Pek­ka Si­mo­jo­el­la on me­nos­sa keik­ka­mie­hen vauh­di­kas päi­vä. Lou­nas­kin nau­ti­taan puo­li­vauh­dis­sa työn lo­mas­sa.

Hän on läh­te­nyt var­hain aa­mul­la aja­maan ko­to­aan Kan­ga­sal­ta. Hel­sin­gis­sä ää­ni­tys­ten te­os­sa on men­nyt va­jaa työ­päi­vä ja sit­ten au­ton nok­ka on kään­ty­nyt koh­ti poh­jois­ta. Rii­hi­mä­el­lä odot­ta­vat kuo­ro­har­joi­tuk­set.

Sitä en­nen kui­ten­kin ta­paam­me haas­tat­te­lun mer­keis­sä Me­di­a­lä­he­tys Sa­nan­saat­ta­jat (San­san) ti­lois­sa Hy­vin­kääl­lä.

Paik­ka on mitä luon­te­vin, kos­ka gos­pel­kon­ka­ri esiin­tyy elo­kuus­sa Lah­des­sa jär­jes­tet­tä­vil­lä San­san Me­di­a­lä­he­tys­päi­vil­lä. Si­mo­jo­ki ker­too, et­tä Me­di­a­lä­he­tys­päi­vät on hä­nel­le hy­vin­kin tut­tu ta­pah­tu­ma.

– Yh­teis­työ­kump­pa­nei­ta mi­nul­la on pal­jon. Mel­kein jo­kai­sil­la kris­til­li­sil­lä ke­sä­päi­vil­lä olen esiin­ty­nyt, hän hy­myi­lee tut­tuun ta­paan­sa.

San­san kans­sa muu­si­kon yh­teis­työ on vii­me ai­koi­na ol­lut eri­tyi­sen tii­vis­tä. Häi­käi­se­vän kir­kas -kier­tue läh­ti liik­keel­le 15.11. Sei­nä­jo­el­ta ja kä­sit­ti kaik­ki­aan kuu­den kon­ser­tin sar­jan.

Eri paik­ka­kun­nil­la kuul­tiin Si­mo­jo­en ra­kas­tet­tu­ja van­hem­pia ylis­tys­lau­lu­ja ja myös uu­dem­paa tuo­tan­toa.

Pek­ka Si­mo­jo­ki tu­lee lop­pu­ke­säl­lä mie­lel­lään kon­ser­toi­maan Lah­teen. Hän ker­too esiin­ty­neen­sä kau­pun­gis­sa kym­me­niä ker­to­ja eri­lai­sil­la ko­koon­pa­noil­la.

Päi­jät-Hä­meen kes­kuk­ses­ta on tul­lut hä­nel­le myös paik­ka­kun­ta, jos­sa ”teh­dään isoi­sä­hom­mia”.

– Tyt­tä­re­ni asuu siel­lä per­hei­neen. Hän on töis­sä Lah­den te­at­te­ris­sa.

Si­mo­jo­ki on kon­ser­toi­nut myös Ris­tin­kir­kos­sa usei­ta ker­to­ja. Vii­me ker­ta oli kui­ten­kin sel­lai­nen, et­tä nyt oli­si kuu­lem­ma tar­vet­ta kor­jaa­val­le ko­ke­muk­sel­le.

– Meil­lä oli kaik­ki val­mii­na, mut­ta jos­ta­kin syys­tä di­gi­tek­niik­ka ei toi­mi­nut. Ai­van lois­ta­vat tek­nik­kom­me te­ki­vät kol­me tun­tia töi­tä ja mi­kään ei aut­ta­nut.

Ka­tast­ro­fin ai­nek­set oli­vat koos­sa. Kon­ser­tin al­kuun oli enää vart­ti ja lait­teis­ta ei läh­de pi­haus­ta­kaan ään­tä.

Äk­kiä ta­ka­huo­nees­ta kai­vet­tiin esil­le ana­lo­gi­lait­tei­ta, joi­den avul­la hom­ma saa­tiin lo­pul­ta toi­mi­maan.

– Mik­saus hoi­det­tiin niin, et­tä mik­saa­ja aset­tui mei­dän muu­si­koi­den taak­se. Toi­nen tek­nik­ko oli ylei­sön jou­kos­sa ja lä­het­ti siel­tä mik­saa­jal­le oh­jei­ta What­sApp -vies­tei­nä. Kon­ser­tin lop­pua koh­ti oli jo ihan sie­det­tä­vät soun­dit.

Suo­mi­gos­pel on pit­kään tu­keu­tu­nut muu­ta­maan vank­kaan ki­vi­jal­kaan. Jaak­ko Löy­tyn li­säk­si Pek­ka Si­mo­jo­ki kuu­luu eh­dot­to­mas­ti pe­rus­ka­lus­toon.

Mo­lem­mat ky­sei­sis­tä muu­si­kois­ta ovat syn­ty­neet 1950-lu­vul­la. Löyt­ty vuon­na 1955 ja Si­mo­jo­ki kol­me vuot­ta myö­hem­min.

– Jos suo­ma­lai­nen gos­pel oli­si vain meis­tä kon­ka­reis­ta kiin­ni, niin sil­loin oli­si syy­tä huo­lis­saan. Me olem­me Jaa­kon kans­sa vie­lä voi­mis­sam­me, mut­ta on­han se sel­vä, et­tä uraa on meil­lä ta­ka­na enem­män kuin edes­sä.

Si­mo­jo­ki sa­noo, et­tä kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten hän tun­si jopa vä­hän huol­ta maam­me gos­pels­ke­nes­tä. Uu­sia te­ki­jöi­tä ei oi­kein tah­to­nut ol­la.

– Sil­loin mie­tin, et­tä ei­kö kirk­ko­am­me oi­kein kiin­nos­ta tu­kea nuo­ria ja lah­jak­kai­ta muu­si­koi­ta. Jos he ei­vät saa keik­ko­ja, niin sit­ten hel­pos­ti jä­te­tään mu­siik­ki ko­ko­naan.

Nyt ti­lan­ne on kui­ten­kin Si­mo­jo­en ilok­si muut­tu­nut. Gos­pel­tai­vaal­la on ilah­dut­ta­van pal­jon osaa­mis­ta ja uu­sia ky­ky­jä put­kah­te­lee siel­tä tääl­tä.

– Nos­tan esil­le esi­mer­kik­si Os­si Mäki-Rei­nin. Hän on mu­ka­na Eve ja Os­si -duos­sa, Mak­se­tuis­sa Viu­luis­sa ja Pro Fi­des­sä. Li­säk­si ha­lu­an mai­ni­ta Hema Har­jun ja Ju­ha­ni Tik­ka­sen.

Gos­pel­kon­ka­ri pi­tää mu­sii­kin mer­ki­tys­tä evan­ke­liu­min le­vit­tä­mi­ses­sä val­ta­va­na.

Hän ko­ros­taa myös sitä, et­tä kris­til­li­sen mu­siik­ki­ken­tän pi­tää jat­ku­vas­ti uu­siu­tua. Ne soit­ti­met ja tyy­lit, jot­ka toi­mi­vat hie­nos­ti muu­ta­ma vuo­si­kym­me­nen sit­ten, ei­vät vält­tä­mät­tä kos­ke­ta ny­kyih­mi­siä.

– Mu­siik­ki on tä­män ajan kie­li. On pi­det­tä­vä huo­li, et­tä pu­hum­me ih­mis­ten kans­sa sa­maa kiel­tä.

Pek­ka Si­mo­jo­ki luot­taa omaan hy­vin tun­nis­tet­ta­vaan tyy­liin­sä, jos­sa on vai­kut­tei­ta mo­nis­ta ele­men­teis­tä af­rik­ka­lai­ses­ta mu­sii­kis­ta läh­tien.

Hän ei ole ha­lun­nut läh­teä te­ke­mään esi­mer­kik­si hen­gel­lis­tä rap-mu­siik­kia.

– Oli­si­han se höl­möä, jos me kon­ka­rit al­kai­sim­me leik­ki­räp­pää­mään. An­taa nii­den teh­dä tuon tyy­lin mu­siik­kia, jot­ka sitä oi­ke­as­ti osaa­vat.

Si­mo­jo­en työ­tah­ti on vuo­des­ta toi­seen tii­vis. Tun­tuu­kin vä­hän has­sul­ta, et­tä ko­vas­sa is­kus­sa ole­van muu­si­kon elä­män­työ­tä kun­ni­oi­te­taan jo täs­sä vai­hees­sa Tam­pe­reen No­kia Aree­nal­la elo­kuus­sa pi­det­tä­väl­lä Glow Fes­ti­vaa­lil­la.

Muu­sik­ko on luon­nol­li­ses­ti toki hy­vin otet­tu osak­seen tul­lees­ta kun­ni­as­ta.

– Tu­lee mie­leen, et­tä mei­tä on mo­nia, joi­den elä­män­työ­tä voi­si kun­ni­oit­taa. Mut­ta jos mi­nus­ta ha­lu­taan aloit­taa, niin kyl­lä­hän se käy.

Si­mo­jo­el­le on va­rat­tu suur­ta­pah­tu­mas­ta puo­len tun­nin jak­so. Oh­jel­mas­sa tu­lee ole­maan sekä uran al­ku­ai­ko­jen tär­kei­tä lau­lu­ja ja uu­dem­paa­kin tuo­tan­toa.

– Luot­to­muu­sik­ko­ni Make Pert­ti­lä on lu­van­nut teh­dä kap­pa­lei­siin so­vi­tuk­set.

Vii­me vuon­na en­sim­mäis­tä ker­taa jär­jes­te­tys­tä Glo­wis­ta Pek­ka Si­mo­jo­ki on in­nois­saan. No­kia Aree­na täyt­tyi vii­mek­si ää­ri­ään myö­ten: pai­kal­la oli 9000 gos­pel­mu­sii­kin ys­tä­vää.

– Kun esi­tim­me Exi­tin kans­sa le­gen­daa­ri­sen Tah­don elää -lau­lun, niin aree­nal­li­nen ih­mi­siä al­koi lau­laa mu­ka­na. Kun kat­so­mos­sa syt­tyi­vät vie­lä sa­dat kän­ny­köi­den va­lot, niin kyl­lä­hän se tun­tui ko­me­al­ta. Näi­tä huip­pu­het­kiä ei unoh­da, Si­mo­jo­ki hy­myi­lee.

Vii­me vuon­na ta­pah­tui jo­ta­kin yl­lät­tä­vää. Pek­ka Si­mo­jo­ki pää­tyi tah­to­mat­taan maam­me kult­tuu­ri­so­tien kes­ki­öön.

Taus­tal­la oli se, et­tä hän esiin­tyi vuo­den 2023 hil­jai­sel­la vii­kol­la hä­meen­lin­na­lai­ses­sa ala­kou­lus­sa erään kris­til­li­sen jär­jes­tön jär­jes­tä­mäs­sä ti­lai­suu­des­sa.

Si­mo­jo­ki oli ym­mär­tä­nyt, et­tä lau­luis­sa voi ol­la kris­til­lis­tä si­säl­töä. Oli­han ky­sees­sä pää­si­äis­kon­sert­ti. Täs­sä oli kui­ten­kin ta­pah­tu­nut tie­to­kat­kos.

Kon­ser­tin jäl­keen erään kou­lu­lai­sen äi­ti teki kan­te­lun yh­den­ver­tai­suus­val­tuu­te­tul­le ja vei asi­an yh­den­ver­tai­suus- ja tasa-ar­vo­lau­ta­kun­taan.

Nai­nen vaa­ti 1500 eu­ron kor­vaus­ta, kos­ka hä­nen us­kon­no­ton lap­sen­sa oli al­tis­tu­nut kou­lus­sa usei­ta ker­to­ja us­kon­non­har­joi­tuk­sel­le. Yk­si niis­tä oli tuo Si­mo­jo­en ke­vään 2023 kon­sert­ti.

Aluk­si Hä­meen­lin­nan kau­pun­ki oli suos­tu­mas­sa kor­vauk­sen mak­sa­mi­seen.

Asi­as­ta nou­si to­del­la suu­ri jul­ki­nen kohu. Mo­nien vai­hei­den jäl­keen asia ete­ni lo­pul­ta Hä­meen­lin­nan kau­pun­gin­hal­li­tuk­seen. Se päät­ti 2.12. 2024, et­tä kau­pun­ki ei mak­sa kor­vauk­sia.

Näin jäl­ki­kä­teen Pek­ka Si­mo­jo­ki ar­ve­lee kii­vai­ta tun­tei­ta val­ta­kun­nal­li­ses­ti­kin he­rät­tä­neen epi­so­din ku­vaa­van ai­ka hy­vin tätä ai­kaam­me.

– Toi­saal­ta se oli koo­mi­nen ta­pah­tu­ma­sar­ja, toi­saal­ta vä­hän su­rul­li­nen­kin.

Si­mo­jo­ki ha­lu­aa ko­ros­taa yh­tä asi­aa. De­mok­raat­ti­ses­sa maas­sa van­hem­mal­la on toki oi­keus va­lit­taa sii­tä, jos hän ko­kee lap­sen­sa jo­ten­kin tul­leen koh­del­luk­si vää­rin.

– Sitä kui­ten­kin ih­met­te­len, et­tä läh­det­tiin vaa­ti­maan ra­haa. Täl­lai­set asi­at­han ovat kes­kus­te­lu­ky­sy­myk­siä kou­lun kans­sa. So­vi­taan yh­des­sä, et­tä en­si ker­ral­la toi­mi­taan toi­sel­la ta­val­la.

Gos­pel­muu­sik­ko nä­kee ta­pah­tu­man­sar­jan kyt­key­ty­vän myös tä­män ajan ylei­seen il­ma­pii­riin.

– Yh­teis­kun­tam­me po­la­ri­soi­tuu yhä enem­män ja jää­dään omiin kup­liin. Ei­kö ky­sei­sel­le lap­sel­le­kin oli­si ol­lut ihan ter­veel­lis­tä men­nä sel­lai­sel­le alu­eel­le, joka ei ole ko­toa tut­tua?

Pek­ka Si­mo­jo­ki myön­tää en­sin hiu­kan pe­läs­ty­neen­sä ko­hua, mut­ta sit­ten asia kään­tyi­kin myön­tei­seen suun­taan.

– Ta­val­li­set ih­mi­set nau­res­ke­li­vat, et­tä ei­hän täl­lai­ses­sa kor­vaus­ten vaa­ti­mi­ses­sa ole yh­tään mi­tään jär­keä. Sain pal­jon kan­nus­ta­via vies­te­jä.

Me­di­an läh­te­mi­nen vin­hal­le lau­kal­le ih­me­tyt­tää Si­mo­jo­kea. Hän ar­ve­lee ly­hy­es­sä ajas­sa saa­neen­sa enem­män jul­ki­suut­ta kuin koko pit­kän uran­sa ai­ka­na.

– Eräs­kin il­ta­päi­vä­leh­ti oi­kein re­vit­te­li sil­lä, et­tä ”nyt meil­lä on ko­hu­lau­lu­jen sa­nat”.  Sii­nä ju­tus­sa oli vie­lä vah­ven­net­tu­na kaik­ki sa­nat, jois­ta voi­si louk­kaan­tua. Nii­tä oli­vat muun mu­as­sa Jee­sus, Ju­ma­la ja Tai­vaan isä.

Si­mo­jo­ki nä­kee, et­tä koko epi­so­dis­sa fo­kus suun­tau­tui täy­sin vää­rään suun­taan. Yh­teis­kun­nan to­del­li­set on­gel­mat pii­le­vät ai­van muu­al­la.

– Jos minä oli­sin ateis­ti, niin oli­sin pal­jon enem­män huo­lis­sa­ni sii­tä, mitä lap­se­ni te­ke­vät ne­tis­sä tun­te­ja joka päi­vä. En­kä sii­tä, et­tä ker­ran vuo­des­sa lap­si al­tis­tuu het­kek­si esi­mer­kik­si Su­vi­vir­ren hai­tal­li­sel­le vai­ku­tuk­sel­le.

Si­mo­jo­ki ei pel­kää tun­nus­taa vä­riä. Hän li­put­taa avoi­mes­ti sel­lai­sen yh­teis­kun­nan puo­les­ta, joka ra­ken­tuu maas­sam­me vuo­si­sa­to­ja vai­kut­ta­neen kris­ti­nus­kon poh­jal­le. Muu­sik­ko ei us­ko lain­kaan sii­hen, et­tä jon­kin­lai­nen kat­so­mus­neut­raa­li yh­teis­kun­ta oli­si edes mah­dol­li­nen.

– Kat­so­mus­neut­raa­liin pyr­ki­mi­nen on se­kin kat­so­mus­ta. Mi­nus­ta se on ter­vet­tä, et­tä yh­teis­kun­nas­sa toi­mi­taan tie­tyl­tä poh­jal­ta.

Si­mo­jo­ki iloit­see sii­tä, et­tä tut­ki­tus­ti nuo­ret mie­het ovat Suo­mes­sa­kin kiin­nos­tu­mas­sa yhä enem­män kris­ti­nus­kos­ta. Hän on kei­koil­laan­kin huo­man­nut sa­man.

Mitä te­ki­jöi­tä voi­si ol­la tä­män il­mi­ön taus­tal­la?

– Eh­kä mie­het ovat pit­käs­tä ai­kaa ru­ven­neet ajat­te­le­maan, Si­mo­jo­ki heit­tää nau­ra­en.

Mui­na syi­nä hän nä­kee myös tä­män ajan epä­var­muu­den. So­das­ta pu­hu­taan pal­jon ja avoi­mes­ti­kin.

– Jos sota tu­lee, niin nuo­ret mie­het ovat en­sim­mäi­se­nä etu­rin­ta­mal­la. Se voi lait­taa poh­ti­maan asi­oi­ta.

Var­si­nai­sen muu­si­kon työn­sä ohel­la Pek­ka Si­mo­jo­ki on ol­lut ak­tii­vi­nen kirk­ko­po­liit­ti­nen vai­kut­ta­ja. Hän toi­mi nel­jä kaut­ta kir­kol­lis­ko­kouk­sen jä­se­ne­nä, kun­nes ei enää vii­me vaa­leis­sa aset­tu­nut eh­dol­le.

Si­mo­jo­ki seu­raa vä­hän huo­lis­san­kin kris­til­li­siin ar­voi­hin poh­jau­tu­van suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan ha­jo­a­mis­ta.

– Kirk­ko rii­te­lee ja on asee­ton. Nyt jos kos­kaan pi­täi­si teh­dä oi­kei­ta asi­oi­ta. Kir­kol­la on vie­lä ih­mi­set ja ti­lat.

Mit­kä sit­ten oli­si­vat nii­tä oi­kei­ta asi­oi­ta?

Pek­ka Si­mo­jo­ki viit­taa kah­teen vuo­sien mit­taan aja­maan­sa asi­aan. Toi­ses­sa niis­tä läh­det­tiin an­ta­maan ju­ma­lan­pal­ve­luk­siin vä­hän uut­ta pot­kua.

– Muis­tan hy­vin, kun per­heem­me pa­la­si ko­ti­maa­han lä­he­tys­työs­tä Na­mi­bi­as­ta. Suo­ma­lai­nen ju­ma­lan­pal­ve­lus oli shok­ki af­rik­ka­lai­sen jäl­keen. Yh­tei­söl­li­syys tun­tui puut­tu­van ko­ko­naan.

Si­mo­jo­ki on­kin ol­lut eri ta­voin uu­dis­ta­mas­sa ju­ma­lan­pal­ve­luk­sia elä­väm­mik­si. Hän ke­hit­ti ai­koi­naan Af­rik­ka­lai­sen gos­pel­mes­sun yh­des­sä An­na-Mari Kas­ki­sen kans­sa.

Useil­la paik­ka­kun­nil­la jär­jes­tet­tä­vät yh­tei­söl­li­set ja mu­siik­ki­pi­toi­set Ma­ja­ta­loil­lat puo­les­taan tuo­vat kirk­koon uu­den­lais­ta vä­keä.

Toi­nen Si­mo­jo­el­le tär­keä asia on evan­ke­li­oin­nin vah­vis­ta­mi­nen. Hän teki asi­as­ta kir­kol­lis­ko­kouk­sel­le aloit­teen vuon­na 2021.

– Mei­dän on teh­tä­vä kaik­kem­me sen eteen, et­tä ih­mi­nen ja Kris­tus koh­tai­si­vat toi­sen­sa. Jos näin ta­pah­tuu, niin ih­mi­nen tar­vit­see sit­ten oman hen­gel­li­sen ko­din. Ei vain ins­ti­tuu­ti­o­ta, jos­sa käyt jos­kus juh­la­py­hi­nä.

Häi­käi­se­vän kir­kas -kon­sert­ti Ris­tin­kir­kos­sa sun­nun­tai­na 24.8. klo 16.

Pek­ka Si­mo­jo­ki nä­kee toi­voa mo­nes­sa suun­nas­sa

Maa­il­ma on vai­ke­as­sa ti­lan­tees­sa, mut­ta Si­mo­jo­ki ei suin­kaan ole me­net­tä­nyt toi­vo­aan. Muu­sik­ko am­men­taa sitä mo­nen­lai­sis­ta läh­teis­tä.

1. Olen saa­nut uu­den kun­ni­a­ni­men. Se on pap­pa. Mi­nul­la on kol­me pien­tä las­ten­las­ta, joi­den elä­mää saan seu­ra­ta. Ei­hän sii­nä ole kuin silk­kaa toi­voa, kun tu­lee uu­si su­ku­pol­vi kirk­kain kat­sein.

2. Näin ke­säl­lä nä­kee sen, et­tä kaik­ki mikä on ol­lut kuol­lee­na, on nous­sut elä­mään. Luon­to vi­her­tää. Ju­ma­lan luo­mis­voi­ma nä­kyy kai­kes­sa. Se lait­taa ih­mi­set hy­myi­le­mään ja an­taa toi­voa.

3. Pu­hu­taan sii­tä, et­tä nuo­ret mie­het ja nai­set ovat in­nos­tu­neet Jee­suk­ses­ta. Kier­rän maa­ta pal­jon ja olen pääs­syt soit­ta­maan yh­des­sä nuor­ten kans­sa. Sii­nä jos mis­sä on toi­voa, et­tä Ju­ma­la he­rät­te­lee uut­ta su­ku­pol­vea ot­ta­maan vas­taan teh­tä­vän vie­dä evan­ke­liu­mi täl­le ajal­le ja kan­sal­le.

4. Mi­nul­ta usein ky­sy­tään, mikä saa si­nut jak­sa­maan. Nuo­rem­pa­na riit­ti pel­käs­tään se, et­tä pää­si kei­kal­le soit­ta­maan. Ny­ky­ään tuo ei enää rii­tä, mut­ta kun saa näh­dä, kuin­ka yhä tä­nään­kin Ju­ma­la voi muut­taa ih­mis­ten elä­män vaik­ka yh­den lau­lun kaut­ta, sii­tä lau­lun­te­ki­jä­kin saa voi­maa ja toi­voa. Se on ai­na ih­me.