Yh­teis­kun­nan ja­kau­tu­nei­suus on tä­män het­ken polt­ta­vim­pia ky­sy­myk­siä. Me­neil­lään ole­vat krii­sit uh­kaa­vat li­sä­tä vas­tak­kai­na­set­te­lua en­ti­ses­tään.

Kirk­ko on pe­rin­tei­ses­ti ol­lut krii­si­ai­koi­na yh­teis­kun­taa va­kaut­ta­va ins­ti­tuu­tio. Sil­lä on ol­lut kyky ra­ken­taa rau­haa ja su­lat­taa yh­teen eri ta­voin ajat­te­le­via ih­mi­siä.

Mut­ta ei kirk­ko­kaan haa­voit­tu­ma­ton ole. Mitä ta­pah­tuu, kun vas­tak­kai­na­set­te­lus­ta tu­lee ydin­ky­sy­mys, joka al­kaa hal­li­ta seu­ra­kun­ta­e­lä­mää ja ve­rot­taa ener­gi­aa työn­te­ki­jöis­tä ja ri­vi­jä­se­nis­tä? 

Tä­hän osaa vas­ta­ta se, joka on jou­tu­nut ja­kau­tu­mi­sen kes­ki­öön.

Jout­jär­ven seu­ra­kun­nan kirk­ko­her­ra, Koh­taa­mis­paik­ka-yh­tei­sös­tä ylem­män pas­to­raa­li­tut­kin­non opin­näy­te­työn teh­nyt Han­nes Wal­lin, on mak­sa­nut myös hen­ki­lö­koh­tais­ta hin­taa seu­ra­kun­tan­sa koos­sa pi­tä­mi­sek­si.

Asi­oi­den ym­mär­tä­mi­sek­si pi­tää pa­la­ta ai­koi­hin, jol­loin Wal­lin oli au­tu­aan tie­tä­mä­tön sii­tä, kuin­ka hal­lin­nol­li­nen ken­kä tu­li­si myö­hem­min pu­ris­ta­maan hän­tä.

Pa­pin ura ei al­ku­jaan­kaan au­en­nut hel­poim­mas­ta pääs­tä.

– Mi­nut va­lit­tiin Tal­lin­nan in­ke­ri­läis-suo­ma­lai­sen seu­ra­kun­nan pa­pik­si. Seu­ra­kun­ta koos­tui enim­mäk­seen iäk­käis­tä in­ke­rin­suo­ma­lai­sis­ta nai­sis­ta ja hei­dän lap­sis­taan. Moni oli les­ki, kos­ka mie­het oli­vat me­neh­ty­neet van­ki­lei­reil­lä.

– Tun­sin aluk­si ar­kuut­ta. Mitä mi­nul­la, nuo­rel­la mie­hel­lä oli­si an­net­ta­vaa näil­le vai­nois­ta sel­vin­neil­le, pal­jon kär­si­neil­le ih­mi­sil­le?

Kun Wal­lin ker­toi tun­te­muk­sen­sa, sai hän vas­tauk­sen, joka an­taa vie­lä­kin voi­mia ih­mis­ten koh­taa­mi­seen.

– Ole vaan oma it­se­si, tämä on ko­di­kas­ta. Meil­tä on lä­hes kai­kil­ta mie­het ka­don­neet tai lei­reil­lä. Ei ole pa­peik­si jää­nyt kuin nuo­ru­kai­sia. Kyl­lä sinä kel­paat meil­le, he tuu­mi­vat.

Pa­la­tes­saan Suo­meen Muu­ra­men seu­ra­kun­nan pa­pik­si Wal­lin sai ko­ke­muk­sen pe­rin­tei­ses­tä, suo­ma­lai­ses­ta seu­ra­kun­nas­ta, joka oli kai­kin puo­lin va­kaa ja jär­jes­tyk­ses­sä.

– Sain teh­dä ju­lis­tus­työ­tä ja kir­kol­li­sia toi­mi­tuk­sia il­man suu­rem­pia kult­tuu­ri­jän­nit­tei­tä. Seu­ra­kun­ta oli jä­se­nis­töl­tään har­mo­ni­nen ja ta­lou­del­li­nen ti­lan­ne oli hyvä. 

Wal­li­nil­la ei ol­lut per­het­tä, jo­ten hän käyt­ti pal­jon va­paa ai­kaa il­lan­viet­toi­hin ys­tä­vä­pii­ris­sä sekä yh­tei­seen hen­gai­luun.

– Olen ai­na pi­tä­nyt his­to­ri­as­ta ja his­to­ri­al­li­sis­ta koh­teis­ta. Kä­vin mie­lel­lä­ni mu­se­ois­sa. Olin ute­li­as op­pi­maan kult­tuu­reis­ta ja yh­teis­kun­nas­ta. 

Vaik­ka hän oli tuo­hon men­nes­sä toi­mit­ta­nut lu­kui­sia hau­ta­jai­sia ja koh­dan­nut su­re­via, tuli sy­vin ko­ke­mus täs­sä­kin oma­koh­tai­sen me­ne­tyk­sen kaut­ta.

– Ih­mi­se­lä­män ra­jal­li­suus is­ki en­sim­mäi­sen ker­ran vah­vas­ti läpi Muu­ra­men ai­koi­na, kun äi­ti­ni kuo­li äkil­li­ses­ti. En eh­ti­nyt pe­lä­tä, en­kä sur­ra etu­kä­teen, kos­ka äi­din kuo­le­ma tuli sai­raus­koh­tauk­sen muo­dos­sa. Äi­dil­lä oli erit­täin mer­ki­tyk­sel­li­nen paik­ka elä­mäs­sä­ni.

Wal­lin sai ha­vai­ta, et­tä oma­koh­tai­nen me­ne­tys toi eri­lais­ta nä­kö­kul­maa pap­peu­teen.

– Huo­ma­sin, et­tä äi­din pois me­non jäl­keen mi­nun oli luon­te­vam­pi koh­da­ta äkil­li­ses­ti lä­hei­sen­sä me­net­tä­nei­tä ja ym­mär­tää hei­dän su­ru­työ­tään.

Jout­jär­vel­le Wal­lin va­lit­tiin pa­pik­si vuon­na 1997. Al­ku­ai­ka seu­ra­kun­ta­pap­pi­na ei tuo­nut suu­ria muu­tok­sia työn­ku­vaan ai­em­piin teh­tä­viin ver­ra­ten.

– Oli kui­ten­kin heti sel­vää, et­tä Jout­jär­vi tu­li­si poik­ke­a­maan kai­kis­ta ai­em­mis­ta työ­pai­kois­ta­ni. Kir­kon he­rä­tys­liik­keil­lä, lä­hin­nä esi­kois­les­ta­di­o­lai­suu­del­la ja vii­des­läi­syy­del­lä, oli pe­rin­tei­ses­ti hy­vin kes­kei­nen vai­ku­tus seu­ra­kun­nan ope­tuk­ses­sa, ju­ma­lan­pal­ve­lu­se­lä­mäs­sä ja jä­se­nis­tön roo­lis­sa.

Jout­jär­ven lu­te­ri­lai­sen seu­ra­kun­nan hel­moi­hin oli jo vuon­na 1998 syn­ty­nyt Koh­taa­mis­paik­ka-yh­tei­sö, jon­ka al­ku oli seu­ra­kun­nan omassa toi­min­nas­sa. Myö­hem­min yh­tei­sön laa­je­tes­sa teh­tiin pe­rus­te­tun Koh­taa­mis­paik­ka ry:n sekä Päi­jät-Hä­meen Kan­san­lä­he­tyk­sen kans­sa so­pi­mus toi­mi­mi­ses­ta Jout­jär­ven kir­kon ti­lois­sa.

– Seu­ra­kun­taan tul­tu­a­ni mi­nul­la ei aluk­si ol­lut hal­lin­nol­lis­ta vas­tuu­ta, jo­ten en tuol­loin näh­nyt, mil­lai­sia jän­nit­tei­tä Koh­taa­mis­paik­ka ai­heut­ti pää­tök­sen­te­ko­ta­sol­la.

Ol­tu­aan kuu­si vuot­ta vä­lil­lä kap­pa­lai­sen vi­ras­sa Ou­lun­ky­län seu­ra­kun­nas­sa ja pa­lat­tu­aan Jout­jär­vel­le kap­pa­lai­sek­si vuon­na 2005 Wal­lin huo­ma­si, et­tä ylei­nen il­ma­pii­ri suh­tees­sa Koh­taa­mis­paik­kaan oli sil­lä vä­lin muut­tu­nut ja seu­ra­kun­ta ja­kau­tu­nut.

– Yh­tei­sön toi­min­ta sai al­ku­ai­koi­na laa­jaa tu­kea ja he­rät­ti suo­ra­nais­ta in­nos­tus­ta niin työn­te­ki­jöi­den kuin jä­se­nis­tön pii­ris­sä. 

Ajan mit­taan, kun lii­ke sai enem­män ja­lan­si­jaa ja ha­lu­si laa­jen­taa työ­muo­to­jaan seu­ra­kun­nan si­säl­lä, al­koi il­me­tä ris­ti­rii­to­ja niin työn­te­ki­jöi­den kuin seu­ra­kun­ta­lais­ten­kin kes­ken. 

– Se mikä oli aluk­si yh­dis­tä­nyt ja an­ta­nut vir­taa, al­koi myös erot­taa ja jar­rut­taa.

Vuon­na 2013 Wal­lin löy­si it­sen­sä kirk­ko­her­ra­na mo­ni­muut­tu­ja­ken­täs­tä. Rat­kot­ta­va­na oli asi­oi­ta, joi­hin ei suu­rem­mis­sa­kaan ym­py­röis­sä ol­lut sel­ke­ää suh­tau­tu­mis­ta­paa; he­rä­tys­lii­ke­pai­no­tuk­set, joi­den­kin liik­kei­den vaa­li­ma van­ha vir­ka­kä­si­tys, joh­ta­juus­ky­sy­myk­set yh­teis­työ­hank­keis­sa sekä ylei­nen tapa- ja kult­tuu­ri­mur­ros, joka vai­kut­ti kirk­koon.

– Oli vaa­ra, et­tä seu­ra­kun­ta lui­sui­si ”kak­sois­s­tan­dar­diin”.

Wal­li­nil­ta odo­tet­tiin hal­lin­nol­li­sia rat­kai­su­ja.

– Jär­jes­tim­me lu­kui­sia neu­vot­te­lu­ko­kouk­sia ja ko­e­tim­me löy­tää so­pi­vaa yh­teis­työ­mal­lia. Asi­aa sel­vi­tel­tiin use­aan ot­tee­seen myös tuo­mi­o­ka­pi­tu­lin toi­mes­ta. Lo­pul­li­sek­si, so­vit­ta­mat­to­mak­si kyn­nys­ky­sy­myk­sek­si jäi evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sen kir­kon myön­tei­nen kan­ta nais­pap­peu­teen, jota Koh­taa­mis­paik­ka-yh­tei­sön edus­ta­jat ei­vät voi­neet tun­nus­taa omas­sa toi­min­nas­saan. Tätä ris­ti­rii­taa ei kirk­ko­lain vel­voit­tei­den ja seu­ra­kun­ta­lais­ten tasa-ar­voi­sen koh­te­lun va­los­sa voi­tu hy­väk­syä.

Lo­pul­ta seu­ra­kun­ta­neu­vos­to rat­kai­si Wal­li­nin esi­tyk­ses­tä asi­an niin, et­tä Koh­taa­mis­paik­ka-yh­tei­sön toi­min­ta Jout­jär­ven kir­kon ti­lois­sa pää­tet­tiin lo­pet­taa. 

Pe­rus­tee­na oli­vat kirk­ko­lain sekä joil­ta­kin osin myös tasa-ar­vo­lain sää­dök­set. Li­säk­si pe­rus­tee­na oli evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­ses­sa kir­kos­sa hy­väk­syt­ty Tasa-ar­vo ja yh­den­ver­tai­suus -pe­ri­aa­te­oh­jel­ma.

– Seu­ra­kun­ta­lai­sia ei voi­nut lait­taa eri­ar­voi­sen ase­maan suh­tees­sa la­kiin, joh­ta­juu­teen ja oi­keu­teen osal­lis­tua sak­ra­ment­tei­hin.

Täs­sä vai­hees­sa jat­ku­va ris­ti­ve­to oli jo ai­heut­ta­nut ison muu­tok­sen Wal­li­nin työn kuor­mit­ta­vuu­des­sa.

– Jou­duin myön­tä­mään, et­tei työ ole enää yh­tä lail­la omis­sa kä­sis­sä kuin seu­ra­kun­ta­pa­pin vi­ras­sa. Mer­kit­tä­vä ha­vah­tu­mi­nen tuli myös sii­nä, et­tei it­sel­lä ol­lut ai­na osaa ei­kä ar­paa sii­hen, kuin­ka asi­at lo­pul­ta mut­kis­tui­vat ja hen­ki­löi­tyi­vät.

Wal­lin oli jou­tu­nut roo­liin, jos­sa ei ko­ke­nut olo­aan mu­ka­vak­si.

– Mi­nut ah­det­tiin tiet­tyyn muot­tiin, osin seu­ra­kun­nan si­säl­lä, osin myös jul­ki­suu­des­sa. En ol­lut pa­pin roo­lis­sa ai­em­min jou­tu­nut rau­han­so­vit­te­li­jak­si saa­ti ero­tuo­ma­rik­si. Kirk­ko­her­ra­na en sitä enää voi­nut vält­tää.

Hän on kii­tol­li­nen, et­tei jou­tu­nut ole­maan rat­kai­su­jen kans­sa yk­sin.

– Sain tu­kea seu­ra­kun­ta­neu­vos­ton jä­se­nil­tä niin pää­tök­sis­sä kuin nii­den jul­ki­ses­sa kom­men­toin­nis­sa. Olen on­nel­li­nen myös sii­tä, et­tei luot­ta­muk­se­ni ih­mi­siin lo­pul­ta­kaan vau­ri­oi­tu­nut.

Wal­li­nin mu­kaan krii­sin rat­kai­sus­sa suu­rin voit­ta­ja oli seu­ra­kun­nan yh­te­näi­syys ja kirk­ko­de­mok­ra­tia.

– Lu­te­ri­lai­nen seu­ra­kun­ta on de­mok­raat­ti­nen yh­tei­sö. De­mok­ra­ti­a­pe­ri­aa­te to­teu­tuu kai­kes­sa pää­tök­sen­te­os­sa ja toi­min­nas­sa. Suo­ma­lai­nen de­mok­ra­tia on enem­mis­tö­de­mok­ra­ti­aa. Kir­kon päät­tä­jien pi­tää kai­kes­sa ot­taa huo­mi­oon kir­kon enem­mis­tön tar­peet, sii­tä­kin huo­li­mat­ta et­tä enem­mis­tö on usein hil­jaa ja vält­tää ot­ta­mas­ta kan­taa.

Kir­kon tu­lee sal­lia myös vä­hem­mis­töt ja ol­la nii­den suh­teen her­käl­lä kor­val­la.

– Seu­ra­kun­ta ei ole muut­tu­ma­ton yh­tei­sö. Se muut­tuu jä­sen­ten­sä mu­ka­na. Vä­hem­mis­töt tuo­vat par­haim­mil­laan uu­sia tuu­lia ja haas­ta­vat seu­ra­kun­taa muut­tu­maan, mut­ta ne ei­vät voi pa­kot­taa muu­tok­seen, vaan ai­no­as­taan esit­tää uu­dis­tuk­sia de­mok­raat­ti­sen pro­ses­sin kaut­ta.

Kirk­ko uu­dis­tuu huo­mat­ta­vas­ti hi­taam­min kuin muu yh­teis­kun­ta. Mut­ta on­ko se täs­sä maa­il­man­ti­lan­tees­sa suu­ri vah­vuus?

– Krii­si sai mi­nut ajat­te­le­maan hi­das­ta muu­tos­ta voi­ma­va­ra­na. Seu­ra­kun­nan hil­jai­nen enem­mis­tö ei läh­de her­käs­ti mu­kaan ym­pä­ril­lä vel­lo­vaan po­la­ri­saa­ti­oon. Kirk­ko on sik­si täl­lä het­kel­lä Suo­mes­sa yli­voi­mai­ses­ti suu­rin vas­tak­kai­na­set­te­lua lie­ven­tä­vä rau­han­lii­ke, kos­ka se ei ole ruo­hon­juu­ri­ta­sol­la po­liit­ti­nen, ei lii­oin min­kään asi­an etu­jär­jes­tö. Se ky­ke­nee sul­ke­maan lä­him­mäi­syy­teen ja vuo­ro­pu­he­luun eri ta­voin ajat­te­le­via ih­mi­siä pa­rem­min kuin muut yh­teis­kun­nan ins­ti­tuu­ti­ot.

Koh­taa­mis­paik­ka-ky­sy­myk­sen sel­kiy­dyt­tyä vas­tuun pai­ne har­ti­oil­la vä­he­ni. Wal­li­nil­la oli kui­ten­kin edes­sä uu­si haas­te.

– Mi­nul­la to­det­tiin vuo­den­vaih­tees­sa etu­rau­has­syö­pä. Olin jäl­leen tuol­la pai­kal­la, jos­ta nä­kyy elä­män epä­var­muus ja ra­jal­li­suus. Kaik­kein ras­kain­ta ai­kaa oli ni­me­no­maan se epä­var­muus, joka edel­si asi­oi­den sel­vit­tä­mis­tä.

Jo­kai­nen krii­si syö voi­mia, mut­ta an­taa pi­dem­män pääl­le myös sie­to­ky­kyä ja sel­viy­ty­mi­sus­koa.

– Pie­net ar­ki­set asi­at, koh­taa­mi­set ih­mis­ten kans­sa sekä ajan viet­tä­mi­nen lä­heis­ten seu­ras­sa ovat en­tis­tä tär­ke­äm­piä.

Myös Koh­taa­mis­paik­ka-yh­tei­söön liit­ty­viin pää­tök­siin Wal­lin on saa­nut etäi­syyt­tä. 

– Löy­sin omat ra­ja­ni. Kaik­kiin asi­oi­hin ei ole täy­del­li­siä rat­kai­su­ja, jois­sa ku­kaan ei ko­ki­si it­se­ään lou­ka­tuk­si. Vel­vol­li­suu­te­ni on teh­dä pää­tök­siä, joi­den seu­raus­ten kans­sa voi elää. Toi­vot­ta­vas­ti tä­mä­kin asia on nyt rat­ken­nut mo­lem­pia osa­puo­lia tyy­dyt­tä­väl­lä ta­val­la.

Koh­taa­mis­paik­ka ry on täl­lä vä­lin löy­tä­nyt uu­den kump­pa­nin ja jat­kaa syk­sys­tä 2022 al­ka­en toi­min­taan­sa yh­teis­työs­sä Kes­ki-Lah­den seu­ra­kun­nan kans­sa. Kan­san­lä­he­tys, joka pi­tää kiin­ni pe­rin­tei­ses­tä vir­ka­kä­si­tyk­ses­tä, ei ole enää yh­teis­työs­sä mu­ka­na.

Pää­tök­sen­te­ki­jän paik­ka on vä­lil­lä maa­il­man yk­si­näi­sin.

– Vas­tus­tus­ta oli ajoit­tain ai­ka reip­paas­ti. Kä­vin läpi ko­van man­ke­lin. Jou­duin käy­mään it­se­ni kans­sa läpi myös sen pai­nin, et­tei mi­nul­la te­ke­mie­ni pää­tös­ten vuok­si, var­sin­kin jos en sai­si taak­se­ni seu­ra­kun­ta­neu­vos­ton enem­mis­töä, oli­si enää paik­kaa seu­ra­kun­nas­sa.

Täl­lä het­kel­lä Wal­li­nil­le tuot­taa tyy­dy­tys­tä vas­tuu­ta kan­ta­va ja iloi­sen työ­te­li­äs työ­yh­tei­sö sekä sel­kiy­ty­nyt työ­kent­tä.

– Olen saa­nut jäl­leen kes­kit­tyä kir­kol­li­siin toi­mi­tuk­siin, ju­ma­lan­pal­ve­lu­se­lä­mään sekä koh­taa­mi­siin seu­ra­kun­ta­lais­ten kans­sa.  

Myös sai­rau­den kans­sa Wal­lin on voi­ton puo­lel­la.

– Vii­mei­sin ve­ri­koe, leik­kau­so­pe­raa­ti­on jäl­keen osoit­ti, et­tei syö­pää enää ole.

Pu­ris­ta­vin ai­ka yk­si­tyi­se­lä­mäs­sä ja hal­lin­to­a­si­ois­sa näyt­täi­si ole­van ta­ka­na päin.

– Hyvä merk­ki on, et­tä myös va­paa-ai­ka täyt­tyy van­hois­ta har­ras­tuk­sis­ta sekä ren­gas­mat­kai­lus­ta per­heen kans­sa muun mu­as­sa Bal­ti­as­sa ja muu­al­la Eu­roo­pas­sa.

Myös moni mu­seo on saa­nut pit­käs­tä ai­kaa Wal­li­nin vie­raak­seen tänä ke­sä­nä.

Jut­tua kor­jat­tu 14.9. klo 15:57: Koh­taa­mis­paik­ka-yh­tei­sön al­ku oli seu­ra­kun­nan omas­sa toi­min­nas­sa, ei Kan­san­lä­he­tyk­sen toi­min­nas­sa.