Sakari Löytty tunnetaan lähetystyöntekijän uran lisäksi laulaja-lauluntekijänä, rumpalina ja etnomusikologina. Oikealla Päivi Löytty. Kuva: Markus Luukkonen
Markus Luukkonen
Sakari ja Päivi Löytyn pitkä rupeama Namibiassa päättyi
Launeen seurakunta sai 23. syyskuuta mielenkiintoisia vieraita lähetyskentiltä, kun Namibiassa pitkän päivätyön tehneet nimikkolähetit Sakari ja Päivi Löytty vierailivat kertomassa työstään ja kuulumisistaan.
Löytyt palasivat viimeiseltä työkaudeltaan kesäkuussa. Löytyt matkustivat yhdessä Namibiaan ensimmäisen kerran jo vuonna 1991 – vain vuosi sen jälkeen, kun maa oli itsenäistynyt.
Namibia on Sakari Löytyn toinen kotimaa, jossa hän toisen polven lähetystyöntekijänä syntyi ja vietti lapsuutensa.
– Edeltävä työkautemme päättyi vuonna 2010. Sen jälkeen asuimme 6–7 vuotta Suomessa. Tämän viimeisen rupeaman aikana olimme ensin Namibian luterilaisen kirkon ja viimeiset neljä vuotta LUCSAn palveluksessa, Sakari Löytty kertaa.
The Lutheran Communion in Southern Africa (LUCSA) on Luterilaiseen maailmanliittoon kuuluva palvelujärjestö. Sillä on 15 jäsenkirkkoa kymmenessä eri maassa, ja alueilla on yhteensä noin kaksi miljoonaa luterilaista ihmistä. Järjestön päämaja on Etelä-Afrikan Johannesburgissa.
Sakari Löytyn viimeisimmän vaiheen tehtävänä oli jumalanpalveluselämän kehittäminen. Jumalanpalvelus on Namibiassa seurakuntaelämän keskus ja viikon tärkein tapahtuma. Namibialaista kirkkoa luonnehditaan laulavaksi kirkoksi, ja jumalanpalvelukset ovat runsaan kuorolaulun ja yhteisen ylistyksen myötä kehollisia kokemuksia.
Lähetystyön varhaisissa vaiheissa afrikkalaisten oma musiikki jäi pahasti paitsioon. Sitä pidettiin jopa pakanallisena asiana, joka pyrittiin kitkemään pois. Asenteet ovat sittemmin muuttuneet.
– Afrikkalaiset ovat ottaneet luterilaiset virret omikseen. Samalla on syntynyt uudenlaista tarvetta. Kun afrikkalaisilla on niin rikas musiikkikulttuuri, on kysytty, että eikö sitä voisi käyttää enemmän jumalanpalveluselämässä.
– Olen etsinyt yhdessä kirkkojen kanssa keinoja kehittää jumalanpalveluksia ja niiden musiikkia, jotta paikallisia vaikutteita ja voimavaroja hyödynnettäisiin entistä enemmän, Löytty kuvailee.
Sakari Löytty kokee, että muutos on ollut hitaampaa, kuin hän olisi itse toivonut.
– Toisaalta pitää katsoa asiaa pidemmällä aikavälillä. Esimerkiksi Zimbabwen luterilaisessa kirkossa on nyt uudistusohjelma, jossa todetaan, että jumalanpalveluselämään tarvitaan myös afrikkalaisia rytmejä.
Sakari Löytty on tuonut afrikkalaisen musiikin vaikutteita Suomeen. 23. syyskuuta hän kitaroi ja lauloi Liipolan seurakuntakeskuksessa. Kuva: Markus Luukkonen
Markus Luukkonen
Päivi Löytty työskenteli edeltävät vuodet LUCSAn diakoniatyön yksikössä sukupuolten välistä oikeudenmukaisuutta edistävässä hankkeessa. LUCSAn jäsenkirkot pyrkivät vaikuttamaan perinteisiin patriarkaalisiin asenteisiin esimerkiksi julkilausumilla, 40–40–20-periaatteella ja Thursdays in Black -nimisellä kampanjalla.
– 40–40–20-periaatteen mukaisesti kaikkien johtoryhmien kokoonpanoissa tulisi olla 40 prosenttia naisia, 40 prosenttia miehiä ja 20 prosenttia nuoria, Päivi Löytty kertoo.
Namibian kirkolliskokous valitsi elokuussa kaksi uutta piispaa, joista Hilja Nghaangulwa on historian ensimmäinen naispiispa Namibiassa.
– Valinta kertoo, että jotain on tapahtumassa. Hän on kautta aikain toinen luterilainen naispiispa koko Afrikan mantereella.
Hilja periytyy suomalaisena nimenä todennäköisesti jolta kulta lähetystyöntekijältä. Namibiassa on erityisen paljon Martteja, mikä johtuu Martti Ahtisaaren merkittävästä roolista Namibian itsenäistymisessä vuonna 1990.
Namibiaan valittiin elokuussa kaksi uutta piispaa, joista Hilja Nghaangulwa on historian ensimmäinen naispiispa Namibiassa. "Valinta kertoo, että jotain on tapahtumassa. Hän on kautta aikain toinen luterilainen naispiispa koko Afrikan mantereella", Päivi Löytty kertoo. Kuva: Markus Luukkonen
Markus Luukkonen
Tasa-arvotyötä tarvitaan, sillä eteläisessä Afrikassa on paljon lähisuhdeväkivaltaa.
– Väkivalta on häpeän aihe, josta ei yleensä puhuta ääneen. Mutta kun tapahtuu esimerkiksi murha, aihe näkyy lehdissä, radiossa ja televisiossa. Taistelemaan lähtevät ne, joilla on siihen mahdollisuuksia, kuten kirkkojen ja joidenkin järjestöjen johtajat. Se on vaikea asia. Jos äiti kuolee ja isä joutuu vankilaan, jäljelle jää lapsia, joten yhteiskunta joutuu joka tapauksessa reagoimaan.
Toinen eteläistä Afrikkaa riivaava ongelma on hiv-epidemia, joka kiihtyi pandemian jälkeen.
– Terveydenhuolto on Namibiassa parantunut, ja sairastuneita hoidetaan. Tänä päivänä katukuvassa ei enää näe päältä, että joku ihminen on hiv-positiivinen.
Koko totuus ei kuitenkaan näy kaduilla.
– Kaikilla sairastuneilla ei ole riittävästi motivaatiota huolehtia itsestään. Kyse on loppuelämän lääkityksestä, ja lisäksi hoidonaikaisen tuen on oltava kunnossa. Jos on köyhyyttä niin kuin Afrikassa on, ei välttämättä riitä kykyä hoidon mukaiseen elämään.
Päivi Löytyn mukaan aids-tartunnoissa näkyy ilmiö, jossa yhtä aikaa nuoret tytöt ja vanhemmat miehet sairastuvat.
– Tytöt tarvitsevat rahaa ja ovat heikossa asemassa. Vanhemmilla miehillä on puolestaan mahdollisuus käyttää rahaa. Siitä voimme laskea yhtälön.
Sakari ja Päivi Löytty asuvat Tampereella. Sakari Löytty tunnetaan mittavan lähetystyöntekijän uran lisäksi muun muassa laulaja-lauluntekijänä, rumpalina ja etnomusikologina. Mitä seuraavaksi, kun vuodet Namibiassa ovat nyt taakse jäänyttä elämää?
– Kyllä me ollaan nyt sinne eläkkeelle menossa, Ilmarisen hommia tekemään, Sakari Löytty virnistää lämpimästi.