JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.

Kulkutauti vei työt, mutta tango­tai­turi Heidi Pakarisen hymy ei hyydy

Nor­maa­lin kä­si­tet­tä poh­ti­nyt lau­la­ja: Ju­ma­lan edes­sä jo­kai­sel­la on oi­keus ol­la oma it­sen­sä.

15.5.2020
Janne Urpunen

”En enää kuu­le sun as­kel­tes ilois­ta kai­kua tiel­tä nyt, en. En enää kuu­le sun kai­hoi­saa lau­lu­as, lau­lua rak­kau­den.”

Hei­di Pa­ka­ri­nen oli 13-vuo­ti­as, kun aset­ti kir­jas­tos­ta lai­na­tun van­han ko­ti­mai­sen is­kel­mä­vi­nyy­lin le­vy­soit­ti­meen­sa huo­nees­saan Sii­lin­jär­ven Ha­mu­las­sa.

– Met­ro-tyt­tö­jen Hil­jai­nen ky­lä­tie ko­lah­ti tosi ko­vaa. Jo en­sim­mäi­sen sä­keis­tön en­sim­mäi­set ri­vit te­ki­vät val­ta­van vai­ku­tuk­sen. Sel­lais­ta kai­puu­ta en ol­lut kuul­lut kos­kaan. Kir­ja­sin teks­tin ja kä­vin lau­la­maan sitä heti, Pa­ka­ri­nen muis­te­lee.

Myö­hem­min sa­ma­na vuon­na 1989 Ar­ja Ko­ri­se­va kruu­nat­tiin tan­go­ku­nin­gat­ta­rek­si.

– Iha­nan iloi­nen, her­sy­vä, het­kes­sä elä­vä ih­mi­nen. Hän kuu­los­ti val­ta­van hy­väl­tä ison or­kes­te­rin kans­sa. Sil­loin muis­tan aja­tel­lee­ni, et­tä ha­lu­ai­sin ol­la vie­lä jos­kus tuol­la sa­mal­la la­val­la, ol­la tan­go­ku­nin­ga­tar.

Nel­jän­nes­vuo­si­sa­ta unel­man to­teu­tu­mi­seen meni. Vä­lis­sä Pa­ka­ri­nen eh­ti voit­taa La­va­täh­ti-kil­pai­lun, mut­ta am­mat­ti­lai­nen hä­nes­tä tuli vas­ta tan­gok­ruu­nun myö­tä.

Lau­lu­keik­ko­ja Pa­ka­ri­nen teki ke­vää­seen 2020. Sit­ten kävi, ku­ten Hil­jai­ses­sa ky­lä­ties­sä: ”koh­ta­lo vie­nyt on men­nes­sään sen, min­kä an­ta­neet on haa­ve­het.”

Hei­di Pa­ka­ri­sen keik­kai­lu lop­pui kuin sei­nään ko­ro­na­e­pi­de­mi­an hil­lit­se­mi­sek­si ase­tet­tu­jen ko­koon­tu­mis­ra­joi­tus­ten ta­kia per­jan­tai­na 13. maa­lis­kuu­ta.

– Sil­loin oli tan­go­kon­sert­ti­kier­tu­een kol­mas kon­sert­ti Kuu­sa­mos­sa. Lau­an­tai­na piti esiin­tyä Tyr­nä­väl­lä, mut­ta se pe­rut­tiin. Koh­ta pe­rut­tiin lo­put­kin kei­kat, hän sa­noo.

Maa­il­maa myl­lää­vä kul­ku­tau­ti pa­nee asi­at uu­teen jär­jes­tyk­seen.

– Em­me voi näin suu­ril­le asi­oil­le pal­jo­a­kaan. Pi­tää vain hy­väk­syä ja nöyr­tyä. Mi­nul­la on ta­pa­na aja­tel­la, et­tä kai­kel­la on tar­koi­tuk­se­na. Jou­dum­me py­säh­ty­mään tai ai­na­kin hi­das­ta­maan. Eh­kä opim­me täs­tä jo­tain. Ken­ties huo­maam­me, et­tä kaik­ki mis­tä olem­me jou­tu­nut luo­pu­maan, ei ole­kaan meil­le ai­van vält­tä­mä­tön­tä.

Tan­go­ku­nin­ga­tar ha­lu­aa aja­tel­la myön­tei­ses­ti nä­ky­mät­tö­män edes­sä.

– Us­kon, et­tä asi­at jär­jes­ty­vät en­nem­min tai myö­hem­min. Mu­reh­ti­mi­nen vie ener­gi­aa, ei­kä sii­tä ole täs­sä ti­lan­tees­sa mi­tään hyö­tyä. En ha­lua käyt­tää ener­gi­aa asi­oi­hin, mi­hin en voi vai­kut­taa.

Krii­sin kes­kel­lä pe­ru­sa­si­at nou­se­vat ar­voon­sa.

– Py­rin ole­maan tyy­ty­väi­nen sii­hen, mitä mi­nul­la on. Olen ter­ve, lap­set ovat ter­vei­tä ja meil­lä on koti. Tär­keim­mät asi­at on help­po unoh­taa, kun ar­ki rul­laa nor­maa­lis­ti.

Lau­la­ja on tot­tu­nut te­ke­mään 10–15 keik­kaa kuu­kau­des­sa. Ko­koon­tu­mis­ra­joi­tus­ten ai­kaan hän on esiin­ty­nyt kol­mes­ti: Miik­ka Kal­li­on sä­es­tyk­sel­lä Lah­den Ris­tin­kir­kos­sa, Tuu­ba­ki­ma­lai­sen verk­ko­kon­ser­tin ää­ni­tyk­ses­sä ja vap­pu­na Sin­fo­nia Lah­den so­lis­ti­na tyh­jäs­sä Ka­le­vi Aho -sa­lis­sa.

– Esiin­ty­mi­nen il­man ylei­söä on ou­toa. Toi­von, et­tä pys­tyn pa­laa­maan no­pe­as­ti tans­sit­ta­jak­si, am­mat­ti­lai­sek­si ylei­sön eteen. On tämä ai­van epä­to­del­lis­ta, kun ka­len­te­ris­sa ei ole kei­kan keik­kaa.

Keik­ko­jen myö­tä me­ni­vät ti­li­päi­vät.

– Il­moit­tau­duin työt­tö­mäk­si työn­ha­ki­jak­si. Kun oli töi­tä ja tu­lo­ja, en kiin­nit­tä­nyt pal­jon­kaan huo­mi­o­ta ku­lu­tuk­seen. Nyt olen jou­tu­nut las­ke­maan me­no­ja tar­kem­min. Sääs­tö­jä ei hir­ve­äs­ti ole, mut­ta jo­ten­kin täs­tä sel­vi­tään.

Kun ka­ra­vaa­ni ei kul­je, on tau­ol­la myös Pa­ka­ri­sen Ka­ra­vaa­ni-yh­tye.

– Mie­ti­tyt­tää, kuin­ka or­kes­te­rin poi­kien ta­lous kes­tää. Asi­an va­loi­sa puo­li on, et­tä heil­lä on pie­niä lap­sia, joil­le heil­lä on nyt enem­män ai­kaa.

Pa­ka­ri­nen sa­noo, et­tä mo­nel­le muu­si­kol­le pa­kol­li­nen tau­ko te­kee hy­vää, vaik­ka an­si­on­me­ne­tyk­siä ja epä­var­muut­ta tu­le­vas­ta ei sovi vä­hä­tel­lä.

– Alal­la on pal­jon ih­mi­siä, jot­ka ovat teh­neet vuo­si­kau­sia töi­tä le­pää­mät­tä ja miet­ti­mät­tä omaa jak­sa­mis­taan. Tämä on kui­ten­kin poik­keus­ti­lan­ne, ly­hyt jak­so ih­mi­sen elä­mäs­sä. Nyt ky­sy­tään sit­keyt­tä ja kär­si­väl­li­syyt­tä, us­koa hy­vään ja sel­viy­ty­mi­seen.

Ver­tais­tu­kea Pa­ka­ri­nen saa ja an­taa ar­tis­tien What­sApp-ryh­mäs­sä, jos­sa ja­e­taan muun mu­as­sa ta­lous- ja kun­toi­lu­vink­ke­jä, mut­ta siel­lä­kin pääl­lim­mäi­se­nä on kai­puu ja ikä­vä kei­koil­le.

Eni­ten roh­kai­sua lau­la­ja ker­too saa­neen­sa poik­keus­ti­lan­tees­sa äi­dil­tään Ul­pu Rau­ti­ai­sel­ta.

– Äi­ti on oi­kea en­ke­li. Hän kan­taa mui­den huo­lia eh­kä lii­ak­si­kin as­ti. Olen hä­nel­le sii­tä jos­kus sa­no­nut. Muis­tut­ta­nut, et­tä ih­mis­ten syn­nit on so­vi­tet­tu, et­tei ole hä­nen asi­an­sa nii­tä kan­taa, mut­ta sel­lai­nen tai­taa ol­la mo­nien äi­deil­lä ta­pa­na.

Pa­ka­ri­nen vart­tui Sii­lin­jär­ven kun­nan Jän­ne­vir­ran ky­läs­sä Poh­jois-Sa­vos­sa. Hän sa­noo elä­neen­sä on­nel­li­sen lap­suu­den. Au­rin­ko pais­toi, jos ei ai­na, niin ai­na­kin sun­nun­tai­sin.

– Sun­nun­tai oli ko­to­na oi­ke­as­ti py­hä­päi­vä. Äi­ti lait­toi hy­vää ruo­kaa, vaik­ka kyl­jyk­siä. Mie­lee­ni on piir­ty­nyt sa­vui­nen kuva, jos­sa ik­ku­nas­ta tu­le­va au­rin­gon­va­lo se­koit­tuu ras­van­kä­ryyn.

Äi­ti oli per­he­päi­vä­hoi­ta­ja, isä len­to­me­kaa­nik­ko Kar­ja­lan len­nos­tos­sa Kuo­pi­on Ris­sa­las­sa.

– Meil­lä oli pal­jon lap­sia ja elä­mää. Äi­ti hoi­ti mui­den lap­sia ja omat hoi­tui­vat sii­nä sa­mal­la. En ol­lut päi­vä­ko­dis­sa, mut­ta py­hä­kou­lus­sa kä­vin. Käyn­neis­tä sai lam­mas­tar­ro­ja.

Van­hem­mat ero­si­vat, kun Hei­di oli kuu­si­vuo­ti­as.

– Muu­tin äi­din ja iso­sis­kon kans­sa Sii­lin­jär­ven kes­kus­taan. Isä ja kak­si vel­jeä jäi­vät asu­maan Jän­ne­vir­ral­le. Mie­les­tä­ni sel­vi­sin eros­ta hy­vin. Joka toi­nen vii­kon­lop­pu ta­pa­sin isuk­kia. Ai­na oli tur­val­li­nen ai­kui­nen läs­nä.

Sii­lin­jär­vel­lä sis­kok­set ja­koi­vat aluk­si saa­man huo­neen.

– Sis­ko on mi­nua kuu­si vuot­ta van­hem­pi ja vas­ta­si huo­neen si­sus­tuk­ses­ta. Sei­nät oli­vat täyn­nä Kis­sin, W.A.S.P:n ja mui­den he­vi­bän­dien ju­lis­tei­ta.

Vel­jis­tä toi­nen kuun­te­li El­vis­tä ja toi­nen suo­mi­rok­kia Hei­din luu­kut­ta­es­sa tan­goa.

– On se jän­nää. Omat tyt­tö­ni ovat 12 ja 14. Juu­ri sa­mas­sa kup­li­vim­mas­sa tei­ni-iäs­sä löy­sin jo­tain niin sy­väl­lis­tä kuin tan­gon. Poik­ke­sin sii­nä suh­tees­sa täy­sin ikäi­sis­tä­ni, vaik­ka kuun­te­lin myös sen ajan mu­siik­kia, esi­mer­kik­si Whit­ney Hous­to­nia ja Glenn Me­dei­ro­sia.

Pa­ka­ri­nen sa­noo, et­tä ol­lut ai­na kilt­ti. Hän sel­vi­si ai­kui­sek­si il­man ka­pi­noi­ta.

– Yh­den ker­ran olen sa­no­nut äi­dil­le pa­has­ti. Pyy­sin kyl­lä heti an­teek­si.

Hais­tat­te­lun sie­men oli kyl­vet­ty Sii­lin­jär­ven Hu­vi­kum­puun, jos­sa koh­tai­si­vat pai­kal­li­nen nuo­ri­so ja maan kär­ki­ar­tis­tit.

– Käy­tiin kat­so­mas­sa bän­de­jä ja dis­kos­sa. Sin­ne oli tu­los­sa Ep­pu Nor­maa­li, pal­jon vä­keä ja pal­jon ka­ve­rei­ta. Äi­ti ei ha­lun­nut pääs­tää, kun oli sitä miel­tä, et­tei joka vii­kon­lop­pu tar­vit­se ol­la me­nos­sa.

Kei­kal­le kui­ten­kin men­tiin.

– Pyy­det­ty­ä­ni an­teek­si eh­do­tin äi­dil­le, et­tä voin ol­la nel­jä viik­koa ko­to­na, jos pää­sen kat­so­maan Ep­pu­ja. Äi­ti on mi­nul­le to­del­li­nen esi­ku­va. Hän on oi­keu­den­mu­kai­nen. Hän on ai­na säi­lyt­tä­nyt toi­von ja elä­mä­ni­lon, pääs­syt vai­keuk­sien yli.

Lau­la­mi­sen lah­jan Pa­ka­ri­nen sai ko­to­aan.

– Äi­ti lau­loi ko­to­na meil­le ja hoi­to­lap­sil­le. Äi­ti kuu­lui kirk­ko­kuo­roon, isä Kuo­pi­on ora­to­ri­o­kuo­roon ja mo­lem­mat Jän­ne­vir­ran se­ka­kuo­roon. Olin usein mu­ka­na se­ka­kuo­ron tree­neis­sä. Minä lau­loin kou­lun ja seu­ra­kun­nan kuo­ros­sa.

Kuo­ro­lau­lu kieh­too lau­la­jaa edel­leen.

– Oli­si kiva lau­laa stem­mo­ja, ei pel­käs­tään le­a­dia. Vä­lil­lä oi­kein stem­mat­taa. Eh­kä eh­do­tan vie­lä jos­kus or­kes­te­rin po­jil­le, et­tä tu­len ve­tä­mään taus­to­ja jo­hon­kin bii­siin nii­den set­tiin.

Mu­siik­kia Pa­ka­ri­nen ei läh­te­nyt opis­ke­le­maan, vaik­ka lau­la­ja oli yk­si hä­nen lap­suu­den haa­ve­am­ma­teis­taan kam­paa­jan, len­to­e­män­nän ja las­ten­lää­kä­rin ohel­la.

– Oli­sin ha­lun­nut Kuo­pi­on mu­sa­lu­ki­oon, mut­ta jäin jon­kun puo­li­tois­ta pis­tet­tä hy­väk­sy­mi­ses­tä. Olen aja­tel­lut, et­tä se oli tar­koi­tet­tu niin. Ei mi­nua mu­sii­kin te­o­ria kiin­nos­ta sa­mal­la ta­val­la kuin lau­la­mi­nen.

Pa­ka­ri­nen tun­ne­taan tans­sit­ta­ja­na, mut­ta hän on esiin­ty­nyt mo­nen­lai­sis­sa pai­kois­sa hoi­to­ko­deis­ta ris­tei­ly­lai­voil­le. Kir­kos­sa hän esiin­tyy mie­lel­lään.

– Kir­kot ovat akus­ti­ses­ti usein hy­viä ti­lo­ja. Yleen­sä ei tar­vi­ta säh­köis­tä ää­nen­tois­toa. Her­kät­kin inst­ru­men­tit soi­vat hie­nos­ti.

Hän ha­lu­ai­si kuul­la kir­kois­sa pait­si mo­nen­lai­sia soit­ti­mia myös mo­nen­lais­ta mu­siik­kia.

– Lah­des­sa­kin on ol­lut näi­tä is­kel­mä­kirk­ko­ja, jois­sa on esi­tet­ty is­kel­mä­mu­siik­kia. Mo­nen­lai­set lau­lut so­pi­vat kirk­koon. Mu­siik­ki ja us­kon­to pi­täi­si­vät ol­la va­paut­ta­via asi­oi­ta, ei­vät ra­joit­ta­via. Kaik­ki mu­siik­ki on ih­mi­sen tuot­ta­maa tai­det­ta, ih­mi­syyt­tä, ja kyl­lä mi­nus­ta ih­mi­syy­den pi­tää kirk­koon mah­tua. Mu­siik­ki on vah­va voi­ma. Se kos­ket­taa mei­tä sy­väs­ti. Se nos­taa tun­nel­maa ja tuo mie­leen muis­to­ja.

Kirk­koon as­tu­es­saan Pa­ka­ri­nen sa­noo her­kis­ty­vän­sä.

– Niin mo­nil­le käy. Jo­tain her­kis­tä­vää kir­kois­sa on. Siel­lä ol­laan sel­väs­ti jon­kun suu­rem­man ää­rel­lä.

Vii­me syk­syyn as­ti Pa­ka­ri­nen juon­si Al­faTV:llä Kan­san kes­ken -oh­jel­maa. Hän jät­ti juon­ta­mi­sen va­kau­muk­sen­sa ta­kia. Pa­ka­ri­nen haas­tat­te­li kau­neus­leik­kauk­sia kä­sit­te­le­väs­sä jak­sos­sa trans­su­ku­puo­lis­ta Ele­na Vikst­rö­miä, jol­la on ko­ke­mus­ta mo­nis­ta kau­neus­leik­kauk­sis­ta. Ka­na­van ar­vo­kon­ser­va­tii­vi­nen joh­to ei nä­ke­mäs­tään pi­tä­nyt. Pa­ka­ri­nen kut­sut­tiin tiuk­ka­sa­nai­seen pa­la­ve­riin kes­ken suo­ran lä­he­tyk­sen, ja lo­pul­ta koko jak­so hyl­ly­tet­tiin.

– Oli­sin saa­nut jat­kaa, ja tein­kin yh­den jak­son sen jäl­keen, mut­ta tun­sin, et­ten voi jat­kaa. En kadu mi­tään. Mi­nus­ta tein oi­kein. Ajat­te­len kaik­kien ih­mis­ten ole­van sa­ma­nar­voi­sia. Ju­ma­lan edes­sä jo­kai­sel­la on oi­keus ol­la oma it­sen­sä.

Trans­su­ku­puo­li­suu­des­ta pi­tää voi­da pu­hua. Ja mikä on nor­maa­lia? Kuka sen mää­rit­tää? Pa­ka­ri­nen poh­tii.

Hän muis­tut­taa, et­tä kä­si­tys nor­maa­lis­ta voi muut­tua hy­vin­kin no­pe­as­ti, ku­ten olem­me ko­ro­na­ra­joi­tus­ten myö­tä huo­man­neet.

– Kaik­ki olem­me ih­mi­siä. Syn­nym­me, eläm­me ja kuo­lem­me. Jo­kai­nen elää ta­val­laan, mut­ta meil­lä on pal­jon yh­teis­tä. Mi­nun Ju­ma­la­ni on su­vait­se­va ja lem­peä, tä­män ajan Ju­ma­la.

Kaik­ki­aan hän pi­tää puo­li­tois­ta vuot­ta kes­tä­nyt­tä työ­suh­det­ta on­nis­tu­nee­na.

– Olin to­del­la otet­tu, kun sitä pes­tiä mi­nul­le tar­jot­tiin. Se oli mi­nul­le hie­no mah­dol­li­suus ja hyvä ko­ke­mus.

Lah­des­sa lau­la­ja on asu­nut vuo­des­ta 1996. Hän sa­noo pi­tä­vän­sä ko­vas­ti alu­een luon­nos­ta: met­sis­tä, Ve­si­jär­ves­tä ja Muk­ku­lan kar­ta­non ym­pä­ris­tös­tä. Ih­mi­sil­tä hän toi­voi­si suu­rem­paa avoi­muut­ta.

– Hä­mees­sä ih­mi­set ovat pi­dät­ty­väm­piä kuin Sa­vos­sa. Tääl­lä ih­mi­set pi­tä­vät tun­not ja tus­kat enem­män si­säl­lään. Ei­vät us­kal­la ol­la niin avoi­mia ja vä­lit­tö­miä. Sii­nä voi­si­vat ot­taa Sa­von suun­nas­ta op­pia. Kyl­lä ilo saa ih­mi­ses­tä pirs­kah­del­la.

Pa­ka­ri­nen on nii­tä ih­mi­siä, jot­ka us­ko­vat hy­vän kier­toon. Hän ker­too ter­veh­ti­vän­sä len­kil­lä tun­te­mat­to­mia.

– Ai­na­kin hy­myi­len. Kun läh­den Nes­to­ri-koi­ran kans­sa ulos, saa­tan sa­noa sil­le, et­tä tä­nään hy­myil­lään kai­kil­le. Hy­myyn vas­taan usein hy­myl­lä, ei­kä se ole mi­nul­ta pois, vaik­kei joku ei vas­tai­si­kaan.

Pa­ka­ri­nen ha­lu­aa py­syä po­si­tii­vi­se­na. Ko­ro­nak­rii­sin pit­kit­ty­mi­sel­lä, epi­de­mi­an mah­dol­li­sel­la toi­sel­la aal­lol­la, hän ei ha­lua spe­ku­loi­da.

– Ha­lu­an kei­koil­le. Mi­ten ko­vas­ti sitä kai­paan­kaan. Mi­ten iha­naa oli­si­kaan läh­teä tans­sit­ta­maan ih­mi­siä. Olen kat­se­lut Vol­voa pi­has­sa sil­lä sil­mäl­lä. Nyt in­to­hi­mo täy­tyy vain pi­tää si­säl­lä, kun ei pää­se esiin­ty­mään.

Hash­ta­ge­ja vil­je­le­vä ex-pe­sä­pal­loi­li­ja

Lau­la­ja Hei­di Pa­ka­ri­nen on syn­ty­nyt 1976 Sii­lin­jär­vel­lä. Hä­net va­lit­tiin tan­go­ku­nin­gat­ta­rek­si vuo­den 2013 Sei­nä­jo­en Tan­go­mark­ki­noil­la. Hä­nel­lä on kak­si tei­ni-ikäis­tä ty­tär­tä ex-avo­mie­hen­sä, oop­pe­ra­lau­la­ja Mika Poh­jo­sen kans­sa. Kou­lu­tuk­sel­taan hän on yo-mark­ki­noin­ti­mer­ko­no­mi.

Pa­ka­ri­nen on jul­kais­sut kak­si al­bu­mia: Mei­tä var­ten (2017) ja Sun ku­nin­ga­tar (2014). Tou­ko­kuun 8. päi­vä jul­kais­tiin uu­si sing­le Per­jan­tai.

1 Lau­la­ja ryös­tö­vil­je­lee hash­ta­ge­ja eli ai­he­tun­nis­tei­ta ver­kon yh­tei­sö­pal­ve­luis­sa. ”Ins­tag­ra­mis­sa on 30 hash­ta­gin raja, joka tu­lee vas­taan, jos vä­hän­kin in­nos­tun. Ty­töt vie­lä lii­oit­te­le­vat ta­paa­ni, kun lii­kum­me esi­mer­kik­si luon­nos­sa, sa­no­mal­la hash­tag kai­kes­ta, ku­ten #koi­vu, #jär­ven­pin­ta, #väl­keh­tii.”

2 Pe­la­si ju­ni­o­ri­na pe­sä­pal­loa Sii­lin­jär­ven Pe­sik­ses­sä. Lo­pet­ti pe­laa­mi­sen mul­jau­tet­tu­aan peu­ka­lon­sa siep­pa­ri­na kak­kos­ra­jas­sa, mut­ta haa­vei­lee har­ras­tuk­sen aloit­ta­mi­ses­ta uu­del­leen.

3 Kai­paa syn­nyin­seu­dul­leen Sa­voon. ”Var­maan jos­sain vai­hees­sa pa­laan. Suku- ja ka­ve­rit asu­vat siel­lä. Maa­lai­si­dyl­li kieh­too. Van­ha mil­jöö, jos­sa voi­si oli­si kas­vi­maa ja ko­tie­läi­miä.”

4 Omis­taa gra­mo­fo­nin ja yh­den gra­mo­fo­ni­le­vyn eli sa­vi­kie­kon. ”Kie­kon toi­sel­la puo­lel­la on Nat King Co­len Mona Lisa. Se on niin upea, et­ten muis­ta, mikä lau­lu löy­tyy toi­sel­ta puo­lel­ta.”

Lue lisää aiheesta