"Ihmisillä on erilaisia tarpeita, myös hengellisiä tarpeita. Joillakin ne ovat hyvin pienessä mittakaavassa, mutta se ei tee niistä yhtään vähempiarvoisempia", toteaa Tainionvirran seurakunnan diakonissa Kirsi Männistö. Kuva: Markus Luukkonen
Markus Luukkonen
"Sillä, että kokee olevansa merkityksellinen, on valtava vaikutus hyvinvoinnille"
Diakonissa Kirsi Männistön kehittämässä palvelumallissa kutsutaan vapaaehtoiseksi, ideoidaan yhdessä ja torjutaan yksinäisyyttä.
Osallisuus on tämän päivän avainsana.
Sitä se on myös Hartolassa, piskuisessa 2500 asukkaan itähämäläisessä kunnassa. Osallisuuden vahvistamiseen pyritään hartiavoimin Tainionvirran seurakunnassa, jonka toiminta-aluetta ovat Hartolan ja Sysmän kunnat.
28. huhtikuuta Hartolan komeassa graniittikirkossa järjestettiin järjestyksessään toinen matkamessu, joka oli tekijöidensä näköinen. Kymmenen hengen lauluryhmä lauloi svengaavia lauluja rippikouluista tutusta Viisikielinen-laulukirjasta. Säestys hoitui flyygelillä ja huilulla, urut saivat tällä kertaa levätä.
Ohjakset olivat vapaaehtoisilla. He toivottivat ovella tervetulleeksi, muodostivat laulu- ja soitinryhmän, lukivat raamatuntekstit ja esirukoukset sekä tarjosivat päätteeksi iltateen.
Kirkkoherra Jeremias Sankarikin oli mukana, lähinnä asettamassa ja jakamassa ehtoollisen sekä lopuksi siunaamassa kirkkokansan. No, pienessä seurakunnassa kun ollaan, kirkkoherra hoiti myös striimauslaitteistoa.
Kirkkoherra Jeremias Sankari antaa mielellään tilaa seurakuntalaisille. Pienessä seurakunnassa kun ollaan, kirkkoherra hoiti kuitenkin striimauslaitteistoa. Kuva: Markus Luukkonen
Markus Luukkonen
Osallisuutta ja yhdessä tekemistä pyritään Hartolassa vahvistamaan diakonissa Kirsi Männistön kehittelemällä Meijän kirkko -mallilla.
– Ajatuksena on, että kuka tahansa voi toimia meillä erilaisissa tehtävissä. Ihmiset, jotka toivottavat ovella tervetulleiksi, ovat yhtä tärkeitä kuin ehtoollisavustajat. Jotkut haluavat toimia hengellisissä tehtävissä, mutta meillä on myös matalan kynnyksen tehtäviä. Kaikki ovat tervetulleita.
Pienen kunnan diakoniatyöntekijänä Männistö näkee paljon elämän nurjaa puolaa, kuten työttömyyttä, osattomuutta ja merkityksettömyyttä.
– Kovin paljon täällä on yksinäisiä ihmisiä. Se koskee monia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Toki tarvitaan henkilökohtaisia keskusteluita, jotta ihmiset voivat jakaa toisilleen asioita. Näen kuitenkin yhteisöllisyyden ja osallisuuden tärkeänä asiana. Meillä on paljon opittavaa toisiltamme. Sillä, että kokee olevansa merkityksellinen, on valtava vaikutus hyvinvoinnille.
Männistön mukaan kirkon toiminnan pitää muovautua erilaisiin tarpeisiin – että olisi vaihtelevaa toimintaa erilaisille ihmisille.
– Ihmisillä on hyvin erilaisia tarpeita, myös hengellisiä tarpeita. Joillakin ne ovat hyvin pienessä mittakaavassa, mutta se ei tee niistä yhtään vähempiarvoisempia.
Helmi Seppälä pitää tärkeänä, että kirkko tekee työtä myös nuorten parissa. "On surullista, että monien nuorien kynnys tulla kirkkoon on kasvanut. Ennakko-oletukset ovat vahvoja." Kuva: Markus Luukkonen
Markus Luukkonen
Eräs vapaaehtoisista on hartolalainen lukiolainen Helmi Seppälä. Hän asuu Vuorenkylässä, noin 25 kilometriä Hartolan taajamasta. Seppälä kertoo tulleensa matkamessun lauluryhmään "puolen vuorokauden varoitusajalla."
– Oli ihana tulla mukaan. Täällä on niin lämminhenkinen tunnelma.
Seppälä soittaa itse viulua ja on laulanut samassa lauluryhmässä aiemminkin. Hän kehuu Tainionvirran seurakunnan vapaaehtoistoimintaa.
– Ihan todella hyvin on vapaaehtoisia toiminnassa. Koen, että kaikki ovat tervetulleita mukaan ideoimaan. Olen myös osana messuryhmää.
Messuryhmissä vapaaehtoiset suunnittelevat sunnuntain aamumessujen sisältöjä. Tehtävät voivat sisältää kaikkea mahdollista, jopa saarnan. Perinteinen monologi on mahdollista korvata esimerkiksi näytelmällä tai keskustelulla.
Seppälä pitää tärkeänä, että kirkko tekee työtä myös nuorten parissa, vaikka nuorten tavoittaminen voi olla tänä päivänä haasteellista.
– On surullista, että monien nuorien kynnys tulla kirkkoon on kasvanut. Mielikuvat ovat monesti turhan korkealentoisia suhteessa uskon ytimeen. Ennakko-oletukset ovat niin vahvoja, ettei edes lähdetä katsomaan.
Matkamessu on eräänlainen kevytversio sunnuntaiaamun messusta. Musiikista vastasi Ulla Miettinen.
– Olen entinen pitkäaikainen Hartolan kanttori. Teen täällä yhä vapaaehtoistyötä. Ryhdyin vuosi sitten miettimään iltamessun kehittämistä, kun sitä on täällä toivottu, Miettinen kertoo.
Miettisen mukaan osallistavalle palvelumallille on Hartolassa tarvetta.
– Eräs tärkeimmistä asioista on seurakuntalaisten aktivoiminen. Työntekijät ovat kuormittuneita, joten pitää löytää yhteisöllisyys ja yhdessä tekemisen malli. Täällä on hyvinkin paljon aktiivisia seurakuntalaisia. Toki, kun ihmiset ikääntyvät ja väki vähenee, se on entistä haasteellisempaa.
Miettisen mukaan henkilökohtaisten kontaktien merkitys on suuri.
– Työ vaatii aktiivisuutta. Ei riitä että laitetaan lehteen, mitä tapahtuu, vaan pitää kutsua henkilökohtaisesti mukaan. Sitoutuminen voi muuten jäädä heiveröiseksi.
Diakonissa Kirsi Männistön mukaan erityinen kohderyhmä ovat lapset ja lapsiperheet. Tainionvirralla on kokeiltu esimerkiksi kirkkosuunnistusta, kirkkokerhoja ja Yö kirkossa -tapahtumia.
– Kun tehdään kirkko tutuksi lapsille, sitten voi kasvaa taas sitä sukupolvea, joka rohkaistuu tulemaan kirkkoon. Lapset tuovat myös vanhempansa mukanaan.
Männistön työnäyssä yhdistyy halu auttaa muita ja samalla kehittää itseään.
– Haluan jatkuvasti oppia jotain uutta. Ajattelen seurakunnan laajasti, että se ei ole vain työntekijöiden juttu, vaan kaikkien yhteinen asia. Seurakunnan työntekijä on kutsuja ja mahdollistaja.
Kirkko edistää osallisuutta
Yksilön tasolla osallisuus ilmenee kokemuksena, joka syntyy, kun ihminen tuntee kuuluvansa itselle merkitykselliseen ryhmään tai yhteisöön.
Yhteisössä osallisuus ilmenee jäsenten keskinäisenä arvostuksena ja luottamuksena sekä mahdollisuutena vaikuttaa yhteisössään.
Ihmisen arvo ei määräydy hänen toiminta-aktiivisuutensa tai tehokkuutensa mukaan. Osallisuuden yhteisössä jokainen on arvokas Jumalan luomana, sellaisenaan.
Osallisuuden yhteisössä ihmiseltä ei vaadita mitään. Sen sijaan häntä rohkaistaan palvelemaan ja antamaan panoksensa yhteisen tehtävän toteutumiseksi. Ihminen tarvitsee kokemusta, että on tarpeellinen ja että hänellä on merkitystä muille.
Osallisuutta edistäessä erityinen huomio tulisi kiinnittää kaikista heikoimmassa asemassa oleviin ja syrjittyihin.
Lähde: evl.fi