Esa Ar­ve­ka­ri

Piis­pa Sep­po Häk­ki­nen on juu­ri päät­tä­nyt kier­rok­sen Päi­jät-Hä­meen seu­ra­kun­nis­sa.

– Koin rie­mas­tut­ta­via yl­lä­tyk­siä ja ahaa-elä­myk­siä. Näin pal­jon uut­te­raa työ­tä. Pääl­lim­mäi­sek­si jäi hyvä mie­li ja toi­von nä­kö­a­la, hän kiit­te­lee.

Kier­ros liit­tyy uu­teen hiip­pa­kun­ta­ja­koon, jos­sa Päi­jät-Häme ko­ko­nai­suu­des­saan lii­tet­tiin Tam­pe­reen hiip­pa­kun­nas­ta Mik­ke­liin. Si­ten Häk­ki­ses­tä tuli myös päi­jät­hä­mä­läis­ten oma piis­pa.

– Mik­ke­lin nä­kö­kul­mas­ta Päi­jät-Häme on vah­vis­tus ja voi­ma­va­ra. Syn­tyi mo­ni­nai­nen seu­ra­kun­ta­per­he. Toi­von, et­tä päi­jät­hä­mä­läi­set voi­vat näh­dä asi­an sa­moin, hän sa­noo.

Mo­net ih­mi­set ja yh­tey­det ovat tut­tu­ja 1980–90-lu­vuil­ta, jol­loin Häk­ki­nen työs­ken­te­li kap­pa­lai­se­na Hei­no­lan maa­seu­ra­kun­nas­sa.

– On ilo huo­ma­ta, et­tä suu­ri osa tu­tuis­ta on edel­leen mu­ka­na ku­vi­ois­sa.

"Dy­naa­mis­ta, vi­re­ää ja ak­tii­vis­ta toi­min­taa"

Häk­ki­sel­lä on ta­ka­naan pit­kä seu­ra­kun­tau­ra eri­to­ten kas­va­tu­sai­hei­den pa­ris­sa. Lah­den seu­ra­kun­ta­yh­ty­män laa­du­kas lap­si- ja nuo­ri­so­työ jäi­kin Häk­ki­sel­le mie­leen.

– Dy­naa­mis­ta, vi­re­ää ja ak­tii­vis­ta toi­min­taa.

Myös di­a­ko­ni­aan ja ih­mis­ten koh­taa­mi­seen on löy­det­ty uu­sia toi­min­ta­ta­po­ja, jot­ka kel­paa­vat mal­lik­si koko maal­le.

– Pari mai­ni­o­ta koh­taa­mi­se­si­merk­kiä: Ma­ri­an Kam­ma­ri to­rin lai­dal­la, kau­pun­gin yti­mes­sä. Mie­hiä hou­kut­te­le­va puu­työ­pa­ja Lau­neen seu­ra­kun­nas­sa.

Esiin nou­si myös huo­le­nai­hei­ta.

– Pääl­lim­mäi­se­nä on kes­kus­te­luil­ma­pii­rin hei­ken­ty­mi­nen. Taus­tal­la on koko yh­teis­kun­nan ja­kau­tu­mi­nen ää­nek­käi­siin etu­ryh­miin.

Kär­jis­ty­vä vas­tak­kai­na­set­te­lu hei­jas­tuu myös kirk­koon ja sen pää­tök­sen­te­koon.

Kun jul­ki­suu­des­sa ää­nek­käim­piä ovat vä­hem­mis­töt ja ää­ri­ryh­mät, odot­taa Häk­ki­nen mie­len­kiin­nol­la, kuin­ka tol­kun väki, maan hil­jai­set lo­pul­ta ase­moi­vat it­sen­sä ti­lan­tees­sa.

– Hil­jai­set muo­dos­ta­vat yh­teis­kun­nan enem­mis­tön. Meil­lä on syvä poh­ja­vir­ta, joka pi­tää asi­oi­ta pai­kal­laan. Sik­si en pel­kää kir­kon sa­no­man, pe­rin­tei­den ja kult­tuu­rin puo­les­ta, vaik­ka näi­tä vas­taan ko­vas­ti­kin hyö­kä­tään­kin.

Tämä ei tar­koi­ta, et­tä hil­jaa ole­mi­nen oli­si pa­ras toi­min­ta­ta­pa.

– Päin­vas­toin. Tar­vit­sem­me vas­ta­pai­nok­si kun­ni­oit­ta­vaa vuo­ro­pu­he­lua, joka si­säl­tää toi­sen kuun­te­le­mi­sen, it­seen­sä me­ne­mi­sen ja kan­to­jen so­vit­te­lun.

Me­dia, puo­lu­eet kuin hei­dän kan­nat­ta­jan­sa­kin ovat juut­tu­neet omiin po­te­roi­hin­sa. Pu­het­ta on pal­jon, mut­ta to­del­lis­ta kes­kus­te­lua vä­hän. Jo­kai­nen huu­taa omaan­sa, mut­ta ku­kaan ei kuun­te­le.

Eri­to­ten tämä lei­maa so­si­aa­lis­ta me­di­aa, joka toi­mii kiih­dyt­ti­me­nä kai­kis­sa ris­ti­rii­dois­sa.

– Suu­ri osa är­syt­tä­mi­seen täh­tää­väs­tä kom­men­toin­nis­ta ta­pah­tuu ni­mi­merk­kien suo­jas­sa. Siel­lä ne pilk­ka­kir­veet len­te­le­vät. Ajoit­tain kir­kon si­säl­lä­kin Raa­ma­tun sa­non­ta ”kat­so­kaa, kuin­ka he ra­kas­ta­vat toi­si­aan” on muun­tu­mas­sa muo­toon ”kat­so­kaa, kuin­ka he raas­ta­vat toi­si­aan”.

"Koh­taa­mis­ti­lan­tei­ta pi­tää jär­jes­tää en­tis­tä pon­te­vam­min"

Lä­hes jo­kai­nen suun­sa avan­nut kul­kee jon­kin­lai­nen lei­ma tai pilk­ka­kir­ves se­läs­sään.

Häk­ki­nen nä­kee täs­sä uu­den koh­ta­lo­nyh­tey­den.

– Kaik­ki me kai­paam­me eri­lai­suu­den koh­taa­mis­ta kas­vok­kain, il­man naa­ma­rei­ta. Kirk­ko on paik­ka, jos­sa koh­taa­mis­ti­lan­tei­ta pi­tää jär­jes­tää en­tis­tä pon­te­vam­min.

Piis­pal­la on eh­do­tus tol­kun ih­mi­sil­le.

– Pu­hu­kaa ja näyt­tä­kää vä­riä. Kuun­nel­kaa mitä toi­sel­la on sa­not­ta­vaa. Koh­dat­kaa.

Kos­kee­ko vä­rin näyt­tä­mi­nen myös po­liit­tis­ta toi­min­taa?

– Si­tä­kin. Vii­me­ai­kai­set ta­pah­tu­mat ovat osoit­ta­neet, et­tä kris­til­li­sel­le elä­män­ta­val­le tär­ke­ät ar­vot vaa­ti­vat puo­lus­tus­ta myös po­li­tii­kan kei­noin. On pi­det­tä­vä esil­lä yk­si­lön ja yh­tei­sön oi­keut­ta us­koon.

Vaik­ka toi­nen oli­si täy­sin eri miel­tä, ei se saa es­tää vuo­ro­pu­he­lua.

– Eris­tä­mi­ses­tä ei seu­raa mi­tään hy­vää. Toi­sen kuun­te­le­mi­nen ei mer­kit­se, et­tä ja­kaa kaik­ki tä­män mie­li­pi­teet.

Il­man kuun­te­le­mis­ta ei syn­ny kes­kus­te­lua. Il­man kes­kus­te­lua ei syn­ny muu­tos­ta asen­teis­sa.

On luon­te­vam­paa toi­mia ih­mis­ten roh­kai­si­ja­na ar­ki­sis­sa yh­teyk­sis­sä. Häk­ki­nen tun­ne­taan so­vit­te­le­va­na ja tah­dik­kaa­na kes­kus­te­li­ja­na, joka roh­ke­nee myös ot­taa kan­taa.

– Kut­su­muk­sel­ta­ni olen yhä seu­ra­kun­ta­pap­pi. Sii­tä ase­mas­ta on luon­te­vin­ta toi­mia ih­mis­ten roh­kai­si­ja­na.

Piis­pa on vii­me ai­koi­na te­rä­vöi­ty­nyt sii­nä, kuin­ka hän roh­kai­see mui­ta. Hän on käyt­tä­nyt vah­vaa ään­tä po­diu­mil­la, val­ta­kun­nan­me­di­oi­ta myö­ten.

– On tuo­ta­va omaa us­kon­kä­si­tys ja ar­vo­maa­il­ma roh­ke­as­ti esil­le, kos­ka muut­kin niin te­ke­vät.

"Kirk­ko on ih­mis­ten ja aja­tus­ten koh­taus­paik­ka"

Häk­ki­nen rä­väh­ti suo­raan val­ta­kun­nan ot­si­koi­hin vii­me ke­sä­nä puo­lus­ta­es­saan pe­rus­suo­ma­lais­ten pu­heen­joh­ta­jan Jus­si Hal­la-ahon pu­hu­ja­vie­rai­lua Kirk­ko­päi­vil­lä. Nou­se­mi­nen Hel­sin­gin piis­pa Tee­mu Laa­ja­sa­lon tu­ek­si sai ai­kaan ison ko­hun niin kir­kos­sa kuin sen ul­ko­puo­lel­la.

Kir­kon ak­ti­vis­ti­ryh­mät sor­tui­vat sa­maan eris­tä­mis­po­li­tiik­kaan, jota kirk­ko yleen­sä vas­tus­taa yh­teis­kun­nas­sa.

– Ju­pak­ka tai­si nos­taa pin­taan myös kir­kon si­säl­lä ky­te­neet eris­tä­mis­lin­jat. Saim­me vas­taam­me ad­res­se­ja, mie­le­nil­mauk­sia ja boi­kot­te­ja, jois­ta osa tuli kir­kon omil­ta luot­ta­mus­hen­ki­löil­tä ja työn­te­ki­jöil­tä.

Kir­jel­mis­sä ve­dot­tiin muun mu­as­sa sii­hen, et­tä kir­kon ei tu­li­si ryh­tyä ra­sis­ti­sen ja ih­mi­sar­von vas­tai­sen ajat­te­lun esit­te­ly­foo­ru­mik­si.

Täs­sä tul­laan ydin­ky­sy­myk­seen. Mitä var­ten Kirk­ko­päi­vät ovat? Mikä on kir­kon teh­tä­vä yh­teis­kun­nan kuo­hun­ta­vai­heis­sa?

– Jos aja­tel­laan, et­tä kirk­ko on ih­mis­ten ja aja­tus­ten koh­taus­paik­ka, paik­ka jos­sa eri­lai­suut­ta voi­daan sie­tää, ei­kö tämä juu­ri ol­lut ti­lan­ne, jos­sa sitä piti puo­lus­taa, Häk­ki­nen ky­syy.

Hän pi­tää ikä­vä­nä, mi­kä­li val­ta­pe­lit, maa­lit­ta­mi­nen ja po­la­ri­soi­tu­nut mie­li­pi­de­so­ta pe­siyy kirk­koon­kin.

Mikä on ta­pah­tu­man op­pi?

– Ai­na­kin se, et­tä en­nak­ko­kes­kus­te­lu pel­koi­neen ja en­nak­ko­luu­loi­neen oli ra­jum­pi kuin jäl­ki­kes­kus­te­lu. Jot­kut tai­si­vat jopa pet­tyä, kun odo­tet­tua rii­taa ja vas­tak­kai­na­set­te­lua ei syn­ty­nyt­kään.

To­del­lis­ta po­la­ri­saa­ti­o­ta ei ol­lut niin pal­jon, kuin mie­li­pi­de-erot an­toi­vat ai­heen luul­la.

– Tämä on mer­kit­tä­vä ha­vain­to ja to­dis­taa Kirk­ko­päi­vien lin­jan oi­ke­ak­si.

Kirk­ko­päi­vien so­vin­to­teh­tä­vän laa­jaa hy­väk­syn­tää tuki myös ylei­sö­re­ak­tio.

– En muis­ta, et­tä moni Kirk­ko­päi­vien ta­pah­tu­ma oli­si vuo­si­kau­siin ke­rän­nyt yh­tä suu­ren en­nak­ko­kiin­nos­tuk­sen ja leh­te­riy­lei­sön. Sali oli ää­ri­ään myö­ten täyn­nä. Li­säk­si laa­ja jul­ki­nen kes­kus­te­lu me­di­as­sa.

"Us­kon­toa ei tule eris­tää"

Kirk­ko on teh­nyt pal­jon työ­tä ol­lak­seen kris­til­li­sen ja mui­den kult­tuu­rien koh­taa­mis­paik­ka.

– Enem­mis­tö­kir­kon vas­tuu­seen kuu­luu myös vas­tuu vuo­ro­pu­he­lus­ta eri­lais­ten us­kon­to­jen ja va­kau­mus­ten vä­lil­lä. Koh­taa­mis­sil­taa us­kon­to­jen kes­ken on ra­ken­net­tu muun mu­as­sa Us­kot-foo­ru­min kaut­ta.

Nyt jot­kut ta­hot ha­lu­a­vat ka­sa­ta täl­le sil­lan­ra­ken­nuk­sel­le es­tei­tä.

– Vuo­ro­pu­he­lua on en­ti­ses­tään edis­tet­tä­vä, mut­ta se ei mer­kit­se oman us­kon­non, kult­tuu­rin ja pe­rin­teen ka­dot­ta­mis­ta, Häk­ki­nen mää­rit­te­lee.

Jopa kir­kon ti­lo­jen käyt­tö kou­lun juh­liin ja ta­pah­tu­miin on ko­et­tu us­kon­non ju­lis­ta­mi­sek­si.

– Kir­kot ovat ai­na ol­leet pait­si ju­ma­lan­pal­ve­lus­ti­lo­ja myös ko­koon­tu­mis­paik­ko­ja. Ne ovat osa suo­ma­lais­ten yh­teis­tä kult­tuu­ri­o­mai­suut­ta ja kan­sal­lis­mai­se­maa. Toi­von, et­tä näin on jat­kos­sa­kin.

En­nak­ko­luu­lot vä­he­ne­vät, kun us­kon­to­jen ja kat­so­mus­ten koh­taa­mis­ta ei väis­te­tä.

– Sik­si us­kon­toa ei tule eris­tää ei­kä siir­tää pois sil­mis­tä ja mie­les­tä.

Sitä vas­toin us­kon­not­to­muu­den ai­heut­ta­mas­ta pai­nos­tuk­ses­ta ei näy­te­tä kan­net­ta­van huol­ta.

– Ta­voi­tel­tu neut­raa­li val­ti­o­te­o­lo­gia näyt­tää pi­tä­vän ihan­tee­na jon­kin­lais­ta us­kon­not­to­muut­ta, Häk­ki­nen sa­noo.

Hän muis­tut­taa, et­tei us­kon­not­to­muus ole to­teu­tu­nut mis­sään päin maa­il­maa.

– Oli­si re­hel­li­sem­pää tun­nus­taa, et­tä on vain eri­lai­sia us­kon­to- ja ar­vo­poh­jia, myös niil­lä, jot­ka sa­no­vat pyr­ki­vän­sä neut­ra­li­teet­tiin. Ar­vot ovat niin kiin­ni kult­tuu­ris­sa, et­tei nii­tä voi sii­tä ir­rot­taa.

Kirk­ko on kaut­ta ai­ko­jen ju­lis­ta­nut ole­van­sa heik­ko­jen ja unoh­det­tu­jen puo­lel­la. Ket­kä tar­vit­se­vat eni­ten puo­lus­tus­ta on kui­ten­kin juu­ri nyt kaik­kein kiis­tel­lyin asia.

– Kir­kon nä­kö­a­la ih­mis­ten ar­jen haas­tei­siin tu­lee di­a­ko­ni­a­työn kaut­ta. Työ­muo­to on ajan her­mol­la, tun­nis­ta­en tuen koh­teet. On ero­tet­ta­va, mil­lä ryh­mil­lä tai vä­es­tö­no­sal­la on juu­ri nyt yh­teis­kun­nan tur­va­verk­ko suo­ja­na ja mil­lä ei. Kir­kon di­a­ko­nia et­siy­tyy ai­na uu­del­leen hä­dän ää­ri­pää­hän, ää­net­tö­män hä­dän luo.

"Alu­eel­li­nen eri­ar­voi­suus he­rät­tää huol­ta"

Eri­ar­voi­suus­ti­lan­ne on muut­tu­mas­sa jäl­leen. Ta­lou­del­li­sen ja so­si­aa­li­sen eri­ar­voi­suu­den rin­nal­la on ke­hit­ty­mäs­sä ai­van uu­den­lais­ta eri­ar­voi­suut­ta, jos­ta kär­sii laa­je­ne­va jouk­ko suo­ma­lai­sia.

– Pa­he­ne­va alu­eel­li­nen eri­ar­voi­suus he­rät­tää mi­nus­sa suur­ta huol­ta yh­teis­kun­nan kah­ti­a­ja­os­ta. Pik­ku­paik­ka­kun­nil­la ja maa­seu­dul­la liik­ku­es­sa­ni ais­tin, et­tä on pal­jon ky­te­vää tyy­ty­mät­tö­myyt­tä har­joi­tet­tuun alu­e­po­li­tiik­kaan.

Val­las­sa ole­vat puo­lu­eet pu­hu­vat ai­na maan yh­tä­läi­ses­tä ke­hit­tä­mi­ses­tä. Se on kir­jat­tu vuo­si­kym­me­nes­tä toi­seen hal­li­tu­soh­jel­miin.

– To­del­li­suus pu­huu täy­sin tois­ta. Näyt­tää, et­tä hal­li­tuk­ses­sa vuo­roin ol­leet pää­puo­lu­eet käy­tän­nös­sä siu­naa­vat vä­es­tön ja elin­kei­no­jen kes­kit­ty­mi­sen suu­riin kau­pun­ki­kes­kuk­siin.

Ovat­ko puo­lu­eet muut­tu­mas­sa asen­teil­taan kau­pun­ki­lais­ten puo­lu­eik­si, kos­ka huo­mat­ta­va osa ää­nes­tä­jis­tä al­kaa ol­la siel­lä?

– Ke­hit­ty­vien alu­ei­den ul­ko­puo­lel­la ole­vat ih­mi­set ol­laan jät­tä­mäs­sä omil­leen. Ai­van kuin po­lii­ti­kot oli­si­vat luo­vut­ta­neet ja odot­tai­si­vat, et­tä maa­seu­tu tyh­je­nee it­ses­tään, Häk­ki­nen ar­vi­oi.

Vas­tak­kai­na­set­te­lus­ta ei hyö­dy ku­kaan. Var­sin­kin maan­vil­je­lyn, met­sän­hoi­don ja muun al­ku­tuo­tan­non pa­ris­sa työs­ken­te­le­vät saa­vat syyt­tä ja suot­ta ar­vos­te­lua ja eri­ar­vois­ta­vaa koh­te­lua osak­seen.

– Eh­kä ky­sy­mys on vie­raan­tu­mi­ses­ta, eh­kä tie­tä­mät­tö­myy­des­tä. Mah­dol­li­ses­ti myös piit­taa­mat­to­muu­des­ta, jota tun­ne­taan toi­sen­lais­ta elä­män­ta­paa koh­taan. Oi­kein se ei voi ol­la, kos­ka olem­me kaik­ki täy­sin riip­pu­vai­sia maa­seu­dun työs­tä ja tuo­tan­nos­ta.

Jos­ta­kin syys­tä alu­eel­lis­ta eriy­ty­mis­tä ja sen dra­maat­ti­sia seu­rauk­sia ei lu­e­ta eri­ar­vois­ta­vak­si ke­hi­tyk­sek­si.

– Jos tämä ei ole räi­ke­ää eri­ar­voi­suut­ta, niin mikä? Kir­kon alu­eel­li­ses­sa toi­min­nas­sa vas­tak­kai­na­set­te­lua ei ole. Olem­me vii­mei­se­nä siel­lä, mis­sä ih­mi­siä on jäl­jel­lä. Kes­kus­seu­tu­jen ul­ko­puo­lel­la asu­vil­la ja yrit­tä­vil­lä on vah­va kir­kon tuki, Häk­ki­nen lu­paa.

Ai­van kuin po­lii­ti­kot oli­si­vat luo­vut­ta­neet ja odot­tai­si­vat, et­tä maa­seu­tu tyh­je­nee it­ses­tään.