Lahden seurakuntien muusikko Miikka Kallio pyrähtää työn touhusta nopeasti palauttavalle ulkoilulenkille. "Ajatuksena on, että yhdistäisin työni seurakunnassa ja ulkoilulähettiläsjutun vielä jotenkin, koska luonto on niin lähellä seurakunnan arvoja." Kuva: Markku Lehtinen
Markku Lehtinen
Nopeiden tilanteiden Miikka Kallio, mitä tapahtuu kanttorien takahuoneessa?
Miikka Kalliosta oli tulla ammattigolfari, mutta hänestä tulikin pianovirtuoosi ja kanttori. Urheilutausta näkyy yhä hänen tavoissaan elää ja työskennellä. Keikoille hän on aina valmistautunut viime tipassa. Seurakunnassa Kallio kokee olevansa sisäänheittäjän roolissa myös niille, jotka suhtautuvat kriittisesti kirkkoon.
Keikka. Se ensimmäinen. Miikka Kallio ei tiedä, pystyykö hän nousemaan jazz-ravintola Bellmannin lavalle Lahdessa, koska häntä jännittää niin paljon.
Keikka menee omasta mielestä ihan ok. Seuraava onkin sitten Lahden Jazztorilla satapäisen yleisön edessä. Ennen sitä, edellisenä iltana, Lenni-Kalle Taipale pyytää häntä mukaan lavalle soittamaan yhden biisin, mutta hän ei pysty.
– Sitten kun oma keikka tuli, tajusin ensimmäisen biisin aikana, että monta sataa ihmistä onkin yksikkö. Se ei ollut useita, mitä pitäisi jännittää, vaan yksi. Silloin se jännitys hävisi. Sen jälkeen en ole jännittänyt keikkoja enää.
Kallio nauttii live-esiintymisistä. Moni haukkoisi henkeä, jos tietäisi millä aikataululla hän keikkoihinsa valmistautuu.
– Tykkään, että kaikki tapahtuu tässä ja nyt.
Teininä Miikka Kalliolle urheilu oli se oma juttu. Perhe asui Lahden Jalkarannassa, josta oli lyhyt matka Messilän golfkentälle. Toisena lajina oli tennis.
Vielä lukion 1. luokalla Kallio kuului Suomen golfin maajoukkuevalmennettaviin. Hänellä oli vahvuus, josta oli hyötyä huippu-urheilussa. Kallio onnistui sitä paremmin, mitä tiukemmassa paikassa hän joutui pelaamaan.
– Olin pelillisesti ehkä huonoin joukkueessa, mutta mussa nähtiin kehittymispotentiaalia. Vaikeissakaan tilanteissa mua ei alkanut jännittää, vaan olin parempi silloin.
Musiikki oli vielä tuolloin Kalliolle urheilun vastapainoa.
– Kun olin pelannut tennistä ja golfia koko illan koulun jälkeen ja tulin kahdeksalta kotiin, soitin kymppiin asti pianoa, kun rivitalossa sai siihen asti soittaa. Se oli palautumista urheilusta.
Olisi varmasti liian suoraviivaista sanoa, että Kallion golfura katkesi muuan nuoreen Mikko Iloseen, mutta selvä mittari seurakaverivastustaja kuitenkin silloin oli.
– Kun pelasin Mikon kanssa, huomasin, että hän oli niissä tiukoissa tilanteissa vielä parempi kuin minä. Vaikka se oli minun vahvuuteni, niin silti huomasin, että en tavoita hänen tasoaan. Ajattelin, että voitan Mikon ehkä joskus, mutta en voita häntä silloin, kun tulee se tiukka paikka.
Soittaminen oli alkanut kiinnostaa Kalliota yhä enemmän – niin paljon, että lukioon hän jo meni Lahden Tiirismaan musiikkipainotteiseen opinahjoon.
Valinta johti toiseen, hakeutumiseen musiikkitieteen opintoihin Helsingin yliopistoon. Urheilu ja musiikki vaihtoivat paikkaa Kallion elämässä.
Urheilu sai palauttavan roolin ja musiikista tuli ykköslaji. Sittemmin Miikka Kalliosta tuli pianisti, jonka tietää vähintään koko Lahti ja joka herätti muusikkopiireissä vuonna 2017 ihmetystä yli 500 keikallaan ja josta tuli Lahden seurakuntien nuorisomuusikko, kanttori ja konserttituottaja, jonka ideoimia live-striimejä seuraavat tuhatpäiset yleisöt.
Mutta kuka on klassisen musiikin säveltäjä Miikka Kallio, jonka teokset soivat Pietarissa ja jonka urasta Suomessa ei tiedä juuri kukaan?
Puhutaanpa kuitenkin ensin harjoittelusta ja siitä, mitä tapahtuu, kun pianovirtuoosi Miikka Kallio soittaa ja kun hän valmistautuu keikkaan.
– Fiilikseni on se, niin kuin varmaan monella ammattimuusikolla, että en ole ikinä harjoitellut. Olen vain soittanut. Oma tekeminen ei ole ollut koskaan sellaista, että nyt mulla on tässä biisissä tämä kohta, joka pitää vielä harjoitella. Se on mennyt niin, että mä vaan soitan biisejä. Silloin mun mielestä kasvaa yhteen siihen musiikkiin.
Moni kysyy Kalliolta, että mitä hänen päässään liikkuu, kun hän soittaa.
– Mulla on sellainen fiilis, että soittamisessani tapahtui muutos vasta 5–10 vuotta sitten. Sen jälkeen olen ollut yhtä pianon kanssa. Aivot, sormet ja soitin ovat yhtä. Se on kuin joku savi, jota livenä muovailee. Toki siinä on todella paljon yksityiskohtia, mitä tapahtuu, kun kymmensormijärjestelmällä soittaa.
Kallio kertoo huomanneensa pianonsoittoa opettaessaan, ettei oppilaalle voi opettaa, että ”nosta nyt tuo sormi tuosta vähän aiemmin”.
– Ja sitten kun on vielä pedaali pianossa, niin jalallahan mä teen sitä soundia paljon. Siinä on liian monta liikkuvaa osaa, jotta sen voisi opettaa toiselle teknisesti. Ainoa konsti oppia on kasvaa yhdeksi pianon kanssa.
Urheilu-urasta on ollut hyötyä Kalliolle myös soittamisessa.
– Olen huomannut, että selviän tiukoista paikoista myös musiikissa.
Niitä onkin sitten piisannut. Se näkyy ennen kaikkea keikkoihin valmistautumisessa, mikä kuulostaa ainakin maallikon korvaan lähinnä kallion kielekkeellä olemiselta.
Kallio on soittanut keikoillaan jopa biisejä, joita hän ei ole koskaan aiemmin soittanut. Tätä tapahtui varsinkin muusikkoyrittäjänä, jolloin hän teki satoja keikkoja yhden vuoden aikana.
– Oli kertoja, jolloin ei ollut mitään hajua, miten joku biisi menee. Seurailin vain muita bändin jäseniä. Ne ovat niitä kovia paikkoja. Kun niistä selviää, niin tietää, että selviää mistä vaan.
Kallio kertoo, että hän on ollut aina nopea valmistautumaan keikoille. Nyt työskennellessään Lahden seurakuntien konserttien tuottajana ja soittajana siitä on hänelle suurta hyötyä.
Pitkäperjantaina Ilta ja Miikka Kallio esiintyivät suorassa Lahden seurakuntien striimikeikassa, jota on tähän mennessä katsottu 4 400 kertaa. Kallio valmistautui keikkaan merellä luistellen.
– Jättäydyin luistelujoukon perälle ja huudatin korvissani Iltan biisejä. Maisemat olivat huimat ja muuttolintuja lenteli jo aika paljon. Siitä jäi niin vahva tunnejälki, että muistin biisien tempot helposti keikalla. Sen verran on korva kehittynyt, että pystyn treenaamaan myös ilman soitinta.
Tähän keikkaan hän sentään harjoitteli myös soittamalla yhdessä laulajan kanssa kaksi tuntia ennen keikkaa. Mitään kohtaa ei tarvinnut ottaa uudestaan.
– Usein se menee seurakuntien konserteissa niin, että olen niissä myös tuottajana. Olen vastuussa buukkaamistani esiintyjistä sekä ääni- ja kuvatekniikasta. Jos itse soitan samassa konsertissa, muutun muusikoksi vasta 10–30 minuuttia ennen omaa keikkaa.
Kallio vetäytyy silloin kanttorien huoneeseen, pukee esiintymisvaatteet ja lataa itsensä – ja jopa opettelee biisejä vielä laulajan kanssa.
– Siinä tulee se nollaus ja adrenaliini ennen keikkaa. Soitan mielestäni huonommin, jos menen jo puoli tuntia ennen aloitusta kelaamaan asioita. Jokaisella on omat rutiinit. Mulla toimii se, että teen jotain ihan muuta kuin sitä soittamista.
Lahden seurakuntien muusikko ja Suomen Ladun ulkoilulähettiläs Miikka Kallio harrastaa, sup-lautailua. Kuva: Markku Lehtinen
Markku Lehtinen
Ainakin työtoverit Lahden seurakunnilla ovat jo tottuneet siihen, että kun pidetään etäpalaveri, Miikka Kallion ääniyhteyden taustalta kuuluu usein ulkoilun ääniä, sivullisen koiran haukuntaa tai auton vilkun naksuntaa.
– Pyrin aina myös töiden lomasta löytämään raon, jossa voin vetää vaikka fillarilenkin. Jos puolen tunnin päästä alkaa palaveri, vetäisen nopeasti sukset jalkaan ja kipaisen maastoon 20 minuutiksi. Siinä aivot rentoutuu.
– Mulla on elämässä ollut ehkä yksi vuosi, jolloin en ole liikkunut ollenkaan. Se oli sen jälkeen, kun urheilua oli ollut niin paljon.
Elämäntyyli vei hänet tänä vuonna myös Suomen Ladun ulkoilulähettilääksi, johon Kallion viime aikojen somepäivitykset ovatkin vahvasti liittyneet.
– Korona on rajoittanut tittelin laajempaa hyödyntämistä, mutta ajatuksena on, että yhdistäisin työni seurakunnassa ja ulkoilulähettiläsjutun vielä jotenkin, koska luonto on niin lähellä seurakunnan arvoja.
Kalliolla on itse asiassa pieni osuus myös Lahden ympäristöpääkaupunkivuoden hakuprosessissa aiemmalta hakukierrokselta. Kallion yksi bändeistä, Tuubakimalainen, esiintyi tuolloin Essenissä Saksassa.
– Kuuntelin silloin niitä Lahden esityksiä. Niistä tuli vau-fiilis, että asunko mä oikeasti tällaisessa kaupungissa, joka tekee nämä asiat näin hyvin. Toivon, että lahtelaiset osaisivat olla ylpeitä ympäristöpääkaupungistaan.
Suurimman osan elämästään Kallio on asunut Lahdessa opiskeluvuosia lukuun ottamatta.
Alun perin Kallio lähti Helsingin yliopistoon lukemaan kevyttä musiikkia.
– Siellä oli kuitenkin niin hyvät klassisen musiikin opettajat, että vaihdoin linjan kevyestä klassiseen, jossa aloin opiskella säveltämistä.
Eräänä keväänä professori sanoi, että Kalliolle on tulossa postia.
– Ajattelin, että minulle on varmaan tulossa graduun liittyvä kirja. En mennyt koko keväänä Helsingin-kämppääni, mutta kirje kolkutti mieltä, kun olin täällä Lahdessa.
Kesällä hän lähti käymään solukämpässään. Sekavasta pinosta Kallion postia löytyi kirje, jossa ilmoitettiin hänelle myönnetystä suuresta apurahasta, jonka voi käyttää mihin vain musiikkiopinnossa.
– Mulla oli koko maailma auki. Siinä tuli luova fiilis.
Kallio päätyi ottamaan sävellystunteja eri opettajilta, minkä jälkeen hän teki päätöksen, mitä apurahallaan tekee.
Pietarilaisen opettajan Igor Rogaljovin tunnit loksahtivat kohdalleen.
– Se oli just sitä, mitä olin ajatellut musiikista. Siinä pitää olla sydäntä, pitää ajatella yleisöä, se ei saa olla vain teknistä ja niin edelleen.
Vuonna 2004 opiskelut ja myöhemmin myös sävellystyöt aukesivat Venäjälle. Kallio valmistui Helsingistä maisteriksi vuonna 2006, mutta opiskelut Venälällä jatkuvat edelleen.
– Kun rajat taas aukeavat, jatkan valmentautumista myös siellä.
Urheilijan lailla hän puhuu valmennettavana olosta.
– Onhan se tietysti vähän hassua, kun 13–25-vuotiaiden sävellysopiskelijoiden joukossa on mukana yksi 41-vuotias. Mutta mielestäni musiikki ei ole ala, jota opiskellaan, vaan ala, jota valmennetaan. Mielestäni sen pitäisi olla poikkeus, jos minun ikäiselläni ammattimuusikolla ei ole valmentajaa. Tiger Woodsillakin on valmentaja, vaikka se on maailman paras.
Rogaljovin tapa opettaa on Kallion mukaan suullista perimää, joka tulee venäläisiltä suurilta säveltäjiltä.
– Opiskelijat ympäri maailmaa kysyvät usein luennon jälkeen häneltä, että mistä tästä voi lukea lisää. Vastaus on, että sitä ei ole kirjoitettu. Olen tajunnut, että olen saamassa koulutusta, joka kulkee suullisesti sukupolvelta toiselle.
Siinä on myös jotain, mitä Kallio haluaa itse viedä eteenpäin.
– Se on musiikin teorian opiskelua elävässä muodossa. Improvisointi ja säveltäminen ovat siinä lähellä toisiaan.
Kallio sanoo olevansa hidas säveltämään, mutta hän hyödyntää improvisointia myös esiintyessään pianolla.
– Olen vain opiskellut sävellystä, en pianonsoittoa, Kallio selvittää.
Kallio muistelee, että seurakunnan töihin Lahdessa hän ajautui oikeastaan sattumalta. Ensikontakti siihen liittyi myös säveltämiseen.
– Ajattelin, että kirkon urut voisivat olla kätevä soitin säveltämisessä, koska sieltä löytää eri soundeja ja sillä voi matkia isoa orkesteria.
Kallio pääsi tekemään ensimmäisiä sävellyksiään Ristinkirkkoon.
– Turusen Marjaana (Lahden Gospelkuoron johtaja) näytti minut siihen soittimeen. Kävin sitten treenaamassa ja seurakunnassa saatiin päähän, että voisinko tehdä joskus jonkin messun tai jotain. Ongelmaksi muodostui, etten osannut laulaa yhtään. Aloin treenata, ja kun soitto ja laulu alkoivat sujua, pystyin tekemään messutuurauksia.
Myös maisteriksi valmistumisen jälkeen Kallio teki jonkin aikaa kanttorinsijaisuuksia, kunnes siirtyi Sinfonia Lahteen kahdeksi vuodeksi. Lahti oli ensimmäisenä orkesterina maailmassa aloittanut nettikonserttien striimaamisen, joita Kallio pääsi ohjaamaan viikoittain. Tästä on aikaa jo yli 10 vuotta, mutta nyt taidon arvo on noussut sfääreihin.
Miikka Kallion harvemmin tunnettu puoli on klassisen musiikin säveltäminen. "Kirkkourut sopivat hyvin säveltämiseen, koska niillä voi matkia isoa orkesteria", Kallio sanoo. Kuva: Esa-Pekka Parkkinen
Esa-Pekka Parkkinen
Sinfonian Lahden pestin jälkeen Kallio jättäytyi muusikkoyrittäjäksi kymmeneksi vuodeksi, johon kuului myös tuurauksia kanttorina.
– Keski-Lahdessa tuuratessani tuntui sitten tyhmältä lähteä tästä seurakunnan jutusta pois, ja minulla oli halu löytää täältä työpaikka ja kehittää seurakunnan musiikkielämää.
Kallio kertoo katsovansa yhä seurakuntaa ulkopuolisin silmin.
– Usko on ollut minulle aina oma asia, eikä siihen ole kuulunut yhteisöä. Elämäni ensimmäinen kokemus messusta oli keikka, jossa soitin itse. En muista, että olisin edes tennisriparilla ollut tutustumassa messuun.
Näistä lähtökohdista Kallio kokee voivansa tarjota kokemuksia, joita myös seurakuntaan kriittisesti suhtautuvat voivat lähestyä.
– On tärkeää, että seurakunnassa on henkilöitä, jotka ovat olleet täällä pitkään ja tuntevat yhteisön sisältä päin. Mutta sitten on tärkeää, että on meitä, jotka näkevät tämän sellaisen silmin, joka ei ole ollut tässä yhteisössä tai jolla on siitä pitkä tauko. Toimin sisäänheittäjän roolissa.
Kriittisiäkin äänenpainoja on tietysti kuulunut, mutta kokonaisuutena ollaan Kallion mielestä huomattavasti plussan puolella.
– Ideani ei ole poistaa klassista urkumusiikkia kirkoista. Näkemykseni on, että vaikkapa yökonsertissa soitettu Bohemian Rhapsody saa ihmisen huomaamaan, että onpa tuo hieno soitin, minkä jälkeen hän saattaa seuraavaksi mielellään kuunnella myös klassisempaa kirkkomusiikkia.
Koronan jälkeenkin Kallio haluaisi ehdottomasti jatkaa striimattujen konserttien tekemistä.
– Ne toimivat niin hyvin, että tuntuisi hassulta, jos lopettaisimme ne kokonaan. Näen sen niin, että meillä on mahdollista olla samalla viivalla, kun kotisohvalla päätetään, katsotaanko tänä iltana Maikkarin musa-ohjelmaa vai Lahden seurakuntien konserttia.
Nuoruuden urheilu-uran jälkeen liikunta on kuulunut vahvasti Miikka Kallion elämään. Urheilusta hän on lainannut ajatuksen valmennettavasta olosta vielä ammattimuusikkonakin. Kuva: Markku Lehtinen
Markku Lehtinen
Klassista musiikkia säveltävä kevyen musiikin pianisti ja seurakuntamuusikko
Miikka Kallio syntyi vuonna 1980 Lahdessa ja kirjoitti ylioppilaaksi Tiirismaan musiikkilukiosta vuonna 1999. Hän valmistui 2006 Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineenaan musiikkitiede. Asuu Lahden Jalkarannassa. Pelasi nuorena golfia ja tennistä ja soitti kotona pianoa. Alkoi esiintyä pianistina 19-vuotiaana. Työskentelee Lahden seurakuntien nuorisomuusikkona ja konserttituottajana. Tiedetään Venäjällä vain klassisen musiikin säveltäjänä. Hän opiskelee siellä sävellystä edelleen.
Kallio on Suomen Ladun ulkoilulähettiläs vuonna 2021, mutta tiesitkö hänestä tätä:
1 Miikka harjoittelee kirkossa yöllä, mistä tuli idea Ristinkirkon yökonsertteihin.
2 Hän ottaa lyhyitä päiväunia sävellysprosessin aikana.
3 Kallio on täydentänyt Jean Sibeliukselta jääneitä, osin palaneita, sinfonioita yhdessä Jaakko Kuusiston kanssa.
4 Kiireisimpänä keikkavuonna nukahti keikalla kesken soittamisen, eikä kukaan huomannut mitään.
5 Kaikkiruokainen musiikin suhteen. Sai nuorena vaikutteita jazzpianisti-säveltäjiltä Oscar Petersonilta ja Chick Corealta.