JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Lahden seurakuntien ympäristötoimikunta vieraili seurakuntien metsissä Nastolassa elokuussa. Arrakosken laavun ympärillä oleva palsta voisi toimikunnan mielestä jäädä kokonaan harventamatta. Kuvassa edessä toimikunnan jäsen Esko Sutela ja Päijät-Hämeen Metsänhoitoyhdistyksen metsäasiantuntija Tarja Heinonen. Kuva: Teemu Leppänen

Lahden seurakuntien ympäristötoimikunta vieraili seurakuntien metsissä Nastolassa elokuussa. Arrakosken laavun ympärillä oleva palsta voisi toimikunnan mielestä jäädä kokonaan harventamatta. Kuvassa edessä toimikunnan jäsen Esko Sutela ja Päijät-Hämeen Metsänhoitoyhdistyksen metsäasiantuntija Tarja Heinonen. Kuva: Teemu Leppänen

Teemu Leppänen

Iso osa kirkon metsistä hakkuuiässä – nykyisillä hakkuu­mää­rillä hiili­va­rastot hupenevat

Luon­non­va­ra­kes­kus las­ki kir­kon met­sien hii­len­si­don­ta­ky­vyn. Hak­kuil­la hii­li­va­ras­tot hu­pe­ne­vat ja vää­rän­lai­sel­la puun­kas­va­tuk­sel­la met­sät maa­poh­ji­neen voi­vat muut­tua pääs­tö­läh­teek­si. Suo­men met­sä­pin­ta-alas­ta noin 0,7 pro­sent­tia on kir­kon omis­tuk­ses­sa.

10.9.2021
Topias Mikkonen

Hel­mi­kuus­sa 2019 hy­väk­syt­tiin Suo­men evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sen kir­kon uu­si ener­gia- ja il­mas­tost­ra­te­gia, jon­ka mu­kaan kirk­ko on si­tou­tu­nut sekä kan­sal­li­seen et­tä kan­sain­vä­li­seen työ­hön il­mas­ton­muu­tok­sen hil­lit­se­mi­sek­si. Han­ke kan­taa ni­meä Hii­li­neut­raa­li kirk­ko 2030.

Osa­na pit­kää pro­jek­tia Kirk­ko­hal­li­tus teet­ti Luon­non­va­ra­kes­kuk­sel­la (Luke) tä­män vuo­den huh­ti­kuus­sa maan­laa­jui­sen sel­vi­tyk­sen seu­ra­kun­tien met­sien ti­las­ta hii­li­va­ras­toi­na ja -nie­lui­na. Tuo­rei­den tu­los­ten myö­tä kir­kon on hel­pom­pi löy­tää ke­hi­tyk­sen koh­teen­sa ja läh­teä suun­taa­maan koh­ti hii­li­neut­raa­lia tu­le­vai­suut­ta.

Lu­ken las­kel­mis­sa oli mu­ka­na yh­teen­sä noin 130 000 heh­taa­rin alue, joka kat­taa noin 80 pro­sent­tia kai­kis­ta seu­ra­kun­tien omis­ta­mis­ta met­sis­tä. Kir­kon­seu­tu-leh­den le­vik­ki­a­lu­eel­ta mu­ka­na las­kel­mis­sa oli­vat Lah­ti, Hei­no­la, Hol­lo­la ja Tai­ni­on­vir­ta. Li­säk­si Päi­jät-Hä­mees­tä on mu­ka­na Ori­mat­ti­la.

Tu­los­ten mu­kaan ny­kyi­sil­lä hak­kuu­mää­ril­lä hii­li­va­ras­to kas­vaa las­ken­nal­li­ses­ti 22 Suo­men seu­ra­kun­nal­la, yh­del­lä py­syy sa­ma­na ja lo­puil­la pie­ne­nee. Luku on ma­ta­la, sil­lä las­kel­mat teh­tiin yh­teen­sä 230 seu­ra­kun­nan mail­ta.

Heinolan seurakunnalla on Luonnonvarakeskuksen metsäselvityksessä mukana olleista seurakunnista suurin hehtaarikohtainen hiilivarasto Päijät-Hämeessä. Hollolan seurakunnalla on eniten metsää ja näin ollen suurin kokonaishiilivarasto. Hiilivaraston lisääntyminen tai hupeminen on laskennallinen, eikä kerro yksittäisten seurakuntien päätöksistä hakata metsää. Kuva: Teemu Leppänen

Heinolan seurakunnalla on Luonnonvarakeskuksen metsäselvityksessä mukana olleista seurakunnista suurin hehtaarikohtainen hiilivarasto Päijät-Hämeessä. Hollolan seurakunnalla on eniten metsää ja näin ollen suurin kokonaishiilivarasto. Hiilivaraston lisääntyminen tai hupeminen on laskennallinen, eikä kerro yksittäisten seurakuntien päätöksistä hakata metsää. Kuva: Teemu Leppänen

Teemu Leppänen

 

Hä­meen elin­kei­no- lii­ken­ne- ja ym­pä­ris­tö­kes­kuk­sen joh­ta­van asi­an­tun­ti­jan Ei­ra Ros­berg-Ai­rak­si­sen mie­les­tä suo­ra ti­las­to­jen kat­se­le­mi­nen on kui­ten­kin on­gel­mal­lis­ta mo­nes­ta­kin syys­tä.

– Iso osa seu­ra­kun­tien omis­ta­mis­ta met­sis­tä on juu­ri nyt hak­kuu­iäs­sä, jol­loin hii­li­va­ras­tot luon­nol­li­ses­ti hu­pe­ne­vat. Muu­ta­mien vuo­sien pääs­tä, kun tar­peel­li­set hak­kuut on suo­ri­tet­tu, nie­lut al­ka­vat vä­hi­tel­len kas­vaa.

Suo­mes­sa Päi­jät-Hä­meen met­sä­a­lu­eet kas­va­vat Ros­berg-Ai­rak­si­sen mu­kaan no­peim­min. Syi­tä ovat suo­tui­sa il­mas­to, kas­vus­to sekä maa­pe­rä, jos­sa on pal­jon ki­ven­näi­sai­nei­ta.

Seu­ra­kun­tien vä­lis­tä ver­tai­lua ei Ros­berg-Ai­rak­si­sen mie­les­tä pi­täi­si teh­dä, kos­ka Hii­li­neut­raa­li kirk­ko 2030 on yh­tei­nen han­ke ja ai­ka­naan pap­pi­loi­den mu­kaan ja­et­tu­jen met­sä­a­lu­ei­den läh­tö­koh­dat ovat ol­leet ny­ky­ver­tai­lun va­los­sa epä­rei­lut.

– Esi­mer­kik­si Poh­jan­maan tur­ve­a­lu­ei­den met­sät ai­heut­ta­vat pääs­tö­jä, joi­hin on hy­vin han­ka­la vai­kut­taa.

Met­sät peit­tä­vät suur­ta osaa Suo­men pin­ta-alas­ta, jo­ten ne ovat tär­keä maan­käyt­tö­muo­to. Mo­nel­la he­rää var­mas­ti aja­tus sii­tä, voi­sim­me­ko vain ot­taa käy­töön li­sää hii­li­nie­lu­ja, kun nii­den po­si­tii­vi­nen vai­ku­tus ym­pä­ris­töl­le vai­kut­taa ole­van it­sei­sar­vo. Sii­hen liit­ty­en Ros­berg-Ai­rak­si­nen huo­maut­taa, et­tei met­sä­te­ol­li­suus ny­ky­ti­las­saan pys­ty tätä to­teut­ta­maan.

– Met­sil­le on muu­ta­kin käyt­töä kuin hii­len va­ras­toi­mi­nen. Täl­lä het­kel­lä puu­ta käy­te­tään har­mit­ta­van pal­jon ly­hy­ti­käi­siin tuot­tei­siin, ku­ten sel­luun. Esi­mer­kik­si hir­si­ta­lot ovat pit­käi­käi­siä, ja nii­den ra­ken­ta­mi­nen oli­si suo­si­tel­ta­vaa.

Vaik­ka seu­ra­kun­tien toi­min­ta on laa­jal­ti vä­hä­pääs­töis­tä, ai­na voi kar­sia jo­tain pois. Suu­rin osa kir­kon pääs­töis­tä ai­heu­tuu lu­kuis­ten ra­ken­nus­ten läm­mi­tys­ku­luis­ta. Ros­berg-Ai­rak­si­nen al­le­vii­vaa, et­tä hii­li­ja­lan­jäl­jes­sä nä­kyy mer­kit­tä­väs­ti, mis­tä säh­kö on os­tet­tu ja mi­ten se on tuo­tet­tu. Sama pä­tee myös käy­tös­sä ole­viin vuok­ra­ti­loi­hin.

– Toki säh­kön­han­kin­nas­sa on ol­ta­va ym­pä­ris­tök­ri­tee­re­jä, ja mik­sei myös jä­te­huol­los­sa. Niil­lä ti­lan­net­ta ei kui­ten­kaan yk­si­nään rat­kais­ta.

Tar­vit­ta­va läm­mi­tys on ai­ka lail­la suo­raan ver­ran­nol­li­nen seu­ra­kun­nan alu­een il­mas­toon. Han­gos­sa tar­vi­taan vä­hem­män läm­mi­tys­tä vuo­den ai­ka­na kuin Ina­ris­sa, mikä on yk­si osoi­tus jäl­leen sii­tä, mik­si tu­lee tais­tel­la yh­des­sä koko kirk­ko­na ei­kä vain alu­e­koh­tai­ses­ti.

Lahden seurakuntien omistamalla Anttilan tilalla Nastolassa tehtiin viime vuonna päätehakkuu. Tänä vuonna elokuussa kaivinkone teki maapohjaan mättäitä istutettaville koivuntaimille. Kuva: Teemu Leppänen

Lahden seurakuntien omistamalla Anttilan tilalla Nastolassa tehtiin viime vuonna päätehakkuu. Tänä vuonna elokuussa kaivinkone teki maapohjaan mättäitä istutettaville koivuntaimille. Kuva: Teemu Leppänen

Teemu Leppänen

Jos vuon­na 2030 kirk­ko on saa­vut­ta­nut aset­ta­man­sa ta­voit­teen, ei Ros­berg-Ai­rak­si­sen mu­kaan voi vain lais­kis­tua hy­vin teh­dys­tä työs­tä. Hän ku­vaa hii­li­neut­raa­liut­ta vä­li­ta­voit­tee­na, jon­ka saa­vut­ta­mi­nen on it­se asi­as­sa help­poa ot­ta­en huo­mi­oon, mitä tu­le­man pi­tää.

– Pys­tym­me noin sa­dan vuo­den ajan li­sää­mään vuo­sit­tais­ta hii­li­nie­lua. Sen jäl­keen huo­mio kiin­nit­tyy va­ras­tois­ta huo­leh­ti­mi­seen. Sii­nä vä­lis­sä on suo­ri­tet­ta­va tär­keä ja haas­ta­va teh­tä­vä: jo ai­em­min pääs­tet­tyä hii­li­di­ok­si­dia tu­li­si ke­rä­tä pois mah­dol­li­sim­man pal­jon.

Hän kui­ten­kin jat­kaa toi­veik­kaa­na.

– On­nek­si ol­laan me­nos­sa sii­hen suun­taan, et­tä hii­li­va­ras­to­jen mer­ki­tyk­ses­tä ym­mär­re­tään kan­sal­li­ses­ti yhä enem­män. Oma toi­vee­ni oli­si, et­tei hii­li­nie­lui­hin luo­tet­tai­si so­ke­as­ti, sil­lä ne­kin vaa­ti­vat asi­an­tun­te­vaa ja tark­kaa hoi­toa toi­mi­ak­seen pit­kään.

Lahden seurakuntien Arrakosken metsään on istutettu kuusentaimia. Ainakaan toistaiseksi aluetta ei ole harvennettu, joka helpottaisi kuusten kasvua. Kuva: Teemu Leppänen

Lahden seurakuntien Arrakosken metsään on istutettu kuusentaimia. Ainakaan toistaiseksi aluetta ei ole harvennettu, joka helpottaisi kuusten kasvua. Kuva: Teemu Leppänen

Teemu Leppänen

Kir­kon huh­ti­kuus­sa an­ta­mas­sa tie­dot­tees­sa ker­ro­taan, et­tä ta­voit­tei­den saa­vut­ta­mi­sek­si tu­lee kiin­nit­tää eri­tyis­tä huo­mi­o­ta maa­pe­rän hii­li­va­ras­ton säi­lyt­tä­mi­seen. Täl­lä tar­koi­te­taan Kirk­ko­hal­li­tuk­sen maan­käyt­tö­pääl­lik­kö Har­ri Pa­lon mu­kaan sitä, et­tä kai­kis­sa met­sän­hal­lin­to­toi­men­pi­teis­sä on huo­leh­dit­ta­va, et­tä puus­ton pin­ta-ala ei kas­va maa­pe­rän kus­tan­nuk­sel­la.

– Vaik­ka kas­vat­tai­sim­me puus­toa, niin jos teem­me sen ta­val­la, joka vä­hen­tää met­sien maa­pe­rän run­sai­ta hii­li­va­ras­to­ja, met­sä voi pa­him­mil­laan muut­tua nie­lun si­jas­ta pääs­tö­koh­teek­si.

Palo toi­mi koko pro­jek­tin ajan kir­kon yh­teys­hen­ki­lö­nä, joka aut­toi Lu­kea seu­ra­kun­ta­koh­tai­sis­sa met­sä­va­ra­tie­dois­sa, joi­ta ei jul­ki­sis­ta pal­ve­luis­ta ol­lut löy­det­tä­vis­sä.

– Mi­nun teh­tä­vä­ni oli lä­hes­tyä seu­ra­kun­tia ja nii­den met­sä­suun­ni­tel­mia, jot­ta saa­tiin niin laa­ja otos kuin vain oli mah­dol­lis­ta.

Kun täl­lai­sia tie­to­ja ei en­nen ole mo­nes­sa seu­ra­kun­nas­sa juu­ri­kaan tar­vit­tu, kaik­kea in­for­maa­ti­o­ta ei saa­tu han­kit­tua ai­ka­tau­lul­li­sis­ta ja ra­hal­li­sis­ta syis­tä tar­peek­si no­pe­as­ti.

Pa­lon mu­kaan pro­jek­tin oli tar­koi­tus val­mis­tua ko­ko­nai­suu­des­saan vuon­na 2020, mut­ta jot­ta mit­tauk­set saa­tiin oi­keel­li­sik­si ja jul­kais­ta­vaan muo­toon, jou­dut­tiin odot­ta­maan tä­män vuo­den huh­ti­kuu­hun as­ti. Myös alu­eel­li­set puut­teet, ku­ten Asik­ka­lan puut­tu­mi­nen ti­las­tois­ta, ovat se­li­tet­tä­vis­sä täl­lä.

– Jot­ta oli­sim­me saa­neet kai­ken lis­tat­tua, jo­kai­sen seu­ra­kun­nan ti­la­tie­dot oli­si­vat täy­ty­neet ol­la täy­del­li­ses­ti ajan ta­sal­la. Tä­män li­säk­si seu­ra­kun­tien, joi­den tie­to­ja ei jul­ki­sis­sa pal­ve­luis­sa nä­ky­nyt, met­sä­suun­ni­tel­mien ra­por­tit oli­vat usein vää­ris­sä tie­dos­to­muo­dois­sa. Nii­den muok­kaa­mi­nen oi­keik­si ei käy­tös­sä ol­leen bud­je­tin myö­tä ol­lut mah­dol­lis­ta.

Kirk­ko­jär­jes­tyk­sen mu­kaan seu­ra­kun­nil­la täy­tyy ol­la met­sän­hoi­don am­mat­ti­a­si­an­tun­ti­jan laa­ti­ma suun­ni­tel­ma, jon­ka pai­kal­li­nen kirk­ko­val­tuus­to sit­ten hy­väk­syy. Nii­den on Pa­lon mu­kaan ol­ta­va jat­ku­vas­ti ajan ta­sal­la, jo­ten nii­tä päi­vi­te­tään ylei­sim­min vii­den tai kym­me­nen vuo­den vä­lein.

Sa­mai­ses­sa Kirk­ko­hal­li­tuk­sen tie­dot­tees­sa al­le­vii­va­taan seu­ra­kun­tien roo­lia met­sä­suun­ni­tel­mien muo­dos­ta­mi­ses­sa. On­gel­mak­si muo­dos­tuu­kin, mi­ten kirk­ko­val­tuus­ton jä­se­net, jot­ka ovat läh­te­neet toi­min­taan mu­kaan useim­mi­ten hen­gel­li­sis­tä syis­tä, osaa­vat edes toi­voa taik­ka suun­ni­tel­la mi­tään omien met­sien­sä va­ral­le. Pa­lon mu­kaan ah­din­koon on tu­los­sa hel­po­tus­ta.

– Jos val­tuus­tot ei­vät osaa toi­voa mi­tään, met­sä­suun­nit­te­li­ja te­kee niin kuin it­se par­haak­seen nä­kee. Loo­gi­nen jat­ku­mo oli­si tuot­taa seu­ra­kun­nil­le pää­tök­siä tu­ke­via tie­to­pa­ket­te­ja. Ne ovat kui­ten­kin vie­lä lap­sen­ken­gis­sä.

On­nek­si ei tar­vit­se pe­lä­tä, et­tä vas­tuu oli­si vain kir­kol­la. Se pys­tyy val­ti­o­ta­sol­la hy­vin vä­hään: Suo­men met­sä­pin­ta-alas­ta noin 0,7 pro­sent­tia on kir­kon omis­tuk­ses­sa. Sii­tä huo­li­mat­ta kir­kon on kan­net­ta­va vas­tuun­sa, sil­lä se on val­ta­kun­nal­li­ses­ti nä­ky­vä te­ki­jä ja sen esi­merk­kiä seu­ra­taan sil­mä ko­va­na.

Lue lisää aiheesta