Hip hop -mu­siik­ki on kuu­lu­nut pa­rem­min Brä­di­nä tun­ne­tun Kari ”Kapa” Här­kö­sen elä­mään 30 vuot­ta. Här­kö­nen ihas­tui rä­päy­tyk­seen kym­men­vuo­ti­aa­na.

– Kum­mi­tä­ti kävi Ame­ri­kas­sa. Osa­sin sa­noa sil­le, et­tä tuo ame­rik­ka­lais­ta räp­piä, Här­kö­nen muis­te­lee.

Tu­li­ai­sek­si va­li­koi­tui ko­ko­el­ma On The Rap Tip.

– Sil­lä oli ai­na­kin N.W.A:n Straight Out­ta Comp­ton ja De La Sou­lin Me My­self and I. Tuli ko­vat ja peh­me­ät po­jat sa­mas­sa pa­ke­tis­sa. Ei voi­nut räp­piä sen kyl­vyn jäl­keen enää si­vuut­taa.

Hip ho­pis­sa tu­le­vaa ar­tis­tia vie­hät­ti en­sim­mäi­se­nä sa­nan­käyt­tö.

– Kie­li ja rii­mit­te­ly. Sa­noil­la lei­kit­te­ly on ai­na ol­lut mun mie­leen. Äi­din kans­sa olen lo­ruil­lut pie­nes­tä pi­tä­en.

Mu­sii­kin te­ke­mi­sen Här­kö­nen aloit­ti api­noi­mal­la ame­rik­ka­lai­sia esi­ku­vi­aan.

– Ei ol­lut mui­ta. Suo­mes­sa oli Rap­to­ri ja MC Nik­ke T, mut­ta nii­tä ei las­ke­ta. Ei nii­tä kat­sot­tu sil­lä ta­val­la ylös­päin, vaik­ka vä­li­tun­nil­la nii­den jut­tu­ja ve­det­tiin­kin.

Suo­men kie­li oli al­kuun mar­gi­naa­lis­sa, mut­ta Här­kö­nen on rä­pän­nyt jo pit­kään en­sim­mäi­sel­lä ko­ti­mai­sel­la.

– Suo­men kie­li ei kon­so­nant­ti­ses­sa kul­mik­kuu­des­saan ole kaik­kein sol­ju­vin hip ho­pin kie­li, mut­ta äi­din­kie­lel­lä pys­tyn il­mai­se­maan niin pal­jon sy­vem­min kuin eng­lan­nil­la.

Här­kö­nen sa­noo ole­van­sa huo­lis­saan suo­men kie­len tu­le­vai­suu­des­ta. Hä­nes­tä on siis­tiä ujut­taa sa­noi­tuk­siin van­haa suo­mea, ter­me­jä, joi­ta ei enää ar­jes­sa käy­te­tä.

Här­kö­nen pe­la­si ju­ni­o­ri­na jal­ka­pal­loa, jää­kiek­koa ja ko­ri­pal­loa. Ko­ri­pal­lon seu­ra­toi­min­taan hän liit­tyi mo­poi­käi­se­nä ja pe­liu­ra jäi ly­hy­ek­si. Seu­ra­toi­min­nas­ta Här­kö­nen ei ole luo­pu­nut. Hän aloit­ti Na­mi­ka Lah­den ot­te­lu­kuu­lut­ta­ja­na vuo­si­tu­han­nen vaih­tees­sa.

– Ko­rik­ses­sa kult­tuu­ri ja te­ke­mi­sen mei­nin­ki tun­tuu omal­ta. Olen ol­lut mi­kis­sä 20 vuot­ta. En tie­dä, et­tä Ko­ris­lii­gan kuu­lut­ta­jis­ta ku­kaan oli­si ol­lut hom­mas­sa yh­tä pit­kään.

Här­kö­nen oli pe­rus­ta­mas­sa Lah­ti Bas­ket­bal­lia ja is­tuu seu­ran hal­li­tuk­ses­sa. Hän kuu­lut­taa ja toi­mii seu­ran ame­rik­ka­lais­pe­laa­jien tu­ki­hen­ki­lö­nä, ku­ten toi­mi jo Na­mi­kas­sa ai­ka­naan.

Moni ame­rik­ka­lai­nen pon­nis­taa Eu­roo­pan am­mat­ti­lais­ken­til­le Suo­men kaut­ta. Nuo­ret po­jat ovat usein en­sim­mäis­tä ker­taa ul­ko­mail­la ja tar­vit­se­vat enem­män tai vä­hem­män apua vie­raas­sa kult­tuu­ris­sa.

Här­kö­nen on ys­tä­vys­ty­nyt mo­nen jenk­ki­pe­laa­jan kans­sa. Hän on pi­tä­nyt näil­le seu­raa, vie­nyt räp­pi­le­vy­jä, jel­pan­nut ar­ki­sis­sa as­ka­reis­sa ja tar­vit­ta­es­sa opas­ta­nut sa­nan ää­reen.

– Us­kon­nol­li­suus on Jen­keis­sä tosi isol­laan. Moni pe­laa­ja sa­noo ole­van­sa Ju­ma­lan mies ja on liit­tä­nyt Ins­tag­ram-bi­og­ra­fi­aan­sa lai­nauk­sen Raa­ma­tus­ta. Eri us­kon­to­kun­tia edus­ta­vat pe­laa­jat ovat ky­sel­leet, on­ko Lah­des­sa paik­kaa, jos­sa he voi­vat hoi­taa suh­tei­ta ylä­ker­taan omal­la kie­lel­lään. Olen aut­ta­nut par­haa­ni mu­kaan.

Här­kö­nen sa­noo ole­van­sa it­se­kin ”jol­lain ta­paa Ju­ma­lan mies”.

– Olen var­maan ai­na tun­te­nut, et­tä on joku kor­ke­am­pi voi­ma. Ih­mi­set ajat­te­le­vat, et­tä nyt on räp­pi su­lat­ta­nut jät­kän ai­vot, mut­ta mul­la on lap­suu­des­ta en­ke­li­ko­ke­mus. To­del­la näin mum­mo­las­sa en­ke­lin, ison va­loi­san, pit­kä­tuk­kai­sen hah­mon, joka ei sa­no­nut mi­tään, vaan kat­soi pien­tä poi­kaa pie­nel­lä hy­myn­ka­reel­la. Us­kon, et­tä se oli mun suo­je­lu­sen­ke­li.

Räp­pä­ri ha­lu­aa le­vit­tää ”hy­vää mes­sa­gea”, rak­kau­den sa­no­maa.

– Olen hy­vin rak­kau­del­li­nen ih­mi­nen ja us­kon, et­tä rak­kaus on suu­rin voi­ma maa­il­mas­sa. Sitä yri­tän ko­vas­ti vil­jel­lä. Lä­him­mäi­sen­rak­kaus ja ro­mant­ti­nen rak­kaus kuu­luu laa­jal­ti mun mu­sas­sa. Us­kon, et­tä rak­kau­den sa­no­maa kan­nat­taa le­vit­tää. En us­ko Raa­ma­tul­la pää­hän -tyyp­pi­seen saar­naa­mi­seen.

Ar­mon ja toi­von kä­sit­teet ovat Här­kö­sel­le tär­kei­tä.

– Kaik­ki me jos­kus mu­na­taan, mut­ta ylä­ker­ta hy­väk­syy er­heel­li­set­kin. Ei saa lii­kaa ruos­kia it­seä ei­kä toi­sia, seu­raa­val­la ker­ral­la pa­rem­min.

Ins­tag­ra­mis­sa räp­pä­ri on neigh­bor­hood hope de­a­ler.

– Dope de­a­le­rin (huu­me­kaup­pi­as) vas­ta­koh­ta on toi­von­ja­ka­ja. Pa­ras­ta mul­le ar­tis­ti­na on, kun joku ker­too saa­van­sa mun mu­sas­ta voi­maa ja tsemp­piä ar­jen tai­val­luk­seen. Toi­von tuo­mi­nen ja edis­tä­mi­nen on ai­ka isol­la mun te­ke­mi­ses­sä.

Ar­tis­ti ko­ros­taa ar­jen pie­niä, hy­viä te­ko­ja.

– Vien vies­tiä sitä kaut­ta. En lue päi­vit­täin Raa­mat­tua. Ih­mis­lä­hei­syys ja lä­him­mäi­sen jee­saa­mi­nen ovat kris­til­li­siä ar­vo­ja, mis­tä pi­dän tosi pal­jon. Kuu­luun kirk­koon ja Suo­mes­sa kirk­ko te­kee pal­jon hy­vää, mut­ta en tar­vit­se us­koon kirk­koa tai muu­ta fyy­sis­tä mo­nu­ment­tia.

Muu­ta­ma vuo­si sit­ten Brädi vie­rai­li Lah­den Gos­pel­kuo­ron jou­lu­kon­ser­tin so­lis­ti­na Ris­tin­kir­kos­sa.

– Se oli hie­no ti­lai­suus. Pai­kal­la oli pal­jon van­hem­pia ih­mi­siä, joi­den kas­voil­la nä­kyi al­kuun ih­me­tys, et­tä mitä tääl­lä ta­pah­tuu, mut­ta ei kes­tä­nyt kau­an, kun il­meet muut­tui­vat iloi­sek­si. Nau­tin uu­sis­ta alu­e­val­tauk­sis­ta. On­nis­tuin vie­mään hip ho­pia kirk­koon kirk­ko­kan­san pa­riin. Se tun­tui to­del­la hy­väl­tä. Har­mi, et­tei sitä nip­pua (Gos­pel­kuo­ro) saa mu­kaan kier­tu­eel­le. Sii­nä kuo­ros­sa on voi­maa.

Kari Här­kö­sel­lä ei ole si­sa­ruk­sia. Äi­ti Pir­jo Kuu­sio työs­ken­te­li las­ten­tar­ha­no­pet­ta­ja­na ja isä Juk­ka Här­kö­nen lii­kun­na­no­pet­ta­ja­na. Lii­kun­na­no­pet­ta­jas­ta tuli sit­tem­min ur­hei­lu­ma­na­ge­ri. Ma­na­ge­ri Här­kö­sen en­sim­mäi­nen suo­jat­ti oli na­mi­bi­a­lai­nen pi­ka­juok­si­ja, ne­lin­ker­tai­nen olym­pi­a­ho­pe­a­mi­ta­lis­ti ja maa­il­man­mes­ta­ri Fran­kie Fre­de­ricks, joka viih­tyi Här­kö­sil­lä kil­pail­les­saan Suo­mes­sa.

Eri­lais­ten ih­mis­ten koh­taa­mi­nen on avar­ta­nut, hip hop -mu­sii­kin ohel­la, Kari Här­kö­sen ar­vo­maa­il­maa.

– Ra­sis­mis­ta on taas pu­hut­tu. Mo­ni­kult­tuu­ri­suus on ol­lut mul­le ai­na it­ses­tään­sel­vyys. On ol­lut nor­maa­lia, et­tä meil­lä hen­gaa kai­ken vä­ris­tä ja nä­köis­tä jen­giä. Teen mu­siik­kia, jon­ka juu­ret tu­lee mus­til­ta. Hur­jaa, et­tä ra­sis­mis­ta pi­tää vie­lä vuon­na 2020 kes­kus­tel­la, hän sa­noo.

Här­kö­nen viit­taa ke­sän ta­pah­tu­miin Yh­dys­val­lois­sa, mut­ta muis­tut­taa, et­tä teh­tä­vää riit­tää Suo­mes­sa­kin.

– Suo­ma­lai­sia hip ho­pin te­ki­jöi­tä on syy­tet­ty sii­tä, et­tei le­vi­te­tä ra­sis­min­vas­tais­ta sa­no­maa tar­peek­si. Eh­kä niin, mut­ta ei se vie­lä­kään ole myö­häis­tä.

Räp­pä­ri on tasa-ar­von asi­al­la, mut­ta ta­sa­päis­tä­mi­ses­tä hän ei pidä. Här­kö­sen maa­il­mas­sa han­ka­lil­la­kin ih­mi­sil­lä on paik­kan­sa.

– Eri­lai­set ih­mi­set täy­den­tä­vät toi­si­aan. It­sek­käät­kin tyy­pit on mah­dol­lis­ta saa­da yh­tei­sen ta­voit­teen taak­se. Netf­li­xin The Last Dan­ce -sar­ja on sii­tä hyvä esi­merk­ki. Val­men­ta­ja­le­gen­da Phil Jack­son pär­jä­si Chi­ca­go Bul­l­sin ego­se­ka­mels­kan kans­sa. Hän sai Mic­ha­el Jor­da­nin, Scot­tie Pip­pe­nin ja on­gel­ma­pe­laa­ja Den­nis Rod­ma­nin soit­ta­maan sa­maa sä­vel­tä.

Pääs­täk­seen kil­paur­hei­lus­sa tai mu­siik­ki­maa­il­mas­sa hui­pul­le it­sek­kyy­des­tä on hyö­tyä.

– Mi­nus­sa on kilt­teys ai­ka isol­la. Olin Chee­kin (Jare Tii­ho­nen) rin­nal­la mon­ta vuot­ta. Jare oli mua mo­nin ver­roin ta­voi­te­tie­toi­sem­pi ja us­kal­si lait­taa kai­ken muun syr­jään. Ja­rel­ta olen op­pi­nut tin­ki­mät­tö­myyt­tä ja jopa sää­li­mät­tö­myyt­tä tie­tyis­sä pai­kois­sa.

Tuu­li­sel­la viih­de­a­lal­la ase­mas­ta täy­tyy pi­tää kiin­ni.

– Po­ruk­kaa on jo­nos­sa val­mii­na sun ti­lal­le, jos vä­hää­kään löy­säät.

Här­kö­nen on jou­tu­nut pai­ni­maan asi­an kans­sa. Hän sa­noo ole­van­sa konf­lik­tin vält­te­li­jä.

– Se on mun suu­rim­pia riip­pa­ki­viä. Mie­luum­min an­nan omas­ta­ni, et­tei ku­kaan suu­tu. Vä­lil­lä pi­täi­si us­kal­taa myös suu­tut­taa. Sama se on bii­sien kans­sa. Ei sel­lai­nen ole hy­vää mu­saa, mis­tä ku­kaan ei ole mi­tään miel­tä. En tar­koi­ta, et­tä pi­täi­si al­kaa teh­dä il­ke­äm­pää mu­saa, mut­ta ei saa pe­lä­tä, vä­lil­lä voi so­hais­ta ikä­väm­pi­ä­kin paik­ko­ja.

Ar­tis­ti Brädi on uu­den edes­sä. Edel­li­ses­tä soo­lo­al­bu­mis­ta on eh­ti­nyt vie­räh­tää kuu­si vuot­ta.

– Olen aloit­ta­nut nel­jän­nen le­vyn teon sata ker­taa. Olen ki­puil­lut sen kans­sa pal­jon. Mat­kal­la on ol­lut mo­nen­lais­ta es­tet­tä, jois­ta suu­rin on mu­sii­kin ku­lut­ta­mi­sen jär­kä­le­mäi­nen muu­tos. Al­bu­min mer­ki­tys mu­sa­bis­nek­ses­sä on vä­hen­ty­nyt to­del­la pal­jon.

Pirs­tou­tu­nees­sa maa­il­mas­sa ele­tään sink­ku­kult­tuu­rin ai­kaa.

– Ti­pu­te­taan uu­si bii­si pa­rin kol­men kuu­kau­den syk­lil­lä. Koko ajan pi­tää ol­la ol­la tar­jol­la uut­ta mu­saa, et­tä kei­kat käy­vät kau­pak­si. Van­ha­na jää­rä­nä pi­täi­sin enem­män sii­tä, et­tä tu­li­si sink­ku tai pari isom­man ko­ko­nai­suu­den va­roi­tus­lau­kauk­si­na.

Eh­kä se uu­si al­bu­mi­kin siel­tä tu­lee.

– Sii­tä on ni­me­no­maan pu­hut­tu, mut­ta en voi ker­toa yk­si­tyis­koh­tia vie­lä tar­kem­min. Sitä temp­pua en ole te­ke­mäs­sä, mitä moni täs­sä ajas­sa te­kee, et­tä ni­pu­te­taan pa­rin­kin vii­me vuo­den sin­kut yh­teen, lai­te­taan yk­si huo­mi­o­bii­si kyl­keen ja kut­su­taan sitä le­vyk­si. Teen le­vyl­li­sen en­nen kuu­le­ma­ton­ta mu­saa.

Mu­sii­kil­li­ses­ti Brädi on eden­nyt kau­as hip ho­pin syn­nyin­si­joil­ta. Pu­hu­taan is­kel­mä­rä­pis­tä.

– Se on joil­le­kin ki­ro­sa­na, mut­ta is­kel­mäl­li­nen me­lan­ko­li­suus on mei­dän jut­tu. Ei pidä pe­lä­tä omaa kult­tuu­ria. Sak­sas­sa hip ho­pin se­kaan sämp­lä­tään eu­ro­dan­cea, Ame­ri­kas­sa sou­lia ja Suo­mes­sa is­kel­mää. Is­kel­mäl­li­syys on osa ai­toa suo­ma­lais­ta hip ho­pia.

Suo­mi­räp­piä saa­tet­tiin pi­tää ohi­me­ne­vä­nä il­mi­ö­nä, mut­ta ei se ol­lut­kaan.

– Täs­sä la­jis­sa ei sit­ten­kään ole ikä­ra­jaa. Ar­tis­ti kas­vaa ja ke­hit­tyy ja fa­nit sii­nä mu­ka­na. Nyt on ihan eri pe­li­kent­tä ver­rat­tu­na sii­hen, kun aloi­tin. Skaa­la on tosi laa­ja, mi­hin suo­mi­räp­pä­rin voi heit­tää esiin­ty­mään.

Här­kö­nen nau­rah­taa kär­si­neen­sä kas­vu­ki­vuis­ta.

– Tiet­ty­jä haas­tei­ta on ol­lut kas­vaa ai­kui­sek­si räp­pä­ri­nä, mut­ta nyt on tosi mie­len­kiin­tois­ta ol­la sa­mal­la ka­kul­la Juha Ta­pi­on ja Lau­ri Täh­kän kans­sa. Olen sii­nä mie­les­sä ihan uu­den mat­kan alus­sa. Tei­ni­tyt­tö­jen si­jas­ta hur­ma­taan­kin ko­ti­rou­via. Se ei ole yh­tään ikä­vä asia, päin­vas­toin.

Nuo­ri­so­ju­tut Här­kö­nen on jät­tä­nyt nuo­ril­le.

– En mis­sään ni­mes­sä pyri te­ke­mään sa­maa jut­tua, mitä jun­nut te­kee. Se oli­si kor­nia.

Ko­ro­nan ta­kia Här­kö­sel­lä on rau­hal­li­sin työ­ke­sä vuo­siin. Se ei hait­taa mies­tä, joka odot­taa kih­lat­tun­sa Na­ta­lie Jämsé­nin kans­sa en­sim­mäis­tä las­taan.

– Se on hie­no, tosi iso jut­tu, joka vii­mein ta­pah­tuu. Olen ikä­ni aja­tel­lut, et­tä ha­lu­an ol­la isä, mut­ta eh­din jo asen­noi­tua, et­tei isyys to­teu­tui­si­kaan. Ne­li­kymp­pi­sek­si pää­dyin. Pa­rem­pi myö­hään kuin ei mil­loin­kaan.

Pan­de­mia sat­tui ta­val­laan so­pi­vaan koh­taan Här­kö­sen ar­tis­tiu­ral­la.

– Ei mul­la ol­lut mi­tään upe­aa fes­ta­ri­ke­sää tu­los­sa joh­tu­en juu­ri­kin jul­kai­su­jen vä­hyy­des­tä. Ei ole ajan­koh­tais­ta hit­tiä, jol­la keik­ka­myy­jä oli­si voi­nut ki­su­tel­la ke­sän. Sem­moi­nen kym­me­nen so­vit­tua keik­kaa hä­vi­si, ja en tie­dä mitä jäi ko­ro­nan ta­kia tu­le­mat­ta.

Työ­ti­lan­tees­taan Här­kö­nen ei ota suu­rem­pia pai­nei­ta.

– Vie­lä näy mi­tään kum­mem­paa. Jän­nä näh­dä, ak­ti­voi­tuu­ko po­ruk­ka jär­jes­tä­mään omia bi­lei­tä, tu­lee­ko mök­ki- tai te­ras­si­keik­ko­ja, kun isom­mat ta­pah­tu­mat on pe­rut­tu. Olen asen­noi­tu­nut niin, et­tä tämä kesä on kei­kois­ta ohi, mut­ta uu­den mu­san te­ke­mis­tä se ei es­tä. La­da­taan pys­sy­jä, jot­ta on uut­ta mats­kua ja vir­taa ko­nees­sa, kun maa­il­ma to­del­la au­ke­aa, hän sa­noo.