– Hy­vää yö­tä, Jee­sus myö­tä, kii­tos täs­tä päi­väs­tä. Se oli kiva! ka­jah­taa Hei­nä­saa­res­sa.

Lei­ri­läi­set suun­taa­vat kap­pe­lin kau­nii­den ik­ku­noi­den ta­kai­sen au­rin­gon­las­kun ää­rel­tä ulos ja las­keu­tu­vat tum­mat por­taat alas. Jän­nit­ty­neis­sä tun­nel­mis­sa he sin­koi­le­vat eri puo­lil­le saar­ta, ei­vät­kä kel­lon lä­hen­ty­mi­nen kym­men­tä taik­ka jal­ka­pal­lon EM-lop­pu­tur­nauk­sen huip­puot­te­lu Rans­ka–Sak­sa tun­nu hi­das­ta­van vauh­dik­kai­ta nuo­ria. On rip­pi­lei­rin en­sim­mäi­nen il­ta, ja kai­kil­la on per­ho­sia vat­sas­sa. Uu­si ja unoh­tu­ma­ton on vas­ta edes­sä.

Ar­ki­kie­les­sä pu­hu­taan usein vain rip­pi­lei­ris­tä tar­koit­ta­en ko­ko­nai­suut­ta, joka al­kaa jo kuu­kau­sia en­nen ke­säis­tä lei­ri­jak­soa. Niin kut­sut­tu kau­pun­ki­jak­so on jää­nyt ko­ro­nan kyn­siin, mikä on joh­ta­nut use­am­piin en­nak­ko­teh­tä­viin sekä etä­ta­paa­mi­siin. Sal­paus­se­län seu­ra­kun­nan nuo­ri­so­työ­noh­jaa­ja Har­ri Nur­mi pyr­kii pan­de­mi­as­ta huo­li­mat­ta ta­paa­maan nuo­ret edes ker­ran en­nen kuin hei­dän kans­saan vie­te­tään usei­ta öi­tä il­man van­hem­pien vä­li­tön­tä lä­hei­syyt­tä.

– Ryh­män muo­dos­tu­mi­sen pro­ses­si al­kaa ke­vääl­lä. On tär­ke­ää, et­tä nuo­ret pää­se­vät tu­tus­tu­maan toi­siin­sa ja ko­ti­seu­ra­kun­taan­sa myös en­nen lei­riä. Tämä mah­dol­lis­taa seu­ra­kun­ta­yh­tey­den vah­vis­ta­mi­sen rip­pi­kou­lun jäl­keen­kin, Nur­mi ajat­te­lee.

Sal­paus­se­län seu­ra­kun­nan ke­sän en­sim­mäi­sel­le Hei­nä­saa­ren-lei­ril­le läh­tee mu­kaan yh­teen­sä 24 lei­ri­läis­tä, täyn­nä toi­voa ja ha­lua ko­kea uut­ta. Rip­pi­kou­lu­lai­nen Noel Tuo­mi­nen ajat­te­lee ajan Hei­nä­saa­res­sa ole­van mu­ka­va, kun­han mat­kas­sa on riit­tä­väs­ti po­si­tii­vis­ta miel­tä.

– Van­hem­mat ker­toi­vat, et­tä hei­dän ri­pa­rin­sa oli iki­muis­toi­nen ko­ke­mus ja et­tä po­si­tii­vi­sel­la mie­lel­lä pää­see pit­käl­le. Mo­nil­le ri­pa­ri voi tun­tua ras­kaal­ta, kos­ka on ke­sä­lo­ma, ei­kä te­ki­si mie­li opis­kel­la ul­ko­läk­sy­jä, Tuo­mi­nen tuu­mii en­nen kuin nou­see lei­ri­läi­set saa­reen kul­jet­ta­vaan Ali-lai­vaan.

Vuo­si­kym­men­ten ajan lei­ri­läi­siä lai­va­kau­den ai­ka­na pal­vel­lut Hei­nä­saa­ri on val­mii­na ot­ta­maan vas­taan uu­det ma­joit­tu­jan­sa. As­ke­leet nars­ku­vat ja mat­ka­lauk­ku­jen pyö­rät pyö­ri­vät lai­tu­ril­la eri tah­tiin – osal­la on kii­re va­raa­maan sän­ky­paik­ka, toi­set kat­se­le­vat seu­raa­van kah­dek­san päi­vän ai­kais­ta ko­ti­aan hie­man tar­kem­min en­nen kuin us­kal­tau­tu­vat ran­taan.

– Mei­na­si sii­nä sy­dän py­säh­tyä, lei­rin isos­te­ni­so­nen Nel­la Hir­vo­nen muis­te­lee en­sim­mäis­tä aa­mu­he­rä­tys­tään omal­ta nel­jän vuo­den ta­kai­sel­ta rip­pi­lei­ril­tään.

Päi­vä al­kaa kel­lo 8.00, mikä ei, tei­nien uni­ryt­min tie­tä­en, tar­koi­ta ko­vin mo­nel­la sa­la­man­no­pe­aa he­rää­mis­tä. Toi­saal­ta ai­ka­tau­lus­ta on pi­det­tä­vä kiin­ni, ja vain puo­li tun­tia shok­ki­he­rä­tyk­sen jäl­keen ha­ja­nai­nen lau­ma nuo­ria tal­lus­taa­kin koh­ti päi­vän tär­kein­tä ate­ri­aa.

Tii­viin aa­mu­ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen jäl­keen nuo­ril­la on vuo­ros­sa op­pi­tun­ti, jon­ka ai­hee­na ke­sä­te­o­lo­gi Ma­til­da Han­gas­maa kä­sit­te­lee luo­ma­kun­nan syn­ty­mis­tä. Tun­nil­la nuo­ret te­ke­vät minä-puun, jon­ka ide­a­na on ku­vas­taa sitä, et­tä ih­mi­sil­lä on omat vah­vuu­ten­sa sekä heik­kou­ten­sa ja et­tä Ju­ma­la ra­kas­taa mei­tä niis­tä riip­pu­mat­ta. Te­o­lo­gi­aa Itä-Suo­men yli­o­pis­tos­sa nel­jä vuot­ta opis­kel­lut tu­le­va pas­to­ri ja ai­nee­no­pet­ta­ja ko­kee omi­nai­suuk­sien­sa so­vel­tu­van rip­pi­kou­lu­työ­hön.

– Par­hai­ta puo­li­a­ni ovat em­paat­ti­suu­te­ni ja ava­ra­kat­sei­suu­te­ni. Pa­ras­ta täs­sä työs­sä on, kun saan koh­da­ta eri­lai­sia nuo­ria ja näh­dä heis­sä kas­vua ja ke­hi­tys­tä, Han­gas­maa poh­tii.

Sun­nun­tai­aa­mu­na ti­lan­ne on kui­ten­kin toi­nen. Pe­rin­tei­sen lei­ri­ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen si­jaan kaik­ki ovat ke­rään­ty­neet seu­raa­maan kel­lo 10 ju­ma­lan­pal­ve­lus­ta strii­min vä­li­tyk­sel­lä.

Kirk­ko­her­ra Sari Kui­rin­lah­ti, joka toi­mii lei­ril­lä myös opet­ta­ja­na, on kii­tol­li­nen sii­tä, et­tä ko­ti­seu­ra­kun­ta mah­dol­lis­taa täl­lai­sia ta­pah­tu­mia.

– Oli iha­naa en­sin aa­mul­la seu­ra­ta mes­sua yh­des­sä, sen jäl­keen opet­taa eh­tool­li­ses­ta ja lo­puk­si päät­tää päi­vä il­ta­mes­suun kap­pe­lis­sa, Kui­rin­lah­ti iloit­see.

Vaik­ka Hei­nä­saa­ri on iä­käs lei­ri­kes­kus, se on ky­ke­ne­vä ny­ky­a­jan muu­tok­siin, jois­ta yh­den vie­rai­li­jat koh­taa­vat lou­naal­la: tar­jol­la on ai­no­as­taan kas­vis­ruo­kaa. Är­häk­käim­mät mu­rah­te­le­vat, mut­ta päi­vien ku­lu­es­sa he­kin myön­tä­vät, et­tä oi­kein val­mis­tet­tu li­ha­ton ruo­ka voi ol­la mau­kas­ta.

– Kyl­lä minä mie­luum­min liha- kuin kas­vis­ruo­kaa syön. On­nek­si kas­vis­ruo­kaa­kin maus­te­taan hy­vin, jol­loin sitä syö ihan mie­luus­ti, lei­ri­läi­nen Roo­pe Tuu­nai­nen ker­too.

Apui­sän­tä Mat­ti Lai­ti­nen pyr­kii muun hen­ki­lö­kun­nan ohel­la muu­toin­kin uu­dis­ta­maan Hei­nä­saar­ta, jot­ta vie­rai­li­jat voi­vat yhä saa­da unoh­tu­mat­to­mia ko­ke­muk­sia.

– On­han tämä pe­rin­tei­nen paik­ka, min­ne rip­pi­kou­lut it­se tuo­vat tar­vit­ta­van­sa. Kui­ten­kin esi­mer­kik­si fris­bee­gol­fin nou­su py­rit­tiin ot­ta­maan tääl­lä huo­mi­oon ra­ken­ta­mal­la oma rata, Lai­ti­nen ana­ly­soi.

Ke­vään ai­ka­na nuor­ten teh­tä­vä­nä oli lu­kea Luuk­kaan evan­ke­liu­mi, ikään kuin val­mis­tau­tu­mi­se­na lei­ril­lä kä­si­tel­tä­viin ai­hei­siin. Päi­vän kuu­mim­mal­le tun­nil­le on va­rat­tu het­ki, jol­loin Luu­kas ker­ra­taan ta­sai­ses­ti ja­et­tu­na alus­ta lop­puun. Rin­get­teä har­ras­ta­van Em­ma Kai­nie­men mie­les­tä “me­dis” on mie­le­käs suo­la ta­pah­tu­ma­rik­kaa­seen päi­vään.

– Tun­tuu ki­val­ta, kun pää­see rau­hoit­tu­maan päi­vän ai­ka­na ja kun se ker­to­mus ke­lau­tuu sii­nä uu­des­taan. Nyt tu­len var­mas­ti muis­ta­maan sen pa­rem­min, Kai­nie­mi hy­myi­lee.

Par­hai­ten mie­leen on jää­nyt ih­me vii­des­tä lei­väs­tä ja kah­des­ta ka­las­ta.

– On­han se ih­meel­li­sen kuu­lois­ta, et­tä mi­ten niin vä­häl­lä voi ruok­kia 5 000 ih­mis­tä, hän jat­kaa.

Sees­tei­sen aa­mu­päi­vän jäl­keen isos­te­ni­so­sen ja yö­vah­din suun­nit­te­le­mat ki­sai­lut lait­ta­vat ryh­mään vauh­tia. Kil­pai­lu­viet­ti voit­taa jän­ni­tyk­sen, ei­kä puo­li­tun­te­mat­to­mien jat­ku­va läs­nä­o­lo jak­sa pai­naa miel­tä. Kun oman ryh­män on voi­tet­ta­va, yh­teis­hen­ki pa­ra­nee sa­mal­la huo­maa­mat­to­mas­ti. Tä­nään nuor­ten teh­tä­vä­nä on lait­taa käpy mah­dol­li­sim­man kor­ke­al­le käyt­tä­mäl­lä ai­no­as­taan luon­nos­ta löy­ty­viä ma­te­ri­aa­le­ja ja 15 kii­vaan mi­nuu­tin ku­lut­tua nur­mi­ken­täl­lä on pys­tys­sä jyl­hiä puu­ra­ken­nel­mia. Vie­lä päi­vä­kah­veil­la­kin väi­tel­lään, ke­nen käpy to­del­li­suu­des­sa oli ylim­pä­nä.

Hie­man kuu­den jäl­keen on isos­ten vuo­ro lois­taa. Il­ta­oh­jel­maa var­ten he ovat loih­ti­neet ryh­mäyt­tä­vää ja tun­nel­maa nos­tat­ta­vaa toi­min­taa. Mu­kaan mah­tuu myös lau­lu­ja – kai­kis­ta pe­rin­teis­tä ei ole luo­vut­tu. Vii­mei­sen vei­sun jäl­keen la­val­le pa­mah­taa hä­tään­ty­nyt nuo­ri mies, ja ta­ka­huo­nees­ta kuu­luu sel­kä­pii­tä kar­mi­va kar­jah­dus:

– IGOR!

La­val­le as­tuu koo­kas, tum­miin pu­keu­tu­nut mies, joka läh­tee jah­taa­maan Igo­ria sa­lia ym­pä­ri.

Hul­va­ton ta­kaa-ajo päät­tyy il­las­ta toi­seen jo­hon­kin puu­jal­ka­vit­siin:

– Ar­vaa Igor, mitä pomo käs­ki teh­dä?

– No?

– Pomo käs­ki näyt­tää kaa­pin pai­kan, mur­jai­see koo­kas mies osoit­ta­en sa­mal­la ti­las­sa ole­vaa vaa­te­ko­me­roa.

Edes kuu­kau­sia vii­lat­tu päi­vä­oh­jel­ma am­mat­ti­mai­si­ne te­ki­jöi­neen ei voi mil­lään kel­va­ta kai­kil­le. Usein lei­ri­läis­ten suus­ta kuu­luu­kin:

– Mil­loin meil­lä on va­paa-ai­kaa?

Sii­hen lei­rin ve­tä­jät vain nau­rah­ta­vat:

– Ei­hän teil­lä ole kuin va­paa-ai­kaa.

Se pi­tää si­näl­lään paik­kan­sa, et­tä lei­ril­lä on ta­val­lis­ta enem­män tyh­jää, kun ruo­kai­lu­ja jou­du­taan ko­ro­na­syis­tä por­ras­ta­maan. Sik­si myös il­ta­pa­la ja sitä myö­ten sau­nat nau­ti­taan hie­man eri ai­koi­hin. On­nek­si hel­tei­ses­sä Hei­nä­saa­res­sa pys­tyy ui­maan myös il­man löy­ly­jen an­ta­maa läm­pö­suo­jaa: vesi on yli 20-as­teis­ta ja au­rin­ko po­rot­taa päi­väs­tä toi­seen pil­vet­tö­mäl­tä tai­vaal­ta.

– Ui­mi­nen vir­kis­tää mu­ka­vas­ti päi­vää, ri­pa­ri­lai­nen Eli­as Pa­ju­la huik­kaa lai­tu­ril­ta.

Tuli il­ta ja tuli aa­mu. Näin meni en­sim­mäi­nen, vii­des, kah­dek­sas päi­vä. Juu­ri­han mat­ka vas­ta al­koi, ja nyt hy­väs­te­lem­me jo Hei­nä­saa­ren, joka jää odot­ta­maan uu­sia tu­lok­kai­ta jäl­leen yh­den lei­rin rik­kaam­pa­na.