”Kii­tos, kun jak­soit kuun­nel­la. Kii­tos, kun teet tätä työ­tä.”

Näin kuu­luu usein luu­rin toi­ses­ta pääs­tä, kun Kir­kon pal­ve­le­van pu­he­li­men va­paa­eh­toi­set päät­tä­vät pu­he­lun ja hy­väs­te­le­vät soit­ta­jan. Pa­lau­te tu­lee soit­ta­jal­ta spon­taa­nis­ti ja suo­raan sy­dä­mes­tä.

Juu­ri kuun­te­le­mi­sen tai­toa ko­ros­ta­vat va­paa­eh­toi­si­na pal­ve­le­vas­sa pu­he­li­mes­sa toi­mi­vat Ris­to ja Kai­sa. He ovat täs­sä haas­tat­te­lus­sa mu­ka­na vain etu­ni­mil­lään, ano­nyy­miy­den suo­jaa­mi­sek­si. Toi­mi­tuk­sel­la on tie­dos­sa hei­dän su­ku­ni­men­sä.

Ris­to ja Kai­sa sa­no­vat, et­tä va­paa­eh­toi­sek­si voi ryh­tyä "ihan ta­val­li­nen ih­mi­nen", nuo­ren ai­kui­sen tai jo vä­hän vart­tu­neem­man ih­mi­sen elä­män­ko­ke­muk­sel­la. Mi­tään eri­tyis­tai­to­ja ei tar­vi­ta, mut­ta toki oman elä­män on ol­ta­va suh­teel­li­sen hy­vää ja ta­sa­pai­nois­ta, jot­ta ei kuor­mi­tu tois­ten mur­heis­ta.

– Kuun­te­le ja ole läs­nä, kul­je kii­reet­tö­mäs­ti ja ar­vos­ta­en pie­ni het­ki toi­sen rin­nal­la – se riit­tää, Ris­to roh­kai­see.

Kai­sa on sa­maa miel­tä ja muis­tut­taa, et­tei pal­ve­le­vas­sa pu­he­li­mes­sa ole tar­koi­tus rat­kais­ta sin­ne soit­ta­van on­gel­mia.

– Hel­pos­ti­han sitä saat­tai­si ru­ve­ta an­ta­maan oh­jei­ta oman elä­män ko­ke­mus­ten kaut­ta, mut­ta se ei ole ai­heel­lis­ta ei­kä edes tar­koi­tus. Toi­sen huo­mi­oi­mi­nen ja ai­to kuun­te­le­mi­nen riit­tä­vät, rat­kai­sut löy­ty­vät lo­pul­ta ih­mi­ses­tä it­ses­tään, hän li­sää.

Kai­sal­la on juu­ri tul­lut täy­teen en­sim­mäi­nen vuo­si pal­ve­le­van pu­he­li­men va­paa­eh­toi­se­na. Hän ku­vai­lee vuot­taan odo­tuk­sia vas­taa­vak­si, mie­len­kiin­toi­sek­si ja osin hie­man jän­nit­tä­väk­si­kin.

– Vuo­si on men­nyt hy­vin ja olen täs­tä to­del­la in­nos­tu­nut. Se, et­tä saa kun­ni­an ol­la mu­ka­na toi­sen elä­män ti­lan­teis­sa vaik­ka vain pie­nen het­ken, an­taa niin pal­jon, Kai­sa sa­noo.

Ris­tol­la puo­les­taan on ta­ka­naan jo lä­hes 30 vuo­den ko­ke­mus. Pal­ve­le­van pu­he­li­men va­paa­eh­toi­suus on an­ta­nut nä­kö­kul­mia ja eri­lais­ta ulot­tu­vuut­ta omaan­kin elä­mään.

– Täs­sä op­pii aset­ta­maan omat mur­heet oi­kei­siin mit­ta­suh­tei­siin. En oli­si tämä Ris­to, joka nyt olen, jos en oli­si ol­lut mu­ka­na pal­ve­le­van pu­he­li­men toi­min­nas­sa.

Vaik­ka pu­he­li­men toi­ses­sa pääs­sä saa­te­taan pu­hua hy­vin­kin ran­kois­ta ai­heis­ta, ei­vät Ris­to ja Kai­sa tun­ne kuor­mit­tu­van­sa ai­hei­den kä­sit­te­lys­tä. Hel­po­tus­ta tuo­vat ryh­mä­ta­paa­mi­set mui­den va­paa­eh­tois­ten kans­sa, jois­sa ti­lan­tei­ta voi luot­ta­muk­sel­la yh­des­sä kä­si­tel­lä. Mo­lem­mil­le on muo­dos­tu­nut myös omat ru­tii­nin­sa eri­lai­siin ti­lan­tei­siin.

– Mi­nul­la on ta­pa­na sy­tyt­tää kynt­ti­lä vuo­ron alus­sa, ja kun vuo­ro päät­tyy, sam­mu­tan sen. Sil­lä lail­la saat­te­len it­se­ni kuun­te­le­maan luu­rin pääs­sä ole­vaa soit­ta­jaa ja il­lan päät­teek­si pää­se­mään pu­he­lui­den ti­lan­teis­ta myös ir­ti, Kai­sa ker­too.

Ris­tol­la­kin on omat ta­pan­sa; eri­tyi­sen ran­kan pu­he­lun jäl­keen hän nol­laa ti­lan­teen avaa­mal­la li­mu­töl­kin.

– Minä en juo lim­saa juu­ri kos­kaan, mut­ta jos pu­he­li­men toi­ses­sa pääs­sä on ol­lut esi­mer­kik­si it­se­tu­hoi­sia aja­tuk­sia hau­to­va ih­mi­nen, avaan pu­he­lun pää­tyt­tyä ko­kis­töl­kin. Se on mi­nun ta­pa­ni ve­tää vä­hän hen­keä.

Pit­kän uran pal­ve­le­vas­sa pu­he­li­mes­sa teh­nyt Ris­to on huo­man­nut, et­tä ny­ky­ään soit­ta­jat us­kal­ta­vat avau­tua ja pu­hua elä­mäs­tään ihan toi­sel­la ta­paa, mitä vie­lä esi­mer­kik­si kym­me­nen vuot­ta sit­ten. Yk­si­näi­syys, per­he­suh­teet, ar­jen ti­lan­teet, sai­rau­det – nämä ovat ai­hei­ta, joi­ta suu­rin osa pu­he­luis­ta si­vu­aa.

– Ah­dis­tus, ma­sen­nus ja päih­teet tu­le­vat myös use­as­sa pu­he­lus­sa esil­le, mut­ta lo­pul­ta mo­nen on­gel­man taus­tal­la on yk­si­näi­syys. Va­li­tet­ta­vas­ti kuor­mit­tu­nut ter­vey­den­huol­tom­me nä­kyy täs­sä mei­dän teh­tä­väs­säm­me hy­vin sel­väs­ti, Kai­sa to­te­aa.

Kuun­te­le­via kor­via tar­vi­taan

Joh­ta­va di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jä Jaa­na Grön­dahl Lah­den seu­ra­kun­nil­ta sa­noo, et­tä tar­ve pal­ve­le­van pu­he­li­men va­paa­eh­toi­sil­le on ikui­nen ja jat­ku­va. Vaik­ka joka vuo­si kou­lu­te­taan vä­keä, va­paa­eh­tois­ten mää­rä py­syy suh­teel­li­ses­ti sa­ma­na. Kes­kus­te­lun tar­ve sen si­jaan tun­tuu vain li­sään­ty­vän: vii­me vuon­na pal­ve­le­vaan pu­he­li­meen tuli Grön­dah­lin mu­kaan val­ta­kun­nal­li­ses­ti noin 100 000 pu­he­lua, jois­ta va­jaa­seen 50 000 pys­tyt­tiin vas­taa­maan.

– Kii­rei­sim­mät kuu­kau­det ovat tam­mi­kuu ja mar­ras­kuu, kun taas jou­lu­kuus­sa ja tou­ko­kuus­sa tu­lee vä­hem­män yh­tey­de­not­to­ja. Tyy­pil­li­sin soit­ta­ja on 40–75-vuo­ti­as, Grön­dahl ker­too.

Hän kan­nus­taa ihan jo­kais­ta har­kit­se­maan, voi­si­ko tämä ol­la oman­lai­nen tapa teh­dä va­paa­eh­tois­työ­tä. Jos oma elä­mä vain on ta­sa­pai­nos­sa, ei mi­tään eri­tyis­tai­to­ja tar­vi­ta.

– Teh­tä­vään saa kou­lu­tuk­sen ja oman ryh­män tuen, eli ihan tuos­ta noin vaan ei hom­maan tar­vit­se ryh­tyä. Oma päi­vys­tys­vuo­ro tu­lee ker­ran kuus­sa ja sen voi teh­dä omas­ta ko­dis­ta kä­sin tai sit­ten seu­ra­kun­nan ti­lois­sa, hän opas­taa.

Grön­dahl sa­noo, et­tä Kir­kon pal­ve­le­vaan pu­he­li­meen soit­ta­val­le on usein luon­te­vaa pu­hua myös hen­gel­li­sis­tä asi­ois­ta.

– Tämä ai­he­pii­ri on nos­ta­nut pää­tään eri­tyi­ses­ti vii­meis­ten vuo­sien ai­ka­na ja esi­mer­kik­si esi­ru­kous­pyyn­nöt ovat li­sään­ty­neet. Sil­ti tyy­pil­li­sim­mät soit­to­jen ai­heet kä­sit­te­le­vät muun mu­as­sa sai­raut­ta tai yk­si­näi­syyt­tä.

Uu­det va­paa­eh­toi­set voi­vat ha­kea mu­kaan: Va­paa­eh­tois­toi­min­nan kurs­sit - Lah­den seu­ra­kun­nat Il­moit­tau­tua voi 22.8. saak­ka.