Seppo Vesala: "Moni nuori kaipaa kodin ulkopuolista aikuista"
Nuorisopappi Seppo Vesala ohjasi 1980-luvulla Liipolan nuoria kaidalle tielle jämäkän persoonallisella otteellaan.
Lahden seurakuntien pitkäaikainen kasvatus- ja perheasioiden johtaja Seppo Vesala, 66, jää eläkkeelle joulukuussa. Hänen tunnelmansa ovat kaksijakoiset.
– Mitä lähemmäs eläkeaika on tullut, sitä vähemmän olen pitänyt sitä minkäänlaisena tavoitteena. Ihan hyvin voisin jatkaa virassa sen puoleen, että pää pelaa ja ideoita on, mutta haluan antaa jo tilaa nuoremmille, Vesala sanoo.
Hän suunnittelee jatkavansa seurakunnan vapaaehtoistyössä.
– En tiedä tarkalleen millä tavalla, mutta haluaisin jatkaa vapaaehtoisena samalla innolla kuin tähänkin asti. Neuvoja ja apua minulta saa ilman muuta jatkossakin.
Seppo Vesala on tehnyt koko työuransa kirkon palveluksessa. Se ei perhetaustaan peilaten ole ihme.
– Äidin suku oli rukoilevaisia. Äiti oli seurakunnan lastenohjaaja ja äidin isä maallikkopappi. Veljeni on pappi ja neljä serkkuani ovat olleet kirkkoherroja. Kirkollinen urani alkoi 1957 Lahden vanhassa puukirkossa, kun sain kasteen. Viisi vuotta myöhemmin olin mukana Joutjärven kirkon peruskiven muuraustilaisuudessa, Vesala laskettelee.
Poikasena Vesala kävi Möysässä äitinsä pitämässä pyhäkoulussa sekä Lahden Seurakuntapojissa.
Maallisia paheita vilkas poika opiskeli Ruolan vastavalmistuneessa lähiössä. Perhe asui osoitteessa Viipurin Valtatie 7.
– Kaikki oli uutta ja modernia. Kerrostalot ja ostoskeskus palveluineen. Keskustaan ei tarvinnut lähteä ollenkaan, kun Ruolassa oli kaikki.
Ruolassa asuivat Kaurismäet, Nordmanit ja Tervahaudat. Aki ja Mika Kaurismäestä tuli palkittuja elokuvaohjaajia. Seppo Nordman pelasi yli 200 ottelua jalkapalloa Reippaassa ja Kuusysissä. Markku Tervahauta aloitti ambulanssin apumiehenä ja eteni Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtajaksi. Kavereista Ruolassa ei ollut pulaa.
– Lapsia oli ihan hirveästi.
Vesalan tulevaisuuden kannalta ratkaiseva veto oli Möysän Unionin baarin vaihtaminen Launeen seurakuntanuoriin. Launeella Vesala tutustui rovasti Aatto Ruohoseen, joka ohjasi nuorukaisen lukion jälkeen teologian opintoihin ja lupasi vielä valmistumisen jälkeen työpaikankin.
– Unionin baarissa harjoittelimme tupakointia. Ruolassa olisi ollut kovempiakin aineita tarjolla, kuten tinneriä ja viinaa. Joillekin kavereille kävi huonosti. Minua suojasi se, että olin seurakuntanuorissa ja kaikki kesät maalla.
Vesala sanoo, ettei oikein päässyt riehakkaaseen opiskelijaelämäänkään kiinni, kun kaikki viikonloput menivät Launeen seurakuntanuorten kokoontumissa.
Launeen nuorisopappina Vesala aloitti välittömästi pappisvihkimyksensä jälkeen kesällä 1981. Päätyömaaksi valikoitui nuorten ohjaaminen kaidalle polulle Liipolan lähiössä. Liipolaan oli muutettu töiden perässä Kainuusta ja Savosta, eikä ihmistaimien juurtuminen kallioiselle mäelle käynyt ongelmitta.
– Paljon oli yksinhuoltajien lapsia, monelta puuttui isähahmo. Oli monenlaista kipuilua, muun muassa liima- ja tinneriongelmaa.
Nuorisopappi kävi toimeen ja sai tuloksia aikaan. Suomen menestyneimpiin urheilumanagereihin lukeutuva Harri Halme, joka varttui Liipolassa, kiittelee kirjassaan Manageri – Miten tehtiin rahaa, julkisuutta ja menestystarinoita ”Volvolla kaahailleen” ja tupakkaa polttaneen nuorisopapin jämäkkää asennoitumista laumaansa kohtaan.
Halme lopetti lukion kesken toisella luokalla, ja tämähän ei Vesalalle käynyt.
”Pari viikkoa koulun lopettamisen jälkeen ovikello soi varhain aamulla Pihtikadulla. Pastori Seppo Vesala seisoi ovemme takana ja komensi panemaan vaatteet päälle. Seppo vei minut töihin huoltoasemalle kevääksi ja kesäksi. Syksyllä olin takaisin lukiossa häntä koipien välissä ja lakki kourassa kyselemässä takaisinpääsyä. Kävin lukion loppuun.”
– Nuori pitää kohdata ja ansaita luottamus. Sen pohjalta voi alkaa toimia. Nuoren kanssa pitää viettää aikaa, jos tuloksia halutaan. Moni nuori kaipaa kodin ulkopuolista aikuista hakiessaan rajojaan ja elämälleen suuntaa, Vesala sanoo.
Hän muistelee Liipolan seurakuntakeskuksen olleen tukikohta parhaimmillaan reilulle sadalle nuorelle.
– Toimintaa oli viitenä iltana viikossa. Nuorisotyönohjaaja Anni Siivosen kanssa hommaa pyöritettiin. Leirivuorokausia minulle tuli 50–70 vuodessa.
Viisi vuotta intensiivistä nuorisotyötä Liipolassa riitti. Sen jälkeen Vesala toimi Salpausselän seurakunnan lapsi- ja perhetyön kappalaisen virassa, kunnes aloitti yhtymän lapsityönjohtajana keväällä 1991.
– Sain Hämeenkatu 1:n pappilasta oman toimiston. Olin seurakunnan suurimman yksikön johtaja, 85:n lastenohjaajan esimies. Sitä tein kymmenen vuotta, kunnes sain kutsun kasvatustyön johtajaksi. Myöhemmin, kun perheneuvonta liitettiin samaan, virka vaihtui kasvatuksen ja perheasioiden johtajaksi.
Johtajat tekevät kovia ratkaisuja. Aloittaessaan kasvatustyön johtajana Vesala joutui sinetöimään päätöksen Lahden seurakuntien kesäkodin Mäntylinnan myynnistä, jossa oli toiminut opiskeluaikanaan toiminnanohjaajana.
– Asuin Mäntylinnassa 1970-ja 1980-lukujen vaihteessa kaksi kesää. Paikka oli minulle tärkeä ja lukuisille lahtelaisille seurakuntanuorille. Muun muassa Jorma Kääriäinen kuului siihen porukkaan. Muistan, kun hän lauloi iltaisin nuotiolla Elvistä.
Mäntylinnan säilyttämisen puolesta kerättiin nimilistaa, mutta turhaan.
– Upilan leirikeskus oli valmistunut, ja Mäntylinnan paikat olivat huonossa kunnossa, Vesala perustelee myyntiä.
Liipolan seurakuntakeskuksen kanssa oltiin myöhemmin samanlaisessa tilanteessa, ja nyt myös Upilan leirikeskuksesta ollaan luopumassa.
– Rakennuksiin ei kannata rakastua.
Vesalan puinen kastekirkko purettiin Ristinkirkon tieltä. Senkin hän ymmärtää, mutta ei ole oikein tyytyväinen nykyiseenkään kirkkoon.
– Ristinkirkko olisi parempi monitoimitilana, sitä olen ajanut. Saksassa olen päässyt tutustumaan vanhoihin katedraaleihin, joista on tehty onnistuneesti monitoimikirkkoja. Suomessa kirkot ovat turhan vähällä käytöllä, kun seisovat usein päivällä tyhjillään.
Vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella Vesala otti kasvatustyönjohtajan tehtävästä virkavapaata ja lensi Yhdysvaltoihin kirkon ulkosuomalaistyön pastoriksi.
– Lähtiessä en tiennyt, mitä odottaa, mutta se oli mielettömän hieno kokemus.
Dallasissa oli Nokian konttorin ja pienempien suomalaisten it-firmojen myötä paljon suomalaisia lapsiperheitä. Suomen kirkolla ei ole Yhdysvaltojen yhdeksänneksi suurimmassa kaupungissa varsinaista seurakuntaa, vaan Vesalan tehtävänä oli vetää jumalanpalvelusyhteisöä alueella.
– Väkeä tuli ja meni. Myös San Diegossa, jossa myös oli Nokian konttori sekä vanhempia suomalaissiirtolaisia, pidin säännöllisiä jumalanpalveluksia ja hoidin toimituksia, koska vanhat suomenkieliset seurakunnat Kaliforniassa olivat kuivuneet kasaan.
Pastori oli kirkon ainoa työntekijä. Hän veti pyhä- ja rippikouluja sekä nuorten leirejä ja tapasi laumaansa myös golfklubeilla ja bisneskilloissa. Jumalanpalvelus Dallasissa toimitettiin kerran kuukaudessa. Dallasin ja San Diegon ohella pastorin reviiriä olivat Houston ja Denver sekä Meksiko.
– Joulukirkon pidin joka vuosi Mexico Cityssa suurlähettilään residenssissä. Vihkimisiä oli muun muassa Cancúnissa ja Ixtapassa. Se oli aikamoista luksusta.
Yhdysvaltoja sanotaan mahdollisuuksien maaksi. Sellaisena se näyttäytyi Vesalallekin. Tosin mahdollisuudet eivät jakaudu maassa läheskään tasan.
– Siellä viimeistään silmäni avautuivat ymmärtämään tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden merkityksen, hän sanoo.
– Teksasissa miltei kaikki käyvät kirkossa. Kirkkoja on valtavasti, isoja ja pieniä. Kaliforniassa tarjonta oli vielä monipuolisempaa, muun muassa sateenkaarikirkkoja on paljon.
Louisianassa messu heijasti alueen vähemmistökansojen perinteitä.
– Paha minun on sanoa, että tuo on väärin. Ei ole yhtä oikeaa tapaa uskoa.
Vesala palasi Yhdysvalloista Suomeen 2011, vaikka jatkoikin työtä keikkaluonteisesti vielä vuoden.
Uransa parhaana pestinä Vesala pitää Launeen nuorisopappeutta.
– Sain olla kenttätöissä ja tehdä kirkollisia toimituksia. Olen kaivannut myös Salppurin lapsi- ja perhetyötä. Kasvatus- ja perheasioiden johtajana kosketukseni seurakuntalaisiin väheni.
Hän on tyytyväinen siitä, että johtajan paineet ovat nyt jääneet taakse.
– Ehdin olla 33 vuotta johtotehtävissä, jossa alaisten määrä oli suuri. Se helpottaa, että henkilöstöhallinto jää pois. Muuten hallinto ja siihen liittyvä kehittäminen on ollut intohimoni johtajan työssä.
Vesala sanoo, että vähemmistöjä kohtaan kirkot ovat tehneet aikojen saatossa valtavasti pahaa.
– Jokainen ihminen on Jumalan kuva. Emme voi eheytyshoidoin pakottaa ihmistä toiseen muottiin. Pitäisi tunnustaa tieteelliset tosiasiat. Raamattua on tulkittava tässä ajassa ja käytettävissä olevan tiedon perusteella.
Vesalan mukaan on älyllisesti epärehellistä ottaa Raamatun sana kirjaimellisesti silloin, kun halutaan perustella, miksi nainen ei kelpaa papiksi tai homous on syntiä.
– Jos Sanasta halutaan pitää kiinni kirjaimellisesti, niin pidetään sitten kiinni kaikesta. Eihän se niin voi mennä, että sieltä valitaan pelkästään omaa käsitystä tukevia otteita. Emme voi sivuuttaa tiedettä ja sen tuomia faktoja. Kirkon piirissä löytyy aina vastustajia sille hyvälle, mitä tiede on meille tuonut ja tuo, tiedehän on itseään korjaavaa. Siinä on kirkolla paljon kirimistä.
Tieteelliset tosiasiat ja Jumalaan uskominen ovat Vesalan mukaan sovitettavissa yhteen.
– Paljon jää uskon varaan. Kaikkea emme tiedä.
Omassa elämässään Vesala sanoo käyneensä läpi hengellisen evoluution.
– Olin nuoruudessani aika tiukka, mutta nyt koen Jumalan kaikkialla: hiljaisuudessa, kohtaamisessa, luonnossa, meditaatiossa. Jumala ei puhu pelkästään Sanan kautta. Suomessakin meillä voisi olla Sanan kirkon rinnalla kokemuksen kirkko, josta hyvänä esimerkkinä on kirkon varhaiskasvatuksen piirissä kehitelty viiden aistin pedagogiikkaan pohjautuva hartaus.
– Usko on aina ollut sama, mutta muoto, kuinka ymmärrän Jumalan, on muuttunut. Minua pidetään varmaan liberaalina, mutta on minussa konservatiivinenkin puoli. Asiasta riippuu. Kaikista vanhoista dogmeista ei kuitenkaan kannata pitää kiinni. Maailma muuttuu ja dogmien pitää muuttua maailman mukana. Jumalan armo ja rakkaus kestää.
Nuorisoväkivalta ja jengiytyminen on puhuttanut viime aikoina mediassa. Kuinka entinen nuorisokasvattaja näkee asian?
– Jengejä ja jengitappeluja on ollut ennenkin, mutta kovemmat huumeet ja ryöstöt ovat tulleet uutena mukaan. Näköalattomuus ajaa nuoria huumerikollisuuteen. Kun ei nähdä tulevaisuutta, haetaan pikavoittoja. Tehdään sellaista, mistä saadaan välittömästi rahaa.
Vesala panostaisi maahanmuuttajien kotouttamiseen nykyistä enemmän.
– Porukkaa tuli vuonna 2015 paljon, ja kaikki eivät ole löytäneet paikkaansa yhteiskunnassamme.
Hän korostaa henkilökohtaisen kohtaamisen merkitystä kotouttamisessakin, mutta muistuttaa, ettei ihminen voi toisen kohtaloon määräänsä enempää vaikuttaa.
– Hoidan puolisoni kanssa Kärkjärven mökillä kasvimaata ja rakennamme metsäpuutarhaa. Kylvämme siemenen ja istutamme taimen hyvään maahan oikeaksi arvioituun aikaan, mutta emme voi vaikuttaa säihin tai pölyttäjien määrään. Puutarhuri ja nuorisokasvattaja tekee parhaansa, mutta lopputulos on silti enemmän tai vähemmän Herran hallussa.
Persoonallisuustyyppejä harrastava pärinäpoika
Seppo Vesala on syntynyt Lahdessa 1957. Hän on ollut naimisissa Anni Wärrin kanssa pian kymmenen vuotta. Pariskunta asuu Lahdessa kauppatorin kupeessa. Lapsia Vesalalla on viisi ja lapsenlapsia pariskunnalla yhteensä 12.
Vesala kirjoitti ylioppilaaksi Lahden lyseosta 1976 ja aloitti teologian opinnot Helsingin yliopistossa. Vastavalmistunut teologian kandidaatti vihittiin papiksi toukokuussa 1981.
Työuransa Vesala aloitti Launeen seurakunnan nuorisopappina. Vaan tiesitkö hänestä tätä:
1 Harrastaa vaimonsa kanssa itsetuntemuksen syventämistä enneagrammian avulla. ”Se on teoria persoonallisuustyyppien luokittelusta. Olen sen avulla ymmärtänyt omat vahvuuteni ja heikkouteni ja oppinut ymmärtämään paremmin muita. Olen käynyt enneagrammian-kurssilla neljästi Italiassa Assisissa, Pyhän Franciskuksen kaupungissa, sekä kerran Virossa.”
2 Oppi ruumiillisen työnteon sukulaisten kesärenkinä. ”Olin 10–18-vuotiaana kaikki kesät renkinä tätini maalaistalossa Padasjoella. Opin lypsämään lehmät ja tekemään kaikenlaisia maatalon töitä traktori- ja puimurihommat mukaan lukien. Piikkilankaa vedettiin aidoiksi kilometrikaupalla. Haaveeni oli tulla maanviljelijäksi, mutta Taivaan Isä ohjasi toisaalle.”
3 Ikuinen pärinäpoika. ”Ostin 12-vuotiaana ensimmäisen moponi ja 16-vuotiaana ensimmäisen autoni Honda N600:n Joutjärven nuorisopastori Mikko Aallolta. Sen jälkeen autot, moottoripyörät, mönkijät, moottorisahat ja raivaussahat ovat olleet osa elämääni. Minulla on mökillä yli 20 polttomoottorikäyttöistä konetta. Haaveeni on hankkia vanha amerikkalainen lava-auto.”