Mitä yh­teis­tä on vir­si­kir­jal­la ja evo­luu­ti­ol­la?

Koh­ta saam­me sen tie­tää, sil­lä Jark­ko Ju­se­lius on pom­pan­nut ylös puu­tar­ha­tuo­lis­ta ja kii­ruh­ta­nut si­säl­le vir­si­kir­jaa ha­ke­maan.

– Odo­tas vä­hän, hän sa­noo ja plä­rää esiin vir­ren 329, Kii­tos nyt Her­ran.

Sen al­le on pie­nel­lä prän­tät­ty vir­si­ru­noi­li­jan nimi. Sak­sa­lai­nen saar­naa­ja Jo­ac­him Ne­an­der on kir­joit­ta­nut vir­ren vuon­na 1680.

Ju­se­lius ker­too, et­tä her­ra Ne­an­de­ril­la oli ta­pa­na va­el­taa erääs­sä laak­sos­sa, jota sen vuok­si alet­tiin kut­sua hä­nen ni­mel­lään Ne­an­dert­ha­lik­si.

Pa­ri­sa­taa vuot­ta myö­hem­min sa­mas­ta laak­sos­ta löy­det­tiin su­ku­puut­toon kuol­leen ih­mis­la­jin jään­nök­siä. Vir­si­ru­noi­li­jan nimi tal­len­tui näin ne­an­der­ta­li­nih­mi­sen la­ji­ni­meen.

Toi­mit­ta­ja Jark­ko Ju­se­liuk­sen mie­les­tä tämä esi­merk­ki tie­teen ja us­kon­non kie­tou­tu­mi­ses­ta toi­siin­sa on sa­no­mat­to­man her­kul­li­nen.

Pi­ka­ke­laus muu­ta­man vuo­si­kym­me­nen taak­se: Ju­se­lius työs­ken­te­lee 1980-lu­vul­la Ylen Nai­ro­bin kir­jeen­vaih­ta­ja­na, pe­li­kent­tä­nä koko Af­rik­ka. Yk­si Af­ri­kan-ko­men­nuk­sen ko­ho­koh­dis­ta oli pa­le­oant­ro­po­lo­gi Ric­hard Le­a­keyn ta­paa­mi­nen ar­ke­o­lo­gi­sil­la kai­vauk­sil­la Tur­ka­na-jär­ven ran­nal­la, ih­mis­la­jin keh­dok­si kut­su­tul­la alu­eel­la Itä-Af­ri­kas­sa.

Ih­mi­sen ke­hi­tyk­sen var­hai­set vai­heet kieh­toi­vat Ju­se­lius­ta jo sil­loin, kun vir­si­kir­ja ei vie­lä kiin­nos­ta­nut. Vas­ta myö­hem­mäl­lä iäl­lä hän on al­ka­nut poh­dis­kel­la, mi­hin koh­taan evo­luu­ti­on tik­kai­ta si­joit­tui­si Van­han tes­ta­men­tin Adam. Oli­ko hän Homo ru­dol­fen­sis vai ken­ties Homo er­gas­ter?

Me is­tum­me 1860-lu­vul­la ra­ken­ne­tun puu­ta­lon pi­ha­maal­la kes­kel­lä rau­hal­li­sen ku­kois­ta­vaa Kär­kö­län kir­kon­ky­lää, ja olem­me ajau­tu­neet mil­joo­nia vuo­sia his­to­ri­as­sa taak­se­päin. Nyt oli­si pa­lat­ta­va jon­kin ver­ran ta­kai­sin ja siir­ryt­tä­vä ih­mis­kun­nan var­hais­vai­heis­ta Jark­ko Ju­se­liuk­sen var­hais­vai­hei­siin.

Pi­ha­ra­ken­nuk­sen ovi vie Ju­se­liuk­sen ja hä­nen vai­mon­sa Lee­na Rei­ma­nin työ­huo­nee­seen. Oves­sa on iso tar­ra, jos­sa lu­kee: ”Syr­jin­näs­tä va­paa alue.”

Tä­män ta­pai­sel­le vyö­hyk­keel­le Ju­se­lius tun­tuu alus­ta pi­tä­en syn­ty­neen­kin.

– Oi­kea ja vää­rä oli­vat lap­suu­den­ko­dis­sa­ni sel­ke­ät. Röy­his­te­ly ei kuu­lu­nut asi­aan. Oi­keu­den­mu­kai­suu­den ja tasa-ar­von ihan­teet oli­vat mi­nus­sa idul­la jo sil­loin, hän ku­vai­lee.

Hel­sin­ki­läis­poi­ka ah­mi ul­ko­maa­nuu­ti­sia ja kir­jal­li­suut­ta. Suu­ren vai­ku­tuk­sen te­ki­vät Itä-Af­rik­kaa ko­lun­nei­den ame­rik­ka­lais­ku­vaa­jien mat­ka­kir­jat. Nii­den tee­ma ylei­ses­ti ot­ta­en oli: Af­rik­ka teki elä­mäs­tä­ni seik­kai­lun.

Tuon­ne ha­lu­an eh­dot­to­mas­ti, poi­ka päät­ti.

Myös pop-mu­siik­ki veti hän­tä vas­tus­ta­mat­to­mas­ti puo­leen­sa.

– Kah­dek­san­vuo­ti­aa­na olin El­vis-fani, mut­ta sit­ten tu­li­vat Rol­la­rit. Toki Be­at­les en­sin, mut­ta Rol­la­rit oli­vat mi­nun jut­tu­ni.

Mu­siik­ki oli taka-aja­tuk­se­na, kun Ju­se­lius pe­rus­ti Roi­hu­vuo­ren yh­teis­kou­lun oman leh­den.

– Yh­tään var­si­nais­ta nu­me­roa ei leh­del­tä tain­nut il­mes­tyä, mut­ta mi­nul­la oli leh­dis­tö­kort­ti, jol­la pää­sin kai­ken maa­il­man kon­sert­tei­hin ja ta­pah­tu­miin. Ta­pa­sin jopa Jimi Hend­ri­xin, hän muis­te­lee.

– Ha­lu­at­ko kuul­la, mi­ten mi­nus­ta tuli toi­mit­ta­ja, Ju­se­lius tie­dus­te­lee seu­raa­vak­si.

Kas näin se kävi: eräis­sä Ira­kin suur­lä­he­tys­tön juh­lis­sa Ylen toi­mit­ta­ja Si­nik­ka Ar­te­va roh­kai­si 26-vuo­ti­as­ta Ju­se­lius­ta ha­ke­maan ke­sä­töi­tä te­le­vi­son uu­tis­toi­mi­tuk­ses­ta.

– Olen seu­ran­nut toi­min­taa­si, hän pal­jas­ti.

Ju­se­liuk­sen sy­väl­li­nen Lähi-idän-har­ras­tu­nei­suus ja sii­hen liit­ty­vä yh­dis­tys­toi­min­ta ei ol­lut jää­nyt huo­maa­mat­ta. Hän haki ja pää­si te­ke­mään ul­ko­maa­nuu­ti­sia.

– Olen tätä van­han lii­ton po­ruk­kaa, joka pää­si töi­hin sil­kas­ta mie­len­kiin­nos­ta. Oli mi­nul­la val­tio-opin opin­to­ja ta­ka­na, mut­ta val­mis­tu­nut en ole vie­lä tä­nä­kään päi­vä­nä, hän nau­rah­taa.

Toi­mi­tuk­ses­sa te­lex-lait­teet suol­si­vat yö­tä päi­vää Reu­ter­sin ja AFP:n säh­kei­tä maa­il­mal­ta, ja Ju­se­lius tun­si ole­van­sa ele­men­tis­sään. Kun vuo­sia myö­hem­min avau­tui kir­jeen­vaih­ta­jan pes­ti Ke­ni­as­sa, pää­tös­tä ei tar­vin­nut kah­des­ti miet­tiä. Lap­se­na syt­ty­nyt Ke­nia-kuu­me ei ol­lut hä­vin­nyt mi­hin­kään. Ju­se­lius per­hei­neen muut­ti kuu­dek­si vuo­dek­si Nai­ro­biin ja viih­tyi, vaik­ka työ vei myös vaa­ral­li­siin ja traa­gi­siin olo­suh­tei­siin, ku­ten ro­tu­sor­toa har­joit­ta­nee­seen Ete­lä-Af­rik­kaan ja nä­län­hä­dän kes­kel­le Eti­o­pi­aan. Siel­lä ti­lan­teet näyt­ti­vät vä­lil­lä ab­sur­deil­ta, kun Neu­vos­to­lii­ton ja Na­ton avus­tus­len­to­ko­neet las­keu­tui­vat sa­mal­le hiek­ka­ken­täl­le kuin Eti­o­pi­an ar­mei­jan tais­te­lu­he­li­kop­te­rit, jot­ka pa­lai­li­vat tu­lit­ta­mas­ta pai­kal­li­sia ka­pi­nal­li­sia.

Krii­si­a­lu­eil­la oli vä­lil­lä myös toi­mit­ta­jan hen­ki vaa­ras­sa. Hän jou­tui pi­dä­te­tyk­si So­we­tos­sa ja väis­te­li luo­te­ja Bei­ru­tis­sa. Sil­ti työ ei pe­lot­ta­nut.

– Kol­me­kymp­pi­se­nä ih­mi­nen ei us­ko kuo­le­van­sa. Se vain ei kuu­lu asi­aan, Ju­se­lius miet­tii.

Af­ri­kas­sa asu­mi­nen vai­kut­ti py­sy­väs­ti koko per­heen maa­il­man­ku­vaan. Per­heen kol­me las­ta sai­vat eli­ni­käi­sen ro­kot­teen ra­sis­mia vas­taan.

Niin – per­he. Jos­sa­kin vai­hees­sa se­kin oli tul­lut pe­rus­tet­tua?

– Sil­tä vai­kut­taa. Hei Lee­na, pe­rus­tim­me­ko me jos­sain vai­hees­sa per­heen, Ju­se­lius ky­syy ohi­kul­ke­val­ta vai­mol­taan.

Vit­si­vit­si.

– Meil­lä tu­lee en­si vuon­na täy­teen 50 vuot­ta yh­des­sä, sa­noo Ju­se­lius, ja ää­nes­sä kuu­luu suu­ri kiin­ty­mys.

Yh­des­sä puo­li­son kans­sa ana­ly­soi­daan asi­at hal­ki joka päi­vä ja toi­mi­te­taan Kesä & Kär­kö­lä -leh­teä.

Nyt Ju­se­lius pomp­paa taas ja­loil­leen ja ke­hot­taa kur­kis­ta­maan si­säl­le ta­loon.

Ko­din sei­nil­lä nä­kyy Af­rik­ka kai­kes­sa mo­ni­muo­toi­ses­sa hen­gel­li­syy­des­sään. Ku­va­ku­dok­ses­sa juh­li­taan eti­o­pi­a­lais­ta Jee­suk­sen kas­teen muis­to­juh­laa. Pie­nes­sä pui­ses­sa kop­ti­kir­kon mat­kai­ko­nis­sa esiin­tyy tum­mai­hoi­nen Ma­ria Jee­sus-lap­si­neen. Ik­ku­na­lau­dal­la on ke­ni­a­lai­sia he­del­mäl­li­syys­pat­sai­ta.

Ju­se­lius kai­vaa esiin myös ris­tin, joka on os­tet­tu van­hal­ta nai­sel­ta Eti­o­pi­an Ak­su­mis­ta, Sii­o­nin Py­hän Ma­ri­an kir­kon luo­ta.

– Sii­nä kir­kos­sa säi­ly­te­tään eti­o­pi­a­lai­sen ta­ri­nan mu­kaan Van­han Tes­ta­men­tin lii­to­nark­kia. Sitä saa kat­sel­la ai­no­as­taan sen var­ti­jak­si va­lit­tu mies­puo­li­nen hen­ki­lö, Ju­se­lius ker­too.

Nuo­re­na mie­he­nä Ju­se­lius ei it­se asi­as­sa ty­kän­nyt kir­kos­ta lain­kaan, vaan ero­si ovet pauk­ku­en heti 18-vuo­ti­aa­na kun se oli mah­dol­lis­ta. Kirk­ko tun­tui tur­hal­ta lai­tok­sel­ta, joka lä­hin­nä roh­mu­si ih­mi­sil­tä ra­haa.

Sik­si on­kin hu­pai­saa, et­tä mies asuu nyt Kirk­ko­tiel­lä kir­kon vie­res­sä ja plä­rää tot­tu­nees­ti vir­si­kir­jaa. Mi­ten tä­hän on tul­tu? Sii­nä on Kär­kö­läl­lä näp­pin­sä pe­lis­sä, mut­ta sitä en­nen li­sää Ju­se­liuk­sen ke­hi­tys­his­to­ri­aa.

Af­ri­kan-vuo­sien jäl­keen Ju­se­lius­ta oli pyy­det­ty Ylen ra­di­ouu­tis­ten po­li­tii­kan toi­mit­ta­jak­si.

Se oli mie­lui­saa.

– Olin jo op­pi­nut, mi­ten maa­il­ma toi­mii. Nyt ha­lu­sin op­pia, mi­ten Suo­mi toi­mii.

Edus­kun­nas­sa po­lii­tik­ko­ja ta­va­tes­sa hän to­si­aan oli yh­teis­kun­nan toi­min­nan yti­mes­sä. Ju­se­lius sa­noo op­pi­neen­sa kun­ni­oit­ta­maan suo­ma­lai­sia po­lii­tik­ko­ja. Pal­jon näh­neen kon­ka­rin mie­les­tä suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan ar­vo­ym­pä­ris­tö vai­kut­taa edel­leen pe­rus­ter­veel­tä. Nuor­ten nais­po­lii­tik­ko­jen nou­su hal­li­tuk­sen jä­se­nik­si ilah­dut­taa, ja Ju­se­lius ke­huu hei­dän hoi­ta­neen työ­tään hy­vin.

– Suo­mes­sa on yhä erit­täin ar­vos­tet­ta­via po­lii­tik­ko­ja, vaik­ka omi­tui­suuk­si­a­kin löy­tyy. Kes­kus­te­lu­tyy­li on kyl­lä men­nyt han­ka­lam­mak­si. Ir­to­pis­tei­tä ka­las­te­taan il­kei­le­mäl­lä, hän sa­noo.

Kun Ju­se­lius oli lap­si, maa­il­man­ti­lan­net­ta sä­vyt­ti kyl­mä sota. Neu­vos­to­lii­ton ja Yh­dys­val­tain vas­tak­kai­na­set­te­lu lei­ma­si kaik­kea. Kuu­ban oh­jusk­rii­si vuon­na 1962 pe­läs­tyt­ti nuo­ren maa­il­man­po­li­tii­kan seu­raa­jan:

– Nuk­ku­maan men­nes­sä jän­nit­ti, on­ko aa­mul­la ydin­so­ta, hän muis­te­lee.

Sil­loi­nen ki­veen ha­ka­tul­ta tun­tu­nut maa­il­man­jär­jes­tys on sit­tem­min mul­lis­tu­nut ylö­sa­lai­sin. Tä­män­het­ki­nen ke­hi­tys on Ju­se­liuk­ses­ta huo­les­tut­ta­vaa:

– Jos ame­rik­ka­lai­set ha­lu­a­vat möh­liä oman elä­män­sä, niin se on oo­koo. Mut­ta nyt Na­tol­la ei ole enää sel­ke­ää joh­toa. Il­mas­ton­muu­tos uh­kaa, mut­ta enää ei voi­da luot­taa sii­hen, et­tä Yh­dys­val­lat joh­tai­si maa­il­maa jär­jel­li­seen suun­taan, hän päi­vit­te­lee.

– Sii­hen ver­ra­ten suo­ma­lai­nen ar­vo­maa­il­ma on yhä suht koh­dal­laan. Olen al­ka­nut to­del­la ar­vos­taa suo­ma­lais­ta rau­hal­li­suut­ta.

Ju­se­lius to­te­aa, et­tä kirk­ko on par­haim­mil­laan yh­teis­kun­nan mo­raa­li­nen sel­kä­ran­ka, jär­jel­lis­ten ar­vo­jen tu­ki­pyl­väs.

Kär­kö­läs­sä kir­kon­mä­el­lä asu­es­sa saat­taa tul­la ha­vain­neek­si, et­tä kir­kos­sa on lo­pul­ta pal­jon hy­vää.

Per­he asui Hel­sin­gin Kum­pu­las­sa, kun­nes pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten Lee­na-vai­mo näki leh­ti-il­moi­tuk­sen van­has­ta ta­los­ta Kär­kö­läs­sä. Sen piti ol­la kak­ko­sa­sun­to, mut­ta toi­sin kävi.

– Kak­si­tois­ta vuot­ta kä­vin tääl­tä töis­sä Hel­sin­gis­sä, kun­nes jäin eläk­keel­le, Ju­se­lius ker­too.

Jyrk­kä asen­ne kirk­koa koh­taan oli jo al­ka­nut lien­tyä. Af­ri­kan-vuo­sil­ta mie­leen oli jää­nyt myön­tei­nen kuva va­pau­tuk­sen te­o­lo­geis­ta, jot­ka tais­te­li­vat tasa-ar­von puo­les­ta. Ju­se­lius haas­tat­te­li ark­ki­piis­pa Des­mond Tu­tua. Myös ete­lä­af­rik­ka­lai­nen pap­pi Al­lan Bo­e­sak teki vai­ku­tuk­sen apart­hei­din vas­tai­sel­la toi­min­nal­laan.

Kär­kö­läs­sä kirk­ko tuli suo­ras­taan ihol­le.

– Hel­sin­gis­sä ei re­hel­li­ses­ti sa­not­tu­na juu­ri jou­du kir­kon kans­sa te­ke­mi­siin. En var­maan tun­te­nut siel­lä yh­tään pap­pia. Pie­nel­lä paik­ka­kun­nal­la kirk­ko tu­lee luon­te­vas­ti elä­mään ta­val­lis­ten kon­tak­tien kaut­ta. Tääl­lä seu­ra­kun­ta on tär­keä osa yh­tei­söä, Ju­se­lius sa­noo.

Hän on näh­nyt seu­ra­kun­ta­e­lä­män eri muo­to­ja kirk­ko­val­tuu­tet­tu­na sekä Tul­kaa kaik­ki -liik­kees­sä. Hän löy­si it­sen­sä jopa raa­mat­tu­lu­ku­pii­ris­tä.

– Raa­ma­tun­tun­te­muk­se­ni oli ol­lut lie­väs­ti sa­not­tu­na pin­nal­li­nen.

Raa­mat­tuun tu­tus­tu­mi­nen osoit­ti, et­tä sa­mo­jen kan­sien vä­lis­sä on mon­ta eri maa­il­maa.

– On so­tai­sa Van­ha Tes­ta­ment­ti, joka on oi­ke­as­taan voit­ta­ja­his­to­ri­aa. Uu­si Tes­ta­ment­ti on puo­les­taan so­vi­tus­kir­ja. Näen sen tär­ke­äm­pä­nä kuin van­han lii­ton moo­sek­se­lai­suu­den, jos­sa on us­ko­mat­to­man pal­jon nais­ta alis­ta­via jut­tu­ja, Ju­se­lius luon­neh­tii.

– Jee­suk­sen stoo­ri on­kin sit­ten eri jut­tu. Ei hän ho­mois­ta­kaan sa­no­nut yh­tään mi­tään, Paa­va­li se väit­ti kai­ken­lais­ta. Tul­kin­nat nä­kö­jään kes­tä­vät ai­kan­sa. Nai­set sen­tään jo saa­vat pu­hua seu­ra­kun­nas­sa.

Ju­se­lius sa­noo ar­vo­maa­il­man­sa kas­va­neen nuo­ruu­den eh­dot­to­muuk­sis­ta koh­ti yhä suu­rem­paa laa­ja-alai­suut­ta ja muu­tos­val­miut­ta.

– Am­mat­ti on skar­pan­nut maa­il­man­ku­vaa­ni. Mi­kään ei ole it­ses­tään sel­vää. Isot­kin asi­at voi­vat muut­tua. Vaa­din it­sel­tä­ni asi­oi­den pun­nit­se­mis­ta. Pelk­kä tyk­kää­mi­nen tai ei-tyk­kää­mi­nen ei rii­tä, hän sa­noo.

Se kos­kee myös hen­gel­lis­tä ajat­te­lua. Ju­se­lius lis­taa nä­kö­kul­mi­aan: Li­be­raa­li. Va­kau­muk­sel­li­nen tasa-ar­von puo­les­ta­pu­hu­ja. Tie­teen saa­vu­tus­ten kun­ni­oit­ta­ja.

Jos on sei­so­nut ar­ke­o­lo­gi­sil­la kai­vauk­sil­la fos­sii­le­ja pur­su­a­van Tur­ka­na-jär­ven ran­nal­la, ei tule mie­leen us­kon­non ni­mis­sä kiis­tää evo­luu­ti­o­te­o­ri­aa. Se ei tar­koi­ta, et­tei­kö sil­ti syn­tyi­si he­del­mäl­lis­tä kes­kus­te­lu­yh­teyt­tä nii­den kans­sa, jot­ka us­ko­vat Raa­mat­tuun kir­jai­mel­li­sel­la ta­val­la.

– Meil­lä on mo­ni­ar­voi­nen, mut­ta yh­teis­työ­ky­kyi­nen seu­ra­kun­ta. Se on rik­kaus.