Tiina Kulmalahti on juontanut Lahden joulukylää vuodesta 2016. Kuva: Jani Mahkonen
Jani Mahkonen
Jaksamisen raja on myös iloisella ja virtavalla
Joulukylää juontavan Tiina Kulmalahden elämässä on ollut synkempiäkin jaksoja.
Olen tällainen vähän hömppä karjalaiseukko, projektipäällikkönä Lahden kaupungilla työskentelevä Tiina Kulmalahti, 49, sanoo.
Karjalaisen iloinen, eloisa ja touhukas Kulmalahti on, mutta hömppä ja eukko. Ainakin hän osaa laskea leikkiä itsestään.
Karjalaisuus on isovanhempien perua. Eino ja Katri Kulmalahti joutuivat lähtemään Karjalasta kotiensa jäätyä sotien jälkeen Neuvostoliiton puolelle.
– Ukki oli lähtöisin Mantsinsaaresta Laatokalta ja mummi mantereen puolelta. He tulivat Savoon, ja kuusi lasta syntyi Tervossa. Äitini muutti muiden sisarustensa tavoin myöhemmin Lahteen, ukki ja mummi tulivat Lahteen viimeisinä, Kulmalahti kertoo.
Lapsuudessaan Kulmalahti vietti paljon aikaa isovanhempiensa hoteissa Kasakkamäessä.
– Ukki kävi lähes joka päivä torilla mopolla ostamassa tuoretta kalaa. Markkinapäivinä saatoin päästä ukin mukana torille.
Markkinoista on jäänyt lämpimiä muistoja.
– Bussilla mentiin. Torilla ihastelin vanhan ajan markkinapalloja. Muistan, että kaupankäynti oli aktiivista. Oli paljon ihmisiä, tunnelmaa ja tuoksuja. Arpoja myytiin. Monenmoiset palkinnot oli aseteltu auton konepellille, ja autokin oli palkintona. Viipurinrinkelin haen markkinapäivänä torilta edelleen. Tunnen, että niin kuuluu tehdä, ja siitä tulee hyvä mieli.
Joulukuussa Kulmalahti työskentelee samaisella torilla juontaessaan Lahden joulukylää. Ensimmäisen kerran hän juonsi tapahtumaa seitsemän vuotta sitten.
– Opiskelin silloin matkailualaa Salpauksessa. Jokaisen opiskelijan piti tehdä juonto joulukylässä kaverin kanssa. Juontopäivän aamuna sai viestin, että kaveri on sairastunut, eikä iltapäivällekään ole juontajia. Olin varautunut omalla tonttupuvulla ja tein, miten olin oppinut tekemään.
Loppupäivästä kaupungin tapahtumapäällikkö Inkeri Määttä tuli torille tarkastamaan, pitikö opiskelijasta päivän aikana saatu poikkeuksellisen myönteinen palaute paikkansa.
– "Inkku" sanoi, että nyt on torilla oikea juontaja. Hän myös kysyi, olisinko kiinnostunut tehtävästä jatkossa. Sen jälkeen olen juontanut kaikki joulukylät paitsi 2020, kun kylää ei koronapandemian takia järjestetty.
Jos ukki eläisi, hän olisi varmasti mielissään tyttärentyttären pestistä.
– Siksikin tuota on niin ihana tehdä, kun tori ja torin seutu on minulle niin tärkeä. En koskaan unohda markkinapäiviä ukin kanssa.
Kulmalahden syntymää edelsi valtava tragedia, kun perheen esikoinen kuoli vain muutaman viikon ikäisenä rattijuopon yliajamana.
– Se varjosti jollain tavalla aivan kaikkea. Vanhempani erosivat, kun oli vuoden vanha. Olen suurelta osin isovanhempieni kasvattama, vaikka äidin kanssa asuinkin.
Isovanhemmat lepäävät Levolla.
– Kesäisin saatan istua haudalla pitkään. Kertoilen puoliääneen kuulumisia, miten elämä menee. Meillä ortodokseilla edesmenneet kulkevat matkassa. Käyn myös isoveljeni haudalla Levolla, vaikka en koskaan saanut tuntea häntä.
Isänsä ja kaksi velipuoltaan Kulmalahti on oppinut tuntemaan aikuisiällä.
– Kummilapsia minulla on molempien veljien puolelta. Siskopuolen kanssa, joka on minua 12 vuotta nuorempi, olen ollut koko ajan tekemisissä.
Tiina Kulmalahden työpaikka sijaitse Lahden kaupungintalossa. Kuva: Jani Mahkonen
Jani Mahkonen
Kulmalahti perusti perheen ja työskenteli pitkään sihteerinä ja assistenttina muoviteollisuuden vientikaupassa Nastolassa. Sitten tuli äkkipysähdys.
– Olin ruokakaupassa, kun kaikki voimat katosivat kropasta. Ruokakori tipahti lattialle, ja jouduin pakokauhuun, miten pääsen täältä pois. Siitä on 15 vuotta. Olin pitkään sairauslomalla, ja meni useampi vuosi ennen kuin toivuin täysin. Kävin julkisella puolella terapiassa juttelemassa sairaanhoitajan kanssa kolmisen vuotta. Mielenterveyspuolelta sain mielettömän hyvän avun.
Lääkärin näkemys oli, että Kulmalahti oli liian kiltti, pani kaiken itsensä edelle.
– Kuormaa oli kertynyt lapsuudesta asti. Olin kasvanut pärjäämisen, suorittamisen ja selviytymisen malliin, jossa apua ei pyydetty. Uuvuin ja masennuin, kun en ymmärtänyt hakea apua.
Kulmalahti kärsi myös sosiaalisesta ahdistuksesta.
– Nykyään sanotaan fear of missing out, että jäät jostakin paitsi, jos et osallistu kaikkeen mahdolliseen. Olin kaikessa mukana, halusin olla. Olin mukana sellaisessakin, mikä vei enemmän virtaa kuin toi.
Vastuuntuntoisuus saattoi olla yksi sairastumisen syistä, mutta tervehtymisessäkin siitä oli apua.
– Muutos parempaan käynnistyi, kun tajusin, että minun pitää ottaa muutoksen ohjat. Ei elämästäni parempaa kukaan puolestani tee. Opettelin sanomaan ei ja ottamaan iisimmin. Aloin keskittyä asioihin, joista saan virtaa.
Iisimmin ottaminen tarkoittaa esimerkiksi omaa aikaa. Siihen kuuluvat käsityöt, äänikirjat ja ulkoilu.
– Äänikirjoja kuuntelen lenkkeillessä ja käsitöitä tehdessä. Timo Sandbergin kirjoista pidän kovasti. Menossa on Kostonkierre. Kuuntelen myös romanttista hömppää, kuten Nora Robertsia. Neulon, virkkaan ja askartelen. Villähteen Korilla on käsitöitäni myynnissä. Teen niitä terapiaksi ja harrastukseksi, en rahasta. Minusta on kiva, jos käsityöni ilahduttavat ihmisiä.
Kulmalahti on pannut tyytyväisyydellä merkille, ettei arki seiso enää hänen varassaan.
– Minulla oli pitkään tunne, etten voi kaatua, koska jos kaadun, kukaan ei ota kiinni ja kaikki kaatuu mukanani. Nyt on luotto siihen, että minua tuetaan. Puolisoni on minulle aivan täydellinen. Hän näkee ja huomauttaa, jos mopo meinaa karata.
Elämisen mallin lisäksi Kulmalahti peri isovanhemmiltaan ortodoksisuuden. Pyhän Kolminaisuuden kirkko Harjukadulla tuli jo lapsena tutuksi.
– Kävin ukin ja mummin kanssa usein kirkossa. Lahden ortodoksinen seurakunta on Karjalan-evakoille perustettu seurakunta. Olin mukana myös seurakunnan nuorisotoiminnassa, vaikka asuin silloin jo äidin kanssa Nastolassa.
Ortodoksisuus on edelleen osa Kulmalahden elämää.
– Käyn kirkossa säännöllisen epäsäännöllisesti, palveluksissa ja ehtoollisella. Minulla on kotona ikoninurkkaus, jonne sytytän tuohuksia. Saan rukouksesta voimaa ja lohtua. Ortodoksisuus on erottamaton osa minua. Pyrin arvostamaan kohtaamiani ihmisiä ja olemaan heille kiltti.
Synkimpään aikaan usko antoi suojaa, näin Kulmalahti uskoo.
– Ortodoksisuus puski uupumuksen läpi siten, ettei itsemurha ollut ratkaisu. Itsemurha on ortodoksille synneistä suurin, synti, jota ei voi katua. Koen, että ortodoksinen asenne oli minulle suojakilpi itsetuhoisuutta vastaan.
Juuriaan Kulmalahti on päässyt työstämään Valamon luostarissa Heinävedellä. Työmahdollisuus Valamossa aukesi toipumista seuranneiden matkailualan opintojen jälkeen.
– Valamossa pääsin tekemään monenlaista. Opin paljon ortodoksiuudesta ja karjalaisuudesta. Ukki ja mummi kuolivat niin aikaisin, etten osannut kysyä heiltä kaikkea, mitä olisi pitänyt, mutta Valamossa sain kysymyksiini vastauksia. Juuristani oli myös apua. Ymmärsin "talon" tapoja, ja osasin kertoa ortodoksisuudesta ja karjalaisuudesta vieraille.
Matkailualaa Kulmalahti opiskeli Koulutuskeskus Salpauksessa nuorisolinjalla. Keväällä 2017 Kulmalahden perheessä tehtiin hattutemppu, kun äiti valmistui matkailupalveluiden tuottajaksi, tytär ravintolapuolelta ja miehen tytär lähihoitajaksi.
– Uskaltauduin nuorisolinjalle, kun huomasin, että pärjään kotona uusioperheessä teinien kanssa. Oli sellaisiakin hetkiä, että teinit haistattelivat kotona ja koulussa, mutta pääsääntöisesti nuorten seura tekee aikuiselle hyvää. Nuoret elävät takki auki hetkessä, ovat kuolemattomia ja kaikki on heille mahdollista.
Kulmalahti rahoitti uuden ammatin opiskelun työeläkevakuutusyhtiön avulla. Kaikille se ei ole mahdollista.
– Hallitus on poistamassa aikuiskoulutustuen. Se on lyhytnäköistä politiikkaa.
Kulmalahden mukaan tuki pitäisi nähdä investointina. Yhteiskunnalle voi olla edullista tukea ammatinvaihtajia.
– Ilman aikuiskoulutustukea voi olla mahdotonta vaihtaa ammattia. Kun ihmiset ovat tyytyväisiä työssään, he ovat tuottavampia, jaksavat työssä pitempään ja pitävät sairauslomia vähemmän.
Kulmalahti elää toista työuraansa ja haaveilee seuraavasta: B&B-majatalon pyörittämisestä Virossa.
– Pidän emännöinnistä ja rakastan Viroa. Haluaisin näyttää suomalaisille, että Viro on paljon muutakin kuin Tallinnan vanhakaupunki. Eläkevirkani voisi olla majoittaja ja retkiopas. Unelmaan liittyy sekin, että mies harrastaa enduroa. Virossa ajokausi on pitempi ja moottoripyöräilyyn suhtaudutaan suopeammin. Ehkä joskus löydämme maaseutupaikan, jossa voin emännöidä majataloa ja mies pääsee kotipihasta endurolenkille, Kulmalahti suunnittelee.
Lahden joulukylä 9.–20.12. kauppatorilla. Kirkonseutua julkaiseva Lahden seurakuntayhtymä järjestää joulukylän Lahden kaupungin kanssa.
Rakastaa joulua, vaan ei talvea
Tiina Kulmalahti on kaupungin tapahtumapalvelujen Lahti Host City -hankkeen projektipäällikkö. Hän on syntynyt Lahdessa. Kulmalahti on naimisissa Sami Heiskasen kanssa. Uusioperheeseen kuuluvat Tiinan vuonna 1997 syntynyt tytär sekä Samin vuosina 1998 ja 2000 syntyneet tyttäret. Perhe asuu Iitin Kausalassa.
Kulmalahti kirjoitti ylioppilaaksi Nastolan tekniikkalukiosta 1993. Työuransa hän aloitti Koivistoisen mansikkatilalla 12-vuotiaana. Vaan tiesitkö hänestä tätä?
1 Ei ole talvi-ihminen, vaikka työskentelee joulutorilla aamusta iltaan. "Tutut sitä ihmettelevät. En pidä talvesta, mutta rakastan joulua. Olen etuoikeutettu, kun saan olla keskellä joulua sen puolentoista viikon ajan."
2 Päätti lukiolaisena, että opiskelee tuomariksi. Osallistui oikeustieteellisen pääsykokeisiin, mutta ei tullut valituksi. "Ehkä olisin päässyt sisään myöhemmin, mutta olisiko ammatti sopinut minulle. Pänttäämisestä oli ainakin se hyöty, että jouduin punnitsemaan asiaa todella."
3 Mopoilee edesmenneen ukkinsa tavoin. "Käyn päivittäin töissä Lahdessa. Kuljen autolla ja välillä junalla. Kotoa on nelisen kilometriä Kausalan asemalle. Sulan maan aikaan ajan kodin ja aseman välin mopolla."