Kun plasmaverisyöpä ei ole sallinut esimerkiksi joukkuepelejä, Jari Koskinen on intoutunut viettämään aikaa luonnossa. ”Useat riskiryhmäläset ovat jääneet neljän seinän sisään, mutta minulla ei ole aikaa sellaiseen. Sairaudesta ja koronasta huolimatta nyt on aika elää ja iloita.” Kuva: Jani Mahkonen
Jani Mahkonen
Jari Koskinen: "Kiitollisuus Jumalalle on ollut koko urani ajan lähtökohta ihan kaikkeen"
Kun Jari Koskinen oli juuri selvinnyt haastavista burnout- ja avioeroajoista ja saanut elämänsä takaisin raiteilleen, hän sairastui parantumattomaan syöpään syksyllä 2017. Se muutti hänen näkemystään kärsimyksestä ja Jumalasta. Työurallaan hän on rakentanut muun muassa lahtelaista nuorisokristillisyyttä.
Kyllä Jumalalla on huumorintajua, Joutjärven seurakunnan lähetyssihteeri Jari Koskinen naurahtaa.
Kommentin hilpeys ponnistaa valitettavasti sangen synkästä kuilusta. Koskinen sairastui syyskuussa 2017 – vain neljä viikkoa häidensä jälkeen – multipelimyelooma-nimiseen plasmaverisyöpään. Hän oli ennen diagnoosin saamista sairastanut viimeisen vuoden aikana kahdeksan hengitystiealueen infektiota ja loppukesästä alkanut oksentelemaan tasaisin väliajoin. Senkin syynä pidettiin vain kodissa tehtävää remonttia.
Kun Pariisin-häämatka ei mennyt heikon terveydentilan vuoksi suunnitelmien mukaisesti, Koskisen hälytyskellot alkoivat soimaan tarpeeksi voimakkaasti.
– Pariisissa, kun ruoka ei maistunut ja oksentelu jatkui, päätimme vaimoni Tuijan kanssa, että hakeutuisin Suomessa lääkäriin. Vastaanotolta minut ohjattiin nopeasti Päijät-Hämeen keskussairaalaan, ja pari viikkoa myöhemmin sain diagnoosin. Saimme sitten tällaisen häälahjan.
Vaikka Koskiselle on osunut matkan varrelle lukuisia koetuksia sekä rankkoja aikoja, syöpään oli vaikeaa suhtautua, sillä selviytymisestä ei ollut tarkkaa tietoa.
– Oireet ja vakavuus ovat paljolti yksilöllisiä. Vaatii paljon henkistä kanttia, kun tietää, että kuolee, mutta ei tiedä, milloin se tapahtuu.
Vuosituhannen vaihteessa vakavan burnoutin ja vuonna 2013 avioeron kokeneen Koskisen elämässä kärsimys on ollut alati läsnä. Hän paljastaa, että shokkisairastumisen ja inhottavien hoitojen myötä hänen aiempi näkemyksensä kärsimyksestä muuttui hyvin voimakkaasti.
– Ennen ajattelin kärsimyksen olevan Jumalan tapa kasvattaa ja kurittaa lastaan. Siten hän jotenkin jalostaisi meitä, ja se pitäisi ottaa ilomielin vastaan. Onneksi ymmärsin, että kärsimystä saa inhota ja vastustaa. Ei kukaan halua kärsiä.
Koskinen avaa näkemystään syntiinlankeemuksen kautta. Hän ajattelee, että paitsi synti myös sitä myöten kärsimys ovat tulleet Jumalan luomaan maailmaan myöhemmin, eivätkä ole tällöin Jumalan itse luomia. Hänen mukaansa ihmisen kärsimys johtuu siitä, että maailma, jossa elämme, on syntiinlangennut ja kärsivä.
– On helpottanut, kun saan avoimesti kiukutella sairauttani ja kipujani Jumalan kanssa. Kun tunnen, että hän on vierelläni ja jakaa kipuani, jaksan paremmin. Luotan hänen isänrakkauteensa täysin.
Koskinen jatkaa syventymällä pohtimaan kärsimyksen asemaa elämässä.
– Toinen tärkeä oivallus on ollut se, että elämän ei tarvitse olla kärsimyskeskeistä. Elämä saa, ja sen tuleekin olla elämäkeskeistä. Olen hyväksynyt sairauden osaksi elämääni enkä voi sen aiheuttamille kivuille mitään. Saan olla Jumalan kämmenellä hoitojen keskellä, silloinkin, kun olen heikoimmillani. En kuitenkaan halua jäädä voivottelemaan, vaan antaa huomioni positiivisiin asioihin elämässä.
Facebookissa Koskinen kuuluu samaa syöpää sairastavien ryhmään, mutta ei ole kokenut tarvetta tiiviimmälle vertaistuelle. Läheinen jumalasuhde ja lukuisat ystävät ovat olleet hänen keinojaan käsitellä ongelmia ulospäin.
– Ystäväpiiri on toiminut elämäkeskisenä seurana, sillä se on juuri sitä, mitä tarvitsen. Kun kymmenet, sadat ihmiset rukoilevat puolestani, tunnen itseni rakastetuksi tässä Jumalan perheyhteydessä.
Koskiselle kirkon kautta koettu perheyhteys ja välittäminen kolahtavat, koska hänelle ei sitä ennen rippikoulua ja nuorta seurakuntaa suotu.
– Perheessäni oli paljon ongelmia, jotka aiheuttivat turvattomuutta ja pelkoa. Harrastuksiin ei kannustettu eikä kotona ollut hyvä olla. Kun vielä muutimme Savoon ja sieltä takaisin Lahteen yläasteen alussa, jouduin kiusaamisen kohteeksi, mikä alensi jo ennestään heikkoa itsetuntoa.
Rippikoulu oli kodin runtelemalle, hiljaiselle ja aralle pojalle Pyhättömänmäeltä paikka, jossa hän koki olonsa aidosti rakastetuksi ja välitetyksi. Siellä hän sai myös tutustua Jumalaan.
– Minun oli taustani vuoksi helppo heittäytyä siihen syliin, jota Jumala tarjoaa. Kiitollisuus tästä kaikesta on ollut työni pääteemoja.
Kun tänä päivänä saapuu Joutjärven seurakunnan nuortentilaan, ovimatossa lukee: ”Tervetuloa kotiin.” Koskinen koki, että hän oli ensimmäistä kertaa tuntenut lämminhenkisen kodin kaltaista turvaa seurakunnassa.
– Jokaisen lapsen tulisi saada riittävää turvaa, rakkautta ja huolenpitoa. Minulle aika seurakuntanuorena oli korvaavaa kokemusta puuttuvasta vanhemmuudesta. Ne aikuiset ja ystävät, joihin sain siellä tutustua, olivat minulle se koti ja perhe, joista olin aiemmin jäänyt paitsi.
”Haluaisin, että minut muistetaan kiitollisena, koska se on ollut koko urani ajan lähtökohta ihan kaikkeen”, Jari Koskinen sanoo. Kuva: Jani Mahkonen
Jani Mahkonen
Koskinen siirtyi lähetyssihteerin virkaan vuonna 2014. Sitä aikaisemmin hän ehti vaikuttamaan Joutjärven seurakunnan nuorisotyöntekijänä neljännesvuosisadan verran.
Ennen pestinsä alkamista hän oli ollut aktiivisesti mukana isostoiminnassa ja juuri valmistunut Raamattuopistosta nuorisotyönohjaajaksi.
Virassaan hän rakensi lahtelaista nuorisokristillisyyttä ansiokkaasti. Hän oli kehittämässä muun muassa leiri-, urheilu-, tapahtuma- ja rippikoulutoimintaa.
– Minulla on ollut useita loistavia työtovereita, joista olen suunnattoman kiitollinen. Olimme Jari Laulaisen kanssa innovatiivinen, toisiinsa luottava työpari. Yhteinen työnäky innosti ja kannusti.
– Kun aloitin Joutjärvellä vuonna 1989, toiminnassa oli mukana enimmillään 30 nuorta.
Muutamia vuosia myöhemmin heitä oli jo noin sata, ja lopulta suosituimmilla leireillä kävi yli parisataa nuorta.
Koskisen mukaan kirkon rippikoulu- ja nuorisotyössä pitäisi jatkuvasti olla ajan hermoilla ja pohtia nuorten kiinnostuksen kohteita, mikä ei ole yhteiskunnan tasolla konservatiiviseksi mielletyn organisaation luonnollinen vahvuus. Pitkäaikainen nuorisotyöntekijä ei kuitenkaan halunnut huomion kiinnittyvän pelkästään ulkoisiin huveihin.
– Visiona oli järjestää raamattuopetukseen perustuvaa kokoavaa nuorisotoimintaa. Rippikouluiässä olevia nuoria kutsuttiin palaamaan uskon tielle ja rohkaistiin elämään kristittyinä. Olen aina mieltänyt Jovin nuorisotyön olevan herätyskristillistä luterilaisuutta.
Oman rippikoulunsa jälkeen Koskinen oli aktiivisesti mukana seurakunnan urheilutoiminnassa ja sai ensimmäistä kertaa kehittyä lajien parissa. Aikaisemmin näkymätön, piilokas ja pelokas Koskinen tuli näkyväksi ja sellaiseksi kuin Jumala oli hänet tarkoittanut.
Tästä innostuneena hän perusti seurakuntienvälisiä urheilutapahtumia; jalkapallossa oli Armopallo, salibandyssa Taivaallista bandya. Hän oli myös kehittämässä Gloria Patria, joka on kaikkien kirkon työntekijöiden ja luottamushenkilöiden jalkapalloturnaus. Hänen ammattitaitonsa ja osaamisensa huomattiin muuallakin.
– Useat järjestöt pyysivät minua heille töihin, mutta en halunnut jättää kotiseurakuntaani. Koin, että paikkani oli Jovilla.
Vaikka Koskinen on saanut työurallaan aikaan paljon, se verotti vuosien varrella muusta elämästä. Aluksi hän halusi pitää kaikki langat käsissään, mutta ymmärsi myöhemmin, että nuorissa piilee voima.
– Uskon, että hedelmällinen kokoava nuorisotyö vaatii kasvot ja työntekijän, joka on valmis elämään nuorten keskuudessa. Jotta perhe ei kärsisi liikaa, otin lapsiani mukaan leireille.
Siellä he saivat nähdä, mitä työtä isi tekee.
Tällä hetkellä – Koskisen ajatusten jalanjäljissä – Joutjärven seurakunnassa toimii aktiivinen vastuuryhmä, jonka lisäksi kymmeniä nuoria on tukemassa viikkotoimintaa esimerkiksi musiikin, tekniikan ja kahvilan kautta.
"Hedelmällinen kokoava nuorisotyö vaatii kasvot ja työntekijän, joka on valmis elämään nuorten keskuudessa", Jari Koskinen sanoo. Kuva: Jani Mahkonen
Jani Mahkonen
Koskinen paljastaa luulleensa, että kuolee heti ensimmäisiin syöpähoitoihin. Kun sytostaatti- ja kantasoluhoito saivat miehen uudestaan jaloilleen, hän koki saaneensa uuden mahdollisuuden elämään.
– Tuli sellainen olo, että haluan tehdä jotain uutta. Aloin kirjoittaa kirjaa ja remontoida uudestaan. Myöhemmin perustin jopa yrityksen.
Erilaiset persoonallisuustyypit ja ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kysymykset olivat aina kiehtoneet Koskista. Hän oli pitänyt niihin liittyen työpajoja seurakunnassa ja päättikin vuonna 2018 osallistua enneagrammiohjaajakoulutukseen. Sen aikana hän sai idean perustaa oman hyvinvointivalmennusta tarjoavan yrityksen. Syntyi idea HEVI-valmennuksesta.
– Lyhenne tulee sanoista hyvinvointi-, empatia-, vuorovaikutus- ja itsetuntemustaidot. En olisi ikinä uskonut tekeväni tällaista, mutta sekin on osaltaan pitänyt minut elossa.
Tuoreehko yrittäjä on elämässään ollut intohimoinen lukuisista asioista. Hän listaa kohteikseen muun muassa työn, ystävät, lapset lapsenlapsineen, uskon ja useat urheiluharrastukset, joista etenkin jalkapallo on silmin nähden lähellä sydäntä: Koskinen saapui haastatteluun FC Barcelonan pipo päässään.
Viimeisen parin vuoden aikana, kun plasmaverisyöpä ei ole sallinut esimerkiksi joukkuepelejä, hän on intoutunut viettämään aikaa luonnossa.
– Olemme korona-aikanakin retkeilleet Tuijan kanssa paljon. Tänään olemme menossa Evolle kävelemään ja ruokailemaan nuotiolle. Useat riskiryhmäläset ovat jääneet neljän seinän sisään, mutta minulla ei ole aikaa sellaiseen. Sairaudesta ja koronasta huolimatta nyt on aika elää ja iloita.
Pelkäämätön lähestymistapa kuolemaan on näkynyt Koskisen arjessa monella tapaa. Hän on käynyt hautausmaalla, katsonut hautakiviä ja esittänyt hautajaistoiveita. On hyvin harvinaista, että omaan kuolemaan pystyy tällä tavalla valmistautumaan, ja Koskinen pyrkiikin hyödyntämään hänelle suodun mahdollisuuden.
– Hoitojen kolmas kierros alkaa kohta. Sitä ennen haluaisin ainakin pitää Siikaniemessä miesten illan ja seurakunnassa kymmenen parasta hengellistä biisiä -illan, missä esitän bändin kanssa lauluja ja kerron, miksi ne ovat minulle tärkeitä.
– Haluaisin, että minut muistetaan kiitollisena, koska se on ollut koko urani ajan lähtökohta ihan kaikkeen.
Koskinen toivoo, että käsite levosta käsin tulee jäämään ihmisten mieliin. Kuka tahansa hänet tunteva on kuullut, miksi on kannattavaa elää ja tehdä levosta käsin.
– Alun perin se on ollut hengellinen termi, joka tulee luomiskertomuksesta. Jumalahan lähtee luomaan maailmaa levosta. Meidän tulisi elää siten, ettemme odottaisi vain stressissä viikonloppuja. Pitäisi olla mielekäs arki, jotta lepo voisi olla luovaa.
Vähitellen Koskinen luopuu kaikesta maallisesta. Vaikka sairaus veisi häneltä kaiken, hän tietää, että iankaikkinen elämä odottaa häntä Jumalan sylissä.
– Olen luottavaisin mielin menossa taivaan kotiin. Siellä saan levätä, iloita ja elää.
4 asiaa, joita et tiennyt Jari Koskisesta
Jari Koskinen on syntynyt 3. huhtikuuta 1964 Lahdessa. Elämänsä rankoista ajoista huolimatta hän on saanut työurallaan paljon aikaan. Hän oli vuosina 1989–2014 Joutjärven seurakunnan nuorisotyöntekijänä kristillisen nuorisotoiminnan pioneereja Suomessa.
Koskisen käsialaa ovat muun muassa tuhansia Suomen kristittyjä liikuttaneet urheilutapahtumat, mutta tiesitkö tätä hänestä?
1 Jari Koskinen tuli vuonna 1989 Matti Vanhasen tilalle Joutjärven seurakunnan nuorisotyönohjaajaksi. 25 vuotta myöhemmin hän siirtyi lähetyssihteerin virkaan, silloinkin Matti Vanhasen paikalle.
2 Hän haluaa käydä kaikissa Suomen 40 kansallispuistossa. Tällä hetkellä hän on käynyt 29:ssä.
3 Hän osti Barcelonasta keskuspuolustaja Gerard Piquén pelipaidan, vaikka 80 prosenttia, hänen poikansa mukaan lukien, valitsi Lionel Messin paidan.
4 Koskinen saattoi valvoa kortisonilääkekuurin aikana kaksi vuorokautta putkeen. Tuona aikana hän oli oikea superihminen!