JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hilkka Niemistö on koko uransa ajan nauttinut kanssakäymisestä seurakuntalaisten kanssa. ”Tätä työtä tehdään oman persoonan kautta”, hän sanoo. Kuva: Jani Mahkonen

Hilkka Niemistö on koko uransa ajan nauttinut kanssakäymisestä seurakuntalaisten kanssa. ”Tätä työtä tehdään oman persoonan kautta”, hän sanoo. Kuva: Jani Mahkonen

Jani Mahkonen

Hilkka Niemistö, miten asiakkuus ja armo sopivat yhteen?

Lah­den alu­e­kes­kus­re­kis­te­rin uu­si joh­ta­ja Hilk­ka Nie­mis­tö hal­lit­see pal­ve­lu­muo­toi­lun ja hal­lin­non kou­ke­rot, mut­ta sy­dä­mel­tään hän on to­ri­pap­pi.

7.9.2021
Kaisa Hako

Lah­den tori huo­kuu vä­re­jä ja ää­niä lop­pu­ke­sän au­rin­gos­sa. Myyn­ti­pöy­dät on las­tat­tu puo­lu­koin, ome­noin ja kan­ta­rel­lein, kah­vi­tel­tois­sa ru­pa­tel­laan lep­poi­sas­ti.

Tori on jo en­nät­tä­nyt val­loit­taa es­poo­lai­sen Hilk­ka Nie­mis­tön sy­dä­men. Lah­den alu­e­kes­kus­re­kis­te­rin uu­si joh­ta­ja aloit­ti työs­sään elo­kuun alus­sa ja kä­ve­lee usein ase­mal­ta to­rin poik­ki työ­pai­kal­leen.

Juu­ri nyt em­me to­sin ole to­ril­la, vaan his­sis­sä mat­kal­la Nie­mis­tön työ­huo­nee­seen Lah­den seu­ra­kun­ta­yh­ty­män ti­lois­sa Kirk­ko­ka­dul­la. Talo on vie­lä Nie­mis­töl­le sen ver­ran uu­si, et­tä hän as­tuu epä­huo­mi­os­sa vää­räs­sä ker­rok­ses­sa ulos. Hy­myi­lyt­tää.

To­rie­lä­mä vi­li­see jos­sa­kin pak­su­jen ki­vi­sei­nien tuol­la puo­len. Nie­mis­tön työ­huo­nees­sa on tyyn­tä.

Alu­e­kes­kus­re­kis­te­ri on seu­ra­kun­tien alu­eel­li­nen vi­ras­to, jos­sa hoi­de­taan kir­kol­lis­ten toi­mi­tus­ten re­kis­te­röin­nit, avi­o­lii­ton es­tei­den tut­kin­nat sekä vir­ka­to­dis­tus- ja su­ku­sel­vi­tys­ti­lauk­set.

Kuu­los­taa ko­vin hal­lin­to- ja pa­pe­ri­pi­toi­sel­ta. Mil­tä­hän hyp­py täl­lai­seen työ­hön tun­tuu Nie­mis­tös­tä? Hä­nen tä­hä­nas­ti­nen uran­sa pap­pi­na si­säl­tää mel­koi­sen la­tauk­sen ih­mis­lä­hei­siä toi­min­ta­muo­to­ja hel­sin­ki­läi­sis­sä seu­ra­kun­nis­sa: met­sä­kirk­ko­ja, il­mas­to­mes­su­ja, tan­go­mes­su­ja, yrit­tä­jä­ta­pah­tu­mia, kau­pun­gi­no­sa­ta­pah­tu­mia, Hi­ros­hi­ma-il­to­ja, Pride-vii­kon ta­pah­tu­mia, mo­ni­kult­tuu­ri­suus­työ­tä ja kaup­pa­kes­kus­työ­tä. Sekä päi­vys­tys­tä Töö­lön­to­ril­la, kuin­kas muu­ten! Nie­mis­tö on eri­tyi­sen miel­ty­nyt to­rie­lä­mään, sil­lä sii­nä kul­mi­noi­tu­vat ih­mis­koh­taa­mi­set puh­taim­mil­laan.

– Koh­taa­mi­set ovat seu­ra­kun­ta­työn ki­vi­jal­ka. Nii­den vuok­si kirk­koon lii­ty­tään ja kir­kos­ta ero­taan, Nie­mis­tö sa­noo.

Ei työ alu­e­kes­kus­re­kis­te­ris­sä tar­koi­ta sil­ti ih­mis­lä­hei­syy­des­tä etään­ty­mis­tä, Nie­mis­tö ajat­te­lee.

Joh­ta­jan teh­tä­vä­nä on luo­da ja yl­lä­pi­tää suh­tei­ta jä­sen­seu­ra­kun­tien pa­ris­sa.

– Työ­ka­ve­reit­ten kans­sa tä­tä­kin työ­tä teh­dään ja seu­ra­kun­ta­lais­ten kans­sa toi­mi­taan, hän to­te­aa.

Koh­taa­mis- ja yh­tei­sö­työ­tai­dot ovat tar­peen myös sik­si, et­tä kes­kus­re­kis­te­riin on syk­syl­lä liit­ty­nyt uu­sia seu­ra­kun­tia. Se edel­lyt­tää joh­ta­jal­ta muu­tos­joh­ta­mi­sen ky­kyä, laa­jo­jen ko­ko­nai­suuk­sien hah­mot­ta­mis­ta ja toi­min­ta­mal­lien ar­vi­oin­ti­ky­kyä.

Nie­mis­tö kuu­los­taa in­nos­tu­neel­ta. Hä­nes­sä tai­taa asua hal­lin­non ys­tä­vä.

– Kyl­lä minä pi­dän hal­lin­to­työs­tä­kin. Näen sen tar­peel­li­suu­den. Muu­ten­han asi­at ei­vät pyö­ri hal­li­tus­ti, hän ku­vai­lee.

Seu­ra­kun­nan yh­tey­des­sä ta­pah­tu­vil­la koh­taa­mi­sil­la voi ol­la kau­as­kan­toi­sia seu­rauk­sia. Nie­mis­tön oman te­o­lo­gi­sen uran ki­vi­jal­ka saat­taa ol­la niin­kin kau­ka­na kuin lap­suu­den ja nuo­ruu­den Ou­lus­sa. Hän viih­tyi Tui­ran seu­ra­kun­nas­sa, eten­kin sen tyt­tö­ker­hos­sa. Ko­ke­muk­set siel­lä muo­dos­ti­vat myön­tei­sen ku­van kir­kos­ta ja us­kos­ta.

– Meil­lä oli haus­kaa. Ker­hon oh­jaa­jat oli­vat nuo­ria it­se­kin. Us­ko tuo­tiin esiin luon­te­vas­ti, ei tu­put­ta­vas­ti. Oh­jaa­jat on­nis­tui­vat työs­sään hie­nos­ti, sil­lä sii­tä jäi po­si­tii­vi­nen kuva koko kir­kon työs­tä, Nie­mis­tö sa­noo.

Oma roo­lin­sa oli toki omal­la per­heel­lä­kin. Äi­ti vei kirk­koon joka sun­nun­tai.

– Äi­ti ja mum­mi opet­ti­vat il­ta­ru­kouk­sen, jon­ka edel­leen il­tai­sin luen. Sa­man olen opet­ta­nut myös omil­le lap­sil­le­ni, Nie­mis­tö sa­noo.

– Lap­suu­den us­ko on kan­ta­nut, vaik­ka ih­mi­nen muu­ten muut­tuu läpi elä­män.

Tar­vit­tiin sil­ti vie­lä yk­si sy­säys, joka joh­dat­te­li te­o­lo­gi­an opin­toi­hin. Kun Nie­mis­tö oli abi­tu­rient­ti, hä­nen ra­kas ja lä­hei­nen tä­tin­sä kuo­li yl­lät­tä­en. Se käyn­nis­ti nuo­ren nai­sen mie­les­sä am­ma­tin­va­lin­tap­ro­ses­sin, jos­sa te­o­lo­gia meni lo­pul­ta his­to­ria- ja la­ki­o­pin­to­jen ohi.

– Mie­tin sii­nä jo­ta­kin sen suun­tais­ta, et­tä ha­lu­ai­sin omal­ta osal­ta­ni ker­toa Ju­ma­las­ta ja vä­lit­tää us­koa eteen­päin. Ha­lu­sin teh­dä mer­ki­tyk­sel­lis­tä työ­tä. Pap­peu­des­ta en to­sin sii­nä vai­hees­sa ol­lut var­ma, hän muis­te­lee.

Pa­pik­si Nie­mis­tö vi­hit­tiin vuon­na 2001. Sa­mal­la vii­kol­la hä­net vi­hit­tiin myös avi­o­liit­toon.

– Kah­des­ti vi­hit­ty vii­kon si­sään. Po­si­tii­vi­set­kin asi­at ta­pah­tu­vat usein ryp­päi­nä, hän nau­res­ke­lee.

”Iha­naa, kun olet noin ta­val­li­nen.”

Tämä lau­se ti­pah­ti usein ih­mis­ten suus­ta, kun Nie­mis­töl­lä oli pa­pin tun­nuk­set yl­lään, ja hän käys­ken­te­li ih­mis­ten il­moil­la. Vas­taa­vaa ta­pah­tuu kuu­lem­ma pap­pi­kol­le­goil­le­kin.

Toki Nie­mis­töä ilah­dut­taa, et­tä en­nak­ko­luu­lo­ja voi näin ro­mut­taa ole­mal­la ta­val­li­nen, oma it­sen­sä. Sa­mal­la mie­ti­tyt­tää, mis­tä en­nak­ko­luu­lot syn­ty­vät. Nii­den taus­tal­la voi ol­la seu­ra­kun­ta­koh­taa­mi­sia, jois­sa jo­ta­kin on men­nyt pie­leen.

Heti en­sim­mäi­ses­sä työ­pai­kas­saan Kot­kan seu­ra­kun­nas­sa Nie­mis­tö huo­ma­si, et­tä mah­dol­li­sis­ta en­nak­ko­luu­lois­ta huo­li­mat­ta mo­net et­siy­ty­vät mie­lel­lään pa­pin kans­sa jut­te­le­maan. Koh­taa­mi­sil­le on ky­syn­tää.

– Olen ol­lut iloi­nen ja yl­lät­ty­nyt sii­tä, et­tä jos olen vaik­ka jos­sain ta­pah­tu­mas­sa pa­pin so­ke­ri­pa­la kau­las­sa, en yleen­sä jää jut­tu­seu­raa vail­le. Yl­lät­tä­vän pal­jon pa­pil­le avau­du­taan, ja­e­taan oman elä­män ilo­ja ja su­ru­ja.

Lu­ke­mat­to­mia eri­lai­sia seu­ra­kun­ta­työn muo­to­ja ko­keil­leen Nie­mis­tön mie­les­tä on ol­lut in­nos­ta­vaa men­nä ih­mis­ten pa­riin, ta­val­li­siin ym­py­röi­hin. Se juu­ri on ol­lut to­ri­päi­vys­tä­mi­sen­kin idea: ol­la läs­nä ja käy­tet­tä­vis­sä, mi­kä­li joku sitä toi­voo. Jos­kus ih­mi­set ovat lii­kut­ta­van iloi­sia pie­nes­tä, ar­ki­ses­ta lä­hes­ty­mi­sen ta­vas­ta:

– Hel­sin­gin Kes­kus­puis­tos­sa oli la­tu­ta­pah­tu­ma, jo­hon me­nim­me ja­ka­maan me­hua. Ih­mi­nen voi ol­la niin iloi­nen me­hu­mu­kil­li­ses­ta! Ly­hyt koh­taa­mi­nen voi ol­la ai­ka sy­väl­li­nen­kin. Näis­sä ti­lan­teis­sa ta­voi­te­taan pal­jon sel­lai­sia, joil­le kyn­nys mes­suun voi ol­la lii­an kor­kea, Nie­mis­tö sa­noo.

Hän ko­kee mer­ki­tyk­sel­li­se­nä ja rik­kaa­na sen, et­tä on saa­nut työs­sä koh­da­ta eri­lai­sia ih­mi­siä, kuul­la hei­dän ta­ri­nan­sa ja ken­ties voi­nut tar­jo­ta apua ja tu­kea.

– Mi­nul­le Ju­ma­la on ar­mon ja rak­kau­den Ju­ma­la. Ha­lu­an vä­lit­tää ih­mi­sil­le toi­voa sii­tä, et­tä em­me ole elä­mäs­sä em­me­kä edes kuo­le­man edes­sä yk­sin.

Hilkka Niemistö on tutkinut seurakuntatyötä myös tuotekehitystyön näkökulmasta. Tiedon kulku voi joskus näyttäytyä seurakuntalaiselle puutteellisena tai sekavana. Kuva: Jani Mahkonen

Hilkka Niemistö on tutkinut seurakuntatyötä myös tuotekehitystyön näkökulmasta. Tiedon kulku voi joskus näyttäytyä seurakuntalaiselle puutteellisena tai sekavana. Kuva: Jani Mahkonen

Jani Mahkonen

Ju­ma­lan, ar­mon, ja elä­män mui­den suur­ten ky­sy­mys­ten ää­rel­lä koh­taa­mi­sen ei heti ajat­te­li­si liit­ty­vän pal­ve­lu­muo­toi­luun. Ter­mi kuu­los­taa niin kau­pal­li­sel­ta. Voi­ko kir­kon jä­sen­tä sa­noa asi­ak­kaak­si?

Nie­mis­tön mie­les­tä voi. Hän on pa­pin työn­sä ohes­sa väi­tel­lyt toh­to­rik­si asi­a­kas­läh­töi­syy­des­tä seu­ra­kun­tien yh­dis­ty­misp­ro­ses­sis­sa. Näi­tä vai­hei­ta on ko­et­tu myös Päi­jät-Hä­meen seu­ra­kun­nis­sa.

Nie­mis­tö to­te­aa, et­tä seu­ra­kun­ta­lai­sen eli asi­ak­kaan nä­kö­kul­mas­ta yh­dis­ty­mi­siin liit­tyy sekä ne­ga­tii­vi­sia et­tä po­si­tii­vi­sia vai­hei­ta.

– Kun muu­tos ta­pah­tuu, al­ku­vai­hees­sa or­ga­ni­saa­tio kään­tyy her­käs­ti si­sään­päin, jol­loin asi­a­kas saat­taa ko­kea, et­tä se on hä­nel­tä pois. Ener­gi­aa me­nee seu­ra­kun­ta­kult­tuu­rien koh­taa­mi­seen ja uu­den­lai­siin toi­min­ta­mal­lei­hin. Se on ku­lut­ta­va vai­he, mut­ta sen jäl­keen löy­tyy usein myös myön­tei­siä puo­lia, Nie­mis­tö ku­vai­lee.

Hän on suo­rit­ta­nut myös tuo­te­ke­hi­tys­työn eri­koi­sam­mat­ti­tut­kin­non.

– Koin, et­tä voi­si ol­la hyvä men­nä kirk­ko­kup­lan ul­ko­puo­lel­le kat­so­maan, mil­lai­se­na tämä työ näyt­täy­tyy mui­den alo­jen sil­mis­sä, ja mitä an­net­ta­vaa vaik­ka­pa kaup­pa­tie­teil­lä oli­si, hän sa­noo.

Kau­pal­lis­ten ter­mien ei pidä an­taa hä­mä­tä. Kun ih­mi­nen et­sii seu­ra­kun­nal­ta vas­tauk­sia ky­sy­myk­siin­sä ja apua tar­pei­siin­sa, on käy­tän­nös­sä kyse pal­ve­lu­muo­toi­lus­ta, sen on­nis­tu­mi­ses­ta tai epä­on­nis­tu­mi­ses­ta.

Kirk­ko­kup­lan ul­ko­puo­lel­le kur­kis­ta­es­saan Nie­mis­tö op­pi, et­tä kirk­ko muun mu­as­sa olet­taa ih­mis­ten il­man muu­ta tie­tä­vän, mitä kaik­kea kir­kon pii­ris­sä on tar­jol­la.

– On tul­lut sel­väk­si, et­tä ih­mi­set ei­vät ai­na to­si­aan­kaan tie­dä toi­min­ta­muo­to­jen mo­ni­nai­suut­ta. Mon­ta ker­taa he yl­lät­ty­vät po­si­tii­vi­ses­ti: ai teil­lä on täl­lais­ta­kin!

Seu­ra­kun­nan ”pal­ve­lu­pol­ku” voi jos­kus näyt­täy­tyä asi­ak­kaal­le epä­sel­vä­nä. Suo­mek­si sa­not­tu­na ih­mi­nen ei löy­dä tar­vit­se­mi­aan asi­oi­ta, vaik­ka nii­tä pe­ri­aat­tees­sa oli­si tar­jol­la. Tie­don kul­ku saat­taa ol­la puut­teel­lis­ta tai se­ka­vaa. Nie­mis­tö it­se­kin koki tä­män seu­ra­kun­ta­lai­sen nä­kö­kul­mas­ta, kun hän äi­tiys­lo­mal­la ko­et­ti löy­tää per­he­ker­hoa ko­ti­seu­ra­kun­nas­taan Es­poos­ta.

– Vaik­ka tie­sin, et­tä per­he­ker­ho var­mas­ti on, en en­sin on­nis­tu­nut löy­tä­mään tie­toa sii­tä. Se oli mo­nen lin­kin ta­ka­na, hän muis­te­lee hu­vit­tu­nee­na.

Pal­ve­lu­muo­toi­lun kä­si­te pi­tää myös si­säl­lään sen, et­tä asi­ak­kaan tar­peet huo­ma­taan ja nii­hin vas­ta­taan. Nie­mis­tön ko­ke­muk­sen mu­kaan il­mas­tok­rii­sin ai­heut­ta­ma ah­dis­tus on esi­merk­ki ajan il­mi­ös­tä, joka kir­kon täy­tyy tie­dos­taa ja ot­taa to­sis­saan.

– Usein eri­tyi­ses­ti nuo­ret ovat ha­lun­neet ju­tel­la sii­tä, mis­tä voi­si täs­sä ti­lan­tees­sa saa­da toi­voa, hän ker­too.

– Kirk­ko on iso toi­mi­ja, jon­ka omil­la­kin rat­kai­suil­la on mer­ki­tys­tä. Voim­me tuo­da esiin sitä, mitä yk­sit­täi­si­nä ih­mi­si­nä voim­me teh­dä. Voim­me ol­la rin­nal­la ja tuo­da toi­von nä­kö­kul­mia pe­lot­ta­vis­sa­kin tu­le­vai­suu­den­nä­ky­mis­sä.

Nie­mis­tö sa­noo, et­tä kir­kon heik­kouk­sia voi­vat ol­la ne­ga­tii­vi­set mie­li­ku­vat, jot­ka ovat syn­ty­neet jon­kin jul­ki­suu­des­sa esiin­ty­neen ta­pauk­sen tai ikä­vän koh­taa­mi­sen seu­rauk­se­na. Mie­li­ku­vien osuut­ta voi vah­vis­taa se, et­tei kai­kil­la ole sy­väl­lis­tä tie­toi­suut­ta kris­ti­nus­kos­ta tai eri­lai­sis­ta vi­vah­teis­ta ja suun­tauk­sis­ta, joi­ta kir­kon ka­ton al­le mah­tuu pal­jon.

Ei Nie­mis­töl­lä it­sel­lään­kään ole kir­kos­ta pel­käs­tään myön­tei­siä ko­ke­muk­sia. Ih­mis­koh­taa­mi­sis­ta sil­loin­kin on ol­lut kyse. Ikä­vät ti­lan­teet ovat ol­leet vaik­ka­pa sel­lai­sia, jois­sa Nie­mis­tön pap­peus on ky­see­na­lais­tet­tu sik­si, et­tä hän on nai­nen.

– Jos­kus huo­maa, et­tä jol­le­kin nais­pap­pi ei ole sa­ma­nar­voi­nen kuin mies. Ei­hän se oi­keu­den­mu­kai­sel­ta tai hy­väl­tä tun­nu, mut­ta usein kun sii­nä ti­lan­tees­sa on ju­tel­tu enem­män, on löy­det­ty yh­dis­tä­viä te­ki­jöi­tä ja kes­ki­tyt­ty nii­hin, Nie­mis­tö ku­vai­lee.

Se, et­tä seu­ra­kun­nal­la oli­si ys­tä­väl­li­set kas­vot, on Nie­mis­tön mie­les­tä olen­nais­ta. Elä­män eri vai­heis­sa hän on it­se­kin saa­nut sen ko­kea. Tun­ne voi syn­tyä läm­pi­mäs­tä koh­taa­mi­ses­ta toi­sen ih­mi­sen kans­sa tai aa­vis­tuk­se­na jos­ta­kin, mikä ylit­tää ih­mi­sym­mär­ryk­sen.

– Py­hän kos­ke­tus il­me­nee Ju­ma­lan läs­nä­o­lo­na, tie­tyn­lai­se­na rau­ha­na. On hyvä ja le­vol­li­nen olo, hän ku­vai­lee.

Vuo­si­na 2012–2013 Nie­mis­tön äi­ti ja isä kuo­li­vat ly­hy­en ajan si­säl­lä.

– Niis­sä vai­heis­sa ta­pa­sin sai­raa­la­pa­pin, ja se oli hie­no koh­taa­mi­nen. Nois­sa het­kis­sä olin en­nen kaik­kea ty­tär.

Mo­ni­ar­voi­ses­sa ajas­sa kirk­ko jou­tuu eh­kä ai­em­paa enem­män pe­rus­te­le­maan nä­ke­myk­si­ään ja ole­mas­sa­o­lo­aan. Kau­pal­li­sin ter­mein voi­si ky­syä: mikä te­kee evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­ses­ta kris­til­li­syy­des­tä kil­pai­lu­ky­kyi­sen?

Nie­mis­tön ei tar­vit­se kau­an miet­tiä:

– Ar­mon kes­kei­syys kris­ti­nus­kos­sa, hän sa­noo.

– Me eläm­me yh­teis­kun­nas­sa, jos­sa ko­ros­te­taan suo­rit­ta­mis­ta, saa­vu­tuk­sia ja me­riit­te­jä. Mo­nen ky­sy­mys on: kel­paan­ko, rii­tän­kö? Oli­si hie­noa, jos seu­ra­kun­nas­sa ih­mi­nen ko­ki­si, et­tä ol­laan suo­ri­tus­va­paal­la alu­eel­la. Kel­paam­me Ju­ma­lal­le kes­ke­ne­räi­si­nä­kin.

4 asi­aa, joi­ta et tien­nyt Hilk­ka Nie­mis­tös­tä

Lah­den alu­e­kes­kus­re­kis­te­rin joh­ta­ja, te­o­lo­gi­an toh­to­ri Hilk­ka Nie­mis­tö on syn­ty­nyt Hel­sin­gis­sä 1975. Hän asui mil­tei koko lap­suu­ten­sa ja nuo­ruu­ten­sa Ou­lus­sa ja opis­ke­li te­o­lo­gi­aa Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­sa. Pa­pik­si hä­net vi­hit­tiin vuon­na 2001. Per­hee­seen kuu­lu­vat avi­o­mies sekä 14-, 12- ja 6-vuo­ti­aat lap­set. Nie­mis­tö per­hei­neen asuu Es­poos­sa.

Hilk­ka Nie­mis­tö on työs­ken­nel­lyt pa­rin­kym­me­nen vuo­den ajan seu­ra­kun­ta­pap­pi­na hel­sin­ki­läi­sis­sä seu­ra­kun­nis­sa joh­ta­en eri­lai­sia tii­me­jä ja työ­a­lo­ja. Vuon­na 2013 hän väit­te­li toh­to­rik­si ai­hee­naan seu­ra­kun­tien yh­dis­ty­misp­ro­ses­sien vai­ku­tuk­set asi­a­kas­läh­töi­syy­teen. Hän on toi­mi­nut myös pap­pi­sa­ses­so­ri­na eli pap­pien ää­nes­tä­mä­nä edus­ta­ja­na Hel­sin­gin tuo­mi­o­ka­pi­tu­lis­sa, mut­ta tie­sit­kö hä­nes­tä tätä:

1Hilk­ka Nie­mis­tön lem­pi­paik­ka Lah­des­sa on elä­väi­nen tori. ”Mel­kein päi­vit­täin kul­jen sen läpi, kah­vit­te­len­kin.”

2 Kes­kus­re­kis­te­rin joh­ta­ja ren­tou­tuu dek­ka­rei­den pa­ris­sa. Eri­tyi­sen pal­jon hän lu­kee suo­ma­lai­sia dek­ka­rei­ta, ku­ten Lee­na Leh­to­lais­ta.

3 Nie­mis­tön per­he ke­räi­lee jää­kaap­pi­mag­neet­te­ja pai­kois­ta, jois­sa on vie­rail­lut. ”Vii­mei­sin tai­taa ol­la Rau­mal­ta.”

4 Lii­kun­nal­li­nen Nie­mis­tö viih­tyy luon­nos­sa, kun­to­sa­lil­la ja ko­ris­ken­täl­lä. ”Sun­nun­tai­sin pe­laan ka­ve­rei­den tai las­ten kans­sa hönt­sä­ko­ris­ta ta­lo­yh­ti­ön ken­täl­lä.”

Lue lisää aiheesta