Sal­la Na­tu­nen, 26, on te­o­lo­gi­an ja yh­teis­kun­ta­tie­tei­den opis­ke­li­ja, Lah­den seu­ra­kun­tien vies­tin­tä­toi­mi­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja, Mik­ke­lin hiip­pa­kun­nan hiip­pa­kun­ta­val­tuus­ton jä­sen ja Nas­to­lan seu­ra­kun­ta­neu­vos­ton jä­sen.

Na­tu­nen is­tuu seu­ra­kun­ta­neu­vos­tos­sa tois­ta kaut­ta. Hän va­kuut­taa, et­tä nuo­ri­kin pys­tyy vai­kut­ta­maan pai­kal­li­ses­sa kirk­ko­po­li­tii­kas­sa, kun op­pii niin sa­no­tus­ti ta­lon ta­voil­le.

– Vuo­si tai pari voi men­nä tu­tus­tu­es­sa sii­hen, mitä pää­tök­sen­te­ko seu­ra­kun­nas­sa on, mitä on ai­em­min teh­ty ja mis­sä on ke­hi­tet­tä­vää. Sen jäl­keen, kun tie­tää hal­lin­to­ra­ken­teen, ja mitä seu­ra­kun­nas­sa ta­pah­tuu, us­kal­taa pyy­tää pu­heen­vuo­ro­ja ja ot­taa kan­taa.

Leik­kiin läh­ties­sään Na­tu­nen ei tun­te­nut ai­nut­ta­kaan seu­ra­kun­nan luot­ta­mus­hen­ki­löä.

– Al­ku oli mi­nul­le han­ka­laa, kun en tun­te­nut ke­tään. Eh­kä aja­tel­tiin, et­tä mikä on tuo nuo­ri tyt­tö, joka ei hir­ve­äs­ti ole ol­lut mu­ka­na seu­ra­kun­nan toi­min­nas­sa. Ot­ti ai­kaa saa­da luot­ta­mus ja ar­vos­tus muil­ta. Enää ei ole sel­lais­ta on­gel­maa. Tun­nen olo­ni mui­den päät­tä­jien jou­kos­sa hy­väk­si ja tur­val­li­sek­si.

Vuodet seurakunnan päätöksentekoelimissä kirkastivat nastolalaisen Salla Natusen ajatuksen ammatillisesta tulevaisuudesta. ”Olisi hienoa, jos jossain vaiheessa voisin tehdä urheilupapin työtä.” Kuva: Salla Natunen

En­nen läh­te­mis­tään en­sim­mäis­tä ker­taa eh­dol­le seu­ra­kun­ta­vaa­lei­hin Na­tu­nen pai­ni it­sen­sä kans­sa, kos­ka ei ol­lut tyy­ty­väi­nen sii­hen, kuin­ka yh­den­ver­tai­suus ja tasa-ar­vo kir­kos­sa to­teu­tu­vat.

– Mie­tin, ero­an­ko kir­kos­ta vai ha­lu­an­ko vai­kut­taa kir­kon si­säl­tä. On­ko pa­rem­pi läh­teä me­ne­mään vai yrit­tää muut­taa asi­oi­ta?

En­sim­mäi­seen val­tuus­to­kau­teen­sa hän läh­ti 19-vuo­ti­aa­na suu­rin odo­tuk­sin. Kau­si oli opet­ta­vai­nen.

– Mi­nul­la oli hir­ve­än vah­vo­ja mie­li­pi­tei­tä. No­pe­as­ti ym­mär­sin, et­tä aja­ma­ni asi­at oli­vat niin iso­ja, et­tä ne so­pi­vat pa­rem­min kir­kol­lis­ko­kouk­seen kuin ko­ti­seu­ra­kun­nan pää­tök­sen­te­koon.

Na­tu­nen toi­mii Nas­to­lan seu­ra­kun­ta­neu­vos­tos­sa rip­pi­kou­lu­jen ja nuo­ri­so­työn vas­tuu­ryh­män pu­heen­joh­ta­ja­na.

– Olen ol­lut vai­kut­ta­mas­sa nuo­ri­so- ja rip­pi­kou­lu­työn toi­min­ta­suun­ni­tel­maan sekä ke­hit­tä­mäs­sä toi­min­taa. Olen ol­lut mu­ka­na nuo­ri­so­työ­noh­jaa­jien ja nuo­ri­so­pa­pin rek­ry­toin­nis­sa. Olen käy­nyt ha­ke­muk­sia läpi ja haas­ta­tel­lut ha­ki­joi­ta. Olen siis pääs­syt vai­kut­ta­maan sii­hen, min­kä­lai­sia työn­te­ki­jöi­tä seu­ra­kun­taan pal­ka­taan.

Hän sa­noo, et­tä kirk­ko­po­li­tiik­kaan kan­nat­ti läh­teä. Vuo­det seu­ra­kun­nan pää­tök­sen­te­ko­e­li­mis­sä kir­kas­ti­vat aja­tuk­sen am­ma­til­li­ses­ta tu­le­vai­suu­des­ta.

– Te­o­lo­gia al­koi kiin­nos­taa. Mi­nus­ta tu­lee to­den­nä­köi­ses­ti pap­pi.

Ken­ties sport­ti­pap­pi. Jää­kiek­koa pe­lan­nut Na­tu­nen har­ras­taa ra­viur­hei­lua, oh­jas­taa ja val­men­taa he­vo­sia.

– Ur­hei­luun on kova palo. Oli­si hie­noa, jos jos­sain vai­hees­sa voi­sin teh­dä ur­hei­lu­pa­pin työ­tä. Iso haa­vee­ni on, et­tä oli­sin vie­lä jos­kus Suo­men olym­pi­a­jouk­ku­een pap­pi.

San­te­ri Nous­jo­ki on 21-vuo­ti­as Hol­lo­lan kirk­ko­val­tuus­ton ja kirk­ko­neu­vos­ton jä­sen Kär­kö­län Myl­ly­ky­läs­tä. Hän opis­ke­lee maa­ta­lous­tie­tei­tä yli­o­pis­tos­sa, toi­mii ko­koo­muk­sen kun­nan­val­tuu­tet­tu­na Kär­kö­läs­sä ja vai­kut­taa Va­rus­mies­lii­ton hal­li­tuk­ses­sa.

Nous­jo­ki ko­kee vai­ku­tus­mah­dol­li­suuk­sien­sa kir­kon päät­tä­vis­sä eli­mis­sä kas­va­neen ko­ke­muk­sen kart­tu­es­sa.

– Aloi­tin kirk­ko­neu­vos­tos­sa hel­mi­kuus­sa. Siel­lä olen pääs­syt nä­ke­mään enem­män, ja se on li­sän­nyt mo­ti­vaa­ti­o­ta­ni. En­sim­mäi­nen kirk­ko­val­tuus­to­vuo­si meni enem­män ja vä­hem­män ih­me­tel­les­sä, ja vä­hän int­ti­kin sitä sot­ki, Nous­jo­ki sa­noo.

Kirk­ko­neu­vos­ton kiin­teis­tö­työ­ryh­mään va­lit­tu Nous­jo­ki on mie­les­tään mui­den mu­ka­na pys­ty­nyt vai­kut­ta­maan Hol­lo­lan seu­ra­kun­nan kiin­teis­töst­ra­te­gi­an to­teu­tuk­seen. Stra­te­gia

täh­tää kiin­teis­tö­mas­san su­pis­ta­mi­seen ja ti­lo­jen käy­tön te­hos­ta­mi­seen.

– Kiin­teis­tö­puo­lel­la olen pyr­ki­nyt sii­hen, et­tä nuo­ri­so­ti­lat ja lei­ri­kes­kuk­set saa­tai­siin kap­pe­li­seu­ra­kun­nis­sa säi­ly­tet­tyä.

”Asioista keskustellaan ja sovitaan hyvässä hengessä, mutta välillä joiltakin luottamushenkilöiltä saa vähätteleviä vastauksia, jos tuo Kärkölän huolia esille”, kertoo Hollolan kirkkovaltuutettu Santeri Nousjoki. Kuva: Kirsi Nousjoki

Kirsi Nousjoki

 Nous­jo­ki ko­ros­taa, et­tä seu­ra­kun­nan ta­lou­den pi­tää ol­la ta­sa­pai­nos­sa, mut­ta mah­dol­li­nen kiin­teis­tö­mas­san su­pis­ta­mi­nen pi­tää teh­dä alu­eel­li­ses­ti oi­keu­den­mu­kai­sel­la ta­val­la.

– Vää­ris­tä pai­kois­ta ei pidä lei­ka­ta. Kun Hol­lo­lan seu­ra­kun­nal­la on in­ves­toin­ti­va­raa omai­suu­den kaut­ta, niin vä­lil­lä tu­lee poh­ti­neek­si, ovat­ko leik­kaus­pää­tök­set ta­lou­del­li­ses­ti pe­rus­tel­tu­ja vai ar­vo­va­lin­to­ja, joil­la toi­min­to­ja yri­te­tään kes­kit­tää.

Hän ker­too esi­mer­kin.

– Pa­das­jo­el­la ja Kär­kö­läs­sä toi­mi­vil­le lei­ri­kes­kuk­sil­le on ker­rot­tu ole­van vä­he­ne­vää tar­vet­ta, vaik­ka Kär­kö­läs­sä näh­dään Kal­li­o­pir­til­le edel­leen laa­jal­ti käyt­töä. Kal­li­o­pir­tin vuo­si­kus­tan­nuk­set ovat suh­teel­li­sen pie­net, ja sil­ti sii­tä yri­te­tään pääs­tä eroon. Sa­maan

ai­kaan pu­hu­taan, et­tä Hol­lo­lan Pa­rin­pel­lon lei­ri­kes­kuk­seen pi­täi­si saa­da po­re­am­mei­ta ja ho­tel­li­ta­son huo­nei­ta. Kuu­los­taa ikä­väl­tä, jos Kal­li­o­pir­tis­tä ol­laan luo­pu­mas­sa, mut­ta vas­taa­vaan koh­tee­seen emä­seu­ra­kun­nas­sa ol­laan val­mii­ta lait­ta­maan suu­ria sum­mia.

Hän on huo­lis­saan sii­tä, kuin­ka syr­jä­seu­tu­jen asuk­kai­den ää­ni kuu­luu emä­seu­ra­kun­nas­sa.

– Ylei­ses­ti ot­ta­en asi­ois­ta kes­kus­tel­laan ja so­vi­taan hy­väs­sä hen­ges­sä, mut­ta vä­lil­lä joil­ta­kin luot­ta­mus­hen­ki­löil­tä saa vä­hät­te­le­viä vas­tauk­sia, jos tuo Kär­kö­län huo­lia esil­le. Pu­hu­taan gal­li­a­lais­ky­lis­tä tai up­pi­nis­kai­suu­des­ta.

Nous­jo­ki ei koe, et­tei hän­tä nuo­ruu­des­taan joh­tu­en otet­tai­si pää­tök­sen­te­ki­jä­nä to­sis­saan.

– Sa­ma­nar­voi­ses­sa teh­tä­väs­sä pi­tää ol­la ta­sa­ver­tai­nen koh­te­lu. Ai­na­han mei­tä nuo­ria pää­tök­sen­te­ki­jöi­tä voi­si ol­la enem­män. Var­sin­kin nuo­ria lap­si­per­heel­li­siä toi­voi­sin mu­kaan

päät­tä­mään seu­ra­kun­nan asi­ois­ta, vaik­ka ym­mär­rän, et­tä ai­ka ei ai­na rii­tä kaik­keen.

Noo­ra Kal­pio, 28, on Lah­den yh­tei­sen kirk­ko­val­tuus­ton jä­sen, kas­va­tuk­sen ja per­he­a­si­oi­den joh­to­kun­nan jä­sen sekä Kes­ki-Lah­den seu­ra­kun­ta­neu­vos­ton jä­sen ja lap­si­a­si­ain­hen­ki­lö.

Hän työs­ken­te­lee Puk­ki­lan seu­ra­kun­nas­sa las­te­noh­jaa­ja­na ja tie­dot­ta­ja­na.

– Ai­ka um­mik­ko­na läh­din kirk­ko­val­tuus­toon eh­dok­kaak­si. Vaik­ka olen ol­lut Puk­ki­lan seu­ra­kun­nas­sa töis­sä kol­mi­sen vuot­ta ja sitä en­nen Ori­mat­ti­las­sa, luot­ta­mus­hen­ki­lö­nä toi­mi­mi­ses­ta mi­nul­la ei ol­lut ko­ke­mus­ta, mut­ta on­han täs­sä op­pi­nut ajan kans­sa, Noo­ra Kal­pio sa­noo.

Hän ko­kee pääs­seen­sä jon­kin ver­ran vai­kut­ta­maan­kin.

– Kes­ki-Lah­des­sa ja kas­va­tuk­sen ja per­he­a­si­oi­den joh­to­kun­nas­sa olen pääs­syt mu­kaan rek­ry­työ­ryh­miin. On kiva, et­tä nii­hin on otet­tu nuo­rem­paa­kin po­ruk­kaa. Kas­va­tuk­sen

ja per­he­a­si­oi­den joh­to­kun­nas­sa on kaik­ki­aan hyvä, kuun­te­le­va mei­nin­ki.

”Kaikkia nuorten mielipiteitä ei aina oteta niin tosissaan kuin toivoisi. Toisaalta paljon on kuulunut kiitostakin, että nuoria on mukana”, kertoo lahtelainen kirkkovaltuutettu Noora Kalpio. Kuva: Janina Kuparinen

Janina Kuparinen

 Tasa-ar­vo ja yh­den­ver­tai­suus ovat Kal­pi­ol­le tär­kei­tä tee­mo­ja.

– Nii­tä asi­oi­ta olen yrit­tä­nyt ajaa, mut­ta en eh­kä niin hy­väl­lä me­nes­tyk­sel­lä kuin olin toi­vo­nut. Kirk­ko­lai­va kään­tyy hi­taas­ti. Eh­kä olen kui­ten­kin pääs­syt tuu­let­ta­maan joi­den­kin ih­mis­ten aja­tuk­sia.

Ote­taan­ko nuo­ret kir­kon päät­tä­vis­sä eli­mis­sä to­sis­saan?

– Useim­mi­ten kyl­lä, mut­ta jos­kus ty­töt­te­ly­ä­kin kuu­lee, mikä on mi­nus­ta täy­sin asi­a­ton­ta. Kaik­kia nuor­ten mie­li­pi­tei­tä ei ai­na ote­ta niin to­sis­saan kuin toi­voi­si. Toi­saal­ta pal­jon on kuu­lu­nut kii­tos­ta­kin, et­tä nuo­ria on mu­ka­na.

Kal­pio sa­noo, et­tä toi­si­naan kir­kon by­rok­ra­tia tun­tuu ras­kaal­ta, ja asi­at voi­si­vat ta­pah­tua juo­he­vam­min. Hän on kui­ten­kin tyy­ty­väi­nen sii­hen, et­tä asi­a­ko­ko­nai­suu­det ovat yleen­sä

hy­vin val­mis­tel­tu­ja, ja nii­tä myös ko­kouk­sis­sa hy­vin ava­taan.

Kuin­ka pal­jon ai­kaa kirk­ko­po­li­tiik­ka pai­kal­lis­ta­sol­la vie?

– Vai­kut­ta­mi­sen ma­kuun pää­see pie­nil­lä­kin tun­ti­mää­ril­lä. Jos on mu­ka­na pel­käs­tään val­tuus­tos­sa, ei sii­hen mon­taa tun­tia tar­vit­se kuu­kau­des­sa va­ra­ta. Kan­nus­tan­kin nuo­ria läh­te­mään mu­kaan. Mei­dän on hyvä ol­la siel­lä, mis­sä mei­dän­kin asi­ois­ta pää­te­tään.