Ris­to Rai­mo Tai­pa­le syn­tyi maa­lis­kuun 6. päi­vä­nä vuon­na 1934 Myrs­ky­läs­sä rää­tä­li Al­ku Wil­kas ja Al­ma Tai­pa­leen ne­li­lap­si­seen per­hee­seen. Jo var­hain Tai­pa­le tot­tui työn­te­koon met­sä­töis­sä, tu­ki­nui­tos­sa, pos­tel­joo­ni­na, po­ra­poi­ka­na ki­vi­lou­hi­mos­sa ja naa­pu­rien maa­ti­lan töis­sä.

Vuon­na 1950 Tai­pa­le muut­ti Lah­teen ja meni töi­hin Säh­kö-Vikst­rö­mil­le. Hän as­tui ar­mei­jan pal­ve­luk­seen Hä­meen­lin­nas­sa vuon­na 1954 Il­ma­voi­mien Vies­ti­pa­tal­joo­naan, jos­ta mei­na­si tul­la myös hä­nen työ­paik­kan­sa.

Ar­mei­jan jäl­keen Tai­pa­le aset­tui Lah­teen ja työt jat­kui­vat Vikst­rö­min säh­kö­liik­kees­sä. Ris­to ra­kas­tui jäm­sä­läi­seen Lyy­li-tyt­töön, jon­ka kans­sa häi­tä vie­tet­tiin ke­säl­lä 1957.

Nuo­ri avi­o­pa­ri aset­tui asu­maan Tai­pa­leen juu­ri os­ta­maan Vih­to­rin­ka­dun mök­kiin, jo­hon syn­tyi­vät en­sim­mäi­set lap­set. Per­hee­ni­sä läh­ti opis­ke­le­maan Hel­sin­gin tek­nil­li­seen op­pi­lai­tok­seen säh­kö­tek­ni­kok­si vuon­na 1961.

Tai­pa­leet ra­ken­si­vat Vih­to­rin­ka­dul­le vuon­na 1966 tii­li­ta­lon, jos­sa Ris­to Tai­pa­le asui ai­na kuo­le­maan­sa saak­ka. Per­hee­seen syn­tyi vie­lä lap­sia li­sää, joi­ta kaik­ki­aan siu­naan­tui kah­dek­san.

Tai­pa­le teki työ­u­ran­sa säh­kö­a­lan eri teh­tä­vis­sä, myös LSK:ssa ja PHP:llä, jos­ta jäi eläk­keel­le vuon­na 1999. Hän pe­rus­ti myös oman säh­kö­a­lan suun­nit­te­lu- ja kon­sult­ti­toi­mis­ton vuon­na 1977 ja teki oman vir­ka­työn­sä ohel­la lu­kui­sia säh­kö­suun­ni­tel­mia oma­ko­ti­ta­loi­hin, ru­kous­huo­nei­siin ja kirk­koi­hin.

Tai­pa­le toi­mi lä­hes 40 vuot­ta seu­ra­kun­nan luot­ta­mus­toi­mis­sa niin Jout­jär­ven, seu­ra­kun­ta­yh­ty­män kuin koko kir­kon ta­hol­la, muun mu­as­sa kir­kol­lis­ko­kou­se­dus­ta­ja­na vuo­si­na 1996–2000. Täs­tä työs­tään hän sai ta­sa­val­lan pre­si­den­tin myön­tä­män seu­ra­kun­ta­neu­vok­sen ar­vo­ni­men vuon­na 2003.

Tai­pa­le toi­mi myös eri­lais­sa luot­ta­mus­teh­tä­vis­sä kau­pun­gin or­ga­ni­saa­ti­os­sa 1970-lu­vul­ta al­ka­en, muun mu­as­sa kes­kus­vaa­li­lau­ta­kun­nas­sa, kou­lu­lau­ta­kun­nas­sa, vam­mais­toi­mi­kun­nas­sa ja kau­pun­gin­val­tuus­ton va­ra­val­tuu­tet­tu­na.

1980-lu­vul­la Tai­pa­le in­nos­tui In­ke­rin kir­kon hen­gel­li­ses­tä jäl­leen­ra­ken­nus­työs­tä ja teki kym­me­niä mat­ko­ja Pie­ta­rin lä­hi­a­lu­eil­le. Suu­rim­pa­na pro­jek­ti­na oli uu­den Kel­ton kir­kon ra­ken­ta­mi­nen.

Hän oli erit­täin tai­ta­va kä­sis­tään, ja elä­ke­ai­ka­na syn­tyi­vät kym­me­net kel­lot, muu­ta­ma viu­lu yn­nä muu­ta.

Tai­pa­le oli tun­net­tu tark­kuu­des­taan, niin töis­sään kuin omas­sa elä­mäs­sään. Hän ei rii­del­lyt ke­nen­kään kans­sa, vaan ra­ken­si sil­to­ja eri ih­mis­ten ja yh­tei­sö­jen vä­lil­le.

Vii­mei­nen kel­lo jäi hä­nel­tä kes­ken ja kel­lon ko­neis­to asen­ta­mat­ta. Ai­ka py­säh­tyi ja me­net­ti mer­ki­tyk­sen­sä, kun Ris­to Tai­pa­le pää­si 17.1. tai­vaan ko­tiin, jon­ne hän ikä­vöi koko pit­kän ja rik­kaan elä­män­sä ajan.

Ris­to Tai­pa­let­ta jäi­vät kai­paa­maan ra­kas Lyy­li-vai­mo sekä lap­set, las­ten­lap­set ja las­ten­las­ten­lap­set.

Kir­joit­ta­ja on Ris­to Tai­pa­leen poi­ka.