lan Luh­ti­ky­län rip­pi­kir­jaan, kos­ka oli men­nyt ky­lään pii­ko­maan. Mai­ja Möt­tö­nen sai mer­kin­nän myös Hol­lo­lan ja Ori­mat­ti­lan muut­ta­nei­den kir­jaan.

Kun hän meni nai­mi­siin, hä­nen tie­ton­sa siir­ret­tiin rip­pi­kir­jaan mie­hen­sä rin­nal­le. Hän pää­si myös avi­o­liit­toon kuu­lu­tet­tu­jen kir­jan sekä vi­hit­ty­jen lu­et­te­lon si­vuil­le.

– Kun hen­ki­lön tie­dot siir­ret­tiin kir­jas­ta toi­seen, kir­jat­tiin myös mis­tä kir­jas­ta tie­dot on siir­ret­ty. Muu­ten hen­ki­lön his­to­ri­aa oli­si mah­do­ton­ta jäl­jit­tää. Tie­to­ja voi löy­tyä to­del­la mo­nes­ta pai­kas­ta. Esi­mer­kik­si pii­at, ren­git, suu­ta­rit ja se­pät saat­toi­vat siir­tyä usein ky­läs­tä ky­lään ja paik­ka­kun­nal­ta toi­sel­le, Tait­to ker­too.

Möt­tös­ten kek­sit­ty serk­ku Mii­na Möt­tö­nen kuo­li Hol­lo­las­sa ol­les­saan kir­joil­la Sys­mäs­sä.

– 1800-lu­vul­la seu­ra­kun­nis­sa pi­det­tiin myös ul­ko­paik­ka­kun­ta­lais­ten lu­et­te­loa. Jos Mii­na hau­dat­tiin Hol­lo­laan, tie­to löy­tyy Hol­lo­lan ul­ko­paik­ka­kun­ta­lais­ten lu­et­te­los­ta. Lu­et­te­los­sa on myös tie­to, mis­sä seu­ra­kun­nas­sa hän oli kir­joil­la.

Su­ku­sel­vi­tyk­seen, esi­mer­kik­si pe­rin­nön­ja­koa var­ten, on voi­tu tar­vi­ta tie­toa Mii­na Möt­tö­sen lap­sis­ta.

– Las­ten­kir­jat­kin on muis­tet­ta­va tut­kia var­muu­den vuok­si mah­dol­lis­ten avi­ot­to­mien las­ten löy­tä­mi­sek­si, jot­ta pe­rin­tö­oi­keus voi­si to­teu­tua, Tait­to to­te­aa.

Ny­ky­ään kir­kon­kir­jo­ja käy­te­tään pää­a­si­as­sa su­ku­sel­vi­tys­ten ja su­ku­tut­ki­mus­ten te­ke­mi­seen.

– Su­ku­sel­vi­tys teh­dään, kun ha­lu­taan tie­to­ja vai­na­jas­ta. Tyy­pil­li­ses­sä ta­pauk­ses­sa su­ku­sel­vi­tys teh­dään pe­ril­lis­ten kar­toit­ta­mi­sek­si pe­run­kir­joi­tus­ta var­ten, sa­noo Lah­den seu­ra­kun­ta­yh­ty­män kes­kus­re­kis­te­rin toi­mis­to­sih­tee­ri Tar­ja Kaar­na­kos­ki.

Vai­na­jan su­ku­sel­vi­tys on pe­run­kir­joi­tuk­ses­sa pa­kol­li­nen asi­a­kir­ja. Sen ti­laa seu­ra­kun­nal­ta yleen­sä omai­nen, la­ki­a­si­ain­toi­mis­to, oi­keu­sa­pu­toi­mis­to, asi­a­na­ja­ja tai pank­ki, jon­ka kans­sa vai­na­jan omai­nen on teh­nyt so­pi­muk­sen.

– Asi­a­no­mai­sen tie­dot on sel­vi­tet­tä­vä 15-vuo­ti­aas­ta kuo­le­maan­sa saak­ka.

Lah­des­sa teh­tiin vii­me vuon­na 4 500 su­ku­sel­vi­tys­tä.

– Työ on päi­vit­täis­tä. Meil­lä on su­ku­sel­vi­tyk­sis­sä kah­den vii­kon toi­mi­tu­sai­ka.

Jos hen­ki­lö on muut­ta­nut seu­ra­kun­nas­ta toi­seen, pi­tää su­ku­sel­vi­tys saa­da jo­kai­ses­ta seu­ra­kun­nas­ta, jos­sa hän on ol­lut kir­joil­la. On­nek­si tä­hän on tu­los­sa hel­po­tus­ta.

– Kir­Di-jär­jes­tel­mä on jo käy­tös­sä jois­sain seu­ra­kun­nis­sa. Siel­tä löy­tyy hen­ki­lön koko his­to­ria yh­des­tä pai­kas­ta. Lah­den on mää­rä liit­tyä jär­jes­tel­mään vii­meis­tään vuo­den 2021 ai­ka­na, Kaar­na­kos­ki ker­too.

Päi­jät-Hä­meen alu­e­re­kis­te­rin alu­eel­la kaik­ki kir­kon­kir­jat on di­gi­toi­tu.

– Kat­som­me tie­to­ja tie­to­ko­neel­la. Al­ku­pe­räi­siä kir­jo­ja käy­täm­me, jos em­me esi­mer­kik­si saa kä­si­a­las­ta sel­vää.

Su­ku­tut­ki­muk­sia Lah­den seu­ra­kun­ta­yh­ty­mä kir­joit­ti asi­ak­kail­le vii­me vuon­na 80 kap­pa­let­ta. Seu­ra­kun­ta te­kee su­ku­tut­ki­muk­sia hin­taan 45 eu­roa en­sim­mäi­sel­tä tun­nil­ta. Jo­kai­sel­ta seu­raa­val­ta puo­lel­ta tun­nil­ta ve­loi­te­taan 20 eu­roa.

Kir­kon­kir­jo­ja käy­te­tään myös muis­ta syis­tä. Vi­ra­no­mai­nen, esi­mer­kik­si po­lii­si, ja his­to­ri­an­tut­ki­jat saat­ta­vat tie­to­ja pyy­tää. Ky­se­ly­jä tu­lee myös kan­san sy­vis­tä ri­veis­tä.

– Joku ha­lu­aa tie­tää ta­lon nu­me­ron, toi­nen edes­men­neen ih­mi­sen am­ma­tin, ja tut­ta­vien­sa syn­ty­mä­päi­vi­ä­kin van­hat ih­mi­set ky­se­le­vät, mut­ta tuol­lai­sia tie­to­ja re­kis­te­ris­tä ei saa luo­vut­taa. Van­hois­ta hei­lois­ta­kin sil­loin täl­löin ky­sy­tään. Ky­sy­jät oh­ja­taan Digi- ja vä­es­tö­tie­to­vi­ras­ton (en­ti­nen maist­raat­ti) osoi­te­pal­ve­luun, Kaar­na­kos­ki to­te­aa.

Lah­den seu­ra­kun­tien van­him­mat kir­kon­kir­jat ovat pe­räi­sin 1910-lu­vul­ta. Van­hem­mat Lah­den kir­jat löy­ty­vät Hol­lo­lan seu­ra­kun­nas­ta. Nas­to­lan seu­ra­kun­nan van­him­mat kir­jat ovat pe­räi­sin 1870-lu­vul­ta. Tätä van­hem­mat Nas­to­lan seu­ra­kun­nan kir­kon­kir­jo­jen tie­dot löy­ty­vät kan­sal­li­sar­kis­tos­ta Hä­meen­lin­nas­ta. Van­him­mat Hol­lo­las­sa säi­ly­tet­tä­vät kir­kon­kir­jat ovat 1830-lu­vul­ta. Sitä van­hem­mat kir­jat ovat tal­les­sa kan­sal­li­sar­kis­tos­sa.

Van­him­mat kir­kon­kir­jat on kir­joi­tet­tu ruot­sik­si. 1800-lu­vun lo­pul­la kie­li vaih­tui pää­o­sin suo­mek­si.

Suo­men evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­nen kirk­ko pi­tää yhä jä­sen­re­kis­te­riä ja tal­len­taa tie­to­ja kir­kol­lis­ta toi­mi­tuk­sis­ta Kir­ju­ri-jär­jes­tel­mään­sä. Jär­jes­tel­mä si­säl­tää tie­to­ja kir­kon ny­kyi­sis­tä ja en­ti­sis­tä jä­se­nis­tä, mut­ta en­tis­ten jä­sen­ten tie­to­ja ei päi­vi­te­tä

Val­ta­kun­nal­lis­ta vä­es­tö­tie­to­jär­jes­tel­mää yl­lä­pi­tää Digi- ja vä­es­tö­tie­to­vi­ras­to.

Kat­so vi­deo!