JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.

Ohto Oksanen on kouluttanut tuhansia varusmiehiä ja rengastanut kymme­ni­ä­tu­hansia lintuja – "Kaipaan seura­kun­nilta enemmän konk­reet­tisia ympä­ris­tö­te­koja"

Oh­to Ok­sa­sel­le up­see­rin ura on kut­su­mus. Sitä hän on teh­nyt myös yl­lään Ma­ra­do­na-pai­ta. Hän on yk­si lin­tu­ren­gas­ta­jis­ta, jot­ka tun­te­vat käy­tän­nös­sä kaik­ki Ve­si­jär­ven val­ko­pos­ki­han­het.

3.2.2021
Teemu Leppänen

Die­go Ar­man­do Ma­ra­do­na kul­jet­ta­jaa pal­loa kei­nu­tuo­lis­sa is­tu­van Oh­to Ok­sa­sen, 39, olan ta­ka­na. Nas­to­la­lai­sen oma­ko­ti­ta­lon olo­huo­neen sei­näl­lä ko­mei­le­van tau­lun on lah­joit­ta­nut hä­nel­le jal­ka­pal­loi­li­ja Dri­lon Shala ko­tiu­dut­tu­aan ar­mei­jas­ta.

Ok­sa­nen on tu­han­sia ur­hei­lu­kou­lun va­rus­mie­hiä kou­lut­ta­nut ar­mei­jan up­see­ri, kym­me­ni­ä­tu­han­sia lin­tu­ja ren­gas­ta­nut luon­to­har­ras­ta­ja ja nas­to­la­lai­nen kirk­ko­val­tuu­tet­tu.

Aloi­te­taan kui­ten­kin jal­ka­pal­los­ta. Sil­lä Ma­ra­do­na-pai­ta pääl­lään Ok­sa­nen on val­mis te­ke­mään mitä vain, kun Ar­gen­tii­na pe­laa MM-ki­sois­sa.

–  On se ol­lut mi­nul­la uni­vor­mun­kin al­la töis­sä, Ok­sa­nen pal­jas­taa.

Vii­mek­si hän puki pai­dan mar­ras­kuus­sa, kun tie­to Ma­ra­do­nan kuo­le­mas­ta tuli.

– Sain kuul­la sii­tä kes­ken Lah­den seu­ra­kun­tien kiin­teis­tö­val­mis­te­lu­ryh­män etä­ko­kouk­sen. Kir­joi­tin sen sin­ne Te­ams-cha­tiin. Ko­kous oli juu­ri päät­ty­mäs­sä, ja ve­din ko­kouk­seen jäl­keen pai­dan pääl­le.

Ok­sa­ses­ta saa no­pe­as­ti ku­van ta­sa­pai­noi­se­na, jämp­ti­nä ja har­kit­se­va­na mie­he­nä, joka ei kiih­koi­le asi­oi­den kans­sa, vaan kä­sit­te­lee nii­tä lä­hes il­meen­kään vä­räh­tä­mät­tä jär­keen poh­jau­tu­en. Ana­lyy­si Ma­ra­do­nan elä­mäs­tä on­nis­tuu kiih­koi­le­mat­ta, vaik­ka jal­ka­pal­lon seu­raa­mi­nen il­mi­sel­väs­ti in­to­hi­mo on­kin.

– Pe­reh­ty­mäl­lä hä­nen elä­män­ker­taan­sa pys­tyy op­pi­maan, et­tä mitä kan­nat­taa teh­dä ja mitä ei kan­na­ta teh­dä.

Kun jul­ki­suu­des­sa ja so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa kiih­koil­laan val­ko­pos­ki­han­his­ta, Ok­sa­nen il­moit­taa kyl­män vii­le­äs­ti tun­te­van­sa yh­des­sä kol­le­goi­den­sa kans­sa käy­tän­nös­sä kaik­ki Ve­si­jär­ven 500 val­ko­pos­ki­han­hea, sil­lä hän on yk­si niis­tä, jot­ka käy­vät ren­gas­ta­mas­sa ja lu­ke­mas­sa nii­den ja­lois­ta ren­kaat joka kesä.

– Suh­tau­dun asi­aan ai­ka mal­til­li­ses­ti. On kiis­ta­ton to­si­a­sia, et­tä han­his­ta on esi­mer­kik­si vil­je­li­jöil­le hait­taa, jo­ten pi­täi­si et­siä rat­kai­su­ja, jot­ka so­pi­si­vat sekä han­hil­le et­tä ih­mi­sil­le. On lai­tet­ta­va kaik­ki asi­at pöy­tään ja sit­ten kat­sot­ta­va, mi­ten tie­to­ja hyö­dyn­ne­tään, et­tä rat­kai­sut hyö­dyt­tä­vät mah­dol­li­sim­man mo­nia.

Ym­pä­ris­tö­a­si­ois­sa har­hau­du­taan Ok­sa­sen mie­les­tä pai­kal­li­ses­ti hel­pos­ti rat­kai­se­maan asi­oi­ta, jot­ka rat­ke­a­vat pal­jon isom­mil­la aree­noil­la.

– Pai­kal­li­ses­ti mei­dän pi­tää kes­kit­tyä asi­oi­hin, joi­hin voim­me it­se vai­kut­taa. Jos kai­kil­la ta­soil­la teh­dään näin, niin sit­ten lop­pu­tu­los on kaik­kein pa­ras. Kun jo­kai­nen pyr­kii te­ke­mään it­se hy­vää sil­lä sek­to­ril­la, mis­sä pys­tyy, niin kai­kil­la on hyvä ol­la.

Seu­ra­kun­nil­la hän nä­kee ym­pä­ris­tö­työs­sä kak­si roo­lia.

– Toi­nen on ope­tus­työ, jos­sa ope­te­taan seu­ra­kun­ta­lai­sia kun­ni­oit­ta­maan luon­toa, mut­ta kai­pai­sin myös konk­reet­ti­sia asi­oi­ta, joi­ta voi ol­la esi­mer­kik­si seu­ra­kun­nan met­sä­a­lu­ei­den suo­je­le­mi­nen.

Ok­sa­nen yrit­ti vai­kut­taa vii­mei­seen as­ti, et­tei seu­ra­kun­nan met­sää ha­kat­tai­si Nas­to­lan Iso-Kuk­ka­sen ran­nal­ta Rau­ha­nie­men luon­non­suo­je­lu­a­lu­een lä­hei­syy­des­tä.

– En näe, et­tä van­hoi­hin asi­oi­hin tar­vit­see pa­la­ta. Se hak­kuu­suun­ni­tel­ma oli sil­loin val­tuus­ton pää­tös ja neu­vos­to sit­ten toi­meen­pa­ni sen. Sil­lä sel­vä.

Lah­den seu­ra­kun­nil­la ei met­sää juu­ri ole kuin Nas­to­las­sa ole­vat 170 heh­taa­ria.

– Jat­kos­sa oli­si hyvä tar­kas­tel­la, mitä met­siä seu­ra­kun­nil­la on ja mitä niis­tä voi­si ken­ties suo­jel­la tai jät­tää kaa­ta­mat­ta muu­ten. Met­sä­ta­lous­tuo­tot ovat koh­tuul­li­sen pie­niä seu­ra­kun­tien bud­je­tis­sa. Sil­lä voi ol­la suu­rem­pi ar­vo, et­tä seu­ra­kun­ta­lai­set voi­vat niis­sä met­sis­sä liik­kua ja ha­vai­ta, et­tä seu­ra­kun­nan met­sis­sä luon­to voi hy­vin.

Ok­sa­nen on syn­ty­pe­räi­nen nas­to­la­lai­nen ja asu­nut lä­hes koko elä­män­sä Nas­to­las­sa kah­ta Lah­des­sa asut­tua vuot­ta lu­kuun ot­ta­mat­ta.

– Se oli sel­lai­nen hai­rah­dus. Se oli en­sim­mäi­nen asun­to vai­mon kans­sa, mut­ta sit­ten muu­tim­me ta­kai­sin Nas­to­laan, Ok­sa­nen hy­myi­lee.

Lap­suus oli hyvä ja toi­min­nan täy­tei­nen. Van­hem­mat oli­vat töis­sä opet­ta­ji­na sa­mas­sa kou­lus­sa kuin Ok­sa­nen.

– Mo­lem­mat van­hem­pa­ni ovat myös opet­ta­neet mi­nua. Asuim­me kir­kon­ky­läl­lä ihan kou­lun vie­res­sä, niin vie­tin ai­ka pal­jon va­paa-ai­kaa­kin kou­lun ym­pä­ris­tös­sä ja sen ur­hei­lu­ken­täl­lä. Lii­kun­ta ja par­tio oli­vat var­hais­lap­suu­den eni­ten ai­kaa vie­viä har­ras­tuk­sia.

Kir­kon­ky­län lap­sien leik­kei­hin il­mes­tyi 1990-lu­vun alus­sa lap­sia aluk­si So­ma­li­as­ta ja sit­ten Ju­gos­la­vi­an alu­eel­ta. Pa­ko­lais­kes­kus toi­mi van­has­sa keuh­ko­pa­ran­to­las­sa Au­rin­ko­lin­nas­sa.

– Tot­ta kai sil­lä on vai­ku­tus­ta, kun leik­kii ih­mis­ten kans­sa, joi­den kans­sa ei ole yh­teis­tä kiel­tä. Sil­lä on var­mas­ti ol­lut jo­kin sel­lai­nen ra­jo­ja ylit­tä­vä vai­ku­tus, mut­ta ei sen kum­mem­paa. Ko­ke­mus oli po­si­tii­vi­nen, mut­ta mel­ko ly­hyt vai­he elä­mäs­sä.

Myö­hem­mäs­sä vai­hees­sa, ala-as­teen vii­mei­sil­lä luo­kil­la tuli vah­vas­ti lin­tu­har­ras­tus ku­vaan mu­kaan.

– Mei­tä oli sii­nä pari ka­ve­ria, joi­den kans­sa aloim­me tark­kail­la lin­tu­ja vä­hän tar­kem­min. Luon­to­har­ras­tus oli ol­lut ai­ka vah­va jo sitä en­nen par­ti­on kaut­ta. Met­säs­sä vie­tin pal­jon ai­kaa jo hy­vin nuo­re­na. Yö­ret­kei­ly ka­ve­rei­den kans­sa il­man ai­kui­sia oli jo ala-as­tei­käi­se­nä va­ki­o­tou­hua.

En­sim­mäi­nen kun­non lin­tu­ret­ki teh­tiin ka­ve­ri­po­ru­kal­la Lin­nais­ten­suol­le.

– Olim­me siel­lä tel­tal­la ke­vät­tal­vel­la, ja tar­koi­tus oli kat­soa aa­mul­la tee­rien soi­din­me­noa. Se to­sin epä­on­nis­tui, kun nu­kuim­me pom­miin. Sen ver­ran näh­tiin tee­riä, et­tä kun nou­sim­me tel­tas­ta, niin lin­nut säi­käh­ti­vät ja läh­ti­vät pois. Se on en­sim­mäi­nen ret­ki, mis­tä mi­nul­la on var­maan ha­vain­not kir­jat­tu­na ylös.

Hä­nel­le lin­tu­har­ras­tus ei ole kos­kaan ol­lut pel­käs­tään lin­tu­jen bon­gai­lua ja elä­myk­siä, vaan tie­don tuot­ta­mis­ta ti­las­toi­hin ja tut­ki­muk­seen. Ren­gas­tet­tu­jen lin­tu­jen mää­rä on täl­lä het­kel­lä noin 50 000 var­pus­lin­nuis­ta han­hiin.

Ok­sa­nen ajat­te­lee us­koa elä­män­va­lin­ta­na, jo­hon ei vält­tä­mät­tä tar­vit­se liit­tyä voi­ma­kas­ta us­kon­nol­lis­ta ko­ke­mus­ta.

–  En muis­ta mi­tään sel­lais­ta vai­het­ta, jos­sa mi­nul­le oli­si tul­lut jo­kin vah­va us­koon­tu­lon ko­ke­mus.

Vaik­ka us­kon­to on ol­lut hä­nel­le lap­suu­des­ta saak­ka luon­nol­li­nen osa elä­mää, sii­hen on kuu­lu­nut toki myös kriit­ti­nen tar­kas­te­lu.

– Poh­din­ta, jota olen teh­nyt, on ai­na kes­tä­nyt sen. Olen ol­lut hy­vin kiin­nos­tu­nut kris­ti­nus­kon pe­rus­teis­ta ja sen his­to­ri­al­li­suu­des­ta eri­tyi­ses­ti. Mitä enem­män olen lu­ke­nut, sitä va­kuut­tu­neem­mak­si olen tul­lut.

Tai­dok­kaan ja in­to­hi­moi­sen jal­ka­pal­loi­lun li­säk­si Ok­sa­nen ihai­lee Ar­gen­tii­nas­sa ja Uru­gu­ays­sa, ku­ten muis­sa­kin ka­to­li­lai­sis­sa mais­sa, us­kon­non tuo­mis­ta osak­si ar­ki­päi­vää.

– Jal­ka­pal­los­sa se nä­kyy ris­tin­merk­kei­nä, kun men­nään ken­täl­le tai tul­laan siel­tä pois. Sel­lai­sia us­kon­non­tun­nus­tuk­sia pie­nes­sä koos­sa oli­si kiva näh­dä tääl­lä­kin. Se voi ol­la jo­kin pie­ni ele tai sana.

Jako kirk­ko­kun­tiin on hä­nen mie­les­tään kei­no­te­koi­nen.

– En ajat­te­le it­se­ä­ni lu­te­ri­lai­se­na vaan kris­tit­ty­nä. Koen us­kon­vel­jeyt­tä myös mui­den kirk­ko­kun­tien jä­se­niin. Seu­raan Ins­tag­ra­mis­sa esi­me­rik­si paa­via. Meil­lä on kai­kil­la toi­sis­tam­me opit­ta­vaa. Ha­lu­ai­sin aja­tel­la, et­tä Kris­tuk­sel­la on yk­si seu­ra­kun­ta. Vaik­ka me tääl­lä jär­jes­tet­täi­siin sitä vaik­ka mil­lai­siin or­ga­ni­saa­ti­oi­hin, niin kirk­ko­kun­ta on yk­si.

Ok­sa­ses­ta oli­si voi­nut ai­van hy­vin tul­la am­ma­til­taan toi­mit­ta­ja tai his­to­ri­oit­si­ja, mut­ta toi­sin kävi.

– Lu­ki­on ja ar­mei­jan jäl­keen pää­tin, et­tä jos ka­det­ti­kou­lun pää­sy­ko­keet me­ne­vät oi­kein hy­vin, niin se on merk­ki, et­tä mi­nun pi­täi­si men­nä sin­ne.

Ok­sa­nen yle­ni rei­lus­sa 10 vuo­des­sa Puo­lus­tus­voi­mien ur­hei­lu­kou­lus­sa ka­de­tis­ta komp­pa­ni­an pääl­li­kök­si as­ti.

– Mi­nus­ta oli to­del­la an­toi­saa työs­ken­nel­lä 20-vuo­ti­ai­den nuor­ten mies­ten kans­sa. On lai­das­ta lai­taan per­soo­nia. On jän­nä näh­dä, mi­ten täy­sin eri­lai­sis­ta läh­tö­koh­dis­ta tu­le­vat nuo­ret mie­het toi­mi­vat yh­des­sä, vaik­ka he ei­vät oli­si va­paa-ajal­laan iki­nä mis­sään te­ke­mi­ses­sä kes­ke­nään.

Niin, mut­ta en­täs se tap­pa­mi­nen? Sii­hen Ok­sa­nen on saa­nut vas­ta­ta mon­ta ker­taa.

– En ole kos­kaan ko­ke­nut oman­tun­non tus­kia aseen kan­ta­mi­sen suh­teen. Mi­nus­ta Suo­mes­sa on Puo­lus­tus­voi­mat sen ta­kia, et­tä Suo­mes­sa py­syy rau­ha. Sil­loin on kyse suo­je­le­mi­ses­ta, ei siis sel­lai­ses­ta vä­ki­val­las­ta, jo­hon kris­ti­nus­kon pi­tää­kin suh­tau­tua kiel­tei­ses­ti. Älä mur­haa­han sen käs­kyn oi­kea kään­nös on, ei­kä älä tapa, vaik­ka se meil­lä niin vir­heel­li­ses­ti Raa­ma­tus­sa lu­kee­kin.

Kun ur­hei­lu­kou­lus­ta on kyse, kou­lut­ta­ja työs­ken­te­lee sil­loin myös kuu­lui­sien mil­jo­nää­rien kans­sa.

– On hie­no näh­dä, et­tä oman vel­vol­li­suu­ten­sa hoi­ta­mi­nen on yl­pey­den ai­he ja kun­nia-asia myös ni­mek­käil­le ur­hei­li­joil­le. Kun mil­joo­nia tie­naa­va ur­hei­li­ja me­nee siel­lä mä­räs­sä met­säs­sä ase kä­des­sä kaik­kien mui­den kans­sa, se on jo­tain niin hie­noa, et­tä sem­mois­ta ei mis­sään muus­sa maas­sa ole. Ih­mi­set tuo­daan sii­nä ti­lan­tee­seen, jos­sa he ovat ta­sa­ver­tai­sia.

Lop­pu­jen lo­puk­si lah­ja­tau­lu Ma­ra­do­nas­ta tai­taa­kin ker­toa Ok­sa­ses­ta sen, mi­ten hän hoi­taa työ­tään eli mi­ten hän koh­te­lee tois­ta ih­mis­tä.

– Se, mikä mi­nul­le on ar­mei­jas­sa hir­vit­tä­vän tär­ke­ää ja joka pi­täi­si ih­mis­ten muis­taa myös nor­maa­lis­sa elä­mäs­sä, on ase­vel­jeys, siis su­ku­puo­leen kat­so­mat­ta. Vel­jeys mah­dol­lis­taa sen, et­tä ih­mi­set, jot­ka ei­vät ole ys­tä­viä kes­ke­nään, ovat kum­min­kin val­mii­ta uh­rau­tu­maan tois­ten­sa puo­les­ta ja nä­ke­mään vai­vaa tois­ten­sa eteen. Tämä pä­tee koko yh­teis­kun­nas­sa, et­tä jos meil­tä löy­tyy vel­jeyt­tä, meil­le me­nee to­del­la hy­vin.

Ei ole vai­kea kek­siä, mis­sä Ok­sa­nen on käyt­tä­nyt tätä me­to­dia vii­me ai­koi­na.

Lah­den seu­ra­kun­tien kiin­teis­tö­rat­kai­sut on Ok­sa­sen mie­les­tä hyvä esi­merk­ki sii­tä, et­tä luot­ta­mus­hen­ki­löt ja vi­ran­hal­ti­jat pys­ty­vät te­ke­mään yh­teis­työ­tä.

– Siel­lä otet­tiin oi­ke­as­ti yh­tei­sek­si huo­le­nai­heek­si eri seu­ra­kun­tien ti­lan­teet.

Kirk­ko­val­tuus­tos­sa Ok­sa­nen ko­kee ole­van­sa en­nen kaik­kea nas­to­la­lais­ten edus­ta­ja.

– Vaik­ka yh­tei­siä asi­oi­ta mie­ti­tään, niin yri­tän ai­na tuo­da nas­to­la­lai­sen nä­kö­kul­man asi­oi­hin. Mie­les­tä­ni oli­si tär­ke­ää, et­tä yh­ty­mäs­sä seu­ra­kun­nil­la säi­lyi­si toi­min­nan va­paus, kos­ka seu­ra­kun­nat ovat eri­lai­sia. Kes­ki­lah­te­lai­set ja lau­nee­lai­set tie­tä­vät kaik­kein par­hai­ten oman seu­ra­kun­tan­sa ti­lan­teen, ja sama on tääl­lä Nas­to­las­sa. Yh­ty­män teh­tä­vä on taa­ta re­surs­sit pai­kal­lis­seu­ra­kun­nil­le, joi­den teh­tä­vä­nä on teh­dä hen­gel­lis­tä työ­tä omal­la alu­eel­laan.

Nas­to­lan seu­ra­kun­nan lii­tok­ses­ta yh­dek­si Lah­den seu­ra­kun­nis­ta on nyt vii­si vuot­ta ai­kaa.

– Yh­teis­työ on ol­lut hy­vää ja lii­tos on ta­pah­tu­nut hy­väs­sä hen­ges­sä mo­lem­min puo­lin. Muu­tos ei kui­ten­kaan ta­pah­du het­kes­sä. Sii­nä ei pu­hu­ta muu­ta­mas­ta vuo­des­ta, vaan su­ku­pol­ves­ta, jon­ka ai­ka­na sit­ten vä­hi­tel­len mu­kau­du­taan uu­teen mal­liin.

Edel­li­nen kau­si oli Ok­sa­sel­le en­sim­mäi­nen kirk­ko­val­tuu­tet­tu­na.

– Mi­nul­le tuli sil­loin hy­vin ly­hy­es­sä ajas­sa yh­täk­kiä sel­lai­nen olo, et­tä ha­lu­sin läh­teä eh­dol­le seu­ra­kun­nan luot­ta­mus­teh­tä­viin. Mi­nul­la ei ol­lut mi­tään pit­kää suun­ni­tel­maa sii­hen, ei­kä ku­kaan ky­sel­lyt mi­nua eh­dok­kaak­si.

Kun­nal­lis­vaa­lei­hin Ok­sas­ta sen si­jaan on ky­syt­ty. Isä Rei­jo Ok­sa­nen on­kin kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu. Poi­ka on kui­ten­kin kiel­täy­ty­nyt eh­dok­kuu­des­ta.

– Up­see­ri ei saa lain mu­kaan kuu­lua puo­lu­ee­seen. Laki toki mah­dol­lis­taa eh­dol­le läh­te­mi­sen si­tou­tu­mat­to­ma­na jon­kin puo­lu­een lis­toil­le, mut­ta koen, et­tä lei­mau­tui­sin kui­ten­kin jo­hon­kin puo­lu­ee­seen. Seu­ra­kun­ta­vaa­leis­sa eh­dok­kuus vie­lä on­nis­tui si­tou­tu­mat­to­man lis­tan kaut­ta.

Toi­nen syy on ai­ka­pu­la.

– Mie­luum­min teen kun­nol­la ne asi­at, jois­sa olen mu­ka­na.

Seu­ra­kun­ta­nuo­res­ta so­ti­laak­si ja kirk­ko­val­tuu­te­tuk­si

Oh­to Ok­sa­nen syn­tyi Nas­to­las­sa vuon­na 1982. Hän työs­ken­te­lee Utin jää­kä­ri­ryk­men­tis­sä. Ok­sa­nen on Nas­to­lan seu­ra­kun­ta­neu­vos­ton ja Lah­den yh­tei­sen kirk­ko­neu­vos­ton va­ra­pu­heen­joh­ta­ja sekä kirk­ko­val­tuus­ton jä­sen.

Hän toi­mii va­paa-ajal­la Päi­jät-Hä­meen lin­tu­tie­teel­li­sen yh­dis­tyk­sen Päi­jät-Hä­meen lin­nut -leh­den pää­toi­mit­ta­ja­na.

Per­hee­seen kuu­luu kol­me las­ta ja vai­mo Kuk­ka-Maa­ria, jon­ka kans­sa seu­rus­te­lu al­koi seu­ra­kun­ta­nuo­ris­sa jo 15-vuo­ti­aa­na.

Lin­tu­jen ren­gas­tus kuu­luu Ok­sa­sen va­paa-ai­kaan, mut­ta tie­sit­kö hä­nes­tä tätä:

1 Hän on jul­kais­sut kak­si mu­siik­ki­le­vyä sa­la­ni­mel­lä.

2 Oh­to kat­soi yh­den vuo­den ai­ka­na yli 400 jal­ka­pal­lo-ot­te­lua, jot­ka hän lis­ta­si Ex­cel-tau­luk­koon.

3 Ok­sa­nen tyk­kää myös kir­joit­taa pal­jon. Hä­nel­lä on kes­ken – ai­na­kin vie­lä ikui­suusp­ro­jek­ti­na – kak­si kir­jaa ja elo­ku­va­kä­si­kir­joi­tus.

4 Hä­nen kak­si suo­sik­kiyh­ty­et­tään ovat Qu­een ja kris­til­li­nen me­tal­liyh­tye Stry­per.

Lue lisää aiheesta