JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.

Artikkelia ladataan...

Jani Mahkonen

Kirk­ko­ti­la sä­väyt­tää sun­tio Mari An­ti­laa. "Kun as­tun va­paal­la tai vaik­ka­pa ul­ko­mail­la kirk­koon, en mie­lel­lä­ni puhu mi­tään. Se on kuin lau­lun sa­nois­sa: Rii­su ken­gät, maa jol­la sei­sot on Her­ran."

Jani Mahkonen

"Kuu­si vuot­ta sit­ten mei­tä sun­ti­oi­ta oli Kes­ki-Lah­den seu­ra­kun­nas­sa kuu­si, nyt 3,5. Se joh­taa työ­pis­tees­tä toi­seen kier­tä­mi­seen. Myös työn­ku­va on muut­tu­nut. Kos­ka siis­ti­jöi­tä ei ole, me sun­ti­ot sii­vo­am­me ison osan työ­a­jas­tam­me."

Jani Mahkonen

Kirk­ko­ti­la sä­väyt­tää sun­tio Mari An­ti­laa. "Kun as­tun va­paal­la tai vaik­ka­pa ul­ko­mail­la kirk­koon, en mie­lel­lä­ni puhu mi­tään. Se on kuin lau­lun sa­nois­sa: Rii­su ken­gät, maa jol­la sei­sot on Her­ran."

Jani Mahkonen

"Kuu­si vuot­ta sit­ten mei­tä sun­ti­oi­ta oli Kes­ki-Lah­den seu­ra­kun­nas­sa kuu­si, nyt 3,5. Se joh­taa työ­pis­tees­tä toi­seen kier­tä­mi­seen. Myös työn­ku­va on muut­tu­nut. Kos­ka siis­ti­jöi­tä ei ole, me sun­ti­ot sii­vo­am­me ison osan työ­a­jas­tam­me."

Jani Mahkonen

8617
min
Artikkelit

Käytännön lähim­mäi­syyttä - seurasimme suntio Mari Antilan työpäivää hänen valmis­ta­es­saan kirkkotilaa kuntoon ennen hautajaisia

11.12.2025

Tämä on niin kut­sut­tu story tell -ar­tik­ke­li. Par­haan lu­ku­ko­ke­muk­sen saat käyt­tä­mäl­lä kan­net­ta­vaa tai pöy­tä­tie­to­ko­net­ta.

Lah­den kes­kus­tas­sa Ris­tin­kir­kol­la on elo­kui­nen per­jan­tai. Ju­tun te­ko­het­kel­lä syk­sy an­taa vie­lä odot­taa it­se­ään, sil­lä il­ma on au­rin­koi­nen.

Kir­kon si­vuo­vel­le kur­vaa pi­to­pal­ve­lun pa­ket­ti­au­to ja pian kak­si työn­te­ki­jää kan­taa läm­pö­laa­ti­koi­ta ala­ker­taan. Siel­lä sun­tio Mari An­ti­la ke­räi­lee vä­rik­käät lii­nat pöy­dil­tä, jot­ta ti­lan voi kat­taa muis­to­ti­lai­suut­ta var­ten.

– Mis­sä on kah­vi­pan­nut, kuu­luu keit­ti­ös­tä ja An­ti­la kii­reh­tii näyt­tä­mään.

Kel­lo 11.15 ylä­ker­ran kirk­ko­sa­lis­sa kant­to­ri Kim­mo Puu­ne­nä har­joit­te­lee uruil­la ja pen­kis­sä is­tu­va kes­ki-ikäi­nen, eng­lan­tia pu­hu­va pa­ris­kun­ta seu­raa ute­li­aas­ti.

499 ja 30. Mari An­ti­la aset­te­lee vir­sien nu­me­roi­ta sei­näl­le ja tuo ison Kris­tus­kynt­ti­län sa­lin etuo­saan.

Mies pen­kis­tä seu­raa An­ti­laa sa­kas­tiin.

– Tämä hol­lan­ti­lai­nen ker­toi soit­ta­neen­sa näi­tä ur­ku­ja vuon­na 2016 Lah­den ur­ku­vii­koil­la, ja hän näyt­ti sii­tä ku­van­kin. Kun uruil­le ei ol­lut va­raus­ta, an­noin hä­nel­le lu­van soit­taa. Hän ker­toi, et­tä vai­mon­sa kans­sa he käy­vät Suo­mes­sa joka vuo­si ja vii­py­vät kuu­kau­den. Huo­men­na he jat­ka­vat Ina­riin.

Ris­tin­kirk­ko on avoin­na joka päi­vä kel­lo 10–15, mut­ta moni ky­syy lu­paa as­tua kirk­ko­sa­liin.

– Jos­kus se on kes­kus­te­lu­na­vaus. Tä­hän työ­hön kuu­luu eri­lai­sia koh­taa­mi­sia.

Jani Mahkonen

Sun­ti­on teh­tä­viin kuu­luu val­mis­tel­la kirk­ko­ti­la en­nen ju­ma­lan­pal­ve­lus­ta tai toi­mi­tuk­sia. Se on An­ti­lan mie­les­tä hä­nen työs­sään pa­ras­ta.

– On iha­naa, kun on mes­su­ja, ti­lai­suuk­sia ja har­tauk­sia. Ha­lu­an, et­tä ih­mi­set voi­vat tun­tea py­hän kos­ke­tuk­sen ja rau­hal­li­sen tun­nel­man kirk­ko­ti­las­sa. Ris­ti ja kynt­ti­lät vies­ti­vät us­kos­ta.

Kel­lo 12 sa­kas­tin sei­näl­lä ole­vat näy­töt vä­lit­tä­vät eri­puo­lil­la ole­vien vi­de­o­ka­me­roi­den ku­vaa. An­ti­la huo­maa, et­tä etuo­vel­le saa­puu ruu­mi­sau­to. Hän läh­tee vas­taan.

Lah­den hau­taus­pal­ve­lun Joni Alan­der on avan­nut mus­tan Mer­sun ta­ka­luu­kun ja ker­too huo­man­neen­sa vie­rei­sel­lä puis­ton­pen­kil­lä kol­me hen­ki­löä pii­kit­tä­mäs­sä huu­mei­ta.

– Pyy­sin hei­tä siir­ty­mään, kun koh­ta al­kaa hau­ta­jai­set, hän to­te­aa.

Kun ar­kun ve­tää ulos, sen ala­puo­lel­le avau­tu­vat kär­ryt, joil­la siir­tä­mi­nen on­nis­tuu.

– On­ko pai­na­va? An­ti­la ky­syy.

Ar­kun si­vus­sa on Kar­ja­lan vä­rit. An­ti­la ja Alan­der nos­ta­vat ar­kun yh­des­sä alt­ta­rin edes­sä odot­ta­val­le ko­rok­keel­le, ka­ta­fal­kil­le. Sit­ten var­mis­te­taan vie­lä, et­tä pap­pi mah­tuu hy­vin ar­kun pää­hän sei­so­maan.

– Mari on mal­lie­si­merk­ki avu­li­aas­ta sun­ti­os­ta, Alan­der ke­huu.

Tuh­kaus­ten yleis­tyt­tyä kuk­ka­lait­tei­ta näh­dään yhä har­vem­min. Niin tä­nään­kin. Joni Alan­der tuo penk­kiin odot­ta­maan kah­det ku­kat.

Suu­rin osa Lah­den alu­een hau­taan siu­naa­mi­sis­ta teh­dään Le­von kol­mes­sa kap­pe­lis­sa, ja siel­lä on töis­sä ai­na sa­mat hen­ki­löt. Alan­der on huo­man­nut, et­tä kir­kois­sa pi­det­tä­vis­sä työn­te­ki­jöi­tä kier­rä­te­tään.

Mari An­ti­la on vaih­ta­nut yl­leen juh­la­vam­mat mus­ta­val­koi­set vaat­teet.

Ih­mi­set odot­ta­vat seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jäl­tä käy­tän­nöl­lis­tä lä­him­mäi­syyt­tä. Ja kyl­lä meil­tä odo­te­taan toi­voa ja hen­gel­li­syyt­tä, sitä et­tä vä­li­täm­me evan­ke­liu­mia sa­noin ja te­oin.

Kel­lo 12.25. Päi­vi Pöy­hö­nen on Jout­jär­ven seu­ra­kun­nan kap­pa­lai­nen ja tä­nään hän toi­mit­taa siu­nauk­sen Kes­ki-Lah­den seu­ra­kun­nan kir­kos­sa. Sa­kas­tis­sa sun­tio An­ti­la vas­tai­lee Pöy­hö­sen käy­tän­nön ky­sy­myk­siin: Mis­sä pap­pi is­tuu täs­sä kir­kos­sa? Kun läh­dem­me saat­ta­maan ark­kua au­tol­le, kul­jen­ko edel­lä vai pe­räs­sä?

– Sun­ti­oil­la on hil­jais­ta tie­toa ja tai­toa. He tie­tä­vät par­hai­ten, mis­tä mi­kä­kin löy­tyy, Päi­vi Pöy­hö­nen tii­vis­tää.

Vi­de­o­ka­me­rat ker­to­vat en­sim­mäis­ten hau­ta­jais­vie­rai­den saa­pu­neen. Sa­kas­tis­sa An­ti­la et­sii Pöy­hö­sel­le tas­ku­mi­kin ja muis­tut­taa, et­tä sen vii­ve on pit­kä. Pöy­hö­nen ve­nyt­te­lee. Hau­ta­jais­vie­rai­ta saa­puu li­sää ja pas­to­ri käy ter­veh­ti­mäs­sä hei­tä.

– En enää aras­te­le pap­pe­ja tai piis­po­ja, ku­ten työ­u­ran alus­sa, An­ti­la to­te­aa.

An­ti­la pu­jah­taa sa­kas­tin yh­tey­des­sä ole­vaan al­ba­kaap­piin, jos­sa roik­kuu pit­kä rivi pap­pien toi­mi­tuk­sis­sa käyt­tä­miä val­koi­sia tu­ni­koi­ta. Hän ojen­taa Pöy­hö­sel­le so­pi­van al­ban.

Joni Alan­der nä­kyy ole­van kir­kon ta­ka­o­sas­sa, ei­kä An­ti­lan tar­vit­se men­nä var­mis­ta­maan, et­tei ul­ko­puo­li­sia tule kirk­ko­sa­liin kes­ken siu­naus­ti­lai­suu­den.

Pöy­hö­nen on pu­ke­nut yl­leen al­ban ja sto­lan, mik­ro­fo­ni­kin on pai­kal­laan.

Kel­lo 12.55. Mari An­ti­la pai­naa nap­pia ja siu­naus­kel­lot al­ka­vat soi­da. Omai­set siir­ty­vät etei­ses­tä kirk­ko­sa­liin.

Pap­pi tie­tää, et­tä kan­ta­jis­sa voi ol­la yk­si nai­nen.

– Se on tänä päi­vä­nä to­del­la ok, hän sa­noo ja to­te­aa it­se­kin ker­ran kan­ta­neen­sa ark­kua vir­ka­teh­tä­vis­sä.

Pap­pi ja sun­tio val­mis­tau­tu­vat siir­ty­mään kirk­ko­sa­lin etuo­saan joh­dat­ta­val­le si­vuo­vel­le.

Kel­lo12.59. An­ti­la avaa si­vuo­ven ja Pöy­hö­nen as­tuu kirk­ko­sa­liin. An­ti­la var­mis­taa, et­tei ovi mene luk­koon, jot­ta Pöy­hö­nen pää­see oves­ta ai­ka­naan ta­kai­sin sa­kas­tiin.

”Hy­vää il­ta­päi­vää tän­ne Ris­tin­kirk­koon”, kai­ut­ti­mis­ta kuu­luu. An­ti­la on tyy­ty­väi­nen ää­nen­voi­mak­kuu­teen; mik­ki pe­laa ja se on oi­ke­al­la kor­keu­del­la.

24 vuot­ta sun­ti­o­na työs­ken­nel­leel­le An­ti­lal­le kuo­le­mas­ta on työn myö­tä tul­lut ta­va­no­mai­sem­paa. Su­run koh­taa­mi­seen tot­tuu.

Omai­sil­le het­ket ovat ai­nut­ker­tai­sia.  

Muis­to­ti­lai­suuk­sis­sa omai­set odot­ta­vat sun­ti­ol­ta sel­ke­ää tun­net­ta, et­tä asi­at ovat jär­jes­tyk­ses­sä ja hom­ma hoi­tuu.

– Sii­nä vai­hees­sa moni pus­kee jär­jes­tet­tä­vien asi­oi­den läpi. Su­ru­työ tu­lee usein vas­ta myö­hem­min.

Osal­lis­tu­es­saan lä­hei­sen hau­ta­jai­siin, roo­li on toi­nen. Sil­loin An­ti­la an­taa omien tun­tei­den tul­la, ei­kä hän tark­kai­le, on­ko sun­tio muis­ta­nut lait­taa kynt­ti­lät tai mi­ten pap­pi suo­riu­tuu.

Ker­ran hän oli lä­hei­sen vuo­teen vie­rel­lä pois­nuk­ku­mis­ta edel­tä­vä­nä päi­vä­nä. Se oli eri­koi­nen tun­ne, pyhä het­ki. Kuin ver­ho tä­män ja tuon­puo­lei­sen vä­lil­lä oli­si ohen­tu­nut.

An­ti­lal­le kris­til­li­siä hau­ta­jai­sia sä­vyt­tää­kin toi­vo.

– Us­kon Jee­suk­sen ylös­nou­se­muk­sen vuok­si tai­vaa­seen ja olem­me me­nos­sa sitä koh­ti. Meil­lä on jäl­leen­nä­ke­mi­sen toi­vo.

Jani Mahkonen

"Jo­kai­nen kuo­lee ja jo­kai­sen tu­lee kuol­la. Jos­kus ajat­te­len omaa kuo­le­maa­ni; ha­lu­an­ko ar­kun vai tuh­kauk­sen? Näi­tä oli­si hyvä miet­tiä en­nal­ta."

Kel­lo 13.25 kirk­ko­sa­lis­sa lau­le­taan Maa on niin kau­nis.

Hau­ta­jais­kult­tuu­ri on muut­tu­nut. Osa omai­sis­ta ei ole kos­kaan ol­lut hau­ta­jai­sis­sa, ja sen vuok­si seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jät opas­ta­vat, mitä niis­sä ta­pah­tuu.

Ke­säl­lä An­ti­la kuu­li Kir­kon­pal­ve­li­joi­den kou­lu­tus­päi­väs­sä, et­tä ny­ky­ään hau­taus­pal­ve­lu­y­rit­tä­jäl­tä saa­te­taan ky­syä, on­ko omai­nen pak­ko siu­na­ta. Tä­män kuu­le­mi­nen oli An­ti­lal­le häm­men­tä­vää.

– Hau­ta­jai­set ovat mah­dol­li­suus jää­hy­väi­sil­le.

Kel­lo 13.45 kirk­ko­sa­lis­sa Päi­vi Pöy­hö­nen kut­suu kan­ta­jat eteen. An­ti­la on valp­paa­na siir­ty­nyt myös nos­ta­maan hiek­ka-as­ti­an si­vuun. Sa­mal­la hän vil­kai­see, et­tä on­han Joni Alan­der avan­nut oven.

Kan­ta­jat tart­tu­vat kah­voi­hin ja ark­ku nou­see. Pa­pin as­tu­es­sa hi­taas­ti edel­lä, ar­kun kan­ta­jat seu­raa­vat pe­räs­sä ja vii­mei­se­nä hau­ta­jais­saat­to. An­ti­la lait­taa sa­kas­tis­sa saat­to­kel­lot soi­maan.

Ul­ko­na ark­ku nos­te­taan ruu­mi­sau­toon ja hau­ta­jais­vie­raat ke­rään­ty­vät vie­lä au­ton ym­pä­ril­le. Sa­kas­tin näy­töl­tä huo­maa, et­tä hau­ta­jais­vie­rai­den taak­se tup­sah­taa pari tu­ris­tia orans­seis­sa ta­keis­saan.

Sa­kas­tis­sa An­ti­la aut­taa Pöy­hös­tä rii­su­maan al­ban ja sto­lan. Sit­ten pas­to­ri siir­tyy omais­ten kans­sa ala­ker­taan muis­to­ti­lai­suu­teen.

An­ti­lal­ta ka­ta­fal­kin siir­to on­nis­tuu yk­sin am­mat­ti­lai­sen nik­seil­lä. Kos­ka Al­var Aal­lon suun­nit­te­le­mas­sa Ris­tin­kir­kos­sa ei juu­ri löy­dy säi­ly­tys­ti­lo­ja, An­ti­la nos­taa ka­ta­fal­kin no­jaa­maan sei­nää vas­ten sa­kas­tin vie­rei­seen au­laan.

Sun­tio ke­rää kuk­kien sup­pi­lot pen­keis­tä, ot­taa vir­ret pois sei­näl­tä, mer­kit­see ti­las­toi­hin siu­naus­ti­lai­suu­teen osal­lis­tu­jat ja lu­kee säh­kö­pos­tit. En­nen ko­tiin läh­tö­ään hän käy vie­lä ala­ker­ras­sa an­ta­mas­sa pois­läh­tö­oh­jeet pi­to­pal­ve­lul­le.

Jani Mahkonen

Mari An­ti­las­ta tuli sun­tio sat­tu­mal­ta. Hän oli juu­ri val­mis­tu­nut fy­si­o­te­ra­peu­tik­si, kun Tam­pe­reel­la si­jait­se­va ko­ti­seu­ra­kun­ta et­si sun­ti­o­ta leh­ti-il­moi­tuk­sel­la. Ak­tii­vi­seu­ra­kun­ta­lai­se­na hän ajat­te­li, et­tä työ voi­si ol­la kiin­nos­ta­vaa. Sit­tem­min hän on suo­rit­ta­nut sun­ti­on opin­not op­pi­so­pi­muk­sel­la.

Mari An­ti­laa seu­ra­tes­sa mie­leen nou­see Raa­ma­tus­sa ku­vat­tu lah­ja, vie­raan­vai­suus: ”Pi­tä­kää py­hien tar­peet omi­nan­ne; har­ras­ta­kaa vie­raan­va­rai­suut­ta” (Room 12:13).

Joil­le­kin se on eri­tyi­nen kut­su­mus.

Teks­ti: Mari Tu­ru­nen, ku­vat: Jani Mah­ko­nen

Tämä on niin kut­sut­tu story tell -ar­tik­ke­li. Par­haan lu­ku­ko­ke­muk­sen saat käyt­tä­mäl­lä kan­net­ta­vaa tai pöy­tä­tie­to­ko­net­ta.

Lah­den kes­kus­tas­sa Ris­tin­kir­kol­la on elo­kui­nen per­jan­tai. Ju­tun te­ko­het­kel­lä syk­sy an­taa vie­lä odot­taa it­se­ään, sil­lä il­ma on au­rin­koi­nen.

Kir­kon si­vuo­vel­le kur­vaa pi­to­pal­ve­lun pa­ket­ti­au­to ja pian kak­si työn­te­ki­jää kan­taa läm­pö­laa­ti­koi­ta ala­ker­taan. Siel­lä sun­tio Mari An­ti­la ke­räi­lee vä­rik­käät lii­nat pöy­dil­tä, jot­ta ti­lan voi kat­taa muis­to­ti­lai­suut­ta var­ten.

– Mis­sä on kah­vi­pan­nut, kuu­luu keit­ti­ös­tä ja An­ti­la kii­reh­tii näyt­tä­mään.

Kel­lo 11.15 ylä­ker­ran kirk­ko­sa­lis­sa kant­to­ri Kim­mo Puu­ne­nä har­joit­te­lee uruil­la ja pen­kis­sä is­tu­va kes­ki-ikäi­nen, eng­lan­tia pu­hu­va pa­ris­kun­ta seu­raa ute­li­aas­ti.

499 ja 30. Mari An­ti­la aset­te­lee vir­sien nu­me­roi­ta sei­näl­le ja tuo ison Kris­tus­kynt­ti­län sa­lin etuo­saan.

Mies pen­kis­tä seu­raa An­ti­laa sa­kas­tiin.

– Tämä hol­lan­ti­lai­nen ker­toi soit­ta­neen­sa näi­tä ur­ku­ja vuon­na 2016 Lah­den ur­ku­vii­koil­la, ja hän näyt­ti sii­tä ku­van­kin. Kun uruil­le ei ol­lut va­raus­ta, an­noin hä­nel­le lu­van soit­taa. Hän ker­toi, et­tä vai­mon­sa kans­sa he käy­vät Suo­mes­sa joka vuo­si ja vii­py­vät kuu­kau­den. Huo­men­na he jat­ka­vat Ina­riin.

Ris­tin­kirk­ko on avoin­na joka päi­vä kel­lo 10–15, mut­ta moni ky­syy lu­paa as­tua kirk­ko­sa­liin.

– Jos­kus se on kes­kus­te­lu­na­vaus. Tä­hän työ­hön kuu­luu eri­lai­sia koh­taa­mi­sia.

Jani Mahkonen

Sun­ti­on teh­tä­viin kuu­luu val­mis­tel­la kirk­ko­ti­la en­nen ju­ma­lan­pal­ve­lus­ta tai toi­mi­tuk­sia. Se on An­ti­lan mie­les­tä hä­nen työs­sään pa­ras­ta.

– On iha­naa, kun on mes­su­ja, ti­lai­suuk­sia ja har­tauk­sia. Ha­lu­an, et­tä ih­mi­set voi­vat tun­tea py­hän kos­ke­tuk­sen ja rau­hal­li­sen tun­nel­man kirk­ko­ti­las­sa. Ris­ti ja kynt­ti­lät vies­ti­vät us­kos­ta.

Kel­lo 12 sa­kas­tin sei­näl­lä ole­vat näy­töt vä­lit­tä­vät eri­puo­lil­la ole­vien vi­de­o­ka­me­roi­den ku­vaa. An­ti­la huo­maa, et­tä etuo­vel­le saa­puu ruu­mi­sau­to. Hän läh­tee vas­taan.

Lah­den hau­taus­pal­ve­lun Joni Alan­der on avan­nut mus­tan Mer­sun ta­ka­luu­kun ja ker­too huo­man­neen­sa vie­rei­sel­lä puis­ton­pen­kil­lä kol­me hen­ki­löä pii­kit­tä­mäs­sä huu­mei­ta.

– Pyy­sin hei­tä siir­ty­mään, kun koh­ta al­kaa hau­ta­jai­set, hän to­te­aa.

Kun ar­kun ve­tää ulos, sen ala­puo­lel­le avau­tu­vat kär­ryt, joil­la siir­tä­mi­nen on­nis­tuu.

– On­ko pai­na­va? An­ti­la ky­syy.

Ar­kun si­vus­sa on Kar­ja­lan vä­rit. An­ti­la ja Alan­der nos­ta­vat ar­kun yh­des­sä alt­ta­rin edes­sä odot­ta­val­le ko­rok­keel­le, ka­ta­fal­kil­le. Sit­ten var­mis­te­taan vie­lä, et­tä pap­pi mah­tuu hy­vin ar­kun pää­hän sei­so­maan.

– Mari on mal­lie­si­merk­ki avu­li­aas­ta sun­ti­os­ta, Alan­der ke­huu.

Tuh­kaus­ten yleis­tyt­tyä kuk­ka­lait­tei­ta näh­dään yhä har­vem­min. Niin tä­nään­kin. Joni Alan­der tuo penk­kiin odot­ta­maan kah­det ku­kat.

Suu­rin osa Lah­den alu­een hau­taan siu­naa­mi­sis­ta teh­dään Le­von kol­mes­sa kap­pe­lis­sa, ja siel­lä on töis­sä ai­na sa­mat hen­ki­löt. Alan­der on huo­man­nut, et­tä kir­kois­sa pi­det­tä­vis­sä työn­te­ki­jöi­tä kier­rä­te­tään.

Mari An­ti­la on vaih­ta­nut yl­leen juh­la­vam­mat mus­ta­val­koi­set vaat­teet.

Ih­mi­set odot­ta­vat seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jäl­tä käy­tän­nöl­lis­tä lä­him­mäi­syyt­tä. Ja kyl­lä meil­tä odo­te­taan toi­voa ja hen­gel­li­syyt­tä, sitä et­tä vä­li­täm­me evan­ke­liu­mia sa­noin ja te­oin.

Kel­lo 12.25. Päi­vi Pöy­hö­nen on Jout­jär­ven seu­ra­kun­nan kap­pa­lai­nen ja tä­nään hän toi­mit­taa siu­nauk­sen Kes­ki-Lah­den seu­ra­kun­nan kir­kos­sa. Sa­kas­tis­sa sun­tio An­ti­la vas­tai­lee Pöy­hö­sen käy­tän­nön ky­sy­myk­siin: Mis­sä pap­pi is­tuu täs­sä kir­kos­sa? Kun läh­dem­me saat­ta­maan ark­kua au­tol­le, kul­jen­ko edel­lä vai pe­räs­sä?

– Sun­ti­oil­la on hil­jais­ta tie­toa ja tai­toa. He tie­tä­vät par­hai­ten, mis­tä mi­kä­kin löy­tyy, Päi­vi Pöy­hö­nen tii­vis­tää.

Vi­de­o­ka­me­rat ker­to­vat en­sim­mäis­ten hau­ta­jais­vie­rai­den saa­pu­neen. Sa­kas­tis­sa An­ti­la et­sii Pöy­hö­sel­le tas­ku­mi­kin ja muis­tut­taa, et­tä sen vii­ve on pit­kä. Pöy­hö­nen ve­nyt­te­lee. Hau­ta­jais­vie­rai­ta saa­puu li­sää ja pas­to­ri käy ter­veh­ti­mäs­sä hei­tä.

– En enää aras­te­le pap­pe­ja tai piis­po­ja, ku­ten työ­u­ran alus­sa, An­ti­la to­te­aa.

An­ti­la pu­jah­taa sa­kas­tin yh­tey­des­sä ole­vaan al­ba­kaap­piin, jos­sa roik­kuu pit­kä rivi pap­pien toi­mi­tuk­sis­sa käyt­tä­miä val­koi­sia tu­ni­koi­ta. Hän ojen­taa Pöy­hö­sel­le so­pi­van al­ban.

Joni Alan­der nä­kyy ole­van kir­kon ta­ka­o­sas­sa, ei­kä An­ti­lan tar­vit­se men­nä var­mis­ta­maan, et­tei ul­ko­puo­li­sia tule kirk­ko­sa­liin kes­ken siu­naus­ti­lai­suu­den.

Pöy­hö­nen on pu­ke­nut yl­leen al­ban ja sto­lan, mik­ro­fo­ni­kin on pai­kal­laan.

Kel­lo 12.55. Mari An­ti­la pai­naa nap­pia ja siu­naus­kel­lot al­ka­vat soi­da. Omai­set siir­ty­vät etei­ses­tä kirk­ko­sa­liin.

Pap­pi tie­tää, et­tä kan­ta­jis­sa voi ol­la yk­si nai­nen.

– Se on tänä päi­vä­nä to­del­la ok, hän sa­noo ja to­te­aa it­se­kin ker­ran kan­ta­neen­sa ark­kua vir­ka­teh­tä­vis­sä.

Pap­pi ja sun­tio val­mis­tau­tu­vat siir­ty­mään kirk­ko­sa­lin etuo­saan joh­dat­ta­val­le si­vuo­vel­le.

Kel­lo12.59. An­ti­la avaa si­vuo­ven ja Pöy­hö­nen as­tuu kirk­ko­sa­liin. An­ti­la var­mis­taa, et­tei ovi mene luk­koon, jot­ta Pöy­hö­nen pää­see oves­ta ai­ka­naan ta­kai­sin sa­kas­tiin.

”Hy­vää il­ta­päi­vää tän­ne Ris­tin­kirk­koon”, kai­ut­ti­mis­ta kuu­luu. An­ti­la on tyy­ty­väi­nen ää­nen­voi­mak­kuu­teen; mik­ki pe­laa ja se on oi­ke­al­la kor­keu­del­la.

24 vuot­ta sun­ti­o­na työs­ken­nel­leel­le An­ti­lal­le kuo­le­mas­ta on työn myö­tä tul­lut ta­va­no­mai­sem­paa. Su­run koh­taa­mi­seen tot­tuu.

Omai­sil­le het­ket ovat ai­nut­ker­tai­sia.  

Muis­to­ti­lai­suuk­sis­sa omai­set odot­ta­vat sun­ti­ol­ta sel­ke­ää tun­net­ta, et­tä asi­at ovat jär­jes­tyk­ses­sä ja hom­ma hoi­tuu.

– Sii­nä vai­hees­sa moni pus­kee jär­jes­tet­tä­vien asi­oi­den läpi. Su­ru­työ tu­lee usein vas­ta myö­hem­min.

Osal­lis­tu­es­saan lä­hei­sen hau­ta­jai­siin, roo­li on toi­nen. Sil­loin An­ti­la an­taa omien tun­tei­den tul­la, ei­kä hän tark­kai­le, on­ko sun­tio muis­ta­nut lait­taa kynt­ti­lät tai mi­ten pap­pi suo­riu­tuu.

Ker­ran hän oli lä­hei­sen vuo­teen vie­rel­lä pois­nuk­ku­mis­ta edel­tä­vä­nä päi­vä­nä. Se oli eri­koi­nen tun­ne, pyhä het­ki. Kuin ver­ho tä­män ja tuon­puo­lei­sen vä­lil­lä oli­si ohen­tu­nut.

An­ti­lal­le kris­til­li­siä hau­ta­jai­sia sä­vyt­tää­kin toi­vo.

– Us­kon Jee­suk­sen ylös­nou­se­muk­sen vuok­si tai­vaa­seen ja olem­me me­nos­sa sitä koh­ti. Meil­lä on jäl­leen­nä­ke­mi­sen toi­vo.

Jani Mahkonen

"Jo­kai­nen kuo­lee ja jo­kai­sen tu­lee kuol­la. Jos­kus ajat­te­len omaa kuo­le­maa­ni; ha­lu­an­ko ar­kun vai tuh­kauk­sen? Näi­tä oli­si hyvä miet­tiä en­nal­ta."

Kel­lo 13.25 kirk­ko­sa­lis­sa lau­le­taan Maa on niin kau­nis.

Hau­ta­jais­kult­tuu­ri on muut­tu­nut. Osa omai­sis­ta ei ole kos­kaan ol­lut hau­ta­jai­sis­sa, ja sen vuok­si seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jät opas­ta­vat, mitä niis­sä ta­pah­tuu.

Ke­säl­lä An­ti­la kuu­li Kir­kon­pal­ve­li­joi­den kou­lu­tus­päi­väs­sä, et­tä ny­ky­ään hau­taus­pal­ve­lu­y­rit­tä­jäl­tä saa­te­taan ky­syä, on­ko omai­nen pak­ko siu­na­ta. Tä­män kuu­le­mi­nen oli An­ti­lal­le häm­men­tä­vää.

– Hau­ta­jai­set ovat mah­dol­li­suus jää­hy­väi­sil­le.

Kel­lo 13.45 kirk­ko­sa­lis­sa Päi­vi Pöy­hö­nen kut­suu kan­ta­jat eteen. An­ti­la on valp­paa­na siir­ty­nyt myös nos­ta­maan hiek­ka-as­ti­an si­vuun. Sa­mal­la hän vil­kai­see, et­tä on­han Joni Alan­der avan­nut oven.

Kan­ta­jat tart­tu­vat kah­voi­hin ja ark­ku nou­see. Pa­pin as­tu­es­sa hi­taas­ti edel­lä, ar­kun kan­ta­jat seu­raa­vat pe­räs­sä ja vii­mei­se­nä hau­ta­jais­saat­to. An­ti­la lait­taa sa­kas­tis­sa saat­to­kel­lot soi­maan.

Ul­ko­na ark­ku nos­te­taan ruu­mi­sau­toon ja hau­ta­jais­vie­raat ke­rään­ty­vät vie­lä au­ton ym­pä­ril­le. Sa­kas­tin näy­töl­tä huo­maa, et­tä hau­ta­jais­vie­rai­den taak­se tup­sah­taa pari tu­ris­tia orans­seis­sa ta­keis­saan.

Sa­kas­tis­sa An­ti­la aut­taa Pöy­hös­tä rii­su­maan al­ban ja sto­lan. Sit­ten pas­to­ri siir­tyy omais­ten kans­sa ala­ker­taan muis­to­ti­lai­suu­teen.

An­ti­lal­ta ka­ta­fal­kin siir­to on­nis­tuu yk­sin am­mat­ti­lai­sen nik­seil­lä. Kos­ka Al­var Aal­lon suun­nit­te­le­mas­sa Ris­tin­kir­kos­sa ei juu­ri löy­dy säi­ly­tys­ti­lo­ja, An­ti­la nos­taa ka­ta­fal­kin no­jaa­maan sei­nää vas­ten sa­kas­tin vie­rei­seen au­laan.

Sun­tio ke­rää kuk­kien sup­pi­lot pen­keis­tä, ot­taa vir­ret pois sei­näl­tä, mer­kit­see ti­las­toi­hin siu­naus­ti­lai­suu­teen osal­lis­tu­jat ja lu­kee säh­kö­pos­tit. En­nen ko­tiin läh­tö­ään hän käy vie­lä ala­ker­ras­sa an­ta­mas­sa pois­läh­tö­oh­jeet pi­to­pal­ve­lul­le.

Jani Mahkonen

Mari An­ti­las­ta tuli sun­tio sat­tu­mal­ta. Hän oli juu­ri val­mis­tu­nut fy­si­o­te­ra­peu­tik­si, kun Tam­pe­reel­la si­jait­se­va ko­ti­seu­ra­kun­ta et­si sun­ti­o­ta leh­ti-il­moi­tuk­sel­la. Ak­tii­vi­seu­ra­kun­ta­lai­se­na hän ajat­te­li, et­tä työ voi­si ol­la kiin­nos­ta­vaa. Sit­tem­min hän on suo­rit­ta­nut sun­ti­on opin­not op­pi­so­pi­muk­sel­la.

Mari An­ti­laa seu­ra­tes­sa mie­leen nou­see Raa­ma­tus­sa ku­vat­tu lah­ja, vie­raan­vai­suus: ”Pi­tä­kää py­hien tar­peet omi­nan­ne; har­ras­ta­kaa vie­raan­va­rai­suut­ta” (Room 12:13).

Joil­le­kin se on eri­tyi­nen kut­su­mus.

Teks­ti: Mari Tu­ru­nen, ku­vat: Jani Mah­ko­nen