Lukiolainen Essi Ahonen on oman rippikoulunsa jälkeen ollut yksi heistä, jotka ovat aktiivisesti mukana kehittämässä Joutjärven toimintaa. Hän kuuluu seurakunnan nuorten vastuu-ryhmään, joka pyörittää viikkotoimintaa yhdessä nuorisotyöntekijän kanssa. Kuva: Markku Lehtinen
Markku Lehtinen
Seurakunnilta keskusteluapua koulustressiin – "Saan seurakunnasta paljon energiaa arkeeni"
”Tiedän muutamia, joille lukio on ollut jopa ylitsepääsemättömän raskas”, sanoo lukiolainen Essi Ahonen. Hän on mukana Joutjärven seurakuntanuorten toiminnassa, joka tarjoaa kaivattua hengähdystä koulun oravanpyörästä.
Lukio vaatii opiskelijoilta muutakin kuin ylioppilaskirjoituksiin valmistautumista. Nuoret ovat jatkuvan paineen alla, kun taakkaa kohti valkolakkia lisäävät koeviikot viisi kertaa lukuvuodessa ja kurssien aikana suoritettavat pakolliset tehtävät.
– Tiedän muutamia, joille lukio on ollut jopa ylitsepääsemättömän raskas. Olen hyvä oppilas, mutta etäkoulu on heikentänyt minunkin koulumotivaatiotani, Lahden yhteiskoulun lukion toisen vuosikurssin opiskelija Essi Ahonen harmittelee.
Ahonen, 17, suorittaa yli vaaditut 75 kurssia tähtäimenään lähes 90 kurssia. Ylioppilaskirjoituksissa hän kirjoittaa seitsemän ainetta. Hän kertoo, että on lukion edetessä oppinut asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen, kun ei ehdi tekemään kaikkea.
– Aineissa, joita ei kirjoita, riittää, kun pääsee läpi. Vastuuta kertyy paljon itselle, kun melkeinpä kukaan ei vahdi, millaisia arvosanoja tulee. Opoa näkee pari kertaa vuodessa, joskin muuten on omillaan. Toisaalta pyydettäessä saa nopeasti lisäapua esimerkiksi koulun kuraattorilta tai psykologilta, hän avaa.
Lahden yhteiskoulun opinto-ohjaajan Kaisa Vedenpään mukaan jaksamisen kulmakivi on arjen rytmittäminen. Hän painottaa, että läksyjen lisäksi täytyy muistaa levätä ja olla yhteyksissä ystäviin. Tasapainoinen opiskelu punnitaan abivuonna, jolloin liikaa ensimmäisinä vuosina rehkineet saattavat palaa loppuun ennen ylioppilaskirjoituksia.
– Monet ovat tavoitteellisia, jolloin voi olla vaikeaa lähteä karsimaan ylioppilaskirjoitusten ainevalintoja. Kannustamme lukiotaipaleensa aloittavia pohtimaan valintojaan oma kiinnostus edellä, sillä se vähentää loppua kohti kasautuvaa stressiä, hän kertoo.
Ahonen paljastaa, että pitkän matematiikan vaihtaminen lyhyeen on ollut hänen lukioaikansa paras ratkaisu, vaikka hakupisteet korkeakouluihin kärsivätkin. Päätös mahdollisti lisää vapaa-aikaa, ja Ahonen onkin Vedenpään kanssa samaa mieltä: koulun ohella on oltava jotain, mihin saa siirrettyä ajatuksia.
– Olkoon se ihan mitä tahansa – ruuanlaittoa, juoksemista, elokuvia, jotain.
Nuorison vapaa-ajanvietto on kokenut kolauksen koronan pyörteissä, kun esimerkiksi sisäliikuntapaikat ovat sulkeneet ovensa. Seurakunnat ovat pyrkineet viruksen sallimin rajoin säilyttämään kontaktin nuoriinsa, jotta nämä saisivat ajatuksiaan hetkeksi pois funktioista ja ismeistä. Joutjärven seurakunnan nuorisotyöntekijä Lasse Simpanen toivoo pystyvänsä auttamaan nuoria juuri keskusteluavun kautta.
– Haluamme tarjota jotain irtautumista siitä oravanpyörästä, ja muiden uskovien vertaistuki on hyvä keino siihen. Yksinkertaistettuna pyrimme auttamaan nuoria uskomaan kolmiyhteiseen Jumalaan sekä elämään arjessa kristittynä, hän luonnehtii.
10 vuotta nuorisotyöntekijänä toiminut Simpanen uskoo seurakunnan vetävän nuoria puoleensa, koska siellä kokee kuuluvansa joukkoon, pystyy irrottautumaan arjesta ja tuntee riittävänsä Jumalan silmissä.
– Leiritoiminnasta nuoret ovat tulleet sanomaan, että ovat päässeet lepäämään sekä fyysisesti että henkisesti. Kilpailuluontoisen koulumaailman rinnalla kirkon arvomaailma tuo tervettä tasapainoa. Jumala rakastaa jokaista, vaikka ei saisi pelkkiä kymppejä.
Simpasen mukaan Joutjärvellä toiminta on pääosin nuorisolähtöistä.
– Nuoret ovat parhaita asiantuntijoita siinä, mistä he tykkäävät.
Lukiolainen Ahonen on oman rippikoulunsa jälkeen ollut yksi heistä, jotka ovat aktiivisesti mukana kehittämässä Joutjärven toimintaa. Hän kuuluu seurakunnan nuorten vastuuryhmään, joka pyörittää viikkotoimintaa yhdessä Simpasen kanssa.
– En halua vain seurata vierestä, koska oman kädenjäljen näkyminen jossain positiivisessa tuntuu hyvältä. Rakastan ihmisten kanssa olemista, mitä seurakunnan toiminta pohjimmiltaan onkin. Saan seurakunnasta ja Jumalasta paljon energiaa arkeeni, Ahonen iloitsee.
Etäkoulu on heikentänyt minunkin koulumotivaatiotani, sanoo lukion toisen vuosikurssin opiskelija Essi Ahonen. Kuva: Markku Lehtinen
Markku Lehtinen