JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.

Seppo Vesala: "Moni nuori kaipaa kodin ulko­puo­lista aikuista"

Nuo­ri­so­pap­pi Sep­po Ve­sa­la oh­ja­si 1980-lu­vul­la Lii­po­lan nuo­ria kai­dal­le tiel­le jä­mä­kän per­soo­nal­li­sel­la ot­teel­laan.

8.9.2023
Janne Urpunen

Lah­den seu­ra­kun­tien pit­kä­ai­kai­nen kas­va­tus- ja per­he­a­si­oi­den joh­ta­ja Sep­po Ve­sa­la, 66, jää eläk­keel­le jou­lu­kuus­sa. Hä­nen tun­nel­man­sa ovat kak­si­ja­koi­set.

– Mitä lä­hem­mäs elä­ke­ai­ka on tul­lut, sitä vä­hem­män olen pi­tä­nyt sitä min­kään­lai­se­na ta­voit­tee­na. Ihan hy­vin voi­sin jat­kaa vi­ras­sa sen puo­leen, et­tä pää pe­laa ja ide­oi­ta on, mut­ta ha­lu­an an­taa jo ti­laa nuo­rem­mil­le, Ve­sa­la sa­noo.

Hän suun­nit­te­lee jat­ka­van­sa seu­ra­kun­nan va­paa­eh­tois­työs­sä.

– En tie­dä tar­kal­leen mil­lä ta­val­la, mut­ta ha­lu­ai­sin jat­kaa va­paa­eh­toi­se­na sa­mal­la in­nol­la kuin tä­hän­kin as­ti. Neu­vo­ja ja apua mi­nul­ta saa il­man muu­ta jat­kos­sa­kin.

Sep­po Ve­sa­la on teh­nyt koko työ­u­ran­sa kir­kon pal­ve­luk­ses­sa. Se ei per­he­taus­taan pei­la­ten ole ih­me.

– Äi­din suku oli ru­koi­le­vai­sia. Äi­ti oli seu­ra­kun­nan las­te­noh­jaa­ja ja äi­din isä maal­lik­ko­pap­pi. Vel­je­ni on pap­pi ja nel­jä serk­ku­a­ni ovat ol­leet kirk­ko­her­ro­ja. Kir­kol­li­nen ura­ni al­koi 1957 Lah­den van­has­sa puu­kir­kos­sa, kun sain kas­teen. Vii­si vuot­ta myö­hem­min olin mu­ka­na Jout­jär­ven kir­kon pe­rus­ki­ven muu­raus­ti­lai­suu­des­sa, Ve­sa­la las­ket­te­lee.

Poi­ka­se­na Ve­sa­la kävi Möy­säs­sä äi­tin­sä pi­tä­mäs­sä py­hä­kou­lus­sa sekä Lah­den Seu­ra­kun­ta­po­jis­sa.

Maal­li­sia pa­hei­ta vil­kas poi­ka opis­ke­li Ruo­lan vas­ta­val­mis­tu­nees­sa lä­hi­ös­sä. Per­he asui osoit­tees­sa Vii­pu­rin Val­ta­tie 7. 

– Kaik­ki oli uut­ta ja mo­der­nia. Ker­ros­ta­lot ja os­tos­kes­kus pal­ve­lui­neen. Kes­kus­taan ei tar­vin­nut läh­teä ol­len­kaan, kun Ruo­las­sa oli kaik­ki.

Ruo­las­sa asui­vat Kau­ris­mä­et, Nord­ma­nit ja Ter­va­hau­dat. Aki ja Mika Kau­ris­mä­es­tä tuli pal­kit­tu­ja elo­ku­va­oh­jaa­jia. Sep­po Nord­man pe­la­si yli 200 ot­te­lua jal­ka­pal­loa Reip­paas­sa ja Kuu­sy­sis­sä. Mark­ku Ter­va­hau­ta aloit­ti am­bu­lans­sin apu­mie­he­nä ja ete­ni Ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin lai­tok­sen pää­joh­ta­jak­si. Ka­ve­reis­ta Ruo­las­sa ei ol­lut pu­laa.

– Lap­sia oli ihan hir­ve­äs­ti.

Ve­sa­lan tu­le­vai­suu­den kan­nal­ta rat­kai­se­va veto oli Möy­sän Uni­o­nin baa­rin vaih­ta­mi­nen Lau­neen seu­ra­kun­ta­nuo­riin. Lau­neel­la Ve­sa­la tu­tus­tui ro­vas­ti Aat­to Ruo­ho­seen, joka oh­ja­si nuo­ru­kai­sen lu­ki­on jäl­keen te­o­lo­gi­an opin­toi­hin ja lu­pa­si vie­lä val­mis­tu­mi­sen jäl­keen työ­pai­kan­kin.

– Uni­o­nin baa­ris­sa har­joit­te­lim­me tu­pa­koin­tia. Ruo­las­sa oli­si ol­lut ko­vem­pi­a­kin ai­nei­ta tar­jol­la, ku­ten tin­ne­riä ja vii­naa. Joil­le­kin ka­ve­reil­le kävi huo­nos­ti. Mi­nua suo­ja­si se, et­tä olin seu­ra­kun­ta­nuo­ris­sa ja kaik­ki ke­sät maal­la.

Ve­sa­la sa­noo, et­tei oi­kein pääs­syt rie­hak­kaa­seen opis­ke­li­ja­e­lä­mään­kään kiin­ni, kun kaik­ki vii­kon­lo­put me­ni­vät Lau­neen seu­ra­kun­ta­nuor­ten ko­koon­tu­mis­sa.

Lau­neen nuo­ri­so­pap­pi­na Ve­sa­la aloit­ti vä­lit­tö­mäs­ti pap­pis­vih­ki­myk­sen­sä jäl­keen ke­säl­lä 1981. Pää­työ­maak­si va­li­koi­tui nuor­ten oh­jaa­mi­nen kai­dal­le po­lul­le Lii­po­lan lä­hi­ös­sä. Lii­po­laan oli muu­tet­tu töi­den pe­räs­sä Kai­nuus­ta ja Sa­vos­ta, ei­kä ih­mis­tai­mien juur­tu­mi­nen kal­li­oi­sel­le mä­el­le käy­nyt on­gel­mit­ta.

– Pal­jon oli yk­sin­huol­ta­jien lap­sia, mo­nel­ta puut­tui isä­hah­mo. Oli mo­nen­lais­ta ki­pui­lua, muun mu­as­sa lii­ma- ja tin­ne­ri­on­gel­maa. 

Nuo­ri­so­pap­pi kävi toi­meen ja sai tu­lok­sia ai­kaan. Suo­men me­nes­ty­neim­piin ur­hei­lu­ma­na­ge­rei­hin lu­keu­tu­va Har­ri Hal­me, joka vart­tui Lii­po­las­sa, kiit­te­lee kir­jas­saan Ma­na­ge­ri – Mi­ten teh­tiin ra­haa, jul­ki­suut­ta ja me­nes­tys­ta­ri­noi­ta ”Vol­vol­la kaa­hail­leen” ja tu­pak­kaa polt­ta­neen nuo­ri­so­pa­pin jä­mäk­kää asen­noi­tu­mis­ta lau­maan­sa koh­taan.

Hal­me lo­pet­ti lu­ki­on kes­ken toi­sel­la luo­kal­la, ja tä­mä­hän ei Ve­sa­lal­le käy­nyt. 

”Pari viik­koa kou­lun lo­pet­ta­mi­sen jäl­keen ovi­kel­lo soi var­hain aa­mul­la Pih­ti­ka­dul­la. Pas­to­ri Sep­po Ve­sa­la sei­soi ovem­me ta­ka­na ja ko­men­si pa­ne­maan vaat­teet pääl­le. Sep­po vei mi­nut töi­hin huol­to­a­se­mal­le ke­vääk­si ja ke­säk­si. Syk­syl­lä olin ta­kai­sin lu­ki­os­sa hän­tä koi­pien vä­lis­sä ja lak­ki kou­ras­sa ky­se­le­mäs­sä ta­kai­sin­pää­syä. Kä­vin lu­ki­on lop­puun.”

– Nuo­ri pi­tää koh­da­ta ja an­sai­ta luot­ta­mus. Sen poh­jal­ta voi al­kaa toi­mia. Nuo­ren kans­sa pi­tää viet­tää ai­kaa, jos tu­lok­sia ha­lu­taan. Moni nuo­ri kai­paa ko­din ul­ko­puo­lis­ta ai­kuis­ta ha­kies­saan ra­jo­jaan ja elä­mäl­leen suun­taa, Ve­sa­la sa­noo.

Hän muis­te­lee Lii­po­lan seu­ra­kun­ta­kes­kuk­sen ol­leen tu­ki­koh­ta par­haim­mil­laan rei­lul­le sa­dal­le nuo­rel­le.

– Toi­min­taa oli vii­te­nä il­ta­na vii­kos­sa. Nuo­ri­so­työ­noh­jaa­ja An­ni Sii­vo­sen kans­sa hom­maa pyö­ri­tet­tiin. Lei­ri­vuo­ro­kau­sia mi­nul­le tuli 50–70 vuo­des­sa. 

Vii­si vuot­ta in­ten­sii­vis­tä nuo­ri­so­työ­tä Lii­po­las­sa riit­ti. Sen jäl­keen Ve­sa­la toi­mi Sal­paus­se­län seu­ra­kun­nan lap­si- ja per­he­työn kap­pa­lai­sen vi­ras­sa, kun­nes aloit­ti yh­ty­män lap­si­työn­joh­ta­ja­na ke­vääl­lä 1991.

– Sain Hä­meen­ka­tu 1:n pap­pi­las­ta oman toi­mis­ton. Olin seu­ra­kun­nan suu­rim­man yk­si­kön joh­ta­ja, 85:n las­te­noh­jaa­jan esi­mies. Sitä tein kym­me­nen vuot­ta, kun­nes sain kut­sun kas­va­tus­työn joh­ta­jak­si. Myö­hem­min, kun per­he­neu­von­ta lii­tet­tiin sa­maan, vir­ka vaih­tui kas­va­tuk­sen ja per­he­a­si­oi­den joh­ta­jak­si.

Joh­ta­jat te­ke­vät ko­via rat­kai­su­ja. Aloit­ta­es­saan kas­va­tus­työn joh­ta­ja­na Ve­sa­la jou­tui si­ne­töi­mään pää­tök­sen Lah­den seu­ra­kun­tien ke­sä­ko­din Män­ty­lin­nan myyn­nis­tä, jos­sa oli toi­mi­nut opis­ke­lu­ai­ka­naan toi­min­na­noh­jaa­ja­na.

– Asuin Män­ty­lin­nas­sa 1970-ja 1980-lu­ku­jen vaih­tees­sa kak­si ke­sää. Paik­ka oli mi­nul­le tär­keä ja lu­kui­sil­le lah­te­lai­sil­le seu­ra­kun­ta­nuo­ril­le. Muun mu­as­sa Jor­ma Kää­ri­äi­nen kuu­lui sii­hen po­ruk­kaan. Muis­tan, kun hän lau­loi il­tai­sin nuo­ti­ol­la El­vis­tä.

Män­ty­lin­nan säi­lyt­tä­mi­sen puo­les­ta ke­rät­tiin ni­mi­lis­taa, mut­ta tur­haan. 

– Upi­lan lei­ri­kes­kus oli val­mis­tu­nut, ja Män­ty­lin­nan pai­kat oli­vat huo­nos­sa kun­nos­sa, Ve­sa­la pe­rus­te­lee myyn­tiä.

Lii­po­lan seu­ra­kun­ta­kes­kuk­sen kans­sa ol­tiin myö­hem­min sa­man­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa, ja nyt myös Upi­lan lei­ri­kes­kuk­ses­ta ol­laan luo­pu­mas­sa. 

– Ra­ken­nuk­siin ei kan­na­ta ra­kas­tua.

Ve­sa­lan pui­nen kas­te­kirk­ko pu­ret­tiin Ris­tin­kir­kon tiel­tä. Sen­kin hän ym­mär­tää, mut­ta ei ole oi­kein tyy­ty­väi­nen ny­kyi­seen­kään kirk­koon. 

– Ris­tin­kirk­ko oli­si pa­rem­pi mo­ni­toi­mi­ti­la­na, sitä olen aja­nut. Sak­sas­sa olen pääs­syt tu­tus­tu­maan van­hoi­hin ka­ted­raa­lei­hin, jois­ta on teh­ty on­nis­tu­nees­ti mo­ni­toi­mi­kirk­ko­ja. Suo­mes­sa kir­kot ovat tur­han vä­häl­lä käy­töl­lä, kun sei­so­vat usein päi­väl­lä tyh­jil­lään.

Vuo­si­tu­han­nen en­sim­mäi­sen vuo­si­kym­me­nen lop­pu­puo­lel­la Ve­sa­la ot­ti kas­va­tus­työn­joh­ta­jan teh­tä­väs­tä vir­ka­va­paa­ta ja len­si Yh­dys­val­toi­hin kir­kon ul­ko­suo­ma­lais­työn pas­to­rik­si.

– Läh­ties­sä en tien­nyt, mitä odot­taa, mut­ta se oli mie­let­tö­män hie­no ko­ke­mus.

Dal­la­sis­sa oli No­ki­an kont­to­rin ja pie­nem­pien suo­ma­lais­ten it-fir­mo­jen myö­tä pal­jon suo­ma­lai­sia lap­si­per­hei­tä. Suo­men kir­kol­la ei ole Yh­dys­val­to­jen yh­dek­sän­nek­si suu­rim­mas­sa kau­pun­gis­sa var­si­nais­ta seu­ra­kun­taa, vaan Ve­sa­lan teh­tä­vä­nä oli ve­tää ju­ma­lan­pal­ve­lu­syh­tei­söä alu­eel­la.

– Vä­keä tuli ja meni. Myös San Die­gos­sa, jos­sa myös oli No­ki­an kont­to­ri sekä van­hem­pia suo­ma­lais­siir­to­lai­sia, pi­din sään­nöl­li­siä ju­ma­lan­pal­ve­luk­sia ja hoi­din toi­mi­tuk­sia, kos­ka van­hat suo­men­kie­li­set seu­ra­kun­nat Ka­li­for­ni­as­sa oli­vat kui­vu­neet ka­saan.

Pas­to­ri oli kir­kon ai­noa työn­te­ki­jä. Hän veti pyhä- ja rip­pi­kou­lu­ja sekä nuor­ten lei­re­jä ja ta­pa­si lau­maan­sa myös golfk­lu­beil­la ja bis­nes­kil­lois­sa. Ju­ma­lan­pal­ve­lus Dal­la­sis­sa toi­mi­tet­tiin ker­ran kuu­kau­des­sa. Dal­la­sin ja San Die­gon ohel­la pas­to­rin re­vii­riä oli­vat Hous­ton ja Den­ver sekä Mek­si­ko.

– Jou­lu­kir­kon pi­din joka vuo­si Me­xi­co Ci­tys­sa suur­lä­het­ti­lään re­si­dens­sis­sä. Vih­ki­mi­siä oli muun mu­as­sa Cancú­nis­sa ja Ix­ta­pas­sa. Se oli ai­ka­mois­ta luk­sus­ta.

Yh­dys­val­to­ja sa­no­taan mah­dol­li­suuk­sien maak­si. Sel­lai­se­na se näyt­täy­tyi Ve­sa­lal­le­kin. To­sin mah­dol­li­suu­det ei­vät ja­kau­du maas­sa lä­hes­kään ta­san.

– Siel­lä vii­meis­tään sil­mä­ni avau­tui­vat ym­mär­tä­mään tasa-ar­von ja su­vait­se­vai­suu­den mer­ki­tyk­sen, hän sa­noo.

– Tek­sa­sis­sa mil­tei kaik­ki käy­vät kir­kos­sa. Kirk­ko­ja on val­ta­vas­ti, iso­ja ja pie­niä. Ka­li­for­ni­as­sa tar­jon­ta oli vie­lä mo­ni­puo­li­sem­paa, muun mu­as­sa sa­teen­kaa­ri­kirk­ko­ja on pal­jon.

Lou­i­si­a­nas­sa mes­su hei­jas­ti alu­een vä­hem­mis­tö­kan­so­jen pe­rin­tei­tä.

– Paha mi­nun on sa­noa, et­tä tuo on vää­rin. Ei ole yh­tä oi­ke­aa ta­paa us­koa.

Ve­sa­la pa­la­si Yh­dys­val­lois­ta Suo­meen 2011, vaik­ka jat­koi­kin työ­tä keik­ka­luon­tei­ses­ti vie­lä vuo­den.

Uran­sa par­haa­na pes­ti­nä Ve­sa­la pi­tää Lau­neen nuo­ri­so­pap­peut­ta.

– Sain ol­la kent­tä­töis­sä ja teh­dä kir­kol­li­sia toi­mi­tuk­sia. Olen kai­van­nut myös Salp­pu­rin lap­si- ja per­he­työ­tä. Kas­va­tus- ja per­he­a­si­oi­den joh­ta­ja­na kos­ke­tuk­se­ni seu­ra­kun­ta­lai­siin vä­he­ni.

Hän on tyy­ty­väi­nen sii­tä, et­tä joh­ta­jan pai­neet ovat nyt jää­neet taak­se.

– Eh­din ol­la 33 vuot­ta joh­to­teh­tä­vis­sä, jos­sa alais­ten mää­rä oli suu­ri. Se hel­pot­taa, et­tä hen­ki­lös­tö­hal­lin­to jää pois. Muu­ten hal­lin­to ja sii­hen liit­ty­vä ke­hit­tä­mi­nen on ol­lut in­to­hi­mo­ni joh­ta­jan työs­sä.

Ve­sa­la sa­noo, et­tä vä­hem­mis­tö­jä koh­taan kir­kot ovat teh­neet ai­ko­jen saa­tos­sa val­ta­vas­ti pa­haa.

– Jo­kai­nen ih­mi­nen on Ju­ma­lan kuva. Em­me voi ehey­tys­hoi­doin pa­kot­taa ih­mis­tä toi­seen muot­tiin. Pi­täi­si tun­nus­taa tie­teel­li­set to­si­a­si­at. Raa­mat­tua on tul­kit­ta­va täs­sä ajas­sa ja käy­tet­tä­vis­sä ole­van tie­don pe­rus­teel­la.

Ve­sa­lan mu­kaan on älyl­li­ses­ti epä­re­hel­lis­tä ot­taa Raa­ma­tun sana kir­jai­mel­li­ses­ti sil­loin, kun ha­lu­taan pe­rus­tel­la, mik­si nai­nen ei kel­paa pa­pik­si tai ho­mous on syn­tiä. 

– Jos Sa­nas­ta ha­lu­taan pi­tää kiin­ni kir­jai­mel­li­ses­ti, niin pi­de­tään sit­ten kiin­ni kai­kes­ta. Ei­hän se niin voi men­nä, et­tä siel­tä va­li­taan pel­käs­tään omaa kä­si­tys­tä tu­ke­via ot­tei­ta. Em­me voi si­vuut­taa tie­det­tä ja sen tuo­mia fak­to­ja. Kir­kon pii­ris­sä löy­tyy ai­na vas­tus­ta­jia sil­le hy­väl­le, mitä tie­de on meil­le tuo­nut ja tuo, tie­de­hän on it­se­ään kor­jaa­vaa. Sii­nä on kir­kol­la pal­jon ki­ri­mis­tä.

Tie­teel­li­set to­si­a­si­at ja Ju­ma­laan us­ko­mi­nen ovat Ve­sa­lan mu­kaan so­vi­tet­ta­vis­sa yh­teen.

– Pal­jon jää us­kon va­raan. Kaik­kea em­me tie­dä.

Omas­sa elä­mäs­sään Ve­sa­la sa­noo käy­neen­sä läpi hen­gel­li­sen evo­luu­ti­on.

– Olin nuo­ruu­des­sa­ni ai­ka tiuk­ka, mut­ta nyt koen Ju­ma­lan kaik­ki­al­la: hil­jai­suu­des­sa, koh­taa­mi­ses­sa, luon­nos­sa, me­di­taa­ti­os­sa. Ju­ma­la ei puhu pel­käs­tään Sa­nan kaut­ta. Suo­mes­sa­kin meil­lä voi­si ol­la Sa­nan kir­kon rin­nal­la ko­ke­muk­sen kirk­ko, jos­ta hy­vä­nä esi­merk­ki­nä on kir­kon var­hais­kas­va­tuk­sen pii­ris­sä ke­hi­tel­ty vii­den ais­tin pe­da­go­giik­kaan poh­jau­tu­va har­taus.

– Us­ko on ai­na ol­lut sama, mut­ta muo­to, kuin­ka ym­mär­rän Ju­ma­lan, on muut­tu­nut. Mi­nua pi­de­tään var­maan li­be­raa­li­na, mut­ta on mi­nus­sa kon­ser­va­tii­vi­nen­kin puo­li. Asi­as­ta riip­puu. Kai­kis­ta van­hois­ta dog­meis­ta ei kui­ten­kaan kan­na­ta pi­tää kiin­ni. Maa­il­ma muut­tuu ja dog­mien pi­tää muut­tua maa­il­man mu­ka­na. Ju­ma­lan ar­mo ja rak­kaus kes­tää.

Nuo­ri­so­vä­ki­val­ta ja jen­giy­ty­mi­nen on pu­hut­ta­nut vii­me ai­koi­na me­di­as­sa. Kuin­ka en­ti­nen nuo­ri­so­kas­vat­ta­ja nä­kee asi­an? 

– Jen­ge­jä ja jen­gi­tap­pe­lu­ja on ol­lut en­nen­kin, mut­ta ko­vem­mat huu­meet ja ryös­töt ovat tul­leet uu­te­na mu­kaan. Nä­kö­a­lat­to­muus ajaa nuo­ria huu­me­ri­kol­li­suu­teen. Kun ei näh­dä tu­le­vai­suut­ta, ha­e­taan pi­ka­voit­to­ja. Teh­dään sel­lais­ta, mis­tä saa­daan vä­lit­tö­mäs­ti ra­haa.

Ve­sa­la pa­nos­tai­si maa­han­muut­ta­jien ko­tout­ta­mi­seen ny­kyis­tä enem­män.

– Po­ruk­kaa tuli vuon­na 2015 pal­jon, ja kaik­ki ei­vät ole löy­tä­neet paik­kaan­sa yh­teis­kun­nas­sam­me.

Hän ko­ros­taa hen­ki­lö­koh­tai­sen koh­taa­mi­sen mer­ki­tys­tä ko­tout­ta­mi­ses­sa­kin, mut­ta muis­tut­taa, et­tei ih­mi­nen voi toi­sen koh­ta­loon mää­rään­sä enem­pää vai­kut­taa.

– Hoi­dan puo­li­so­ni kans­sa Kärk­jär­ven mö­kil­lä kas­vi­maa­ta ja ra­ken­nam­me met­sä­puu­tar­haa. Kyl­väm­me sie­me­nen ja is­tu­tam­me tai­men hy­vään maa­han oi­ke­ak­si ar­vi­oi­tuun ai­kaan, mut­ta em­me voi vai­kut­taa säi­hin tai pö­lyt­tä­jien mää­rään. Puu­tar­hu­ri ja nuo­ri­so­kas­vat­ta­ja te­kee par­haan­sa, mut­ta lop­pu­tu­los on sil­ti enem­män tai vä­hem­män Her­ran hal­lus­sa.

Per­soo­nal­li­suus­tyyp­pe­jä har­ras­ta­va pä­ri­nä­poi­ka

Sep­po Ve­sa­la on syn­ty­nyt Lah­des­sa 1957. Hän on ol­lut nai­mi­sis­sa An­ni Wär­rin kans­sa pian kym­me­nen vuot­ta. Pa­ris­kun­ta asuu Lah­des­sa kaup­pa­to­rin ku­pees­sa. Lap­sia Ve­sa­lal­la on vii­si ja lap­sen­lap­sia pa­ris­kun­nal­la yh­teen­sä 12.

Ve­sa­la kir­joit­ti yli­op­pi­laak­si Lah­den ly­se­os­ta 1976 ja aloit­ti te­o­lo­gi­an opin­not Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­sa. Vas­ta­val­mis­tu­nut te­o­lo­gi­an kan­di­daat­ti vi­hit­tiin pa­pik­si tou­ko­kuus­sa 1981.

Työ­u­ran­sa Ve­sa­la aloit­ti Lau­neen seu­ra­kun­nan nuo­ri­so­pap­pi­na. Vaan tie­sit­kö hä­nes­tä tätä:

1 Harras­taa vai­mon­sa kans­sa it­se­tun­te­muk­sen sy­ven­tä­mis­tä en­ne­ag­ram­mi­an avul­la. ”Se on te­o­ria per­soo­nal­li­suus­tyyp­pien luo­kit­te­lus­ta. Olen sen avul­la ym­mär­tä­nyt omat vah­vuu­te­ni ja heik­kou­te­ni ja op­pi­nut ym­mär­tä­mään pa­rem­min mui­ta. Olen käy­nyt en­ne­ag­ram­mi­an-kurs­sil­la nel­jäs­ti Ita­li­as­sa As­si­sis­sa, Py­hän Fran­cis­kuk­sen kau­pun­gis­sa, sekä ker­ran Vi­ros­sa.”

2 Oppi ruu­miil­li­sen työn­te­on su­ku­lais­ten ke­sä­ren­ki­nä. ”Olin 10–18-vuo­ti­aa­na kaik­ki ke­sät ren­ki­nä tä­ti­ni maa­lais­ta­los­sa Pa­das­jo­el­la. Opin lyp­sä­mään leh­mät ja te­ke­mään kai­ken­lai­sia maa­ta­lon töi­tä trak­to­ri- ja pui­mu­ri­hom­mat mu­kaan lu­kien. Piik­ki­lan­kaa ve­det­tiin ai­doik­si ki­lo­met­ri­kau­pal­la. Haa­vee­ni oli tul­la maan­vil­je­li­jäk­si, mut­ta Tai­vaan Isä oh­ja­si toi­saal­le.”

3 Ikuinen pä­ri­nä­poi­ka. ”Os­tin 12-vuo­ti­aa­na en­sim­mäi­sen mo­po­ni ja 16-vuo­ti­aa­na en­sim­mäi­sen au­to­ni Hon­da N600:n Jout­jär­ven nuo­ri­so­pas­to­ri Mik­ko Aal­lol­ta. Sen jäl­keen au­tot, moot­to­ri­pyö­rät, mön­ki­jät, moot­to­ri­sa­hat ja rai­vaus­sa­hat ovat ol­leet osa elä­mää­ni. Mi­nul­la on mö­kil­lä yli 20 polt­to­moot­to­ri­käyt­töis­tä ko­net­ta. Haa­vee­ni on hank­kia van­ha ame­rik­ka­lai­nen lava-au­to.”

Lue lisää aiheesta