Tämä on niin kut­sut­tu story tell -ar­tik­ke­li. Par­haan lu­ku­ko­ke­muk­sen saat käyt­tä­mäl­lä kan­net­ta­vaa tai pöy­tä­tie­to­ko­net­ta.

Hap­pi­ness Koi­si­an­ga sai­ras­taa al­bi­nis­mia, ja sik­si hä­nen ihon­vä­rin­sä on vaa­lea.

Sai­raus mer­kit­see sitä, et­tä Koi­si­an­ga voi ol­la ko­ti­maas­saan suu­res­sa vaa­ras­sa. Tai­kaus­ko on Tan­sa­ni­as­sa yleis­tä, ja al­bi­nis­mia sai­ras­ta­vien ke­hos­sa us­ko­taan ole­van tai­ka­voi­mia.

Al­bi­nis­mia sai­ras­ta­vat ovat ylei­ses­ti heik­ko­nä­köi­siä. Koi­si­an­ga sai tie­tää vas­ta 30-vuo­ti­aa­na, et­tä au­rin­ko te­kee vau­ri­oi­ta myös hä­nen ihol­leen.

– Nuo­re­na en juu­ri käyt­tä­nyt hat­tua, vaan pu­keu­duin ly­hyi­siin vaat­tei­siin. Iho­ni on pa­has­ti vau­ri­oi­tu­nut. Ih­me kyl­lä, en ole sai­ras­tu­nut iho­syö­pään, Koi­si­an­ga sa­noo, kai­kes­ta huo­li­mat­ta le­ve­än hy­myn sä­es­tä­mä­nä.

Hy­myyn tör­mää Tan­sa­ni­as­sa usein. Se on käyn­ti­kort­ti ih­mis­ten vä­li­ses­sä vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa maas­sa, jol­la on pal­jon haas­tei­ta ja jos­sa mer­kit­tä­vä osa ih­mi­sis­tä elää köy­hyys­ra­jan ala­puo­lel­la.

Koi­si­an­ga on kul­ke­nut läpi vai­kei­den elä­män­vai­hei­den. Isä ja tä­män suku ei­vät hy­väk­sy­neet lap­sen sai­raut­ta. Kou­lus­sa muut lap­set ni­pis­te­li­vät hä­nen iho­aan, ja ka­duil­la huu­del­tiin pilk­ka­sa­no­ja.

– On­nek­si äi­ti­ni suo­je­li mi­nua ja ra­ken­si mi­nul­le it­se­tun­non.

Mo­net vam­mai­set ih­mi­set ei­vät sel­viä Tan­sa­ni­as­sa syn­ty­mää pi­dem­mäl­le.

– Kun vam­ma to­de­taan, kä­ti­lö saat­taa tap­paa lap­sen. Sit­ten vain ker­ro­taan, et­tä "syn­tyi kuol­lut lap­si".

Jos sa­tut syn­ty­mään tan­sa­ni­a­lai­sek­si nai­sek­si, oi­keu­te­si ovat huo­mat­ta­vas­ti mie­hiä pie­nem­mät. Jos olet li­säk­si ta­val­la tai toi­sel­la vam­mai­nen, oi­keuk­sia ei ole pe­rin­tei­ses­ti juu­ri lain­kaan.

Il­miö kos­ket­taa mil­joo­nia ih­mi­siä, sil­lä Tan­sa­ni­an noin 70 mil­joo­nan ih­mi­sen vä­es­tös­tä ar­vi­ol­ta 11 pro­sen­til­la on jon­kin­lai­nen vam­ma. Esi­mer­kik­si kuu­lo- ja nä­kö­vam­mat ovat ylei­siä.

Vam­mai­sen mah­dol­li­suu­det elää ta­val­lis­ta per­he-elä­mää ovat vä­häi­set.

– Yh­tei­sö saat­taa vies­tit­tää, et­tä tuot vain suu­rem­man taa­kan, jos me­net nai­mi­siin ja syn­ny­tät lap­sen, Koi­si­an­ga ker­too.

Vam­mais­ta las­ta pii­lo­tel­laan usein ko­to­na. Vä­ki­val­lan uh­ka on suu­ri. Lä­hes jo­kais­ta vam­mais­ta nais­ta on käy­tet­ty sek­su­aa­li­ses­ti hy­väk­si. Vam­mai­sia myös ste­ri­loi­daan il­man hei­dän lu­paan­sa.

Happiness Koisiangan elämäntilanne on tällä hetkellä valoisa. Hän työskentelee Tansanian vammaisjärjestöjen kattojärjestössä edistämässä vammaisten oikeuksia. "Ennen meidät oli piilotettu, mutta enää emme piiloudu."

Selianin sairaala on yksi Tansanian luterilaisen kirkon omistamista sairaaloista. Sairaalasta tekee erityisen se, että siellä huomioidaan vammaisten naisten ja tyttöjen oikeudet.

Tan­sa­ni­a­lai­sia nai­sia kuun­nel­les­sa ym­mär­tää no­pe­as­ti, et­tä on­gel­mien mit­ta­kaa­va on län­si­mai­ses­ta nä­kö­kul­mas­ta am­mot­ta­van suu­ri. Su­ku­puo­leen pe­rus­tu­van vä­ki­val­lan tun­nis­ta­mi­nen ja kit­ke­mi­nen on­kin yk­si Tan­sa­ni­as­sa har­joi­tet­ta­van ke­hi­ty­syh­teis­työn kan­ta­via tee­mo­ja.

Poh­jois-Tan­sa­ni­an Arus­has­sa si­jait­se­va Se­li­a­nin sai­raa­la on yk­si Tan­sa­ni­an lu­te­ri­lai­sen kir­kon omis­ta­mis­ta sai­raa­lois­ta. Hiek­ka­tie sai­raa­lal­le on kuop­pai­nen, mut­ta it­se sai­raa­la-alue on siis­ti ja rau­hal­li­nen, nur­mi­kot ja kuk­kais­tu­tuk­set­kin liki vir­heet­tö­mät.

Se­li­a­nin sai­raa­las­ta te­kee eri­tyi­sen se, et­tä siel­lä on ryh­dyt­ty huo­mi­oi­maan vam­mais­ten nais­ten ja tyt­tö­jen oi­keuk­sia. Sai­raa­laan on ra­ken­net­tu hoi­to­pol­ku, jos­sa vam­mai­set ih­mi­set saa­vat tar­vit­se­mi­aan pal­ve­lui­ta ja tie­toa esi­mer­kik­si sek­su­aa­li­ter­vey­des­tä ja -oi­keuk­sis­ta. Li­säk­si hen­ki­lö­kun­ta kou­lu­te­taan vas­taa­not­ta­maan hei­dät.

– Tä­män hank­keen myö­tä meil­le on an­net­tu mah­dol­li­suus näyt­tää, mitä me osaam­me ja mitä ha­lu­am­me elä­mäl­täm­me, Koi­si­an­ga iloit­see.

Koi­si­an­gan oma elä­män­ti­lan­ne on täl­lä het­kel­lä va­loi­sa. Hän työs­ken­te­lee Tan­sa­ni­an vam­mais­jär­jes­tö­jen kat­to­jär­jes­tö Shi­vy­a­wa­tas­sa edis­tä­mäs­sä vam­mais­ten ih­mis­ten oi­keuk­sia.

– Tätä en­nen mei­dät oli pii­lo­tet­tu, mut­ta enää em­me pii­lou­du, Koi­si­an­ga sa­noo yl­peyt­tä ää­nes­sään.

 

Sai­raa­la­yön hin­ta on Se­li­a­nis­sa 10 000-15 000 shil­lin­kiä (3-5 eu­roa). Se on pal­jon mo­nel­le tan­sa­ni­a­lai­sel­le. Pääl­le tu­le­vat esi­mer­kik­si la­bo­ra­to­ri­o­ko­keet ja hoi­dot. "On ta­val­lis­ta, et­tä po­ti­las lä­he­te­tään ko­tiin sel­vit­tä­mään, voi­ko per­he tai lä­hiyh­tei­sö osal­lis­tua kus­tan­nuk­siin. Jos joku on vä­lit­tö­mäs­sä hen­gen­vaa­ras­sa, hän­tä au­te­taan riip­pu­mat­ta sii­tä, on­ko hä­nel­lä ra­haa", ker­too sai­raa­lan joh­ta­ja Amon Mar­ti.

Koi­si­an­gan ta­ri­na on voi­maan­nut­ta­va ja sii­tä pais­taa toi­vo, joka on myös eräs lu­te­ri­lai­sen kir­kon tär­keim­mis­tä ar­vois­ta.

Noin 8,5 mil­joo­naa tan­sa­ni­a­lais­ta kuu­luu ELCT:hen. Se on Eti­o­pi­an Me­ka­ne Ye­sus -kir­kon jäl­keen maa­il­man toi­sek­si suu­rin evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­nen kirk­ko. Jä­sen­mää­rä on tun­tu­vas­sa kas­vus­sa.

– 60 vuot­ta sit­ten meil­lä oli vain 0,5 mil­joo­naa jä­sen­tä. Nyt jä­se­niä on 8,5 mil­joo­naa, mai­nit­see ELCT:n apu­lais­pää­sih­tee­ri Paul Mmban­do.

Tan­sa­nis­sa on val­ta­vas­ti nuo­ria ih­mi­siä. Vuo­den 2022 las­ken­nan mu­kaan 43 pro­sent­tia vä­es­tös­tä oli al­le 15-vuo­ti­ai­ta. Al­le 25-vuo­ti­ai­den osuu­dek­si ar­vi­oi­daan jopa yli 70 pro­sent­tia.

Vas­taam­me ta­val­li­sil­le ih­mi­sil­le tär­kei­siin ky­sy­myk­siin. Sii­nä on syy kas­vuum­me.

Paul Mmban­do

Vä­es­tö­ra­ken­teen vuok­si Tan­sa­nia tar­vit­see suu­ria in­ves­toin­te­ja kou­lu­tuk­seen, ter­vey­den­huol­toon ja työl­lis­ty­mis­mah­dol­li­suuk­siin.

ELCT omis­taa 24 sai­raa­laa ja 148 ter­veysk­li­nik­kaa, jois­ta val­ta­o­sa si­jait­see maa­seu­dul­la. Kirk­ko vas­taa kaik­ki­aan noin 15 pro­sen­tis­ta Tan­sa­ni­an kan­sal­li­ses­ta ter­vey­den­huol­los­ta.

Sen ter­vey­soh­jel­mat kat­ta­vat muun mu­as­sa pe­rus­ter­vey­den­huol­lon, pal­li­a­tii­vi­sen hoi­don, var­hais­lap­suu­den ke­hi­tyk­sen ja ym­pä­ris­tö­oi­keu­den­mu­kai­suu­den edis­tä­mi­sen. Li­säk­si ELCT on ak­tii­vi­nen AIDS-va­lis­ta­ja ja tu­kee HIV-po­si­tii­vi­sia hen­ki­löi­tä sekä hei­dän per­hei­tään.

Mmban­do ku­vai­lee lä­hes­ty­mis­ta­paa ko­ko­nais­val­tai­sek­si.

– Vas­taam­me ta­val­li­sil­le ih­mi­sil­le tär­kei­siin ky­sy­myk­siin. Sii­nä on syy kas­vuum­me. Vaik­ka yh­teis­kun­nal­lis­ten ky­sy­myk­sien rat­kai­se­mi­nen ei ole­kaan kir­kon en­si­si­jai­nen teh­tä­vä, voim­me ol­la vai­kut­ta­mas­sa ke­hi­tyk­seen.

Ngyekun yläkoulu on julkinen koulu, jota käyvät tavallisten perheiden lapset. Pihamaa on pitkän sadekauden jälkeen vehreä.

Maasaiheimoon kuuluvalla Raymond Emanuely Laizerilla on neljä sisarusta, ja hän on perheen kuopus.

Vas­taa­not­to Ngy­e­kun ylä­kou­lus­sa on sy­käh­dyt­tä­vä. 350 op­pi­las­ta ovat ko­koon­tu­neet kou­lun pi­ha­maal­le lau­la­maan ter­ve­tu­li­ais­lau­lun suo­ma­lai­sil­le toi­mit­ta­jil­le.

Ngy­e­kun ylä­kou­lu on pe­ri­aat­tees­sa mel­ko ta­val­li­nen Poh­jois-Tan­sa­ni­an maa­seu­dun jul­ki­nen kou­lu, jos­sa käy­vät ta­val­lis­ten per­hei­den ta­val­li­set lap­set. Eri­tyi­sen sii­tä te­ke­vät osal­lis­ta­vat op­pi­mis­me­ne­tel­mät. Ngy­e­kun kou­lus­sa hyö­dyn­ne­tään niin kut­sut­tua Pita-me­ne­tel­mää, jos­ta opet­ta­jat saa­vat täy­den­nys­kou­lu­tus­ta lä­hei­ses­sä Ma­ku­mi­ran yli­o­pis­tos­sa.

Osal­lis­ta­vil­la me­to­deil­la py­ri­tään muun mu­as­sa vauh­dit­ta­maan op­pi­lai­den kie­li­tai­to­ja sekä ta­soit­ta­maan poi­kien ja tyt­tö­jen vä­li­siä op­pi­mi­se­ro­ja.

16-vuo­ti­as Ra­y­mond Ema­nu­e­ly Lai­zer näyt­tää muu­ta­man muun op­pi­laan kans­sa, kuin­ka jät­teet ero­tel­laan, ja kuin­ka is­tu­te­taan ja hoi­de­taan eri­lai­sia kas­ve­ja pa­pai­jas­ta, sa­laa­tin­len­tiin, man­gol­diin, sit­ruu­na­ruo­hoon, pi­naat­tiin ja to­maat­tiin.

La­bo­ra­to­ri­ok­si kut­su­tus­sa luo­kas­sa, jos­sa esi­tel­lään esi­mer­kik­si täh­tei­den hyö­ty­käyt­töä, Ra­y­mon­din in­nos­tus kas­vaa en­ti­ses­tään.

– Haa­vee­ni on työs­ken­nel­lä in­si­nöö­ri­nä. Ha­lu­an suun­ni­tel­la esi­mer­kik­si len­to­ko­nei­ta.

Maa­sai­hei­moon kuu­lu­val­la Lai­ze­ril­la on nel­jä si­sa­rus­ta, ja hän on per­heen kuo­pus. Ngy­e­kun ylä­kou­lu on per­heel­le tut­tu, ja myös Ra­y­mond on sii­hen tyy­ty­väi­nen.

– Teem­me pal­jon omin kä­sin. Se on käy­tän­nöl­lis­tä, ja pi­dän sii­tä.

ELCT omis­taa yh­teen­sä 68 re­kis­te­röi­tyä toi­sen as­teen pe­rus­kou­lua, jois­ta yk­si on eri­tyi­nen kou­lu kuu­roil­le opis­ke­li­joil­le. Kirk­ko omis­taa li­säk­si kol­me yli­o­pis­toa ja kuu­si muu­ta kou­lu­tus­lai­tos­ta.

Pita-hank­keen seu­rauk­se­na op­pi­mis­tu­lok­set maa­seu­dun kou­luis­sa ovat pa­ran­tu­neet, ja yhä use­am­pi op­pi­lais­ta lä­päi­see eng­lan­nin­kie­li­sen päät­tö­ko­keen. Sen jäl­keen on mah­dol­lis­ta ha­kea jat­ko-opin­toi­hin.

Pe­rin­tei­set ar­vos­tuk­set ovat sil­ti tiu­kas­sa. Sii­nä mis­sä poi­kien odo­te­taan opis­ke­le­van ja tuo­van per­heel­leen elan­non, ty­töil­tä vaa­di­taan jo var­hai­ses­sa iäs­sä osal­lis­tu­mis­ta ko­din ja si­sa­rus­ten hoi­toon.

La­si­kat­to­ja mur­re­taan toki Tan­sa­ni­as­sa­kin. Vuon­na 2021 se sai en­sim­mäi­sen nais­puo­li­sen pre­si­den­tin, mus­li­mi­taus­tai­sen Sa­mia Su­lu­hun.

Johanna Erjonsalo

Op­pi­laat jo­not­ta­vat ruo­kaa Ngy­e­kun ylä­kou­lus­sa. Kou­lu­ruo­ka on Tan­sa­ni­as­sa yk­sin­ker­tais­ta, ja esi­mer­kik­si dur­ras­ta kei­tet­ty vel­li on yleis­tä.

Johanna Erjonsalo

Ngy­e­kun kou­lun vil­je­ly­a­lu­eel­la kas­va­te­taan eri­lai­sia kas­ve­ja pa­pai­jas­ta, sa­laa­tin­len­tiin, man­gol­diin, sit­ruu­na­ruo­hoon, pi­naat­tiin ja to­maat­tiin. Ku­vas­sa 14-vuo­ti­as Tatu.

Johanna Erjonsalo

Pita-hank­keen seu­rauk­se­na op­pi­mis­tu­lok­set maa­seu­dun kou­luis­sa ovat pa­ran­tu­neet, ja yhä use­am­pi op­pi­lais­ta lä­päi­see eng­lan­nin­kie­li­sen päät­tö­ko­keen. Ra­y­mond haa­vei­lee in­si­nöö­rin am­ma­tis­ta.

Teks­ti: Mar­kus Luuk­ko­nen, ku­vat: Jo­han­na Er­jon­sa­lo

Kir­joit­ta­ja osal­lis­tui Suo­men Lä­he­tys­seu­ran jär­jes­tä­mäl­le toi­mit­ta­ja­mat­kal­le, jon­ka ra­hoit­ta­jia oli­vat ul­ko­mi­nis­te­riö ja Lä­he­tys­seu­ra. Lä­he­tys­seu­ran ke­hi­tys­hank­keis­sa Tan­sa­ni­as­sa kes­ki­ty­tään vam­mais­ten ih­mis­ten ase­man pa­ran­ta­mi­seen, opet­ta­ja­kou­lu­tuk­seen ja il­mas­ton­muu­tok­seen so­peu­tu­mi­seen.