Kun maa on ol­lut mär­kä ja kau­pun­gis­sa hu­vi­tuk­set kiin­ni, on luo­mu­vil­je­li­jä Mat­ti Oi­ja­lal­la ol­lut ta­val­lis­ta enem­män ai­kaa ko­ti­seu­tu­tut­ki­muk­seen. Oi­ja­lan mail­la Nas­to­lan Im­mi­läs­sä on asut­tu jo ai­na­kin myö­häi­sel­lä rau­ta­kau­del­ta.

– Mii­na­ha­ra­val­la olen et­si­nyt mui­nai­se­si­nei­tä. Mer­kit­tä­vin löy­tö­ni on hal­kai­si­jal­taan 38-mil­li­nen leh­ti­ai­hei­nen prons­si­rii­pus, jon­ka toi­mi­tin Kan­sal­lis­mu­se­oon. Se ajoi­tet­tiin vuo­sil­le 800–1050, isän­tä sa­noo.

Rii­pus löy­tyi ti­lan pi­ha­pii­ris­tä, val­ko­si­pu­li­maan ku­pees­ta.

– Myös Im­mi­län Ales­ky­läl­tä on teh­ty uu­sia löy­tö­jä. Us­kon, et­tä Päi­jät-Hä­meen his­to­ria tul­laan kir­joit­ta­maan rau­ta­kau­den osal­ta uu­del­leen, jah­ka am­mat­ti­lai­set käy­vät toi­meen.

Esi­his­to­ri­al­li­ses­ta asu­tuk­ses­ta kie­lii myös ti­lan kas­vus­to.

– Tääl­lä kas­vaa ar­ke­o­fyyt­te­jä (mui­nais­tu­lok­kai­ta), jot­ka ovat le­vin­neet ai­ka­naan ih­mis­ten seu­ra­lai­si­na. Voin vain ar­vail­la, mi­hin tum­ma­tu­li­kuk­kaa tai pölk­ky­ruo­hoa voi­si käyt­tää, mut­ta kit­ke­mät­tä jä­tän. On myös jä­nön- ja kel­ta-api­laa ja nur­mi­lauk­kaa.

Oi­ja­la on kiin­nos­tu­nut mo­ni­puo­li­ses­ti pai­kal­lis­his­to­ri­as­ta. Hän toi­mii muun mu­as­sa Nas­to­lan hau­taus­maan op­paa­na Jaak­ko Pe­tä­jän kans­sa.

– Sitä tou­hua on Jas­kan kans­sa pyö­ri­tet­ty kuu­si tai seit­se­män vuot­ta. Kol­me opas­tus­ta ke­sä­kau­del­le jo so­vit­tiin, mut­ta ko­ro­nan ta­kia ai­na­kin en­sim­mäi­nen pe­ruun­tuu tai siir­tyy.

Hau­taus­maa on Lah­den van­hin käy­tös­sä ole­va.

– Se on to­del­la hie­no kult­tuu­riym­pä­ris­tö, joka on jää­nyt ai­van lii­an vä­häl­le huo­mi­ol­le. On van­haa hau­taus­maa-ark­ki­teh­tuu­ria ja kau­nis sup­pau­ur­na-alue. Aa­te­lis­ten muis­to­mer­kit van­hal­la puo­lel­la ovat ihan oma lu­kun­sa. Hau­taus­maal­la le­pää Nas­to­lan mo­nia merk­ki­hen­ki­löi­tä, ku­ten Ca­si­mir Ehrn­rooth. Yleen­sä vas­taa­vien joh­ta­jien vii­mei­nen le­po­si­ja löy­tyy Hel­sin­gin Hie­ta­nie­mes­tä.

Oi­ja­la on aut­ta­nut myös his­to­ri­oit­si­ja Vil­le Ee­ro­laa, joka kar­toit­taa Nas­to­lan ta­ri­naa 1940-lu­vul­ta kun­ta­lii­tok­seen. Nas­to­lan his­to­ria IV -te­ok­sen on mää­rä il­mes­tyä syk­syl­lä.

– Nas­to­la on ko­ke­nut tuol­la ajan­jak­sol­la ko­van myl­ler­ryk­sen. 1940-lu­vul­la tuli siir­to­vä­ki. 1960-lu­vul­la Nas­to­laan in­ves­toi­tiin enem­män kuin mi­hin­kään muu­hun te­ol­li­suus­paik­ka­kun­taan Suo­mes­sa, mut­ta vii­me vuo­si­kym­me­ni­nä Lah­den seu­dul­le in­ves­toin­te­ja ja uu­sia työ­paik­ko­ja ei ole tul­lut ol­len­kaan sa­maan tah­tiin.

Oi­ja­lan su­vul­la tila on ol­lut vuo­des­ta 1900. Luo­mu­vil­je­lyyn tila siir­tyi 1996. Ti­lan pää­ar­tik­ke­li on man­sik­ka, mut­ta myös mus­ta­he­ruk­kaa, juu­rek­sia, pe­ru­naa ja val­ko­si­pu­lia vil­jel­lään.

– Isä aloit­ti luo­mu­vil­je­lyn ja minä olen jat­ka­nut. Su­ku­pol­ven­vaih­dos teh­tiin 2001. Kun olin nuo­ri, tämä maa­ti­la (24 heh­taa­ria) oli kes­ki­mää­räis­tä suu­rem­pi, mut­ta ny­ky­ään tila on kes­ki­mää­räis­tä huo­mat­ta­vas­ti pie­nem­pi.

Ti­lan koko on py­sy­nyt sa­ma­na, mut­ta Suo­mes­sa kes­ki­mää­räi­nen ti­la­ko­ko on kas­va­nut. Oi­ja­lal­le 24 heh­taa­ria on edel­leen pal­jon.

– Avo­maa­tuo­tan­toon riit­tää nel­jäs­tä vii­teen heh­taa­ria. Olen miet­ti­nyt mitä lo­pul­la 20:llä te­ki­sin. Pi­täi­si­kö se pan­na met­säk­si?