Ny­ky­a­jan van­hem­muu­des­sa isän odo­te­taan ole­van ta­sa­ve­roi­nen osal­lis­tu­ja. Mo­nes­sa per­hees­sä näin var­mas­ti on­kin, mut­ta ko­din ul­ko­puo­lel­la, esi­mer­kik­si lap­seen ja äi­tiin kes­kit­ty­neis­sä per­he­pal­ve­luis­sa, mies voi jää­dä pait­si­oon. Näin nä­kee Mänt­sä­län seu­ra­kun­nan di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jä Timo Naa­pu­ri, 55.

Isä läh­tee van­hem­muu­teen äi­tiin ver­rat­tu­na ta­ka­mat­kal­ta. Isäk­si tul­laan vas­ta, kun lap­si syn­tyy, ja osa syt­tyy vie­lä hi­taam­min.

Naa­pu­rin mu­kaan mie­hiä pi­täi­si val­mis­taa van­hem­muu­teen hy­vis­sä ajoin. Jos hän sai­si päät­tää, iseil­lä oli­si neu­vo­lois­sa oma vas­taa­not­to­ai­ka.

– Isäl­le tar­jo­taan neu­vo­las­sa lii­an usein vain tuo­li ja kuun­te­li­jan roo­li. Mie­hel­lä voi­si ol­la oma ai­ka, joku tsek­kaus ai­na, kun lap­si on tie­tyn ikäi­nen. Sel­vi­tet­täi­siin, mitä isäl­le kuu­luu. Isät kuor­mit­tu­vat yh­tä lail­la lap­si­per­heen ar­jen pyö­rit­tä­mi­ses­sä, Naa­pu­ri sa­noo.

Ei ole ihan sama, kuin­ka isäl­lä me­nee. Isyys te­kee hy­vää mie­hel­le, pa­ri­suh­teel­le ja per­heel­le. Yh­teis­kun­ta­kin hyö­tyy, kun isät voi­vat hy­vin. Osal­lis­tu­va isä tu­kee lap­sen kas­vua, so­si­aa­lis­ta ja emo­ti­o­naa­lis­ta ke­hi­tys­tä.

– Lap­si pys­tyy kas­va­maan il­man isää, mut­ta lap­sel­la on oi­keus isään ja isäl­lä oi­keus lap­seen. Jo­kai­sen isyys on tär­keä. Jo­kai­nen isä voi ol­la hyvä isä omis­ta läh­tö­koh­dis­taan, ja ai­na voi ke­hit­tyä.

Timo Naa­pu­ri val­mis­tui di­a­ko­ni­an vir­kaan Lah­den di­a­ko­ni­ao­pis­tos­ta vuon­na 1990. Sa­ma­na vuon­na hä­nes­tä tuli isä. Työ­paik­ka löy­tyi Kes­ki-Lah­den seu­ra­kun­nas­ta, jos­sa hän työs­ken­te­li di­a­ko­ni­an vi­ran­si­jai­se­na 1990–92.

 – Sit­ten tuli lama, ja jäin il­man töi­tä. Olin kak­si vuot­ta ko­to­na pien­ten las­ten kans­sa. Se oli elä­mä­ni haas­ta­vin­ta ai­kaa. Olin vas­ta tul­lut työ­mark­ki­noil­le ja olin työ­tön.

Nuo­ri isä ha­lu­si tu­tus­tua mui­hin isei­hin. Hol­lo­lan seu­ra­kun­nan per­he­ker­ho tuot­ti sii­nä suh­tees­sa pet­ty­myk­sen.

– Olin ai­noa isä ker­hos­sa. Se oli kar­mea ko­ke­mus.

Kun Hol­lo­las­sa ei ol­lut isä-lap­si-ker­hoa, Naa­pu­ri pe­rus­ti sel­lai­sen.

– Läh­tö­koh­ta oli it­se­käs. Aloi­tin isä­ker­hon ve­tä­mi­sen He­del­mä­tar­has­sa 1996, et­tä sain pui­da asi­oi­ta ver­tais­te­ni kans­sa. Sa­ma­na vuon­na ve­din en­sim­mäi­sen isä-lap­si­vii­kon­lop­pu­lei­rin Hol­lo­lan Pa­rin­pel­los­sa.

Nel­jän­nes­vuo­si­sa­ta myö­hem­min Naa­pu­ri on uu­den ää­rel­lä. Naa­pu­rin ve­tä­mä Isil­le.in­fo-han­ke sai ke­sä­kuus­sa kir­kol­lis­ko­kouk­sel­ta 10 000 eu­ron avus­tuk­sen. Isil­le.in­fon on tar­koi­tus ol­la val­ta­kun­nal­li­nen verk­ko­por­taa­li, joka yh­dis­tää val­ta­kun­nal­li­set ja pai­kal­li­set isä­pal­ve­lut yh­den osoit­teen al­le. Por­taa­lin on tar­koi­tus avau­tua jou­lu­kuus­sa.

Isil­le.in­fo on suun­ni­tel­tu kai­ke­ni­käi­sil­le iseil­le, seu­ra­kun­tien, jär­jes­tö­jen ja per­he­kes­kus­ten työn­te­ki­jöil­le sekä isä­työs­tä kiin­nos­tu­neil­le.

– Slo­ga­nim­me kuu­luu: Isyy­den pe­li­ken­til­lä. Isyy­des­sä on eri­lai­sia roo­le­ja, ku­ten pe­laa­jil­la pal­lo­pe­leis­sä. On puo­lus­ta­jia, ra­ken­ta­jia ja hyök­kää­jiä. Idea on pe­la­ta po­si­tii­vi­sel­la il­meel­lä, huu­mo­ria unoh­ta­mat­ta, Naa­pu­ri sa­noo.

Si­vus­to tar­jo­aa tu­kea iseil­le eri elä­män­vai­heis­sa, ku­ten van­hem­pa­na, iso­van­hem­pa­na ja etä­van­hem­pa­na.

– Py­rim­me tu­ke­maan ja vah­vis­ta­maan su­ku­pol­vien vä­lis­tä vuo­ro­vai­ku­tus­ta.

Ver­tais­tu­kea ja yh­tei­söl­li­syyt­tä et­si­vät löy­tä­vät si­vus­ton kaut­ta kes­kus­te­lu­ryh­miin sekä alu­eel­li­siin ja val­ta­kun­nal­li­siin isä­ta­paa­mi­siin.

– Kun sote-uu­dis­tus tu­lee, on mah­dol­lis­ta näh­dä, min­kä­lais­ta isä­työ­tä mil­lä­kin paik­ka­kun­nal­la jär­jes­te­tään.

Naa­pu­ri vas­taa si­vus­tos­ta Es­poon Lep­pä­vaa­ran seu­ra­kun­nan per­he­toi­min­na­noh­jaa­ja Juk­ka Sil­ven­toi­sen kans­sa.

– Apua saam­me muis­ta seu­ra­kun­nis­ta ja jär­jes­tö­ken­täl­tä. Näin isoa hom­maa ei voi kah­des­taan teh­dä oman työn ohes­sa. Por­taa­lin al­la on jär­jes­tö­jen ja seu­ra­kun­tien li­säk­si ver­tais­toi­min­taa jär­jes­tä­viä yk­si­tyi­siä pal­ve­lun­tuot­ta­jia sekä kun­tia.

Naa­pu­ri ha­lu­aa teh­dä hank­keel­la isä­työ­tä tun­ne­tuk­si myös seu­ra­kun­nis­sa sekä roh­kais­ta seu­ra­kun­tia aloit­ta­maan ja li­sää­mään isä­työ­tä.

Naa­pu­ri on teh­nyt di­a­ko­nis­ta per­he­työ­tä Mänt­sä­län seu­ra­kun­nas­sa vuo­des­ta 1999. Ide­an Isil­le.in­fo-por­taa­liin hän sai en­sim­mäi­se­nä ko­ro­na­ke­vää­nä Fa­ce­boo­kiin pe­rus­ta­mas­taan isä­ryh­mäs­tä.

– Pe­rus­tin Kes­ki-Uu­den­maan is­kät -ryh­män heti, kun isien ja las­ten vii­kon­lop­pu­lei­ri jou­dut­tiin en­sim­mäi­sen ker­ran ko­ro­nan ta­kia pe­ru­maan.

Ryh­mään tuli kuu­kau­des­sa 70 jä­sen­tä. Nyt jä­se­niä on jo yli 200.

Kes­ki-Uu­den­maan is­kät on mah­dol­li­sim­man ma­ta­lan kyn­nyk­sen pal­ve­lu.

– Ryh­mäs­sä on mah­dol­lis­ta kes­kus­tel­la isyy­des­tä tai pel­käs­tään seu­ra­ta kes­kus­te­lua. Tar­joi­len kes­kus­te­lun poh­jak­si eri­lai­sia tee­mo­ja.

Isä-lap­si-il­ta­ryh­miä Naa­pu­ri oh­jaa Mänt­sä­län seu­ra­kun­nan lei­ri­kes­kuk­ses­sa Ah­ven­lam­mel­la.

– Ju­tel­laan ai­kuis­ten ja las­ten kes­ken nii­tä näi­tä. Ai­na meil­lä on myös jo­tain ak­tii­vis­ta te­ke­mis­tä ja il­ta­pa­la. Jos­kus sau­no­taan­kin.

Pa­kot ja pai­neet pi­de­tään mi­ni­mis­sään.

– Ryh­mään ei tar­vit­se si­tou­tua niin, et­tä pi­täi­si käy­dä joka ker­ta. Voi tul­la sil­loin kuin sil­tä tun­tuu. Voi tul­la lap­sen kans­sa tai yk­sin. On help­po näh­dä, kuin­ka yh­tei­söl­li­syys voi­maan­nut­taa. Po­ruk­kaan voi tun­tea kuu­lu­van­sa, vaik­ka kä­vi­si har­vem­min­kin.

Naa­pu­ri on oh­jan­nut ryh­mään myös di­a­ko­nia-asi­ak­kait­taan.

– En kui­ten­kaan ota il­tai­sin nii­tä asi­oi­ta esiin, mitä toi­mis­to­a­jal­la on pu­hut­tu.

Ver­kos­sa Naa­pu­ri jär­jes­tää kah­den vii­kon vä­lein Isyy­den il­ta­vuo­ro -ko­koon­tu­mi­sia sul­je­tul­le ryh­mäl­le.

– Kaik­ki ei­vät tar­vit­se fyy­sis­tä koh­taa­mis­ta, hän pe­rus­te­lee.

Isä-lap­si­lei­re­jä Naa­pu­ri ve­tää seu­ra­kun­nas­sa kah­des­ti vuo­des­sa. Kaik­ki­aan hän las­kee pi­tä­neen­sä 32 lei­riä. Lei­reil­lä on sama aja­tus kuin muis­sa ver­tais­ta­paa­mi­sis­sa. Ar­jen ru­tii­nit mur­tu­vat, ja mie­het pää­se­vät vaih­ta­maan aja­tuk­sia kes­ke­nään ja tou­hu­a­maan jäl­ki­kas­vun­sa kans­sa.

– Lei­reil­lä isät huo­leh­ti­vat lap­sis­taan. En vaih­da ke­nen­kään vaip­paa. Olen vä­hän kuin hir­vi­po­ru­kan ve­tä­jä. Teh­tä­vä­ni on saa­da kaik­ki tun­te­maan olon­sa po­ru­kas­sa hy­väk­si.

Ker­ran kuus­sa isät ja lap­set ko­koon­tu­vat Mänt­sä­län per­he­kes­kuk­ses­sa. Siel­lä pal­ka­tut am­mat­ti­lai­set kat­so­vat lap­sia sil­lä ai­kaa, kun isät kes­kus­te­le­vat.

Naa­pu­ri te­kee isä­työ­tä myös maa­han­muut­ta­jien pa­ris­sa.

– Maa­han­muut­ta­jai­sät sa­no­vat, et­tä Timo on hyvä Ju­ma­lan mies, vaik­ka ovat pää­a­si­as­sa is­la­mi­nus­koi­sia.

Naa­pu­rin mu­kaan isien on­gel­mat kär­jis­ty­vät tur­haan, jos mies ei hae apua ajois­sa ei­kä mie­hen avun­tar­vet­ta tun­nis­te­ta. 

– Per­he­pal­ve­luis­sa isä pi­täi­si huo­mi­oi­da ta­sa­ve­roi­se­na per­heen­jä­se­ne­nä, mut­ta usein­kaan näin ei ole, kun fo­kus on äi­din ja lap­sen hy­vin­voin­nis­sa. Neu­vo­loi­den ja las­ten­suo­je­lun työn­te­ki­jöis­tä yli 90 pro­sent­tia on nai­sia. Mies voi ol­la heil­le haas­te ja jää­dä il­man tu­kea.

Ih­mi­ses­tä voi ol­la vai­kea näh­dä, et­tä hä­nel­lä on on­gel­mia, jos hän ei on­gel­mis­ta pu­kah­da. Kun Joo­nas Berg­häll ja Mika Ho­ta­kai­nen sai­vat suo­ma­lai­set mie­het pu­hu­maan ja näyt­tä­mään tun­tei­taan pal­ki­tus­sa do­ku­ment­tie­lo­ku­vas­saan Mies­ten vuo­ro, saa­vu­tus­ta ih­me­tel­tiin mie­his­sä. Naa­pu­rin ko­ke­muk­sen mu­kaan har­va isä avau­tuu isyy­den ki­pu­pis­teis­tä har­ras­tus- tai työ­po­ru­kois­sa.

– Roo­li pi­tää ti­lan­tees­sa kuin ti­lan­tees­sa. Isä­ker­hois­sa on mah­dol­lis­ta avau­tua.

Po­lii­si voi ol­la en­sim­mäi­nen am­mat­ti­lai­nen, joka kiin­nos­tuu ki­pui­le­vas­ta mie­hes­tä. Yleen­sä sii­nä vai­hees­sa on­gel­mat ovat jo ka­sau­tu­neet. On­gel­mien en­nal­ta­eh­käi­sy oli­si mie­lek­kääm­pää niin mie­hen, per­heen kuin yh­teis­kun­nan­kin kan­nal­ta. On­gel­mat ovat kir­ja­via. 

– Joka kym­me­nes pik­ku­lap­si­per­heen isä kär­sii ma­sen­nuk­ses­ta. Pa­ri­suh­tees­sa me­nee huo­nos­ti, on vä­sy­mys­tä ja mi­kään ei tun­nu mil­tään. On työt­tö­myyt­tä, ero­ti­lan­tei­ta, huol­ta­juus­kiis­to­ja, päih­de­on­gel­maa tai van­ki­las­ta va­pau­tu­mi­nen pe­lot­taa.

Isän hy­vin­voin­ti hei­jas­tuu lap­sen tu­le­vai­suu­teen.

– Isän läs­nä­o­lo vä­hen­tää lap­sen häi­ri­ö­käyt­täy­ty­mi­sen mah­dol­li­suut­ta. Li­säk­si lap­sen on hel­pom­pi luo­da so­si­aa­li­sia kon­tak­te­ja ja op­pi­mis­tu­lok­set ovat pa­rem­mat, Naa­pu­ri muis­tut­taa.

Naa­pu­ri on näh­nyt neu­vo­la­maa­il­maa myös tis­kin toi­sel­ta puo­len. Hän työs­ken­te­li kuu­si vuot­ta osa-ai­kai­se­na isä­työn­te­ki­jä­nä Mänt­sä­län neu­vo­las­sa sa­maan ai­kaan, kun teki töi­tä seu­ra­kun­nal­le. Naa­pu­ri ei tun­ne ke­tään muu­ta neu­vo­la­vas­taa­not­toa pi­tä­nyt­tä mies­tä, vaik­ka nä­kee pal­ve­lul­le sel­ke­än tar­peen.

– Asi­a­kas­pa­laut­teen mu­kaan isät oli­vat tyy­ty­väi­siä, kun oli mies, jol­le pu­hua.

Työt lop­pui­vat, kun mää­rä­ai­kai­suut­ta ei jat­ket­tu.

– Hel­sin­gin Sa­no­mat teki tois­sa ke­vää­nä ju­tun Kes­ki-Uu­den­maan is­kät -ryh­mäs­tä. Neu­vo­las­sa ei­vät ty­kän­neet He­sa­rin ju­tus­ta. Keu­so­te (Kes­ki-Uu­den­maan sote-kun­ta­yh­ty­mä) ei uu­si­nut mää­rä­ai­kais­ta so­pi­mus­ta­ni. Kuu­lin, et­tä se joh­tui ni­me­no­maan leh­ti­ju­tus­ta, vaik­ka ei ju­tus­sa mi­nus­ta ol­lut mi­tään, mis­tä ke­nen­kään oli­si pi­tä­nyt pa­has­tua. Sii­nä isät päin­vas­toin ke­hui­vat pal­ve­lua.

Naa­pu­ri sa­noo, et­tä per­he­pal­ve­luis­sa pi­täi­si ol­la enem­män mie­hiä töis­sä. Se oli­si omi­aan tuu­let­ta­maan yh­teis­kun­nan luu­tu­nei­ta ra­ken­tei­ta. Tasa-ar­vos­ta pu­hu­taan pal­jon, mut­ta läh­tö­koh­tai­ses­ti äi­tiä pi­de­tään yhä en­si­si­jai­se­na van­hem­pa­na.

Ko­ke­neen isä­työn­te­ki­jän mu­kaan isät tu­le­vat ero­ti­lan­teis­sa lii­an har­voin kuul­luik­si. Var­sin­kin huol­ta­juus­kiis­tois­sa isät tun­te­vat jää­vän­sä ala­kyn­teen.

– Isä jää lii­an usein il­man tu­kea. Isäl­tä ei osa­ta edes ky­syä. Isä syr­jäy­te­tään, vaik­ka lap­sel­le yh­teis­huol­ta­juus oli­si eros­sa pa­ras.

Ai­na ei ole syr­jäyt­tä­mi­ses­tä ky­sy­mys. Isä voi syr­jäy­tyä myös omaa syy­tään.

– Moni voi ol­la tyy­ty­väi­nen, et­tä isä ei ole ku­vi­ois­sa mu­ka­na, jos tämä on esi­mer­kik­si vä­ki­val­tai­nen. Isä­suh­det­ta ei kui­ten­kaan kan­na­ta ko­vin hel­pos­ti ko­ko­naan kat­kais­ta.

Naa­pu­ri sa­noo, et­tä ny­ky­mies ha­lu­aa ol­la läs­nä per­he-elä­mäs­sä ja osal­lis­tuu, kun saa mah­dol­li­suu­den. Hän har­mit­te­lee, et­tä seu­ra­kun­nis­sa­kin isät jää­vät usein ul­ko­ke­häl­le.

– Seu­ra­kun­nan pe­rin­tei­set toi­min­ta­muo­dot kiin­nos­ta­vat yleen­sä yli 60-vuo­ti­ai­ta mie­hiä. Ruuh­ka­vuo­sia elä­vä isä käy har­voin kir­kos­sa. Pi­täi­si kek­siä mie­hiä osal­lis­ta­vaa toi­min­taa. Mänt­sä­läs­sä mie­hil­lä on mah­dol­li­suus osal­lis­tua seu­ra­kun­nan toi­min­taan las­ten­sa kans­sa.

Per­he­ker­hot ei­vät Naa­pu­rin ko­ke­muk­sen mu­kaan mie­hiä pu­hut­te­le.

– Mie­het ei­vät käy ker­hos­sa, el­lei siel­lä ole mui­ta mie­hiä. Ker­hos­sa on myös ol­ta­va mies­tä kiin­nos­ta­vaa toi­min­taa. Ei kou­lu­jen van­hem­pai­nil­lois­sa­kaan ole niin pal­jon ise­jä kuin äi­te­jä. Ne pi­täi­si pa­ke­toi­da jo­ten­kin toi­sel­la ta­paa.

Mie­hiä on vai­kea saa­da liik­keel­le, el­lei kyse ole pal­lo­pe­leis­tä.

– Olen koh­dan­nut työs­sä­ni lu­ke­mat­to­mia ise­jä. Mie­hiä oli sil­loin al­kuun vai­kea saa­da ryh­miin ja lei­reil­le, ja haas­ta­vaa se on edel­leen.

Tar­vet­ta on, mut­ta ky­syn­tä ja tar­jon­ta ei­vät ai­na koh­taa. Sii­nä voi­si ol­la isom­man mie­tin­nän paik­ka.

– Isä­työ­tä eh­dot­to­mas­ti tar­vi­taan, mut­ta toi­min­nas­ta mah­dol­li­ses­ti kiin­nos­tu­nei­ta mie­hiä on jos­kus han­ka­la löy­tää. Sään­nöl­li­syys ja pit­kä­jän­tei­syys aut­taa, sa­moin ver­kos­toi­tu­mi­nen. Pien­ten las­ten isät har­vem­min lu­ke­vat seu­ra­kun­nan il­moi­tuk­sia ja so­mea.

Timo Naa­pu­ri kas­voi työ­läis­ko­dis­sa Ko­ke­mä­el­lä. Kirk­ko oli kes­kel­lä ky­lää, ja koti sen vie­res­sä. Isä ja äi­ti kä­vi­vät töis­sä osuus­kau­pas­sa.

– Isä­ni oli hil­jai­nen si­vus­ta­seu­raa­ja. Olen pyr­ki­nyt ole­maan eri­lai­nen kuin hän. Olen yrit­tä­nyt ol­la läs­nä ja ak­tii­vi­nen las­ten elä­mäs­sä. Kui­ten­kin, mitä van­hem­mak­si tu­len, sitä enem­män toi­min kuin isä­ni.

Naa­pu­ri sa­noo ole­van­sa isä­nä kuun­te­le­va, jous­ta­va ja läs­nä­o­le­va, mut­ta oli­si ha­lun­nut ol­la kas­vat­ta­ja­na na­pa­kam­pi ja vaa­ti­vam­pi. Lap­set ovat jo ai­kui­sia, mut­ta las­ten asi­at kos­ket­ta­vat isää edel­leen.

– Lap­si on van­hem­mil­leen ai­na lap­si sii­nä mie­les­sä, et­tä tun­neyh­teys säi­lyy, vaik­ka yh­teys ei ole­kaan niin tii­vis kuin lap­sen asu­es­sa ko­to­na.

Naa­pu­ri on myös isoi­sä. Jos­kus kuu­lee sa­not­ta­van, et­tä iso­van­hem­muus on pa­rem­paa kuin van­hem­muus, kun lap­sis­ta ei ole sa­mal­la ta­val­la 24/7 vas­tuus­sa kuin omis­taan.

– Iso­van­hem­muus ei ole ai­na niin ki­vaa ja help­poa. Koh­taa­mi­set voi­vat ol­la haas­ta­via. Lap­set ko­kei­le­vat vä­lil­lä niin van­hem­pien­sa kuin iso­van­hem­pien­sa ra­jo­ja.

Pit­kän lin­jan isä­työn­te­ki­jä sa­noo ihai­le­van­sa ny­ky­päi­vän nuo­ria ise­jä, jot­ka osaa­vat käyt­täy­tyä luon­te­vas­ti las­ten­sa kans­sa.

– Isät pär­jää­vät las­ten kans­sa ihan eri ta­val­la kuin sil­loin, kun olin nuo­ri isä.

Iseil­tä myös odo­te­taan enem­män kuin en­nen. Naa­pu­ri sa­noo, et­tä isien on tär­ke­ää huo­leh­tia omas­ta ajas­taan ja jak­sa­mi­ses­taan.

Työ an­taa Timo Naa­pu­ril­le voi­mia.

– Tus­kin oli­sin näin kau­an teh­nyt tätä, el­len oli­si saa­nut pa­lau­tet­ta, kuin­ka tär­ke­ää ja ar­vo­kas­ta mo­ni­puo­li­sen ver­tais­toi­min­nan jär­jes­tä­mi­nen on isil­le. En eh­kä pys­ty es­tä­mään ero­ja, mut­ta vah­vis­tan osal­ta­ni isän ja lap­sen suh­det­ta sekä seu­ra­kun­ta­yh­teyt­tä, hän to­te­aa.