Eläkkeellä valkosipulia viljelevä Eero Virtanen sanoo, että suntiona toimiminen oli työuran parasta aikaa. "Valtavasti sain siinä työssä uusia tuttuja."
"Olen konservatiivi, mutta en juntti" – Eero Virtanen tuntee luterilaisen kirkon hengelliseksi kodikseen, mutta kaikesta hän ei nykykirkossa pidä
Padasjoen seurakunnan entinen suntio Eero Virtanen katselee maailmaa eläkeläisen silmin. Virtanen oli suntiona vuodet 2010–2016. Sitä ennen hän toimi rakennusyrittäjänä ja työn ohessa 24 vuotta seurakunnan hallinnossa. Kesä on mennyt marjametsässä.
– Tässä talossa marjastetaan tosissaan. Metsävadelmaa on kerätty tänä kesänä 110 litraa, lakkoja omasta pitäjästä 30 ja mustikoita lähemmäs 200 litraa. Vattumäärä on minusta aika kova, hän toteaa.
Padasjoen väkiluku on laskenut vuosikymmenten ajan ja palveluita on karsittu. Toisaalta hiljaisuutta ja tilaa rauhoittumiseen riittää. Kunnan mainosvideo Experience nothing (Älä koe mitään) on herättänyt kansainvälistäkin huomiota.
– Se oli hyvä veto. Ei täällä paljon tapahdu varsinkaan talvisin. Kesällä on vilkkaampaa, kun mökkiläiset tulevat.
Vähäväkisissä kunnissa seurakunta on yleensä näkyvämpi toimija kuin kaupungeissa. Niin Padasjoellakin.
– Meillä messujen keskimääräinen osanottajamäärä suhteessa asukaslukuun on ollut huippuluokkaa, mutta onhan se parhaista vuosista tippunut. Vanhemmasta päästä kuollaan, nuoret muuttavat pois ja kirkosta erotaan helposti. Vireää on kuitenkin seurakuntaelämä. Kuka tilaisuuksissa haluaa kulkea, kyllä tilaisuuksia on.
Virtasen mukaan kuorolaulu on ollut ja on suosittu harrastus Padasjoella.
– Kirkkokuoro on vanha (perustettu 1956). Sotaveteraanikuoro kulkee nykyään Padasjoen perinnekuoron nimellä. Kuoro kokoontuu seurakuntakodilla. Miesten illatkin ovat meillä taas voimissaan.
Kinkereitäkin pidetään.
– Perinne elää lähes joka kylässä. Ei se tietenkään ihan samanlaista ole kuin ennen, mutta läksyjä on Raamatusta. Virsiä, uusia ja vanhoja, opetellaan.
Vuoden 2017 alusta Padasjoen ja Kuhmoisen seurakunnat yhdistyivät Hollolan Kuhmoisten-Padasjoen kappeliseurakunnaksi. Yhdistymisen aiheuttamat laineet ovat asettuneet.
– Äkkiä sitä ihmislapsi tottuu muuttuneisiin olosuhteisiin. Ei siitä yhdistämisestä enää paljon puhuta.
Paljon ei silti tarvitse houkutella, kun sanottavaa löytyy.
– No ainakin taksat nousivat. Hautausmaalla se parhaiten näkyy. Vähän se taitaa niin olla, että isomman on helppo lähteä karsimaan pienemmältä ja siirtää hyvää omaa pussiinsa. Ainakin Särsjärven leirikeskusta oltiin lakkauttamassa, mutta ajatus on tainnut kääntyä, kun sitä on vastustettu.
Virtanen sanoo olevansa kirkkosuhteessaan maltillinen konservatiivi.
– Sanan pitäisi minusta perustua Raamattuun. Olen konservatiivi, mutta en juntti.
Virtanen kasvoi esikoislestadiolaisessa kodissa. Hän tuntee evankelis-luterilaisen kirkon hengelliseksi kodikseen toisin kuin moni esikoislestadiolainen.
– Ihan kaikesta en silti nykykirkossa pidä. Kun olin haastattelussa suntion työhön, sanoin, että Eero ei avaa kirkon ovia, jos samaa sukupuolta olevia pareja aletaan vihkiä.
Saarnan hän toivoisi toimitettavan messussa saarnatuolista.
– Sen verran pappi saa näyttää auktoriteettia. Ei kaikissa tapahtumissa tarvitse saarnatuoliin nousta, mutta messu on messu. Sitä varten saarnatuoli on tehty, että sieltä saarnataan.
Virtanen tunnetaan laulumiehenä, mutta nyt laulut on kuulemma laulettu.
– Edesmennyt kanttori Antti Stranius opetti minut laulamaan. Paljasti ne 150 niksiä, mitä laulamiseen tarvitaan. Kanttori Juha Nurmen kanssa tein paljon yhteistyötä. Olen laulanut paljon muun muassa siunaustilaisuuksissa, mutta nyt nuotit on lyöty suppuun. Aikansa kutakin. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut olla suhteellisen terve ja lapset ovat terveitä ja onnistuneet kiinnittymään työelämään.
Lahden Ristinkirkon urkuri Anna-Maija Virtanen on Eero Virtasen tytär. Lastenlapsia Eero Virtasella on viisi, kaikki poikia.
– Lastenlasten kanssa tykkään touhuta, mutta vaarista ei ole enää hevoseksi, kun on niin huonot polvet.