Tämä on niin kut­sut­tu story tell -ar­tik­ke­li. Par­haan lu­ku­ko­ke­muk­sen saat käyt­tä­mäl­lä kan­net­ta­vaa tai pöy­tä­tie­to­ko­net­ta.

220 vuot­ta kirk­ko­his­to­ri­aa tun­tuu nyt pit­käl­tä ajal­ta, mut­ta Nas­to­lan ja sen kirk­ko­jen his­to­ria yl­tää vie­lä huo­mat­ta­vas­ti pi­tem­mäl­le. Hal­lin­to­pi­tä­jäk­si Nas­to­la, tai sil­loin käy­tet­tiin ni­meä Nyby (Uu­si­ky­lä), muo­dos­tui 1400-lu­vun al­ku­puo­lel­la ja kap­pe­li­seu­ra­kun­ta sii­tä tuli 1500-lu­vun alus­sa.

Nyt kir­kon­ky­län mai­se­maa hal­lit­se­va puu­kirk­ko ei suin­kaan ole Nas­to­lan en­sim­mäi­nen. Nas­to­lan kap­pe­li­seu­ra­kun­nan kirk­ko ra­ken­net­tiin ny­kyi­sen san­ka­ri­hau­taus­maan pai­kal­le il­mei­ses­ti 1630- ja 1640-lu­ku­jen tait­tees­sa.

Ti­laa van­has­sa kir­kos­sa oli noin 300 sa­nan­kuu­li­jal­le. Sen pi­tuus oli 27 kyy­nä­rää ja le­veys 17 kyy­nä­rää. Kir­kon koko oli ny­ky­mi­tas­sa noin 165 ne­li­ö­met­riä.

Kir­kos­sa val­lit­si tiet­ty penk­ki­jär­jes­tys, jos­sa lä­hel­tä tul­leet val­ta­si­vat enim­mät ti­lat. Oi­kea is­tu­ma­jär­jes­tys mää­rät­tiin ta­lon äy­ri­lu­vun mu­kaan, jol­loin ta­lot sai­vat ti­laa ve­ro­jen­sa suh­tees­sa. Kaik­ki muut oli­vat tyy­ty­väi­siä jär­jes­te­lyyn pait­si vil­läh­tee­läi­set, jot­ka jou­tui­vat sei­so­maan pen­kit­tö­mäl­le leh­te­ril­le.

Nyt kirkonkylän maisemaa hallitseva puukirkko ei ole Nastolan ensimmäinen. Kappeliseurakunnan kirkko rakennettiin nykyisen sankarihautausmaan paikalle ilmeisesti 1630- ja 1640-lukujen taitteessa.

1700-lu­vun lo­pul­la kävi sel­väk­si, et­tä kirk­ko on aut­ta­mat­ta lii­an pie­ni. Se oli myös sur­ke­as­sa kun­nos­sa. Kap­pa­lai­nen An­ders Nor­ring kir­joit­ti­kin Por­voon tuo­mi­o­ka­pi­tu­lil­le:

– Ra­ken­nus oli suo­ras­taan vaa­ral­li­nen huo­no­kun­toi­suut­taan, mut­ta vie­lä pa­hem­pi oli sen pie­nuus. Ju­ma­lan­pal­ve­luk­sis­sa oli sel­lai­nen tun­gos, et­tä kirk­ko oli täyn­nä ää­ne­käs­tä huu­toa, va­li­tus­ta ja rui­ku­tus­ta ja muu­ta asi­aan­kuu­lu­ma­ton­ta häi­ri­ö­tä, vaik­ka suu­ri osa tu­li­jois­ta jou­tui jää­mään ulos.

Vuo­den 1800 ke­vääl­lä Ruot­sin ku­nin­gas suos­tui nas­to­la­lais­ten ano­muk­seen ra­ken­taa kirk­kon­sa puus­ta, ja pe­rus­tus­ten te­koon ryh­dyt­tiin seu­raa­van vuo­den syk­sy­nä. Kirk­koa ra­ken­ta­maan pal­kat­tiin ruo­ve­te­läi­nen ra­ken­nus­mes­ta­ri Ma­ti­as Åkerg­ren.

Åkerg­ren tyy­tyi ti­la­lu­vun mu­kaan lu­vat­tuun 232 rii­kin­taa­la­rin palk­kaan ei­kä pyy­tä­nyt erik­seen kyy­ti­ra­ho­ja. Ta­lou­den­pi­toon­sa ra­ken­nus­mes­ta­ri sai muun mu­as­sa ruis­ta, voi­ta ja ka­laa.

"Ju­ma­lan­pal­ve­luk­sis­sa oli sel­lai­nen tun­gos, et­tä kirk­ko oli täyn­nä ää­ne­käs­tä huu­toa, va­li­tus­ta ja rui­ku­tus­ta ja muu­ta asi­aan­kuu­lu­ma­ton­ta häi­ri­ö­tä, vaik­ka suu­ri osa tu­li­jois­ta jou­tui jää­mään ulos."

Ra­ken­nus­työ vie­tiin läpi laa­juu­teen­sa näh­den erit­täin ri­pe­äs­ti pa­ris­sa vuo­des­sa. Ka­ton en­sim­mäi­nen ter­vaus kui­ten­kin epä­on­nis­tui, ja sen uu­si­mi­nen vii­väs­tyi ke­sään 1804. Ter­vaa ku­lui 16 tyn­ny­riä.

Kir­kon vih­ki­mi­sen toi­mit­ti Sys­män va­ra­kont­rah­ti­ro­vas­ti Carl Streng to­den­nä­köi­ses­ti syys­kuun lo­pul­la tai lo­ka­kuus­sa 1804. Kap­pe­li­seu­ra­kun­ta oli nyt saa­nut uu­den ti­la­van kir­kon. Sii­tä oli myös huo­leh­dit­ta­va, jot­ta ar­vo­kas tila säi­lyi­si tu­le­vil­le su­ku­pol­vil­le.

En­sim­mäi­nen mur­heenk­ryy­ni oli mit­ta­van ra­ken­nusp­ro­jek­tin ko­et­te­le­ma ta­lous. Seu­ra­kun­nal­la ei ol­lut va­raa ot­taa ra­ken­nuk­sel­le ku­nin­kaan mää­räys­ten edel­lyt­tä­mää pa­lo­va­kuu­tus­ta.

Nastolan kirkko on sisäviistetty ristikirkko. Puisessa kirkossa on 16 kulmaa. John Stolpen pohjapiirustus vuodelta 1892.

Nas­to­lan kirk­ko on niin kut­sut­tu si­sä­viis­tet­ty ris­ti­kirk­ko. Pui­ses­sa kir­kos­sa on 16 kul­maa. Viis­teil­lä voi­tiin muun mu­as­sa kas­vat­taa kirk­ko­sa­lin ko­koa. Sa­ka­roi­den jat­kee­na on kak­si eteis­ti­laa. Sa­ka­ris­to on Nas­to­lan kir­kos­sa si­joi­tet­tu itä­sa­ka­raan vä­li­sei­nän taak­se.

Kel­lo­ta­pu­li on alun pe­rin ra­ken­net­tu jo en­nen vuot­ta 1760. Ny­kyi­sel­le pai­kal­leen, sa­ka­ris­tos­ta noin kah­dek­san met­riä itään, se siir­ret­tiin vuon­na 1804.

On ma­ku­a­sia, kut­suu­ko toi­men­pi­det­tä siir­tä­mi­sek­si vai uu­del­leen ra­ken­ta­mi­sek­si. Ra­ken­nus­ma­te­ri­aa­li oli pää­o­sin van­has­ta ta­pu­lis­ta. Huo­no­kun­tois­ta ja hor­ju­vaa ta­pu­lia ei kui­ten­kaan siir­ret­ty sel­lai­se­naan, vaan se pu­ret­tiin ja pys­ty­tet­tiin uu­den tyy­li­suun­nan mu­kaan uu­dis­tet­tu­na ny­kyi­sel­le pai­kal­leen.

Ta­pu­lin uu­del­leen ra­ken­ta­mi­ses­ta vas­ta­si ra­ken­nus­mes­ta­ri­op­pi­las Heik­ki Ju­ha­nin­poi­ka.

Ma­ti­as Åkerg­re­nin ra­ken­ta­mia kirk­ko­ja löy­tyy Uu­del­ta­maal­ta, Hä­mees­tä ja Kes­ki-Suo­mes­ta. Åkerg­re­nin kir­kot ovat pää­o­sin si­sä­viis­tei­siä ris­ti­kirk­ko­ja. Täl­lai­sia ovat esi­mer­kik­si Nas­to­lan kir­kon kans­sa sa­moi­hin pii­rus­tuk­siin pe­rus­tu­va As­ko­lan kirk­ko (1799), mit­ta­suh­teil­taan var­sin epä­ta­val­li­nen Myrs­ky­län kirk­ko (1803) sekä Luo­pi­ois­ten kirk­ko (1813).

Myös esi­mer­kik­si Hei­no­lan kirk­ko (1811) ja Puk­ki­lan kirk­ko (1814) ovat Åkerg­re­nin ra­ken­ta­mia. Hei­no­lan kirk­ko on kui­ten­kin Hä­mees­sä har­vi­nai­nen "ok­ta­gon­kirk­ko" eli kah­dek­san­kul­mai­nen pit­kit­täis­kirk­ko.

Yli 200-vuo­ti­set vai­heet si­säl­tä­vät tie­ten­kin run­saas­ti kun­nos­tus­ta, pe­rus­kor­jauk­sia ja va­rus­te­lu­ta­son ja ta­lo­tek­nii­kan pa­ran­ta­mi­sia.

Vuon­na 1830 kor­jat­tiin sa­ka­ris­ton al­la ole­vaa kel­la­ria, joka oli to­det­tu kel­paa­mat­to­mak­si eh­tool­li­sai­nei­den säi­lyt­tä­mi­seen. Seu­raa­va­na vuo­te­na pää­tet­tiin os­taa ul­ko-oviin lu­kot, jot­ta seu­ra­kun­ta­lai­set ei­vät ramp­pai­si ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen ai­ka­na edes­ta­kai­sin ulos ja si­säl­le.

Kir­kon vä­ris­tä tie­de­tään, et­tä vuon­na 1844 se maa­lat­tiin öl­jy­vä­ril­lä kel­tai­sek­si. Puit­teet, kat­to­lis­tat ja nur­kat si­vel­tiin lyi­jy­val­koi­sel­la, ja ovet maa­lat­tiin ul­koa mus­tik­si. Kel­tai­nen ul­ko­vä­ri vaih­tui kui­ten­kin his­to­ri­a­tie­to­jen mu­kaan te­räk­sen­har­maak­si vuon­na 1879.

Vuon­na 1891 kirk­koon asen­net­tiin en­sim­mäi­set läm­mi­tys­lait­teet. Vuo­den 1935 muu­tos­työt suun­nit­te­li vii­pu­ri­lai­nen ark­ki­teh­ti Ju­ha­ni Viis­te. Sil­loin kir­kon tor­nia ko­ho­tet­tiin ja sai lä­hes ny­kyi­sen ul­ko­a­sun­sa. Kirk­koon saa­tiin myös säh­köt.

Kris­tus ris­til­lä -maa­laus pa­lau­tet­tiin alt­ta­ri­tau­luk­si ja se si­joi­tet­tiin näyt­tä­viin ba­rok­ki­ke­hyk­siin. Alt­ta­ri­tau­lun te­ki­jää ei tun­ne­ta, mut­ta pe­ri­mä­tie­don mu­kaan sen lah­joit­ti Ar­ra­jo­en kar­ta­non­her­ra, evers­ti G. Glan­senst­jer­na.

Nastolan kirkko sai viisi vuotta sitten hunnun julkisivukorjauksen ajaksi.

Julkisivukorjauksen näkyvin kohde oli ulkoseinien maalaus. Kuvassa poistetaan vanhaa maalia.

Kirkon tornin kupoli kullattiin vuonna 2019. Kirkkoherra Kari Eskelinen tarkastelee kesken olevaa työtä.

Nas­to­lan kir­kos­sa jär­jes­te­tään sään­nöl­li­ses­ti ju­ma­lan­pal­ve­luk­sia, ta­pah­tu­mia sekä kas­tei­ta ja avi­o­liit­toon vih­ki­mi­siä. Kirk­koon mah­tuu 550 hen­ki­löä.

Ny­kyi­set urut ovat his­to­ri­a­tie­to­jen mu­kaan kol­man­net. 33-ää­ni­ker­tai­set urut ovat vuo­del­ta 1972, ja niis­sä on kol­me sor­mi­o­ta ja jal­kio.

Kir­kon si­sä­ti­lo­jen vii­mei­sin pe­rus­kor­jaus val­mis­tui ke­vääl­lä 2001 ja jul­ki­si­vu­kor­jaus vuon­na 2019. Vii­si vuot­ta sit­ten teh­dyn jul­ki­si­vu­kor­jauk­sen nä­ky­vin koh­de oli ul­ko­sei­nien maa­laus.

Re­mon­tin yh­tey­des­sä kun­nos­tet­tiin myös van­hat ovet ja ik­ku­nat sekä kai­vet­tiin pi­ha­maan pin­taa pai­koi­tel­len ny­kyis­tä alem­mas. Kir­kon ka­tol­la ylim­mäk­si ku­rot­ta­va ris­tin pal­lo­ja­lus­ta kul­lat­tiin uu­del­leen.

Lah­den seu­ra­kun­ta­yh­ty­mä sai vuon­na 2016 ta­pah­tu­neen Lah­den ja Nas­to­lan seu­ra­kun­ta­lii­tok­sen yh­tey­des­sä hal­lin­taan­sa en­sim­mäi­sen his­to­ri­al­li­sen kir­kon, jon­ka pe­rin­töä se nyt vaa­lii tu­le­vil­le su­ku­pol­vil­le.

Vuo­del­le 2025 seu­ra­kun­ta­yh­ty­mä on va­raa­mas­sa 700 000 eu­roa paa­nu­ka­ton kor­jaa­mi­seen.

Lahden seurakuntayhtymä sai vuonna 2016 tapahtuneen Lahden ja Nastolan seurakuntaliitoksen yhteydessä hallintaansa ensimmäisen historiallisen kirkon, jonka perintöä se nyt vaalii tuleville sukupolville.

Markku Lehtinen

Lah­den seu­ra­kun­ta­yh­ty­mä sai vuon­na 2016 ta­pah­tu­neen Lah­den ja Nas­to­lan seu­ra­kun­ta­lii­tok­sen yh­tey­des­sä hal­lin­taan­sa en­sim­mäi­sen his­to­ri­al­li­sen kir­kon, jon­ka pe­rin­töä se nyt vaa­lii tu­le­vil­le su­ku­pol­vil­le.

Markku Lehtinen

Nas­to­lan kirk­ko so­pii akus­tiik­kan­sa puo­les­ta hie­nos­ti myös kon­sert­ti­käyt­töön. Ku­vas­sa Gab­riel Faurén Re­qui­e­min esi­tys vuo­del­ta 2019.

Markku Lehtinen

Nas­to­lan seu­ra­kun­ta juh­lii vuo­den 2024 mit­taan 220-vuo­ti­as­ta puu­kirk­ko­aan. Kirk­koa, joka on näh­nyt Ruot­sin val­lan lop­pu­vuo­det, Ve­nä­jän hal­lin­to­kau­den, it­se­näi­sen Suo­men yli 100-vuo­ti­sen tai­pa­leen ja vii­mek­si liit­ty­mi­sen so­ti­las­liit­to Na­toon. Ta­ri­na jat­kuu.

Teks­ti: Mar­kus Luuk­ko­nen, va­lo­ku­vat: Mark­ku Leh­ti­nen

Läh­teet: As­lak Ket­tu­nen & Erk­ki Hä­mä­läi­nen: Täs­sä sei­son – Nas­to­lan kirk­ko 200 vuot­ta. Nas­to­lan seu­ra­kun­ta 2004. // Puu­kirk­ko­jen Suo­mi. Ama­ni­ta 2022. // Lah­den seu­ra­kun­tien verk­ko­si­vut // Kir­kon­seu­tu-leh­den jut­tu­ar­kis­to