JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Lahden seurakuntien muusikko Miikka Kallio pyrähtää työn touhusta nopeasti palauttavalle ulkoilulenkille. "Ajatuksena on, että yhdistäisin työni seurakunnassa ja ulkoilulähettiläsjutun vielä jotenkin, koska luonto on niin lähellä seurakunnan arvoja." Kuva: Markku Lehtinen

Lahden seurakuntien muusikko Miikka Kallio pyrähtää työn touhusta nopeasti palauttavalle ulkoilulenkille. "Ajatuksena on, että yhdistäisin työni seurakunnassa ja ulkoilulähettiläsjutun vielä jotenkin, koska luonto on niin lähellä seurakunnan arvoja." Kuva: Markku Lehtinen

Markku Lehtinen

Nopeiden tilanteiden Miikka Kallio, mitä tapahtuu kanttorien taka­huo­neessa?

Miik­ka Kal­li­os­ta oli tul­la am­mat­ti­gol­fa­ri, mut­ta hä­nes­tä tu­li­kin pi­a­no­vir­tuo­o­si ja kant­to­ri. Ur­hei­lu­taus­ta nä­kyy yhä hä­nen ta­vois­saan elää ja työs­ken­nel­lä. Kei­koil­le hän on ai­na val­mis­tau­tu­nut vii­me ti­pas­sa. Seu­ra­kun­nas­sa Kal­lio ko­kee ole­van­sa si­sään­heit­tä­jän roo­lis­sa myös niil­le, jot­ka suh­tau­tu­vat kriit­ti­ses­ti kirk­koon.

5.5.2021
Teemu Leppänen

Keik­ka. Se en­sim­mäi­nen. Miik­ka Kal­lio ei tie­dä, pys­tyy­kö hän nou­se­maan jazz-ra­vin­to­la Bel­l­man­nin laval­le Lah­des­sa, kos­ka hän­tä jän­nit­tää niin pal­jon.

Keik­ka me­nee omas­ta mie­les­tä ihan ok. Seu­raa­va on­kin sit­ten Lah­den Jaz­z­to­ril­la sa­ta­päi­sen ylei­sön edes­sä. En­nen sitä, edel­li­se­nä il­ta­na, Len­ni-Kal­le Tai­pa­le pyy­tää hän­tä mu­kaan la­val­le soit­ta­maan yh­den bii­sin, mut­ta hän ei pys­ty.

– Sit­ten kun oma keik­ka tuli, ta­ju­sin en­sim­mäi­sen bii­sin ai­ka­na, et­tä mon­ta sa­taa ih­mis­tä on­kin yk­sik­kö. Se ei ol­lut usei­ta, mitä pi­täi­si jän­nit­tää, vaan yk­si. Sil­loin se jän­ni­tys hä­vi­si. Sen jäl­keen en ole jän­nit­tä­nyt keik­ko­ja enää.

Kal­lio naut­tii live-esiin­ty­mi­sis­tä. Moni hauk­koi­si hen­keä, jos tie­täi­si mil­lä ai­ka­tau­lul­la hän keik­koi­hin­sa val­mis­tau­tuu.

– Tyk­kään, et­tä kaik­ki ta­pah­tuu täs­sä ja nyt.

Tei­ni­nä Miik­ka Kal­li­ol­le ur­hei­lu oli se oma jut­tu. Per­he asui Lah­den Jal­ka­ran­nas­sa, jos­ta oli ly­hyt mat­ka Mes­si­län golf­ken­täl­le. Toi­se­na la­ji­na oli ten­nis.

Vie­lä lu­ki­on 1. luo­kal­la Kal­lio kuu­lui Suo­men gol­fin maa­jouk­ku­e­val­men­net­ta­viin. Hä­nel­lä oli vah­vuus, jos­ta oli hyö­tyä huip­pu-ur­hei­lus­sa. Kal­lio on­nis­tui sitä pa­rem­min, mitä tiu­kem­mas­sa pai­kas­sa hän jou­tui pe­laa­maan.

– Olin pe­lil­li­ses­ti eh­kä huo­noin jouk­ku­ees­sa, mut­ta mus­sa näh­tiin ke­hit­ty­mis­po­ten­ti­aa­lia. Vai­keis­sa­kaan ti­lan­teis­sa mua ei al­ka­nut jän­nit­tää, vaan olin pa­rem­pi sil­loin.

Mu­siik­ki oli vie­lä tuol­loin Kal­li­ol­le ur­hei­lun vas­ta­pai­noa.

– Kun olin pe­lan­nut ten­nis­tä ja gol­fia koko il­lan kou­lun jäl­keen ja tu­lin kah­dek­sal­ta ko­tiin, soi­tin kymp­piin as­ti pi­a­noa, kun ri­vi­ta­los­sa sai sii­hen as­ti soit­taa. Se oli pa­lau­tu­mis­ta ur­hei­lus­ta.

Oli­si var­mas­ti lii­an suo­ra­vii­vais­ta sa­noa, et­tä Kal­li­on gol­fu­ra kat­ke­si muu­an nuo­reen Mik­ko Ilo­seen, mut­ta sel­vä mit­ta­ri seu­ra­ka­ve­ri­vas­tus­ta­ja kui­ten­kin sil­loin oli.

– Kun pe­la­sin Mi­kon kans­sa, huo­ma­sin, et­tä hän oli niis­sä tiu­kois­sa ti­lan­teis­sa vie­lä pa­rem­pi kuin minä. Vaik­ka se oli mi­nun vah­vuu­te­ni, niin sil­ti huo­ma­sin, et­tä en ta­voi­ta hä­nen ta­so­aan. Ajat­te­lin, et­tä voi­tan Mi­kon eh­kä jos­kus, mut­ta en voi­ta hän­tä sil­loin, kun tu­lee se tiuk­ka paik­ka.

Soit­ta­mi­nen oli al­ka­nut kiin­nos­taa Kal­li­o­ta yhä enem­män – niin pal­jon, et­tä lu­ki­oon hän jo meni Lah­den Tii­ris­maan mu­siik­ki­pai­not­tei­seen opi­nah­joon.

Va­lin­ta joh­ti toi­seen, ha­keu­tu­mi­seen mu­siik­ki­tie­teen opin­toi­hin Hel­sin­gin yli­o­pis­toon. Ur­hei­lu ja mu­siik­ki vaih­toi­vat paik­kaa Kal­li­on elä­mäs­sä.

Ur­hei­lu sai pa­laut­ta­van roo­lin ja mu­sii­kis­ta tuli yk­kös­la­ji. Sit­tem­min Miik­ka Kal­li­os­ta tuli pi­a­nis­ti, jon­ka tie­tää vä­hin­tään koko Lah­ti ja joka he­rät­ti muu­sik­ko­pii­reis­sä vuon­na 2017 ih­me­tys­tä yli 500 kei­kal­laan ja jos­ta tuli Lah­den seu­ra­kun­tien nuo­ri­so­muu­sik­ko, kant­to­ri ja kon­sert­ti­tuot­ta­ja, jon­ka ide­oi­mia live-strii­me­jä seu­raa­vat tu­hat­päi­set ylei­söt.

Mut­ta kuka on klas­si­sen mu­sii­kin sä­vel­tä­jä Miik­ka Kal­lio, jon­ka te­ok­set soi­vat Pie­ta­ris­sa ja jon­ka uras­ta Suo­mes­sa ei tie­dä juu­ri ku­kaan?

Pu­hu­taan­pa kui­ten­kin en­sin har­joit­te­lus­ta ja sii­tä, mitä ta­pah­tuu, kun pi­a­no­vir­tuo­o­si Miik­ka Kal­lio soit­taa ja kun hän val­mis­tau­tuu keik­kaan.

– Fii­lik­se­ni on se, niin kuin var­maan mo­nel­la am­mat­ti­muu­si­kol­la, et­tä en ole iki­nä har­joi­tel­lut. Olen vain soit­ta­nut. Oma te­ke­mi­nen ei ole ol­lut kos­kaan sel­lais­ta, et­tä nyt mul­la on täs­sä bii­sis­sä tämä koh­ta, joka pi­tää vie­lä har­joi­tel­la. Se on men­nyt niin, et­tä mä vaan soi­tan bii­se­jä. Sil­loin mun mie­les­tä kas­vaa yh­teen sii­hen mu­siik­kiin.

Moni ky­syy Kal­li­ol­ta, et­tä mitä hä­nen pääs­sään liik­kuu, kun hän soit­taa.

– Mul­la on sel­lai­nen fii­lis, et­tä soit­ta­mi­ses­sa­ni ta­pah­tui muu­tos vas­ta 5–10 vuot­ta sit­ten. Sen jäl­keen olen ol­lut yh­tä pi­a­non kans­sa. Ai­vot, sor­met ja soi­tin ovat yh­tä. Se on kuin joku savi, jota li­ve­nä muo­vai­lee. Toki sii­nä on to­del­la pal­jon yk­si­tyis­koh­tia, mitä ta­pah­tuu, kun kym­men­sor­mi­jär­jes­tel­mäl­lä soit­taa.

Kal­lio ker­too huo­man­neen­sa pi­a­non­soit­toa opet­ta­es­saan, et­tei op­pi­laal­le voi opet­taa, et­tä ”nos­ta nyt tuo sor­mi tuos­ta vä­hän ai­em­min”.

– Ja sit­ten kun on vie­lä pe­daa­li pi­a­nos­sa, niin ja­lal­la­han mä teen sitä soun­dia pal­jon. Sii­nä on lii­an mon­ta liik­ku­vaa osaa, jot­ta sen voi­si opet­taa toi­sel­le tek­ni­ses­ti. Ai­noa kons­ti op­pia on kas­vaa yh­dek­si pi­a­non kans­sa.

Ur­hei­lu-uras­ta on ol­lut hyö­tyä Kal­li­ol­le myös soit­ta­mi­ses­sa.  

– Olen huo­man­nut, et­tä sel­vi­än tiu­kois­ta pai­kois­ta myös mu­sii­kis­sa.

Nii­tä on­kin sit­ten pii­san­nut. Se nä­kyy en­nen kaik­kea keik­koi­hin val­mis­tau­tu­mi­ses­sa, mikä kuu­los­taa ai­na­kin maal­li­kon kor­vaan lä­hin­nä kal­li­on kie­lek­keel­lä ole­mi­sel­ta.

Kal­lio on soit­ta­nut kei­koil­laan jopa bii­se­jä, joi­ta hän ei ole kos­kaan ai­em­min soit­ta­nut. Tätä ta­pah­tui var­sin­kin muu­sik­ko­y­rit­tä­jä­nä, jol­loin hän teki sa­to­ja keik­ko­ja yh­den vuo­den ai­ka­na.

– Oli ker­to­ja, jol­loin ei ol­lut mi­tään ha­jua, mi­ten joku bii­si me­nee. Seu­rai­lin vain mui­ta bän­din jä­se­niä. Ne ovat nii­tä ko­via paik­ko­ja. Kun niis­tä sel­vi­ää, niin tie­tää, et­tä sel­vi­ää mis­tä vaan.

Kal­lio ker­too, et­tä hän on ol­lut ai­na no­pea val­mis­tau­tu­maan kei­koil­le. Nyt työs­ken­nel­les­sään Lah­den seu­ra­kun­tien kon­sert­tien tuot­ta­ja­na ja soit­ta­ja­na sii­tä on hä­nel­le suur­ta hyö­tyä.

Pit­kä­per­jan­tai­na Il­ta ja Miik­ka Kal­lio esiin­tyi­vät suo­ras­sa Lah­den seu­ra­kun­tien strii­mi­kei­kas­sa, jota on tä­hän men­nes­sä kat­sot­tu 4 400 ker­taa. Kal­lio val­mis­tau­tui keik­kaan me­rel­lä luis­tel­len.

– Jät­täy­dyin luis­te­lu­jou­kon pe­räl­le ja huu­da­tin kor­vis­sa­ni Il­tan bii­se­jä. Mai­se­mat oli­vat hui­mat ja muut­to­lin­tu­ja len­te­li jo ai­ka pal­jon. Sii­tä jäi niin vah­va tun­ne­jäl­ki, et­tä muis­tin bii­sien tem­pot hel­pos­ti kei­kal­la. Sen ver­ran on kor­va ke­hit­ty­nyt, et­tä pys­tyn tree­naa­maan myös il­man soi­tin­ta.

Tä­hän keik­kaan hän sen­tään har­joit­te­li myös soit­ta­mal­la yh­des­sä lau­la­jan kans­sa kak­si tun­tia en­nen keik­kaa. Mi­tään koh­taa ei tar­vin­nut ot­taa uu­des­taan.

– Usein se me­nee seu­ra­kun­tien kon­ser­teis­sa niin, et­tä olen niis­sä myös tuot­ta­ja­na. Olen vas­tuus­sa buuk­kaa­mis­ta­ni esiin­ty­jis­tä sekä ää­ni- ja ku­va­tek­nii­kas­ta. Jos it­se soi­tan sa­mas­sa kon­ser­tis­sa, muu­tun muu­si­kok­si vas­ta 10–30 mi­nuut­tia en­nen omaa keik­kaa.

Kal­lio ve­täy­tyy sil­loin kant­to­rien huo­nee­seen, pu­kee esiin­ty­mis­vaat­teet ja la­taa it­sen­sä – ja jopa opet­te­lee bii­se­jä vie­lä lau­la­jan kans­sa.

– Sii­nä tu­lee se nol­laus ja ad­re­na­lii­ni en­nen keik­kaa. Soi­tan mie­les­tä­ni huo­nom­min, jos me­nen jo puo­li tun­tia en­nen aloi­tus­ta ke­laa­maan asi­oi­ta. Jo­kai­sel­la on omat ru­tii­nit. Mul­la toi­mii se, et­tä teen jo­tain ihan muu­ta kuin sitä soit­ta­mis­ta.

Lahden seurakuntien muusikko ja Suomen Ladun ulkoilulähettiläs Miikka Kallio harrastaa, sup-lautailua. Kuva: Markku Lehtinen

Lahden seurakuntien muusikko ja Suomen Ladun ulkoilulähettiläs Miikka Kallio harrastaa, sup-lautailua. Kuva: Markku Lehtinen

Markku Lehtinen

Ai­na­kin työ­to­ve­rit Lah­den seu­ra­kun­nil­la ovat jo tot­tu­neet sii­hen, et­tä kun pi­de­tään etä­pa­la­ve­ri, Miik­ka Kal­li­on ää­niyh­tey­den taus­tal­ta kuu­luu usein ul­koi­lun ää­niä, si­vul­li­sen koi­ran hau­kun­taa tai au­ton vil­kun nak­sun­taa.

– Py­rin ai­na myös töi­den lo­mas­ta löy­tä­mään raon, jos­sa voin ve­tää vaik­ka fil­la­ri­len­kin. Jos puo­len tun­nin pääs­tä al­kaa pa­la­ve­ri, ve­täi­sen no­pe­as­ti suk­set jal­kaan ja ki­pai­sen maas­toon 20 mi­nuu­tik­si. Sii­nä ai­vot ren­tou­tuu.

– Mul­la on elä­mäs­sä ol­lut eh­kä yk­si vuo­si, jol­loin en ole liik­ku­nut ol­len­kaan. Se oli sen jäl­keen, kun ur­hei­lua oli ol­lut niin pal­jon.

Elä­män­tyy­li vei hä­net tänä vuon­na myös Suo­men La­dun ul­koi­lu­lä­het­ti­lääk­si, jo­hon Kal­li­on vii­me ai­ko­jen so­me­päi­vi­tyk­set ovat­kin vah­vas­ti liit­ty­neet.

– Ko­ro­na on ra­joit­ta­nut tit­te­lin laa­jem­paa hyö­dyn­tä­mis­tä, mut­ta aja­tuk­se­na on, et­tä yh­dis­täi­sin työ­ni seu­ra­kun­nas­sa ja ul­koi­lu­lä­het­ti­läs­ju­tun vie­lä jo­ten­kin, kos­ka luon­to on niin lä­hel­lä seu­ra­kun­nan ar­vo­ja.

Kal­li­ol­la on it­se asi­as­sa pie­ni osuus myös Lah­den ym­pä­ris­tö­pää­kau­pun­ki­vuo­den ha­kup­ro­ses­sis­sa ai­em­mal­ta ha­ku­kier­rok­sel­ta. Kal­li­on yk­si bän­deis­tä, Tuu­ba­ki­ma­lai­nen, esiin­tyi tuol­loin Es­se­nis­sä Sak­sas­sa.

– Kuun­te­lin sil­loin nii­tä Lah­den esi­tyk­siä. Niis­tä tuli vau-fii­lis, et­tä asun­ko mä oi­ke­as­ti täl­lai­ses­sa kau­pun­gis­sa, joka te­kee nämä asi­at näin hy­vin. Toi­von, et­tä lah­te­lai­set osai­si­vat ol­la yl­pei­tä ym­pä­ris­tö­pää­kau­pun­gis­taan.

Suu­rim­man osan elä­mäs­tään Kal­lio on asu­nut Lah­des­sa opis­ke­lu­vuo­sia lu­kuun ot­ta­mat­ta.

Alun pe­rin Kal­lio läh­ti Hel­sin­gin yli­o­pis­toon lu­ke­maan ke­vyt­tä mu­siik­kia.

– Siel­lä oli kui­ten­kin niin hy­vät klas­si­sen mu­sii­kin opet­ta­jat, et­tä vaih­doin lin­jan ke­vy­es­tä klas­si­seen, jos­sa aloin opis­kel­la sä­vel­tä­mis­tä.

Erää­nä ke­vää­nä pro­fes­so­ri sa­noi, et­tä Kal­li­ol­le on tu­los­sa pos­tia.

– Ajat­te­lin, et­tä mi­nul­le on var­maan tu­los­sa gra­duun liit­ty­vä kir­ja. En men­nyt koko ke­vää­nä Hel­sin­gin-kämp­pää­ni, mut­ta kir­je kol­kut­ti miel­tä, kun olin tääl­lä Lah­des­sa.

Ke­säl­lä hän läh­ti käy­mään so­lu­käm­päs­sään. Se­ka­vas­ta pi­nos­ta Kal­li­on pos­tia löy­tyi kir­je, jos­sa il­moi­tet­tiin hä­nel­le myön­ne­tys­tä suu­res­ta apu­ra­has­ta, jon­ka voi käyt­tää mi­hin vain mu­siik­ki­o­pin­nos­sa.

– Mul­la oli koko maa­il­ma au­ki. Sii­nä tuli luo­va fii­lis.

Kal­lio pää­tyi ot­ta­maan sä­vel­lys­tun­te­ja eri opet­ta­jil­ta, min­kä jäl­keen hän teki pää­tök­sen, mitä apu­ra­hal­laan te­kee.

Pie­ta­ri­lai­sen opet­ta­jan Igor Ro­gal­jo­vin tun­nit lok­sah­ti­vat koh­dal­leen.

–  Se oli just sitä, mitä olin aja­tel­lut mu­sii­kis­ta. Sii­nä pi­tää ol­la sy­dän­tä, pi­tää aja­tel­la ylei­söä, se ei saa ol­la vain tek­nis­tä ja niin edel­leen.

Vuon­na 2004 opis­ke­lut ja myö­hem­min myös sä­vel­lys­työt au­ke­si­vat Ve­nä­jäl­le. Kal­lio val­mis­tui Hel­sin­gis­tä mais­te­rik­si vuon­na 2006, mut­ta opis­ke­lut Ve­nä­läl­lä jat­ku­vat edel­leen.

– Kun ra­jat taas au­ke­a­vat, jat­kan val­men­tau­tu­mis­ta myös siel­lä.

Ur­hei­li­jan lail­la hän pu­huu val­men­net­ta­va­na olos­ta.

– On­han se tie­tys­ti vä­hän has­sua, kun 13–25-vuo­ti­ai­den sä­vel­ly­so­pis­ke­li­joi­den jou­kos­sa on mu­ka­na yk­si 41-vuo­ti­as. Mut­ta mie­les­tä­ni mu­siik­ki ei ole ala, jota opis­kel­laan, vaan ala, jota val­men­ne­taan. Mie­les­tä­ni sen pi­täi­si ol­la poik­keus, jos mi­nun ikäi­sel­lä­ni am­mat­ti­muu­si­kol­la ei ole val­men­ta­jaa. Ti­ger Wood­sil­la­kin on val­men­ta­ja, vaik­ka se on maa­il­man pa­ras.

Ro­gal­jo­vin tapa opet­taa on Kal­li­on mu­kaan suul­lis­ta pe­ri­mää, joka tu­lee ve­nä­läi­sil­tä suu­ril­ta sä­vel­tä­jil­tä.

– Opis­ke­li­jat ym­pä­ri maa­il­maa ky­sy­vät usein lu­en­non jäl­keen hä­nel­tä, et­tä mis­tä täs­tä voi lu­kea li­sää. Vas­taus on, et­tä sitä ei ole kir­joi­tet­tu. Olen ta­jun­nut, et­tä olen saa­mas­sa kou­lu­tus­ta, joka kul­kee suul­li­ses­ti su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le.

Sii­nä on myös jo­tain, mitä Kal­lio ha­lu­aa it­se vie­dä eteen­päin.

– Se on mu­sii­kin te­o­ri­an opis­ke­lua elä­väs­sä muo­dos­sa. Imp­ro­vi­soin­ti ja sä­vel­tä­mi­nen ovat sii­nä lä­hel­lä toi­si­aan.

Kal­lio sa­noo ole­van­sa hi­das sä­vel­tä­mään, mut­ta hän hyö­dyn­tää imp­ro­vi­soin­tia myös esiin­ty­es­sään pi­a­nol­la.

– Olen vain opis­kel­lut sä­vel­lys­tä, en pi­a­non­soit­toa, Kal­lio sel­vit­tää.

Kal­lio muis­te­lee, et­tä seu­ra­kun­nan töi­hin Lah­des­sa hän ajau­tui oi­ke­as­taan sat­tu­mal­ta. En­si­kon­tak­ti sii­hen liit­tyi myös sä­vel­tä­mi­seen.

– Ajat­te­lin, et­tä kir­kon urut voi­si­vat ol­la kä­te­vä soi­tin sä­vel­tä­mi­ses­sä, kos­ka siel­tä löy­tää eri soun­de­ja ja sil­lä voi mat­kia isoa or­kes­te­ria.

Kal­lio pää­si te­ke­mään en­sim­mäi­siä sä­vel­lyk­si­ään Ris­tin­kirk­koon.

– Tu­ru­sen Mar­jaa­na (Lah­den Gos­pel­kuo­ron joh­ta­ja) näyt­ti mi­nut sii­hen soit­ti­meen. Kä­vin sit­ten tree­naa­mas­sa ja seu­ra­kun­nas­sa saa­tiin pää­hän, et­tä voi­sin­ko teh­dä jos­kus jon­kin mes­sun tai jo­tain. On­gel­mak­si muo­dos­tui, et­ten osan­nut lau­laa yh­tään. Aloin tree­na­ta, ja kun soit­to ja lau­lu al­koi­vat su­jua, pys­tyin te­ke­mään mes­su­tuu­rauk­sia.

Myös mais­te­rik­si val­mis­tu­mi­sen jäl­keen Kal­lio teki jon­kin ai­kaa kant­to­rin­si­jai­suuk­sia, kun­nes siir­tyi Sin­fo­nia Lah­teen kah­dek­si vuo­dek­si. Lah­ti oli en­sim­mäi­se­nä or­kes­te­ri­na maa­il­mas­sa aloit­ta­nut net­ti­kon­sert­tien strii­maa­mi­sen, joi­ta Kal­lio pää­si oh­jaa­maan vii­koit­tain. Täs­tä on ai­kaa jo yli 10 vuot­ta, mut­ta nyt tai­don ar­vo on nous­sut sfää­rei­hin.

Miikka Kallion harvemmin tunnettu puoli on klassisen musiikin säveltäminen. "Kirkkourut sopivat hyvin säveltämiseen, koska niillä voi matkia isoa orkesteria", Kallio sanoo. Kuva: Esa-Pekka Parkkinen

Miikka Kallion harvemmin tunnettu puoli on klassisen musiikin säveltäminen. "Kirkkourut sopivat hyvin säveltämiseen, koska niillä voi matkia isoa orkesteria", Kallio sanoo. Kuva: Esa-Pekka Parkkinen

Esa-Pekka Parkkinen

Sin­fo­ni­an Lah­den pes­tin jäl­keen Kal­lio jät­täy­tyi muu­sik­ko­y­rit­tä­jäk­si kym­me­nek­si vuo­dek­si, jo­hon kuu­lui myös tuu­rauk­sia kant­to­ri­na.

– Kes­ki-Lah­des­sa tuu­ra­tes­sa­ni tun­tui sit­ten tyh­mäl­tä läh­teä täs­tä seu­ra­kun­nan ju­tus­ta pois, ja mi­nul­la oli halu löy­tää tääl­tä työ­paik­ka ja ke­hit­tää seu­ra­kun­nan mu­siik­kie­lä­mää.

Kal­lio ker­too kat­so­van­sa yhä seu­ra­kun­taa ul­ko­puo­li­sin sil­min.

– Us­ko on ol­lut mi­nul­le ai­na oma asia, ei­kä sii­hen ole kuu­lu­nut yh­tei­söä. Elä­mä­ni en­sim­mäi­nen ko­ke­mus mes­sus­ta oli keik­ka, jos­sa soi­tin it­se. En muis­ta, et­tä oli­sin edes ten­nis­ri­pa­ril­la ol­lut tu­tus­tu­mas­sa mes­suun.

Näis­tä läh­tö­koh­dis­ta Kal­lio ko­kee voi­van­sa tar­jo­ta ko­ke­muk­sia, joi­ta myös seu­ra­kun­taan kriit­ti­ses­ti suh­tau­tu­vat voi­vat lä­hes­tyä.

– On tär­ke­ää, et­tä seu­ra­kun­nas­sa on hen­ki­löi­tä, jot­ka ovat ol­leet tääl­lä pit­kään ja tun­te­vat yh­tei­sön si­säl­tä päin. Mut­ta sit­ten on tär­ke­ää, et­tä on mei­tä, jot­ka nä­ke­vät tä­män sel­lai­sen sil­min, joka ei ole ol­lut täs­sä yh­tei­sös­sä tai jol­la on sii­tä pit­kä tau­ko. Toi­min si­sään­heit­tä­jän roo­lis­sa.

Kriit­ti­si­ä­kin ää­nen­pai­no­ja on tie­tys­ti kuu­lu­nut, mut­ta ko­ko­nai­suu­te­na ol­laan Kal­li­on mie­les­tä huo­mat­ta­vas­ti plus­san puo­lel­la.

– Ide­a­ni ei ole pois­taa klas­sis­ta ur­ku­mu­siik­kia kir­kois­ta. Nä­ke­myk­se­ni on, et­tä vaik­ka­pa yö­kon­ser­tis­sa soi­tet­tu Bo­he­mi­an Rhap­so­dy saa ih­mi­sen huo­maa­maan, et­tä on­pa tuo hie­no soi­tin, min­kä jäl­keen hän saat­taa seu­raa­vak­si mie­lel­lään kuun­nel­la myös klas­si­sem­paa kirk­ko­mu­siik­kia.

Ko­ro­nan jäl­keen­kin Kal­lio ha­lu­ai­si eh­dot­to­mas­ti jat­kaa strii­mat­tu­jen kon­sert­tien te­ke­mis­tä.

– Ne toi­mi­vat niin hy­vin, et­tä tun­tui­si has­sul­ta, jos lo­pet­tai­sim­me ne ko­ko­naan. Näen sen niin, et­tä meil­lä on mah­dol­lis­ta ol­la sa­mal­la vii­val­la, kun ko­ti­soh­val­la pää­te­tään, kat­so­taan­ko tänä il­ta­na Maik­ka­rin musa-oh­jel­maa vai Lah­den seu­ra­kun­tien kon­sert­tia.

Nuoruuden urheilu-uran jälkeen liikunta on kuulunut vahvasti Miikka Kallion elämään. Urheilusta hän on lainannut ajatuksen valmennettavasta olosta vielä ammattimuusikkonakin. Kuva: Markku Lehtinen

Nuoruuden urheilu-uran jälkeen liikunta on kuulunut vahvasti Miikka Kallion elämään. Urheilusta hän on lainannut ajatuksen valmennettavasta olosta vielä ammattimuusikkonakin. Kuva: Markku Lehtinen

Markku Lehtinen

Klas­sis­ta mu­siik­kia sä­vel­tä­vä ke­vy­en mu­sii­kin pi­a­nis­ti ja seu­ra­kun­ta­muu­sik­ko

Miik­ka Kal­lio syn­tyi vuon­na 1980 Lah­des­sa ja kir­joit­ti yli­op­pi­laak­si Tii­ris­maan mu­siik­ki­lu­ki­os­ta vuon­na 1999. Hän val­mis­tui 2006 Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­ta fi­lo­so­fi­an mais­te­rik­si pää­ai­nee­naan mu­siik­ki­tie­de. Asuu Lah­den Jal­ka­ran­nas­sa. Pe­la­si nuo­re­na gol­fia ja ten­nis­tä ja soit­ti ko­to­na pi­a­noa. Al­koi esiin­tyä pi­a­nis­ti­na 19-vuo­ti­aa­na. Työs­ken­te­lee Lah­den seu­ra­kun­tien nuo­ri­so­muu­sik­ko­na ja kon­sert­ti­tuot­ta­ja­na. Tie­de­tään Ve­nä­jäl­lä vain klas­si­sen mu­sii­kin sä­vel­tä­jä­nä. Hän opis­ke­lee siel­lä sä­vel­lys­tä edel­leen.

Kal­lio on Suo­men La­dun ul­koi­lu­lä­het­ti­läs vuon­na 2021, mut­ta tie­sit­kö hä­nes­tä tätä:

1 Miik­ka har­joit­te­lee kir­kos­sa yöl­lä, mis­tä tuli idea Ris­tin­kir­kon yö­kon­sert­tei­hin.

2 Hän ot­taa ly­hyi­tä päi­vä­u­nia sä­vel­lysp­ro­ses­sin ai­ka­na.

3 Kal­lio on täy­den­tä­nyt Jean Si­be­liuk­sel­ta jää­nei­tä, osin pa­la­nei­ta, sin­fo­ni­oi­ta yh­des­sä Jaak­ko Kuu­sis­ton kans­sa.

4 Kii­rei­sim­pä­nä keik­ka­vuon­na nu­kah­ti kei­kal­la kes­ken soit­ta­mi­sen, ei­kä ku­kaan huo­man­nut mi­tään.

5 Kaik­ki­ruo­kai­nen mu­sii­kin suh­teen. Sai nuo­re­na vai­kut­tei­ta jaz­z­pi­a­nis­ti-sä­vel­tä­jil­tä Os­car Pe­ter­so­nil­ta ja Chick Co­re­al­ta.

Lue lisää aiheesta