JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.

Muuttuva hengel­li­syys ammentaa ikivanhasta mystiikasta

Ih­mi­sen sy­vin kai­paus koh­dis­tuu Ju­ma­lan koh­taa­mi­seen ei­kä vain op­piin ja tie­toon Ju­ma­las­ta.

4.8.2020
Riitta-Sisko Keinonen

Ku­kaan ei omis­ta Kris­tus­ta. Olen­nais­ta ei ole tie­tä­mi­nen ja ym­mär­tä­mi­nen, vaan Kris­tuk­sen seu­raa­mi­nen. Näin pu­huu lu­te­ri­lai­sen ja ang­li­kaa­ni­sen kir­kon pap­pi Mika K. T. Pa­ju­nen.

Pa­ju­nen on ti­laa ru­kous­hil­jai­suu­del­le ja mie­tis­ke­lyl­le ra­ken­ta­van Hil­jai­suu­den Ys­tä­vät ry:n toi­min­nan­joh­ta­ja.

Hen­gel­li­syy­den mys­ti­nen puo­li on nous­sut ins­ti­tu­ti­o­naa­li­sen us­kon­nol­li­suu­den edel­le. Mys­tii­kal­la tar­koi­te­taan hen­ki­lö­koh­tais­ta ja vä­li­tön­tä yh­teyt­tä Ju­ma­laan. Täl­lai­nen hen­gel­li­syys sal­lii myös kult­tuu­ri­set ja oma­koh­tai­set py­hän ko­ke­muk­set.

Seu­ra­kun­nat tar­jo­a­vat­kin yhä enem­män hil­jai­suu­den ret­riit­te­jä, ru­kous­lau­luil­to­ja ja py­hiin­va­el­luk­sia. Ke­hol­li­sen har­joi­tuk­sen kaut­ta rau­hoi­tu­taan, kes­ki­ty­tään ja sy­ven­ny­tään ru­kouk­seen. Hen­gel­li­set har­joi­tuk­set ja ruu­miin ru­kouk­set aut­ta­vat hil­jen­tä­mään si­säis­tä ja ul­kois­ta hä­li­nää, tu­le­maan tie­toi­sik­si Ju­ma­lan pu­hut­te­lus­ta.

Mys­tiik­ka ku­kois­ti kes­ki­a­jal­la luos­ta­ri­lai­tok­sen pii­ris­sä. Us­kon­puh­dis­tuk­sen jäl­keen sen har­joit­ta­mis­ta ei näh­ty tar­peel­li­se­na, ja pro­tes­tant­tis­ten kirk­ko­jen pe­rin­tees­sä se ajau­tui taka-alal­le.

Mo­der­ni­saa­tio teki ih­mi­ses­tä oman mie­len­sä van­gin. Ko­ros­tu­nut tie­toi­suus it­ses­tä kas­vat­ti muu­rin mi­nän ja maa­il­man vä­lil­le. Huo­koi­ses­ta mi­näs­tä tuli eris­tet­ty minä. Ju­ma­laa py­rit­tiin kä­sit­tä­mään kie­lel­li­ses­ti mää­rit­te­le­mäl­lä.

Mo­der­nin ajan ju­ma­la­ku­via Pa­ju­nen ku­vaa ole­mas­sa­o­lon ja pois­sa­o­lon Ju­ma­lak­si. Ole­mas­sa­o­lon Ju­ma­la tar­jo­aa var­man opin ja ikui­set to­tuu­det. Pois­sa­o­lon Ju­ma­las­sa ko­ros­tu­vat yh­teis­kun­nal­li­nen ulot­tu­vuus ja ih­mis­kun­nan kär­si­mys. Kar­ke­as­ti il­mais­tu­na Ju­ma­las­ta ole­mas­sa­o­lon kie­lel­lä pu­hu­vat ovat usein us­kon­nol­li­seen kie­leen tyy­ty­väi­siä kon­ser­va­tii­ve­ja, pois­sa­o­lon kie­lel­lä pu­hu­vat taas eri­tyi­sen us­kon­nol­lis­ta kiel­tä kaih­ta­vat li­be­raa­lit. Yh­teis­tä mo­lem­mil­le on eh­dot­to­muus: joko – tai.

Mo­der­ni­saa­ti­os­sa suo­ma­lai­nen kris­til­li­syys on eri­kois­tu­nut ja ir­tau­tu­nut ih­mis­ten elä­väs­tä ar­jes­ta. 1900-lu­vun lop­pu­puo­lel­ta al­ka­en pau­kut on lai­tet­tu ole­mas­sa­o­lon ja pois­sa­o­lon ju­ma­la­se­li­tyk­sien vä­li­seen val­ta­tais­te­luun, Pa­ju­nen väit­tää.

Ju­ma­la kat­soo luo­mis­työ­tään ja to­te­aa, et­tä se on hyvä. ”Vai et­te­kö tie­dä, et­tä ruu­miin­ne on Py­hän Hen­gen temp­pe­li?”, haas­taa apos­to­li Paa­va­li.

Ko­ko­nais­val­tai­seen ih­mi­syy­teen kuu­luu fyy­si­nen ulot­tu­vuus. Kris­ti­nus­kon, eri­tyi­ses­ti pro­tes­tant­ti­suu­den, his­to­ri­as­sa on ko­ros­tet­tu ais­ti­suu­den kus­tan­nuk­sel­la tie­toa ja op­pia, kir­joi­tet­tua ja pu­hut­tua sa­naa.

Pa­ju­nen pai­not­taa kris­ti­nus­kon yti­men ole­van vah­vas­ti ruu­miil­li­nen.

Ju­ma­la syn­tyy ih­mi­sek­si maa­il­maan, elää ih­mi­sen elä­mää ja kuo­lee fyy­si­sen kuo­le­man ris­til­lä.  Eh­tool­li­ses­sa Jee­sus on läs­nä vii­nis­sä ja lei­väs­sä, eh­tool­li­syh­teys to­teu­tuu maan an­ti­mis­sa. Ju­ma­la ei vä­hek­sy luo­maan­sa fyy­sis­tä maa­il­maa, ei­kä ih­mis­tä ole ole­mas­sa ir­ral­laan sii­tä.

Kä­sil­lä ole­va mur­ros hen­gel­li­syy­des­sä haas­taa mo­der­nin ajan ta­van pu­hua Ju­ma­las­ta. Ole­mas­sa­o­lon tai pois­sa­o­lon Ju­ma­lan si­jaan kai­paus koh­dis­tuu omas­sa elä­mäs­sä läs­nä ole­vaan Ju­ma­laan. Pa­ju­nen käyt­tää sa­na­pa­ria an­cient fu­tu­re – mui­nai­nen tu­le­va – ku­vaa­maan ajas­sam­me sy­vä­vir­tauk­se­na elä­vää kris­til­li­sen mys­tii­kan kai­puu­ta.

Mui­nai­ses­ta maa­il­mas­ta, luo­tui­suu­den juu­res­ta, vir­taa tä­hän ai­kaan ko­ko­nais­val­tai­seen ja ke­hol­li­seen ru­kouk­seen kuu­lu­vaa vii­saut­ta. Se tun­tuu tuo­reel­ta, vaik­ka on iki­van­haa.

Maa­il­maa il­mi­öi­neen tut­ki­taan ja se­li­te­tään jon­kin pa­ra­dig­man, vii­te­ke­hyk­sen ja ajat­te­lu­mal­lin, si­säl­lä kun­nes jo­kin mer­kit­tä­vä löy­dös muut­taa pa­ra­dig­maa. Ku­ten au­rin­ko­kes­kei­syy­den syr­jäy­tet­tyä maa­kes­kei­sen maa­il­man­ku­van. Mur­rok­sen tun­nus­ta­mi­nen ei ole ke­vyt pro­ses­si, sil­lä van­haan maa­il­man­ku­vaan ku­tou­tuu yh­teis­kun­nal­li­sia suh­tei­ta, val­taa ja toi­min­ta­ta­po­ja.

Maa­il­ma on muut­tu­nut, väit­tää Pa­ju­nen.

Olem­me sii­nä ti­lan­tees­sa, jos­sa ai­em­man ajat­te­lu­mal­lin se­li­tys­voi­ma on lop­pu­nut. Vä­li­neet ei­vät toi­mi enää. Muu­tos hen­gel­li­syy­des­sä on seu­ran­nut yleis­tä maa­il­man muu­tos­ta.

Tä­män ajan ih­mi­nen kuu­lee ky­se­ly­tut­ki­muk­sen ky­sy­myk­sen "Us­kot­ko, niin kuin kirk­ko opet­taa?" ky­sy­myk­se­nä "Ha­lu­at­ko an­taa täl­le ins­ti­tuu­ti­ol­le val­lan päät­tää us­kos­ta­si?". Ins­ti­tuu­ti­on val­lan käyt­tö yk­si­lön yli ko­e­taan vä­ki­val­ta­na.

Mik­si nuo­ret nai­set hyl­kää­vät kir­kon? Pa­ju­nen ky­syy ja an­taa oman vas­tauk­sen­sa:

Yhä tar­kem­pi ja tyy­lik­kääm­pi ma­na­ge­roin­ti ei va­kuu­ta ih­mis­tä, joka it­se omas­sa sy­dä­mes­sään ko­kee, ajat­te­lee, ja us­koo. Mitä tar­kem­min kirk­ko jon­kin asi­an mää­rit­te­lee, sitä har­vem­pi sen pu­re­mat­ta nie­lee. Lu­te­ri­lai­suu­teen pe­rin­tei­ses­ti kuu­lu­nut oman­tun­non­va­paus ve­to­aa op­pi­tuo­mi­oi­ta pa­rem­min.

Kir­kon ja seu­ra­kun­tien on teh­tä­vä nä­ky­väk­si kir­kon oma hen­gel­li­nen pe­rin­tö, joka ko­ros­taa ar­jen hen­gel­li­syyt­tä ja Ju­ma­lan läs­nä­o­loa. Moni kai­paa­va on kään­ty­nyt et­sin­näs­sään eri­tyi­ses­ti idän us­kon­to­jen suun­taan, vaik­ka kris­til­li­sen mys­tii­kan his­to­ria on yh­tä van­ha ja syvä kuin kris­ti­nus­ko it­se.

Pa­ju­nen nä­kee mur­rok­ses­sa pal­jon mah­dol­li­suuk­sia, mi­kä­li kirk­ko ”suos­tuu kas­va­maan pie­nek­si”.

Ky­sy­mys kuu­luu, on­ko kirk­ko val­mis sii­hen, et­tei se pyri omis­ta­maan, ei­kä väi­tä omis­ta­van­sa Ju­ma­lan työ­tä, vaan pi­kem­min­kin osoit­taa sitä koh­ti luot­ta­en Hä­nen läs­nä­o­loon­sa. Puhe py­häs­tä ei rii­tä – pyhä riit­tää. On tul­ta­va to­dek­si.

Lue lisää aiheesta