JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
"Ihmisillä on erilaisia tarpeita, myös hengellisiä tarpeita. Joillakin ne ovat hyvin pienessä mittakaavassa, mutta se ei tee niistä yhtään vähempiarvoisempia", toteaa Tainionvirran seurakunnan diakonissa Kirsi Männistö. Kuva: Markus Luukkonen

"Ihmisillä on erilaisia tarpeita, myös hengellisiä tarpeita. Joillakin ne ovat hyvin pienessä mittakaavassa, mutta se ei tee niistä yhtään vähempiarvoisempia", toteaa Tainionvirran seurakunnan diakonissa Kirsi Männistö. Kuva: Markus Luukkonen

Markus Luukkonen

"Sillä, että kokee olevansa merki­tyk­sel­linen, on valtava vaikutus hyvin­voin­nille"

Di­a­ko­nis­sa Kir­si Män­nis­tön ke­hit­tä­mäs­sä pal­ve­lu­mal­lis­sa kut­su­taan va­paa­eh­toi­sek­si, ide­oi­daan yh­des­sä ja tor­ju­taan yk­si­näi­syyt­tä.

13.5.2024
Markus Luukkonen

Osal­li­suus on tä­män päi­vän avain­sa­na.

Sitä se on myös Har­to­las­sa, pis­kui­ses­sa 2500 asuk­kaan itä­hä­mä­läi­ses­sä kun­nas­sa. Osal­li­suu­den vah­vis­ta­mi­seen py­ri­tään har­ti­a­voi­min Tai­ni­on­vir­ran seu­ra­kun­nas­sa, jon­ka toi­min­ta-alu­et­ta ovat Har­to­lan ja Sys­män kun­nat.

28. huh­ti­kuu­ta Har­to­lan ko­me­as­sa gra­niit­ti­kir­kos­sa jär­jes­tet­tiin jär­jes­tyk­ses­sään toi­nen mat­ka­mes­su, joka oli te­ki­jöi­den­sä nä­köi­nen. Kym­me­nen hen­gen lau­lu­ryh­mä lau­loi sven­gaa­via lau­lu­ja rip­pi­kou­luis­ta tu­tus­ta Vii­si­kie­li­nen-lau­lu­kir­jas­ta. Sä­es­tys hoi­tui flyy­ge­lil­lä ja hui­lul­la, urut sai­vat täl­lä ker­taa le­vä­tä.

Oh­jak­set oli­vat va­paa­eh­toi­sil­la. He toi­vot­ti­vat ovel­la ter­ve­tul­leek­si, muo­dos­ti­vat lau­lu- ja soi­tin­ryh­män, lu­ki­vat raa­ma­tun­teks­tit ja esi­ru­kouk­set sekä tar­jo­si­vat päät­teek­si il­ta­teen.

Kirk­ko­her­ra Je­re­mi­as San­ka­ri­kin oli mu­ka­na, lä­hin­nä aset­ta­mas­sa ja ja­ka­mas­sa eh­tool­li­sen sekä lo­puk­si siu­naa­mas­sa kirk­ko­kan­san. No, pie­nes­sä seu­ra­kun­nas­sa kun ol­laan, kirk­ko­her­ra hoi­ti myös strii­maus­lait­teis­toa.

Kirkkoherra Jeremias Sankari antaa mielellään tilaa seurakuntalaisille. Pienessä seurakunnassa kun ollaan, kirkkoherra hoiti kuitenkin striimauslaitteistoa. Kuva: Markus Luukkonen

Kirkkoherra Jeremias Sankari antaa mielellään tilaa seurakuntalaisille. Pienessä seurakunnassa kun ollaan, kirkkoherra hoiti kuitenkin striimauslaitteistoa. Kuva: Markus Luukkonen

Markus Luukkonen

Osal­li­suut­ta ja yh­des­sä te­ke­mis­tä py­ri­tään Har­to­las­sa vah­vis­ta­maan di­a­ko­nis­sa Kir­si Män­nis­tön ke­hit­te­le­mäl­lä Mei­jän kirk­ko -mal­lil­la.

– Aja­tuk­se­na on, et­tä kuka ta­han­sa voi toi­mia meil­lä eri­lai­sis­sa teh­tä­vis­sä. Ih­mi­set, jot­ka toi­vot­ta­vat ovel­la ter­ve­tul­leik­si, ovat yh­tä tär­kei­tä kuin eh­tool­li­sa­vus­ta­jat. Jot­kut ha­lu­a­vat toi­mia hen­gel­li­sis­sä teh­tä­vis­sä, mut­ta meil­lä on myös ma­ta­lan kyn­nyk­sen teh­tä­viä. Kaik­ki ovat ter­ve­tul­lei­ta.

Pie­nen kun­nan di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jä­nä Män­nis­tö nä­kee pal­jon elä­män nur­jaa puo­laa, ku­ten työt­tö­myyt­tä, osat­to­muut­ta ja mer­ki­tyk­set­tö­myyt­tä.

– Ko­vin pal­jon tääl­lä on yk­si­näi­siä ih­mi­siä. Se kos­kee mo­nia ih­mi­siä eri­lai­sis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa. Toki tar­vi­taan hen­ki­lö­koh­tai­sia kes­kus­te­lui­ta, jot­ta ih­mi­set voi­vat ja­kaa toi­sil­leen asi­oi­ta. Näen kui­ten­kin yh­tei­söl­li­syy­den ja osal­li­suu­den tär­ke­ä­nä asi­a­na. Meil­lä on pal­jon opit­ta­vaa toi­sil­tam­me. Sil­lä, et­tä ko­kee ole­van­sa mer­ki­tyk­sel­li­nen, on val­ta­va vai­ku­tus hy­vin­voin­nil­le.

Män­nis­tön mu­kaan kir­kon toi­min­nan pi­tää muo­vau­tua eri­lai­siin tar­pei­siin – et­tä oli­si vaih­te­le­vaa toi­min­taa eri­lai­sil­le ih­mi­sil­le.

– Ih­mi­sil­lä on hy­vin eri­lai­sia tar­pei­ta, myös hen­gel­li­siä tar­pei­ta. Joil­la­kin ne ovat hy­vin pie­nes­sä mit­ta­kaa­vas­sa, mut­ta se ei tee niis­tä yh­tään vä­hem­pi­ar­voi­sem­pia.

Helmi Seppälä pitää tärkeänä, että kirkko tekee työtä myös nuorten parissa. "On surullista, että monien nuorien kynnys tulla kirkkoon on kasvanut. Ennakko-oletukset ovat vahvoja." Kuva: Markus Luukkonen

Helmi Seppälä pitää tärkeänä, että kirkko tekee työtä myös nuorten parissa. "On surullista, että monien nuorien kynnys tulla kirkkoon on kasvanut. Ennakko-oletukset ovat vahvoja." Kuva: Markus Luukkonen

Markus Luukkonen

Eräs va­paa­eh­toi­sis­ta on har­to­la­lai­nen lu­ki­o­lai­nen Hel­mi Sep­pä­lä. Hän asuu Vuo­ren­ky­läs­sä, noin 25 ki­lo­met­riä Har­to­lan taa­ja­mas­ta. Sep­pä­lä ker­too tul­leen­sa mat­ka­mes­sun lau­lu­ryh­mään "puo­len vuo­ro­kau­den va­roi­tu­sa­jal­la."

– Oli iha­na tul­la mu­kaan. Tääl­lä on niin läm­min­hen­ki­nen tun­nel­ma.

Sep­pä­lä soit­taa it­se viu­lua ja on lau­la­nut sa­mas­sa lau­lu­ryh­mäs­sä ai­em­min­kin. Hän ke­huu Tai­ni­on­vir­ran seu­ra­kun­nan va­paa­eh­tois­toi­min­taa.

– Ihan to­del­la hy­vin on va­paa­eh­toi­sia toi­min­nas­sa. Koen, et­tä kaik­ki ovat ter­ve­tul­lei­ta mu­kaan ide­oi­maan. Olen myös osa­na mes­su­ryh­mää.

Mes­su­ryh­mis­sä va­paa­eh­toi­set suun­nit­te­le­vat sun­nun­tain aa­mu­mes­su­jen si­säl­tö­jä. Teh­tä­vät voi­vat si­säl­tää kaik­kea mah­dol­lis­ta, jopa saar­nan. Pe­rin­tei­nen mo­no­lo­gi on mah­dol­lis­ta kor­va­ta esi­mer­kik­si näy­tel­mäl­lä tai kes­kus­te­lul­la.

Sep­pä­lä pi­tää tär­ke­ä­nä, et­tä kirk­ko te­kee työ­tä myös nuor­ten pa­ris­sa, vaik­ka nuor­ten ta­voit­ta­mi­nen voi ol­la tänä päi­vä­nä haas­teel­lis­ta.

– On su­rul­lis­ta, et­tä mo­nien nuo­rien kyn­nys tul­la kirk­koon on kas­va­nut. Mie­li­ku­vat ovat mo­nes­ti tur­han kor­ke­a­len­toi­sia suh­tees­sa us­kon yti­meen. En­nak­ko-ole­tuk­set ovat niin vah­vo­ja, et­tei edes läh­de­tä kat­so­maan.

Mat­ka­mes­su on erään­lai­nen ke­vyt­ver­sio sun­nun­tai­aa­mun mes­sus­ta. Mu­sii­kis­ta vas­ta­si Ul­la Miet­ti­nen.

– Olen en­ti­nen pit­kä­ai­kai­nen Har­to­lan kant­to­ri. Teen tääl­lä yhä va­paa­eh­tois­työ­tä. Ryh­dyin vuo­si sit­ten miet­ti­mään il­ta­mes­sun ke­hit­tä­mis­tä, kun sitä on tääl­lä toi­vot­tu, Miet­ti­nen ker­too.

Miet­ti­sen mu­kaan osal­lis­ta­val­le pal­ve­lu­mal­lil­le on Har­to­las­sa tar­vet­ta.

– Eräs tär­keim­mis­tä asi­ois­ta on seu­ra­kun­ta­lais­ten ak­ti­voi­mi­nen. Työn­te­ki­jät ovat kuor­mit­tu­nei­ta, jo­ten pi­tää löy­tää yh­tei­söl­li­syys ja yh­des­sä te­ke­mi­sen mal­li. Tääl­lä on hy­vin­kin pal­jon ak­tii­vi­sia seu­ra­kun­ta­lai­sia. Toki, kun ih­mi­set ikään­ty­vät ja väki vä­he­nee, se on en­tis­tä haas­teel­li­sem­paa.

Miet­ti­sen mu­kaan hen­ki­lö­koh­tais­ten kon­tak­tien mer­ki­tys on suu­ri.

– Työ vaa­tii ak­tii­vi­suut­ta. Ei rii­tä et­tä lai­te­taan leh­teen, mitä ta­pah­tuu, vaan pi­tää kut­sua hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti mu­kaan. Si­tou­tu­mi­nen voi muu­ten jää­dä hei­ve­röi­sek­si.

Di­a­ko­nis­sa Kir­si Män­nis­tön mu­kaan eri­tyi­nen koh­de­ryh­mä ovat lap­set ja lap­si­per­heet. Tai­ni­on­vir­ral­la on ko­keil­tu esi­mer­kik­si kirk­ko­suun­nis­tus­ta, kirk­ko­ker­ho­ja ja Yö kir­kos­sa -ta­pah­tu­mia.

– Kun teh­dään kirk­ko tu­tuk­si lap­sil­le, sit­ten voi kas­vaa taas sitä su­ku­pol­vea, joka roh­kais­tuu tu­le­maan kirk­koon. Lap­set tuo­vat myös van­hem­pan­sa mu­ka­naan.

Män­nis­tön työ­näys­sä yh­dis­tyy halu aut­taa mui­ta ja sa­mal­la ke­hit­tää it­se­ään.

– Ha­lu­an jat­ku­vas­ti op­pia jo­tain uut­ta. Ajat­te­len seu­ra­kun­nan laa­jas­ti, et­tä se ei ole vain työn­te­ki­jöi­den jut­tu, vaan kaik­kien yh­tei­nen asia. Seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jä on kut­su­ja ja mah­dol­lis­ta­ja.

Kirk­ko edis­tää osal­li­suut­ta

Yk­si­lön ta­sol­la osal­li­suus il­me­nee ko­ke­muk­se­na, joka syn­tyy, kun ih­mi­nen tun­tee kuu­lu­van­sa it­sel­le mer­ki­tyk­sel­li­seen ryh­mään tai yh­tei­söön.

Yh­tei­sös­sä osal­li­suus il­me­nee jä­sen­ten kes­ki­näi­se­nä ar­vos­tuk­se­na ja luot­ta­muk­se­na sekä mah­dol­li­suu­te­na vai­kut­taa yh­tei­sös­sään. 

Ih­mi­sen ar­vo ei mää­räy­dy hä­nen toi­min­ta-ak­tii­vi­suu­ten­sa tai te­hok­kuu­ten­sa mu­kaan. Osal­li­suu­den yh­tei­sös­sä jo­kai­nen on ar­vo­kas Ju­ma­lan luo­ma­na, sel­lai­se­naan.

Osal­li­suu­den yh­tei­sös­sä ih­mi­sel­tä ei vaa­di­ta mi­tään. Sen si­jaan hän­tä roh­kais­taan pal­ve­le­maan ja an­ta­maan pa­nok­sen­sa yh­tei­sen teh­tä­vän to­teu­tu­mi­sek­si. Ih­mi­nen tar­vit­see ko­ke­mus­ta, et­tä on tar­peel­li­nen ja et­tä hä­nel­lä on mer­ki­tys­tä muil­le.

Osal­li­suut­ta edis­tä­es­sä eri­tyi­nen huo­mio tu­li­si kiin­nit­tää kai­kis­ta hei­koim­mas­sa ase­mas­sa ole­viin ja syr­jit­tyi­hin.

Läh­de: evl.fi

Lue lisää aiheesta