Har­va tie­tää, et­tä ko­ro­na­vi­ruk­sen käyt­täy­ty­mis­tä mal­lin­ne­taan Lah­den Jal­ka­ran­nas­sa. Ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin lai­tok­sen (THL) eri­kois­tut­ki­ja Si­mo­pek­ka Väns­kä te­kee etä­töi­tä ko­to­naan, ku­ten niin moni ko­ro­na-ai­ka­na. Ko­ro­nan kans­sa Väns­kä on ol­lut nai­mi­sis­sa rei­lun vuo­den, ei­kä lop­pua näy.

– In­ten­sii­vi­sem­pi työs­ken­te­ly al­koi vii­me vuon­na hiih­to­lo­ma-ai­kaan (hel­mi­kuun lo­pul­la). Puo­li­tois­ta kuu­kaut­ta tein töi­tä käy­tän­nös­sä seit­se­män päi­vää vii­kos­sa. En­sim­mäi­sen va­paan pi­din toi­se­na pää­si­äis­päi­vä­nä, ma­te­maa­tik­ko muis­te­lee.

Väns­kä kuu­luu tut­ki­ja­ryh­mään, joka mal­lin­taa ko­ro­na­tau­din le­vi­ä­mis­tä, vi­ruk­sen ai­heut­ta­maa tau­ti­taak­kaa ja ro­kot­ta­mi­sen vai­ku­tuk­sia.

THL käyt­tää ko­ro­na­tau­din ti­lan­ne­ku­van ja eri­lais­ten ske­naa­ri­oi­den tut­ki­mi­ses­sa mo­nen­lai­sia mal­le­ja, mut­ta yh­teis­tä niil­le on, et­tä mal­lien poh­jal­ta voi­daan suun­ni­tel­la ja teh­dä rat­kai­su­ja epi­de­mi­an kes­ton ja voi­mak­kuu­den hil­lit­se­mi­sek­si. Osal­taan mal­lien avul­la hal­li­tus päät­tää ra­joi­tuk­sis­ta ja sai­raa­lat te­ke­vät ar­vi­oi­ta hoi­to­ka­pa­si­tee­tin tar­pees­ta. Mal­lien avul­la voi­daan myös tar­kas­tel­la, mi­ten epi­de­mia käyt­täy­tyy, kun ra­joi­tuk­sia li­sä­tään tai pois­te­taan.

Tut­ki­joi­den kat­seet kään­tyi­vät CO­VID-19-epi­de­mi­an al­ku­vai­hees­sa luon­nol­li­ses­ti Kii­naan, jos­sa en­sim­mäi­set tau­ti­ta­pauk­set oli ha­vait­tu.

– Yri­tet­tiin saa­da sel­vil­le, mitä siel­lä ta­pah­tuu. En­sin ei mei­nat­tu saa­da Kii­nan lu­ku­ja täs­mää­mään, mut­ta sit­ten ym­mär­ret­tiin tau­din voi­ma­kas ikä­riip­pu­vuus. Sen jäl­keen pys­tyim­me aloit­ta­maan mal­lien ra­ken­ta­mi­sen Suo­men oloi­hin, Väns­kä sa­noo.

Hän muis­tut­taa, et­tei epi­de­mi­o­lo­gis­ta mal­lin­nus­ta teh­ty en­sim­mäis­tä ker­taa.

– THL:ssä on teh­ty mal­lin­nus­ta kau­an ja mi­nä­kin olen teh­nyt sitä yli kym­me­nen vuot­ta.

Va­rau­tu­mi­ses­ta huo­li­mat­ta ko­ro­na­vi­rus on osoit­tau­tu­nut to­del­la ko­vak­si ja yl­lä­tyk­sel­li­sek­si vas­tus­ta­jak­si. Myön­teis­tä­kin on ta­pah­tu­nut. Ke­säl­lä vi­rus näyt­ti lä­hes ka­don­neen Suo­mes­ta ei­kä vie­lä­kään tie­de­tä var­mas­ti, mik­si.

– Oli yl­lä­tys, et­tä se meni niin pie­nek­si. Oli­ko sii­nä kau­si­vaih­te­lu se­lit­tä­vä­nä te­ki­jä vai pi­det­tiin­kö kon­tak­tit kui­ten­kin niin vä­häi­si­nä?

Tut­ki­jat yl­lät­tyi­vät myös sii­tä, kuin­ka tau­ti­ta­paus­ten mää­räl­le kävi, kun kou­lu­lai­set pa­la­si­vat etä­o­pe­tuk­ses­ta kou­luun.

– Tau­ti­mää­rät oli­vat las­kus­sa ja aja­tel­tiin, et­tä las­ku loi­ven­tuu, mut­ta min­kään­lais­ta ne­ga­tii­vis­ta efek­tiä ei ha­vait­tu.

Väns­kä sa­noo, et­tei ota työs­tään suu­rem­pia pai­nei­ta, vaik­ka kan­sa­lai­nen voi­si aja­tel­la, et­tä THL:n puo­len­kym­me­nen ih­mi­sen mal­lin­nus­ryh­mä työs­ken­te­lee ko­van pai­neen al­la.

– Teen to­sis­sa­ni asi­at, mitä teen, mut­ta ei epi­de­mi­an hoi­to ole mi­nus­ta kiin­ni. Olen osa jär­jes­tel­mää, ku­ten muut­kin ryh­män tut­ki­jat. Meil­tä tu­lee yk­si nä­kö­kul­ma, mut­ta mui­ta­kin nä­kö­kul­mia on, ja ko­ko­nai­suu­den pe­rus­teel­la toi­men­pi­teet teh­dään. Mei­dän työ on vain yk­si tapa kat­soa ja ym­mär­tää epi­de­mi­a­ti­lan­net­ta.

Väns­kä pys­tyy ir­rot­tau­tu­maan ko­ro­nas­ta, vaik­ka työ on pelk­kää ko­ro­naa ja me­dia tuut­taa ko­ro­nau­u­ti­sia kel­lon ym­pä­ri.

– Puu­has­te­len kaik­kea muu­ta. Hiih­to­lo­mal­la ren­tou­duin hiih­tä­mäl­lä. Täl­lä het­kel­lä pro­jek­ti­na on ba­se­bal­lin sar­ja­sään­tö­jen uu­dis­ta­mi­nen.

Ba­se­ball on Väns­käl­le tär­keä peli. Sii­tä li­sää tuon­nem­pa­na.

Kuin­ka Si­mo­pek­ka Väns­käs­tä tuli ma­te­maa­tik­ko? Hän sa­noo, et­tä pär­jä­si kou­lus­sa hy­vin ma­te­ma­tii­kas­sa ja suun­tau­tui opis­ke­le­maan ma­te­ma­tiik­kaa, kun kil­pai­le­via am­ma­til­li­sia haa­vei­ta ei ol­lut.

Väns­kä kävi suu­rim­man osan kou­lu­po­lus­taan Ja­pa­nis­sa, jos­sa hä­nen van­hem­pan­sa, Sep­po ja Vuok­ko Väns­kä, työs­ken­te­li­vät Kan­san­lä­he­tyk­sen lä­he­tys­saar­naa­ji­na.

– En muis­ta, et­tä mi­nul­la oli­si lap­se­na ol­lut lem­pi­am­mat­tia. Ja­pa­nis­sa kä­vin suo­ma­lais­ta kou­lua ja ku­vi­ot oli­vat sii­nä mie­les­sä pie­net. Ai­no­at am­mat­ti­lai­set, joi­ta näin työs­sään, oli­vat opet­ta­jia ja lä­he­tys­saar­naa­jia.

Si­mo­pek­ka oli kol­me­vuo­ti­as, kun per­he muut­ti Ja­pa­niin jou­lu­kuus­sa 1974.

– Ai­kaa en­nen Ja­pa­nia en muis­ta ol­len­kaan. Suo­meen muu­tet­tiin ta­kai­sin juu­ri en­nen kuin täy­tin 18. Vä­lis­sä olim­me vuo­den Suo­mes­sa. Kä­vin Suo­mes­sa kou­lua toi­sen luo­kan ke­vään ja kol­man­nen luo­kan syk­syn sekä lu­ki­on kol­man­nen luo­kan.

Si­mo­pe­kan van­hem­mat ovat ol­leet us­kos­saan vah­vo­ja. Muu­hun aja­tuk­seen ei voi pää­tyä, kun lu­kee Si­mo­pe­kan kou­lun­käyn­nis­tä edes­men­neen isän­sä Sep­po Väns­kän kir­jas­ta Ja­pa­ni yl­lät­tää yhä uu­del­leen.

Yh­den­suun­tai­nen mat­ka Ana­nis­ta, jos­sa per­he asui, suo­ma­lai­seen kou­luun Ōtsuun kes­ti seit­se­män tun­tia. Si­mo­pek­ka tait­toi mat­kan suo­ma­lai­sen ikä­to­ve­rin­sa kans­sa. En­sin van­hem­mat kul­jet­ti­vat po­jat au­tol­la To­kus­hi­man sa­ta­maan, jos­sa nämä nou­si­vat kak­sis­taan Kōbeen jur­nut­ta­nee­seen au­to­laut­taan. Kōbes­ta piti vie­lä jat­kaa ju­nal­la Is­hiy­a­man ase­mal­le Ōtsuun.

– Kou­lu oli eri saa­rel­la. Ny­ky­ään siel­lä on sil­lat. Lai­va­mat­ka kes­ti suun­nil­leen sa­man ver­ran kuin Hel­sin­ki–Tal­lin­na, kol­me ja puo­li tun­tia.

Pie­net kou­lu­lai­set ei­vät kuu­lem­ma mat­kus­ta­es­saan pe­län­neet tai tun­te­neet kum­mem­paa seik­kai­lun huu­maa.

– Sel­lai­nen kou­lun­käyn­ti tun­tui luon­te­val­ta, kun en muus­ta­kaan tien­nyt. Ja­pa­ni­lai­nen yh­teis­kun­ta oli ai­na­kin sii­hen ai­kaan tur­val­li­nen.

Kou­lua si­sä­op­pi­lai­tok­ses­sa käy­tiin kym­me­nen päi­vän jak­sois­sa.

Kun po­jat oli­vat mat­kus­ta­mi­sen ma­kuun pääs­seet, he kä­vi­vät ka­ve­ri­po­ru­kal­la kat­so­mas­sa Ja­pa­nin ba­se­ball-lii­gan ot­te­lu­ja.

– Sitä ih­met­te­len, et­tä niis­sä saa­tiin käy­dä. Kou­lus­ta oli ihan kun­non mat­ka pe­lei­hin, jot­ka oli­vat yleen­sä Ōsa­kan ja Kōben vä­lis­sä Nis­hi­no­miy­as­sa. Pe­lit al­koi­vat il­ta­kuu­del­ta ja lop­pui­vat noin kym­me­nel­tä. Siel­tä tul­tiin yö­tä myö­ten pois lap­set kes­ke­näm­me. En tie­dä, oli­sin­ko an­ta­nut omien las­ten men­nä sa­mal­la ta­paa.

Suo­ma­lai­set kan­nat­ti­vat Yo­miu­ri Gi­ant­sia, maan van­hin­ta ja me­nes­ty­nein­tä jouk­ku­et­ta, joka pe­la­si ko­ti­pe­lin­sä To­ki­os­sa.

– To­kio oli lii­an kau­ka­na. Käy­tiin kat­so­mas­sa vie­ras­pe­le­jä pää­a­si­as­sa Hans­hin Ti­ger­sin sta­di­o­nil­la (Nis­hi­no­miy­as­sa). Sta­di­o­nil­le mah­tui sil­loin 63 000 kat­so­jaa. Kun aloim­me käy­dä pe­leis­sä, Hans­hin pär­jä­si hy­vin. Piti ol­la mon­ta tun­tia etu­kä­teen jo­not­ta­mas­sa lip­pua, et­tä sta­di­o­nil­le yli­pää­tään pää­si.

Ba­se­bal­lia pe­lat­tiin myös Ja­pa­nin suo­ma­lai­ses­sa kou­lus­sa. Kun Väns­kät pa­la­si­vat ke­säl­lä 1989 Suo­meen, len­to­ken­täl­lä oli vas­tas­sa tut­tu ka­ve­ri Ja­pa­nin suo­ma­lai­ses­ta kou­lus­ta, joka ajoi Si­mo­pe­kan ja tä­män pik­ku­vel­jen Ju­kan suo­raan ba­se­ball-har­joi­tuk­siin Rii­hi­mä­el­le. Suo­meen oli hel­pom­pi so­peu­tua tu­tun har­ras­tuk­sen kaut­ta.

– Asuim­me Kot­kas­sa. Rii­hi­mä­el­le oli pit­kä ajo­mat­ka, mut­ta pe­la­sin Pi­rai­jois­sa vuo­teen 1995.

Sen jäl­keen al­koi ura tuo­ma­ri­na ja ot­te­lu­kir­jan­pi­tä­jä­nä sekä Suo­men Ba­se­ball- ja Soft­ball-lii­ton hal­li­tuk­ses­sa ja mo­ni­vuo­ti­se­na pu­heen­joh­ta­ja­na.

Vuo­si­tu­han­nen vaih­dut­tua Väns­kä al­koi val­men­taa Hel­sin­ki Iceb­re­a­ker­sin ju­ni­o­rei­ta ja pe­la­si sa­mal­la edus­tus­jouk­ku­ees­sa.

Pi­rai­jois­sa ja Iceb­re­a­ker­sis­sa Väns­kä voit­ti mo­lem­mis­sa ba­se­bal­lin Suo­men mes­ta­ruu­den. Tuo­ma­ri­na hän on esiin­ty­nyt EM-ki­sois­sa.

– Muu­ta­ma vuo­si oli vä­hän hil­jai­sem­paa la­jin suh­teen, kun­nes muu­tim­me Lah­teen 2011. Lah­ti Pi­ra­te­sia ol­tiin käyn­nis­tä­mäs­sä ja pyy­si­vät mi­nua mu­kaan.

Kon­ka­ri suun­nit­te­li kes­kit­ty­vän­sä Lah­des­sa val­men­ta­mi­seen ja seu­ra­työ­hön, mut­ta huo­ma­si pian myös pe­laa­van­sa.

– Oli pe­laa­ja­pu­la. Ajat­te­lin, et­tä olen lii­an van­ha pe­laa­maan, mut­ta pe­la­sin vie­lä vii­me ke­sä­nä­kin. Nyt oli­si jo nuo­rem­pien vuo­ro. Toi­voi­sin, et­tä sai­sin jat­kaa ai­na­kin pää­o­sin val­men­ta­ja­na ja puu­ha­mie­he­nä.

Ba­se­ball on Ja­pa­nin suo­si­tuin ur­hei­lu­la­ji, mut­ta pie­ni laji Suo­mes­sa. Pe­liä pe­la­taan vain muu­ta­mas­sa kau­pun­gis­sa. Suo­men en­sim­mäi­nen täy­si­mit­tai­nen kent­tä si­jait­see Lah­den Tont­ti­las­sa. Se val­mis­tui ke­säl­lä 2016, ja sitä oli puu­haa­mas­sa tie­tys­ti myös Väns­kä. Hän sa­noo, et­tä la­jin pie­nuu­des­sa on oma hie­nou­ten­sa.

– Tun­nen suu­rim­man osan har­ras­ta­jis­ta ja olen pääs­syt nä­ke­mään la­jia mo­nes­ta kul­mas­ta.

Te­ke­mäs­tään työs­tä suo­ma­lai­sen ba­se­bal­lin hy­väk­si Väns­kä sai hel­mi­kuun lo­pus­sa tie­de- ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­ri An­ni­ka Saa­ri­kon myön­tä­män Suo­men lii­kun­ta­kult­tuu­rin ja ur­hei­lun an­si­o­mi­ta­lin.

Ba­se­ball saat­toi sy­sä­tä Väns­kää myös ma­te­ma­tii­kan suun­taan. La­jis­sa pi­de­tään mo­nen­lai­sia ti­las­to­ja, joi­den avul­la pe­lis­tä saa enem­män ir­ti.

– Ylä­as­te- ja lu­ki­oi­käi­se­nä seu­ra­sin ti­las­to­ja tar­kas­ti. Eh­kä se osal­taan li­sä­si kiin­nos­tus­ta ma­te­ma­tii­kan opis­ke­lua koh­taan.

Ja­pa­nis­sa Väns­kä on käy­nyt Suo­meen pa­luun jäl­keen muu­ta­man ker­ran. Hän sa­noo pi­tä­vän­sä tii­viis­ti yh­teyt­tä van­hoi­hin ka­ve­rei­hin­sa Ja­pa­nin suo­ma­lai­ses­ta kou­lus­ta.

– Pe­la­taan gol­fia ja ba­se­bal­lia yh­des­sä. Vas­ta pi­det­tiin aa­mu­kah­vi­pa­la­ve­ri Te­am­sis­sa, jo­hon pää­si­vät osal­lis­tu­maan muut­kin kuin Suo­mes­sa asu­vat.

Väns­kän nel­jä si­sa­rus­ta työs­ken­te­le­vät tai ovat työs­ken­nel­leet ul­ko­mail­la. Si­mo­pek­ka, si­sa­rus­sar­jan van­hin, on teh­nyt työ­u­ran­sa ko­ti­maas­sa.

– Palk­kaa olen jos­kus saa­nut Ruot­sis­ta Ka­ro­lii­ni­ses­ta ins­ti­tuu­tis­ta, mut­ta ul­ko­mail­la en ole kos­kaan työs­ken­nel­lyt. Nuo­rem­pa­na tun­sin, et­tä mi­nul­la oli huo­no eng­lan­nin kie­len tai­to. Ja­pa­nis­sa kou­lu käy­tiin suo­men kie­lel­lä ja muu ym­pä­ris­tö oli täy­sin ja­pa­nin­kie­li­nen.

Eng­lan­nin Väns­kä op­pi Suo­mes­sa työn ja har­ras­tus­ten kaut­ta. Tai­to on vält­tä­mä­tön, kun teh­dään kan­sain­vä­lis­tä tut­ki­mus­ta.

– Tut­ki­mu­sar­tik­ke­lit kir­joi­te­taan ja ul­ko­maa­lai­siin tut­ki­mus­ryh­miin ol­laan yh­tey­des­sä eng­lan­nik­si.

Ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin lai­tok­sel­la Väns­kä aloit­ti vuo­den 2008 lo­pus­sa. En­nen ko­ro­naa hän työs­ken­te­li pa­pil­loo­ma­vi­ruk­sen (HPV) pa­ris­sa.

– Tein pa­pil­loo­ma­vi­ruk­sen le­vi­ä­mi­seen, in­fek­ti­on syö­väk­si ke­hit­ty­mi­seen, syö­pä­seu­lon­taan ja ro­kot­ta­mi­seen liit­ty­vää mal­lin­nus­ta ja las­ken­taa.

Ai­em­min Väns­kä työs­ken­te­li tut­ki­ja­na Hel­sin­gin yli­o­pis­ton ma­te­ma­tii­kan ja ti­las­to­tie­teen lai­tok­sel­la in­ver­sio-on­gel­mien huip­pu­yk­si­kös­sä.

In­ver­sio tar­koit­taa kään­teis­tä, päin­vas­tais­ta. Pe­rin­tei­sis­sä on­gel­mis­sa tun­ne­taan il­mi­öön vai­kut­ta­vat syyt ja ha­lu­taan tie­tää seu­rauk­set. In­ver­sio-on­gel­mas­sa tun­ne­taan seu­rauk­set, mut­ta ei kaik­kia seu­rauk­siin joh­ta­nei­ta syi­tä.

Ma­te­maa­ti­kol­la ei ole vas­taus­ta sii­hen, mil­loin ko­ro­na­vit­sauk­ses­ta pääs­tään.

– Ei sii­hen voi an­taa yk­si­se­lit­teis­tä vas­taus­ta. Mah­taa­ko kos­kaan tul­la sel­lais­ta ti­lan­net­ta, et­tä ko­ro­na oli­si tyys­tin ka­don­nut? Jos ro­ko­tuk­set toi­mi­vat nii­hin vi­ruk­siin, mitä nyt on kier­ros­sa, tau­ti voi pai­nua taka-alal­le no­pe­as­ti­kin. Jos uu­sia pa­ho­ja vi­rus­muun­nok­sia tu­lee, nii­den kans­sa voi­daan jou­tua tais­te­le­maan ties kuin­ka pit­kään.

Toi­voa tie­de­mies saa us­kos­ta.

– Kris­ti­nus­kos­sa Jee­sus an­taa elä­män. Ter­vey­den­hoi­to pys­tyy siir­tä­mään kuo­le­maa ja pa­ran­ta­maan elä­män­laa­tua, mut­ta sii­hen se par­haim­mil­laan­kin jää. Kris­ti­tyn ei tar­vit­se luo­pua toi­vos­ta kuo­le­man­kaan edes­sä.

Kirk­ko­po­li­tii­kas­sa Si­mo­pek­ka Väns­kä on seu­ran­nut isän­sä Sep­po Väns­kän la­tua. Isä hou­kut­te­li poi­kan­sa eh­dol­le vuo­den 2010 seu­ra­kun­ta­vaa­lei­hin. Poi­ka jäi Sal­paus­se­län seu­ra­kun­ta­neu­vos­ton vaa­lis­sa va­ra­si­jal­le, mut­ta nou­si neu­vos­toon isän­sä rin­nal­le vie­lä sa­man is­tun­to­kau­den ai­ka­na. Vuon­na 2014 isä va­lit­tiin yh­tei­seen kirk­ko­val­tuus­toon ja poi­ka seu­ra­kun­ta­neu­vos­toon. Kun Si­mo­pe­kan äi­ti Vuok­ko Väns­kä va­lit­tiin vuon­na 2016 maal­lik­ko­jä­se­nek­si kirk­ko­hal­li­tuk­seen, voi per­heen to­de­ta kan­ta­neen vas­tuu­ta kir­kos­ta mo­nel­la ta­sol­la.

Ny­ky­ään Si­mo­pek­ka Väns­kä edis­tää Sal­paus­se­län seu­ra­kun­nan toi­min­taa ja hen­gel­lis­tä elä­mää neu­vos­ton va­ra­pu­heen­joh­ta­ja. Väns­kä sa­noo, et­tä hen­ki­lö­koh­tais­ta seu­ra­kun­ta­e­lä­mää ko­ro­na on hil­jen­tä­nyt.

– Ju­ma­lan­pal­ve­luk­sis­sa on käy­ty sään­nöl­li­ses­ti sil­loin, kun on ol­lut lupa ko­koon­tua. Raa­mat­tu­pii­rim­me on jat­ka­nut ko­koon­tu­mi­sia What­sAp­pin kaut­ta.

Läh­teet: Sep­po Väns­kän kir­jat Ja­pa­ni yl­lät­tää yhä uu­del­leen ja Tie on val­mis.