Artikkelia ladataan...
Ville Huuri
Tampereen Nokia-areenalla tuoksui 24.8.2024 vahva nostalgia. Gospelmusiikille omistautuneen Glow-festivaalin lavalle yli 9000 kuulijan eteen nousi yhden lauantaipäivän aikana iso joukko genren suomalaisia kiintotähtiä.
Markus Perko
Ilmassa oli sukupolvikokemuksen tuntua, kun aikuinen yleisö lauloi artistien mukana kappaleita, joita he lauloivat jo 20–40 vuotta sitten. Vanhoilla lauluilla on kuitenkin nyt uutta kaikupohjaa.
Ville Huuri
Suomalainen hengellinen musiikki on entistä ammattimaisempaa. Jepa Lambertin johdolla esiintyvä Sounds of Mercy -kuoro ammentaa mustasta gospelista.
Ville Huuri
Tampereen Nokia-areenalla tuoksui 24.8.2024 vahva nostalgia. Gospelmusiikille omistautuneen Glow-festivaalin lavalle yli 9000 kuulijan eteen nousi yhden lauantaipäivän aikana iso joukko genren suomalaisia kiintotähtiä.
Markus Perko
Ilmassa oli sukupolvikokemuksen tuntua, kun aikuinen yleisö lauloi artistien mukana kappaleita, joita he lauloivat jo 20–40 vuotta sitten. Vanhoilla lauluilla on kuitenkin nyt uutta kaikupohjaa.
Ville Huuri
Suomalainen hengellinen musiikki on entistä ammattimaisempaa. Jepa Lambertin johdolla esiintyvä Sounds of Mercy -kuoro ammentaa mustasta gospelista.
Ville Huuri
"Monessa laulussa on syvää virtaa, joka jää mieleen ja koskettaa" – näin suomalainen gospelmusiikki kasvoi aikuiseksi
Yli 9000 kävijää juhli elokuussa kristilliseen musiikkiin keskittyneellä Glow-festivaalilla. Gospelmusiikki on laittanut paljon hyvää liikkeelle, sanoo aiheesta kirjan kirjoittanut Ariel Neulaniemi.
Tämä on niin kutsuttu story tell -artikkeli. Parhaan lukukokemuksen saat käyttämällä kannettavaa tai pöytätietokonetta.
"Tänään voi olla se päivä", laulaa Kimmo Virtanen vetävästi elehtien.
Nokia-areenan lavan täyttävät tyylikkäisiin kokovalkeisiin pukuihin sonnustautuneet Gospel Powerin muusikot, jotka rypistävät funkahtavaa musiikkiaan kuin amerikkalaiset kummisetänsä.
Lasse Heikkilä on valinnut soittimekseen olkahihnalla varustetun "keytarin" ja vetää syntikkaraitoja nuoren kitarasankarin elkein.
Tampereella tuoksui 24. elokuuta ennen kaikkea nostalgia. Gospelmusiikille omistautuneen Glow-festivaalin lavalle nousi edustava joukko genren suomalaisia kiintotähtiä Jaakko Löytystä Jukka Leppilampeen, Pekka Simojokeen ja Outi & Leehen.
Bändeistä nähtiin esimerkiksi Exit, Pro Fide, The Road, The Rain ja Bass'n Helen. Illan päätti yhdysvaltalainen konkariyhtye Petra.
Festivaalille oli tilausta, sillä Nokia-areenaan löysi tiensä yli 9 000 kuulijaa eri puolelta Suomea.
Paikalla oli myös seinäjokelainen toimittaja, juontaja ja muusikko Ariel Neulaniemi, jonka Suomigospelin tarina (Kirjapaja) julkaistiin sopivasti tapahtuman yhteydessä.
– Päällimmäisenä jäi mieleen aikuisyleisö, joka lauloi biisien mukana samoja kappaleita, joita he lauloivat 20–40 vuotta sitten. Tällä välin on eletty elämää. Paljon on sattunut ja tapahtunut sekä bändeille että yleisölle. Tämän takia vanhoilla lauluilla on nyt uutta kaikupohjaa, Neulaniemi summaa.
Historiateoksen tilasi Glow-festivaalin järjestäjä, Ohjelmatoimisto Kristallin toimitusjohtaja Johanna Vauhto.
Neulaniemi kuvailee suomigospelia kristilliseksi musiikiksi, joka on puettu syntyhetkensä musiikkivirtauksien muotoon.
– Suomigospel ei ole enää vain nuorten juttu vaan ihan kaikenikäisten, kunhan musiikin muoto on populaarimusiikkia mukailevaa. Ajattelin aluksi, etten käyttäisi termiä suomigospel, vaan kristillinen populaarimusiikki, eli Christian Contemporary Music (CCM). Kuitenkin suussa sulavimmaksi on tullut gospel ja sittemmin suomigospel.
Neulaniemi piti myös tärkeänä, ettei kirjaa rajata vain luterilaisen kirkon bändeihin.
– On huomioitava, että 2000-luvun alussa luterilaiset ja vapaat suunnat keikkailivat paljon toistensa tilaisuuksissa.
Neulaniemi jakaa suomigospelin vaiheet tyylilajin syntyyn, leviämiseen 1970-luvulla, "tienraivaajiin" ja 1980-luvun kulta-aikaan. 1990-lukua luonnehditaan kitararockin vuosikymmeneksi ja 2000-lukua yhtenäiskulttuurin murtumisen ajaksi.
Oliko jako helppo tehdä?
– Tavallaan oli, koska huomasin, että moni muukin oli joko tutkinut tai mutuillut samoja huomioita. Ysäriltä lähtien minulla on jo kokemusasiantuntijuutta niin lavalta kuin yleisöstä. 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa oli paljon bändejä, ja raskaampiakin bändejä, kuten Terapia. Se ei ollut musiikillisesti valtavirtaa, mutta sen verran lähimaastossa ja erittäin hyvin toteutettuna, että siitä tuli suosituimpia yhtyeitä. Samaan ajan virtaan osui myös evankelis-luterilaiseksi grungebändiksi Radio Mafiassa nimetty Bass'n Helen.
2000-luvulla virtaukset ovat Neulaniemen havaintojen mukaan hajonneet nuorten osalta moneen eri suuntaan. Yhtenäiskulttuuri on murtunut.
– Ei kokoonnuta massoittain samalla tavalla kuin aikaisemmin. Nuorisoa kiinnostaa enemmän, missä kaverit hengaavat verkossa. On paljon erilaisia puroja, joiden keskellä moni pähkäilee vesiperään asti, miten koottaisiin suurempia yleisöjä.
Terapia oli huippuvuosinaan niin suosittu, että sen levyjä varastettiin kristillisistä kirjakaupoista. Yhtye jatkaa edelleen Tera-nimellä.
Radio Mafia nimesi Bass'n Helenin evankelisluterilaiseksi grungebändiksi. Yhtye vieraili myös muun muassa Jyrki-tv-ohjelmassa.
Monet valtakunnallisesti tunnetut bändit ovat syntyneet luterilaisen kirkon piirissä toimivien herätysliikkeiden ja helluntaiherätyksen parissa. Ne ovat tuoneet dynamiikkaa seurakuntien musiikkielämään siinä missä luterilaisessa kirkkomusiikissa muutos on ollut hitaampi.
Historiateoksen lehdiltä selviää, että vääntöä sopivan ja epäsopivan välillä on ollut kaikkina vuosikymmeninä.
– Esimerkiksi Pekka Simojoki sai paheksuntaa Afrikkalaisella Gospelmessullaan. "Roima annos sexusta", kirjoitti eräs kanttori. Ne reaktiot ovat kuitenkin aikaansa sidottuja. Myös luterilaisessa kirkossa on aina eletty jotakin tiettyä aikaa, jota vasten musiikkiakin on tulkittu.
Neulaniemi myöntää, että konkarien kokemukset hieman yllättivät.
– Kun asioita hengellistetään, puhutaan aina vallankäytöstä. Aikuinen ihminen saattaa sanoa nuorelle aika tiukastikin, että tämä on väärin. Esimerkiksi The Roadia toivotettiin alimpaan helvettiin, vaikka kyse oli lähinnä Urho Muroman ja Hurriganesin hybridistä.
Historiateoksen lehdiltä selviää, että vääntöä sopivan ja epäsopivan välillä on ollut kaikkina vuosikymmeninä. Pekka Simojoki sai paheksuntaa Afrikkalaisella Gospelmessullaan, joka kuitenkin vakiintui nopeasti seurakuntien ohjelmistoon.
Gospelmusiikki on ollut musiikin korkeakoulu monelle tämän päivän huippumuusikoista. Juha Tapion ensimmäiset levytykset olivat hengellistä musiikkia. Mikko Kuustonenkin vaikutti takavuosina Pro Fidessä.
Rafaelin enkelillä valtakunnan tietoisuuteen noussut Pekka Ruuska aloitti gospelin parissa, mutta on tehnyt pitkän uran pääasiassa levytuottajana. Kitaristeista Heikki Silvennoinen oli 1980-luvulla merkittävä gospelmusiikin kehittäjä sekä soittajana että tuottajana.
Virta on vienyt molempiin suuntiin. Esimerkiksi Marzi Nyman on viime vuosina tehnyt paluuta juurilleen ja soittaa aiempaa enemmän tunnettujen gospelartistien kanssa.
– Kun kiertää Suomen kaikki jumppasalit, siinä se esiintymiskokemus karttuu. Teiniviiksiset valojen rakentajat ja ääniteknikot ovat joutuneet miettimään, miten kirkkojen akustiikka saadaan siedettäväksi. Moni on seurakuntapiireissä kehittynyt myös biisintekijäksi, huomauttaa Neulaniemi.
Gospelmusiikki on ollut musiikin korkeakoulu monelle tämän päivän huippumuusikoista. Virta on vienyt molempiin suuntiin. Suomigospelin "grand old man" Jukka Leppilampi muistetaan myös progressiivista rockia esittäneestä Tabula Rasasta. Sen kappaleet olivat pitkälti Heikki Silvennoisen käsialaa.
Jani Mahkonen
Gospelmusiikki on ollut musiikin korkeakoulu monelle tämän päivän huippumuusikoista. Virta on vienyt molempiin suuntiin. Suomigospelin "grand old man" Jukka Leppilampi muistetaan myös progressiivista rockia esittäneestä Tabula Rasasta. Sen kappaleet olivat pitkälti Heikki Silvennoisen käsialaa.
Jippu tuli parikymmentä vuotta sitten valtakunnallisesti tunnetuksi lukuisista listahiteistään ja kultaa myyneistä albumeistaan. Nykyään hän esittää hengellistä musiikkia.
Jani Mahkonen
Jippu tuli parikymmentä vuotta sitten valtakunnallisesti tunnetuksi lukuisista listahiteistään ja kultaa myyneistä albumeistaan. Nykyään hän esittää hengellistä musiikkia.
2000-luvulla gospelmusiikki ja niin sanottu maallinen musiikki ovat myös usein sekoittuneet. Hengellisiä vaikutteita voi kuulla vaikkapa Viitasen Piian ja Mariskan teksteissä. Samuli Edelmann teki Virsiä-levyn, ja eturivin artistit lauloivat riparilauluja useilla Tilkkutäkki-albumeilla.
– On totta, että rajat ovat häilyviä. Se on kuitenkin ennallaan, että jos musiikki on vahvasti julistavaa, ei sillä kovin helposti pääse oman kunnan isoimpaan saliin tai baariin soittamaan. Hengellistä musiikkia esitetään usein seurakuntien omissa konteksteissa.
2000-luvun isoin gospelbändi kls. teki viime talvena jäähyväiskiertueensa yli 800 keikan jälkeen. Tämän vuosituhannen positiivisista suomigospelin ilmiöistä Neulaniemi nostaa esiin juurevaa reggaeta soittaneen Katajaisen kansan sekä hiljattain paluun tehneen rapduo Immanuelin. Lauluntekijöistä Neulaniemi mainitsee Glow-festivaalilla kahdesti palkitun Ossi Mäki-Reinin ja valovoimaisen, popkanteleen kanssa esiintyvän Ida Elinan.
Gospelkeikkojen tuottaminen ei ole enää seurakuntavetoista, jossa nuorisotyöntekijät buukkaavat bändejä. Ohjelmatoimistot järjestävät yhä suuremman osan konserteista.
– Se aika on pääosin ohi, että mennään seurakunnan järjestämällä bussikyydillä kuuntelemaan Terapiaa jonnekin toiselle paikkakunnalle. Konsertteja järjestävät ohjelmatoimistot, ja samalla ne ovat yhä useammin pääsymaksullisia. Yleisö on aikuistunut ja se on aiempaa maksukykyisempää.
"Nuoret gospelmusiikin tekijät ovat usein sanoneet lauluissaan paljon, jopa enemmän kuin tiesivät sanovansa", sanoo suomigospelin historiateoksen kirjoittanut Ariel Neulaniemi.
Ariel Neulaniemi näkee, että gospelmusiikilla on paljon annettavaa myös tässä ajassa.
– Agnostikkokin voi liikuttua gospelin äärellä. Monessa laulussa on sellaista syvää virtaa, joka jää mieleen ja koskettaa. Nuoret gospelmusiikin tekijät ovat usein sanoneet lauluissaan paljon, jopa enemmän kuin tiesivät sanovansa.
Musiikilla voi olla yllättävää voimaa esimerkiksi elämän kriiseissä ja käännekohdissa.
– Gospelmusiikki on laittanut paljon hyvää liikkeelle. Kun tulee vaikeita aikoja, joku voi fiilistellä nuorena kuulemaansa musiikkia ja saada siitä voimaa elämäänsä.
Toisena ilmiönä Neulaniemi mainitsee mustan gospelin suuntaan kumartavat kuorot.
– Kuoroharrastuksen viriäminen liittyy tähän samaan ilmiöön. Lahden Gospelkuoron ja Sounds of Mercyn suosio ovat hyviä esimerkkejä. Esimerkiksi Kirk Franklinin tekstit puhuttelevat voimakkaasti niin laulajia kuin kuulijoita, vaikka ne lauletaankin englanniksi.
Eve & Ossi kuuluu suomigospelin uusiin kärkinimiin. Duon Sielläkin-kappale palkittiin Glow-festivaalilla vuoden biisinä. Ossi Mäki-Reini palkittiin myös vuoden musiikintekijänä.
Anre Wass
Eve & Ossi kuuluu suomigospelin uusiin kärkinimiin. Duon Sielläkin-kappale palkittiin Glow-festivaalilla vuoden biisinä. Ossi Mäki-Reini palkittiin myös vuoden musiikintekijänä.
Afroamerikkalaista musiikkia esittävät kuorot ovat eräs 2000-luvun suomalaisen gospelin ilmiöistä. Kuvassa Lahden Gospelkuoro Talent Suomi -ohjelmassa vuonna 2016.
Irene Kangasniemi
Afroamerikkalaista musiikkia esittävät kuorot ovat eräs 2000-luvun suomalaisen gospelin ilmiöistä. Kuvassa Lahden Gospelkuoro Talent Suomi -ohjelmassa vuonna 2016.
Ariel Neulaniemen neljä levytärppiä
Tarvo Laakso: Krusifiksin juurella (1988)
– Paljon hyviä kappaleita. Aloitti kristillisen rockin aikakauden Suomessa. Rockaava pappi ja levyjulkkarikeikat herättivät huomiota. Ylen A-studiossa Tarvo heitti, että "tervetuloa punkkiluostariin". Se oli iso juttu silloin.
Gospel Power: Suojatie (1988)
– Amerikkalaista soundia: rockbändi, puhaltajat, tarkasti soitettu, hyvät kitara- ja synasoolot, iskevät kertosäkeet. Osin naiivit sanoitukset, mutta tuossa kontekstissa kuitenkin toimii. Hyviä kappaleita, ja melodiat jäävät mieleen.
Terapia: Kovia ääniä ja vaikeita sanoja (1997)
– En itse fanittanut nuorena Terapiaa, mutta kirjaa kirjoittaessani havahduin, että minkälainen aarreaitta bändin levyt, biisit ja keikat olivatkaan sen ajan nuorille. Ja toki edelleen. Ei ihme, että Terapian levyjä varastettiin jopa kristillisistä kirjakaupoista. Terapia oli kuitenkin ensimmäisiä Metallican tapaisia yhtyeitä ylipäätään Suomessa – ja vielä kristillisen sanoman kera.
Katajainen kansa: Osani olkoon (2009)
– Tommi Ahonen oli Katajaisen kansan laulaja-lauluntekijä. Hyvä laulaja, laulusoundi ja intonaatio juuri tuohon tyyliin. Reggaen ilmiasu ja sanoitusten tyyli toimivat hyvin. Loistavia biisejä. Tämän bändin toivon tekevän paluuta Glow'hun edes nostalgian takia.
Teksti: Markus Luukkonen
Kuvat: Ville Huuri (Glow Festival), Rami Marjamäki (Tera), Philippe Gueissaz (Pekka Simojoki), Jani Mahkonen (Jukka Leppilampi ja Jippu), Jani Laukkanen (Ariel Neulaniemi), Anre Wass (Eve & Ossi), Irene Kangasniemi (Lahden Gospelkuoro).
Tämä on niin kutsuttu story tell -artikkeli. Parhaan lukukokemuksen saat käyttämällä kannettavaa tai pöytätietokonetta.
"Tänään voi olla se päivä", laulaa Kimmo Virtanen vetävästi elehtien.
Nokia-areenan lavan täyttävät tyylikkäisiin kokovalkeisiin pukuihin sonnustautuneet Gospel Powerin muusikot, jotka rypistävät funkahtavaa musiikkiaan kuin amerikkalaiset kummisetänsä.
Lasse Heikkilä on valinnut soittimekseen olkahihnalla varustetun "keytarin" ja vetää syntikkaraitoja nuoren kitarasankarin elkein.
Tampereella tuoksui 24. elokuuta ennen kaikkea nostalgia. Gospelmusiikille omistautuneen Glow-festivaalin lavalle nousi edustava joukko genren suomalaisia kiintotähtiä Jaakko Löytystä Jukka Leppilampeen, Pekka Simojokeen ja Outi & Leehen.
Bändeistä nähtiin esimerkiksi Exit, Pro Fide, The Road, The Rain ja Bass'n Helen. Illan päätti yhdysvaltalainen konkariyhtye Petra.
Festivaalille oli tilausta, sillä Nokia-areenaan löysi tiensä yli 9 000 kuulijaa eri puolelta Suomea.
Paikalla oli myös seinäjokelainen toimittaja, juontaja ja muusikko Ariel Neulaniemi, jonka Suomigospelin tarina (Kirjapaja) julkaistiin sopivasti tapahtuman yhteydessä.
– Päällimmäisenä jäi mieleen aikuisyleisö, joka lauloi biisien mukana samoja kappaleita, joita he lauloivat 20–40 vuotta sitten. Tällä välin on eletty elämää. Paljon on sattunut ja tapahtunut sekä bändeille että yleisölle. Tämän takia vanhoilla lauluilla on nyt uutta kaikupohjaa, Neulaniemi summaa.
Historiateoksen tilasi Glow-festivaalin järjestäjä, Ohjelmatoimisto Kristallin toimitusjohtaja Johanna Vauhto.
Neulaniemi kuvailee suomigospelia kristilliseksi musiikiksi, joka on puettu syntyhetkensä musiikkivirtauksien muotoon.
– Suomigospel ei ole enää vain nuorten juttu vaan ihan kaikenikäisten, kunhan musiikin muoto on populaarimusiikkia mukailevaa. Ajattelin aluksi, etten käyttäisi termiä suomigospel, vaan kristillinen populaarimusiikki, eli Christian Contemporary Music (CCM). Kuitenkin suussa sulavimmaksi on tullut gospel ja sittemmin suomigospel.
Neulaniemi piti myös tärkeänä, ettei kirjaa rajata vain luterilaisen kirkon bändeihin.
– On huomioitava, että 2000-luvun alussa luterilaiset ja vapaat suunnat keikkailivat paljon toistensa tilaisuuksissa.
Neulaniemi jakaa suomigospelin vaiheet tyylilajin syntyyn, leviämiseen 1970-luvulla, "tienraivaajiin" ja 1980-luvun kulta-aikaan. 1990-lukua luonnehditaan kitararockin vuosikymmeneksi ja 2000-lukua yhtenäiskulttuurin murtumisen ajaksi.
Oliko jako helppo tehdä?
– Tavallaan oli, koska huomasin, että moni muukin oli joko tutkinut tai mutuillut samoja huomioita. Ysäriltä lähtien minulla on jo kokemusasiantuntijuutta niin lavalta kuin yleisöstä. 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa oli paljon bändejä, ja raskaampiakin bändejä, kuten Terapia. Se ei ollut musiikillisesti valtavirtaa, mutta sen verran lähimaastossa ja erittäin hyvin toteutettuna, että siitä tuli suosituimpia yhtyeitä. Samaan ajan virtaan osui myös evankelis-luterilaiseksi grungebändiksi Radio Mafiassa nimetty Bass'n Helen.
2000-luvulla virtaukset ovat Neulaniemen havaintojen mukaan hajonneet nuorten osalta moneen eri suuntaan. Yhtenäiskulttuuri on murtunut.
– Ei kokoonnuta massoittain samalla tavalla kuin aikaisemmin. Nuorisoa kiinnostaa enemmän, missä kaverit hengaavat verkossa. On paljon erilaisia puroja, joiden keskellä moni pähkäilee vesiperään asti, miten koottaisiin suurempia yleisöjä.
Terapia oli huippuvuosinaan niin suosittu, että sen levyjä varastettiin kristillisistä kirjakaupoista. Yhtye jatkaa edelleen Tera-nimellä.
Radio Mafia nimesi Bass'n Helenin evankelisluterilaiseksi grungebändiksi. Yhtye vieraili myös muun muassa Jyrki-tv-ohjelmassa.
Monet valtakunnallisesti tunnetut bändit ovat syntyneet luterilaisen kirkon piirissä toimivien herätysliikkeiden ja helluntaiherätyksen parissa. Ne ovat tuoneet dynamiikkaa seurakuntien musiikkielämään siinä missä luterilaisessa kirkkomusiikissa muutos on ollut hitaampi.
Historiateoksen lehdiltä selviää, että vääntöä sopivan ja epäsopivan välillä on ollut kaikkina vuosikymmeninä.
– Esimerkiksi Pekka Simojoki sai paheksuntaa Afrikkalaisella Gospelmessullaan. "Roima annos sexusta", kirjoitti eräs kanttori. Ne reaktiot ovat kuitenkin aikaansa sidottuja. Myös luterilaisessa kirkossa on aina eletty jotakin tiettyä aikaa, jota vasten musiikkiakin on tulkittu.
Neulaniemi myöntää, että konkarien kokemukset hieman yllättivät.
– Kun asioita hengellistetään, puhutaan aina vallankäytöstä. Aikuinen ihminen saattaa sanoa nuorelle aika tiukastikin, että tämä on väärin. Esimerkiksi The Roadia toivotettiin alimpaan helvettiin, vaikka kyse oli lähinnä Urho Muroman ja Hurriganesin hybridistä.
Historiateoksen lehdiltä selviää, että vääntöä sopivan ja epäsopivan välillä on ollut kaikkina vuosikymmeninä. Pekka Simojoki sai paheksuntaa Afrikkalaisella Gospelmessullaan, joka kuitenkin vakiintui nopeasti seurakuntien ohjelmistoon.
Gospelmusiikki on ollut musiikin korkeakoulu monelle tämän päivän huippumuusikoista. Juha Tapion ensimmäiset levytykset olivat hengellistä musiikkia. Mikko Kuustonenkin vaikutti takavuosina Pro Fidessä.
Rafaelin enkelillä valtakunnan tietoisuuteen noussut Pekka Ruuska aloitti gospelin parissa, mutta on tehnyt pitkän uran pääasiassa levytuottajana. Kitaristeista Heikki Silvennoinen oli 1980-luvulla merkittävä gospelmusiikin kehittäjä sekä soittajana että tuottajana.
Virta on vienyt molempiin suuntiin. Esimerkiksi Marzi Nyman on viime vuosina tehnyt paluuta juurilleen ja soittaa aiempaa enemmän tunnettujen gospelartistien kanssa.
– Kun kiertää Suomen kaikki jumppasalit, siinä se esiintymiskokemus karttuu. Teiniviiksiset valojen rakentajat ja ääniteknikot ovat joutuneet miettimään, miten kirkkojen akustiikka saadaan siedettäväksi. Moni on seurakuntapiireissä kehittynyt myös biisintekijäksi, huomauttaa Neulaniemi.
Gospelmusiikki on ollut musiikin korkeakoulu monelle tämän päivän huippumuusikoista. Virta on vienyt molempiin suuntiin. Suomigospelin "grand old man" Jukka Leppilampi muistetaan myös progressiivista rockia esittäneestä Tabula Rasasta. Sen kappaleet olivat pitkälti Heikki Silvennoisen käsialaa.
Jani Mahkonen
Gospelmusiikki on ollut musiikin korkeakoulu monelle tämän päivän huippumuusikoista. Virta on vienyt molempiin suuntiin. Suomigospelin "grand old man" Jukka Leppilampi muistetaan myös progressiivista rockia esittäneestä Tabula Rasasta. Sen kappaleet olivat pitkälti Heikki Silvennoisen käsialaa.
Jippu tuli parikymmentä vuotta sitten valtakunnallisesti tunnetuksi lukuisista listahiteistään ja kultaa myyneistä albumeistaan. Nykyään hän esittää hengellistä musiikkia.
Jani Mahkonen
Jippu tuli parikymmentä vuotta sitten valtakunnallisesti tunnetuksi lukuisista listahiteistään ja kultaa myyneistä albumeistaan. Nykyään hän esittää hengellistä musiikkia.
2000-luvulla gospelmusiikki ja niin sanottu maallinen musiikki ovat myös usein sekoittuneet. Hengellisiä vaikutteita voi kuulla vaikkapa Viitasen Piian ja Mariskan teksteissä. Samuli Edelmann teki Virsiä-levyn, ja eturivin artistit lauloivat riparilauluja useilla Tilkkutäkki-albumeilla.
– On totta, että rajat ovat häilyviä. Se on kuitenkin ennallaan, että jos musiikki on vahvasti julistavaa, ei sillä kovin helposti pääse oman kunnan isoimpaan saliin tai baariin soittamaan. Hengellistä musiikkia esitetään usein seurakuntien omissa konteksteissa.
2000-luvun isoin gospelbändi kls. teki viime talvena jäähyväiskiertueensa yli 800 keikan jälkeen. Tämän vuosituhannen positiivisista suomigospelin ilmiöistä Neulaniemi nostaa esiin juurevaa reggaeta soittaneen Katajaisen kansan sekä hiljattain paluun tehneen rapduo Immanuelin. Lauluntekijöistä Neulaniemi mainitsee Glow-festivaalilla kahdesti palkitun Ossi Mäki-Reinin ja valovoimaisen, popkanteleen kanssa esiintyvän Ida Elinan.
Gospelkeikkojen tuottaminen ei ole enää seurakuntavetoista, jossa nuorisotyöntekijät buukkaavat bändejä. Ohjelmatoimistot järjestävät yhä suuremman osan konserteista.
– Se aika on pääosin ohi, että mennään seurakunnan järjestämällä bussikyydillä kuuntelemaan Terapiaa jonnekin toiselle paikkakunnalle. Konsertteja järjestävät ohjelmatoimistot, ja samalla ne ovat yhä useammin pääsymaksullisia. Yleisö on aikuistunut ja se on aiempaa maksukykyisempää.
"Nuoret gospelmusiikin tekijät ovat usein sanoneet lauluissaan paljon, jopa enemmän kuin tiesivät sanovansa", sanoo suomigospelin historiateoksen kirjoittanut Ariel Neulaniemi.
Ariel Neulaniemi näkee, että gospelmusiikilla on paljon annettavaa myös tässä ajassa.
– Agnostikkokin voi liikuttua gospelin äärellä. Monessa laulussa on sellaista syvää virtaa, joka jää mieleen ja koskettaa. Nuoret gospelmusiikin tekijät ovat usein sanoneet lauluissaan paljon, jopa enemmän kuin tiesivät sanovansa.
Musiikilla voi olla yllättävää voimaa esimerkiksi elämän kriiseissä ja käännekohdissa.
– Gospelmusiikki on laittanut paljon hyvää liikkeelle. Kun tulee vaikeita aikoja, joku voi fiilistellä nuorena kuulemaansa musiikkia ja saada siitä voimaa elämäänsä.
Toisena ilmiönä Neulaniemi mainitsee mustan gospelin suuntaan kumartavat kuorot.
– Kuoroharrastuksen viriäminen liittyy tähän samaan ilmiöön. Lahden Gospelkuoron ja Sounds of Mercyn suosio ovat hyviä esimerkkejä. Esimerkiksi Kirk Franklinin tekstit puhuttelevat voimakkaasti niin laulajia kuin kuulijoita, vaikka ne lauletaankin englanniksi.
Eve & Ossi kuuluu suomigospelin uusiin kärkinimiin. Duon Sielläkin-kappale palkittiin Glow-festivaalilla vuoden biisinä. Ossi Mäki-Reini palkittiin myös vuoden musiikintekijänä.
Anre Wass
Eve & Ossi kuuluu suomigospelin uusiin kärkinimiin. Duon Sielläkin-kappale palkittiin Glow-festivaalilla vuoden biisinä. Ossi Mäki-Reini palkittiin myös vuoden musiikintekijänä.
Afroamerikkalaista musiikkia esittävät kuorot ovat eräs 2000-luvun suomalaisen gospelin ilmiöistä. Kuvassa Lahden Gospelkuoro Talent Suomi -ohjelmassa vuonna 2016.
Irene Kangasniemi
Afroamerikkalaista musiikkia esittävät kuorot ovat eräs 2000-luvun suomalaisen gospelin ilmiöistä. Kuvassa Lahden Gospelkuoro Talent Suomi -ohjelmassa vuonna 2016.
Ariel Neulaniemen neljä levytärppiä
Tarvo Laakso: Krusifiksin juurella (1988)
– Paljon hyviä kappaleita. Aloitti kristillisen rockin aikakauden Suomessa. Rockaava pappi ja levyjulkkarikeikat herättivät huomiota. Ylen A-studiossa Tarvo heitti, että "tervetuloa punkkiluostariin". Se oli iso juttu silloin.
Gospel Power: Suojatie (1988)
– Amerikkalaista soundia: rockbändi, puhaltajat, tarkasti soitettu, hyvät kitara- ja synasoolot, iskevät kertosäkeet. Osin naiivit sanoitukset, mutta tuossa kontekstissa kuitenkin toimii. Hyviä kappaleita, ja melodiat jäävät mieleen.
Terapia: Kovia ääniä ja vaikeita sanoja (1997)
– En itse fanittanut nuorena Terapiaa, mutta kirjaa kirjoittaessani havahduin, että minkälainen aarreaitta bändin levyt, biisit ja keikat olivatkaan sen ajan nuorille. Ja toki edelleen. Ei ihme, että Terapian levyjä varastettiin jopa kristillisistä kirjakaupoista. Terapia oli kuitenkin ensimmäisiä Metallican tapaisia yhtyeitä ylipäätään Suomessa – ja vielä kristillisen sanoman kera.
Katajainen kansa: Osani olkoon (2009)
– Tommi Ahonen oli Katajaisen kansan laulaja-lauluntekijä. Hyvä laulaja, laulusoundi ja intonaatio juuri tuohon tyyliin. Reggaen ilmiasu ja sanoitusten tyyli toimivat hyvin. Loistavia biisejä. Tämän bändin toivon tekevän paluuta Glow'hun edes nostalgian takia.
Teksti: Markus Luukkonen
Kuvat: Ville Huuri (Glow Festival), Rami Marjamäki (Tera), Philippe Gueissaz (Pekka Simojoki), Jani Mahkonen (Jukka Leppilampi ja Jippu), Jani Laukkanen (Ariel Neulaniemi), Anre Wass (Eve & Ossi), Irene Kangasniemi (Lahden Gospelkuoro).