Topi Paa­na­sen pu­he­lin soi heti aa­mus­ta.

– Gu­ten Mor­gen! Hy­vää syn­ty­mä­päi­vää, toi­vot­ti Peik­ko Grou­pin ete­lä­sak­sa­lai­nen myy­jä yh­ti­ön­sä toi­mi­tus­joh­ta­jal­le.

Topi Paa­na­nen, haas­tat­te­lu­päi­vä­nä 49 vuot­ta, on elees­tä ai­dos­ti iloi­nen.

– Meil­lä on töis­sä 1 900 hen­ki­löä ym­pä­ri maa­il­maa, ja heis­tä kuka vain voi soit­taa To­pil­le ja toi­vot­taa hy­vää syn­ty­mä­päi­vää. Sii­nä on yk­si syy, mik­si täs­sä yri­tyk­ses­sä on pi­run hie­noa ol­la töis­sä. Vai voi­ko näin sa­noa seu­ra­kun­ta­leh­des­sä, hän sa­noo ja nau­raa.

Alus­sa oli lah­te­lais­na­vet­taan pe­rus­tet­tu yh­den hen­gen hit­saa­mo. Kun Topi Paa­na­nen syn­tyi per­heen­sä nuo­rim­pa­na lap­se­na vuon­na 1971, hä­nen isän­sä pe­rus­ta­mas­ta yri­tyk­ses­tä oli jo keh­key­ty­mäs­sä an­si­o­kas me­tal­li­a­lan toi­mi­ja, jos­sa sii­hen ai­kaan oli töis­sä vii­ti­sen­kym­men­tä ih­mis­tä.

– Oli fir­man jou­lu­juh­lia ja hiih­to­kil­pai­lu­ja, jois­ta saa­tiin lu­si­koi­ta pal­kin­nok­si, Paa­na­nen muis­te­lee Peik­ko Grou­pin pää­kont­to­ril­la Lah­des­sa.

1970-lu­vul­la Pei­kon mark­ki­nat oli­vat ko­ti­maas­sa. Oli kas­va­vaa ky­syn­tää yri­tyk­sen tuot­teil­le eli be­to­nie­le­ment­tien te­räk­si­sil­le lii­to­so­sil­le. Per­heel­lä oli mui­ta­kin yri­tyk­siä, jois­ta osa teki kaup­paa myös Neu­vos­to­lii­ton kans­sa.

Topi Paa­na­nen­kin pää­si jo na­ti­ai­se­na maa­laa­maan kel­tai­sia va­roi­tus­vii­vo­ja ko­ne­pa­jan lat­ti­aan. Ke­sä­töis­sä hän oli per­heen Paa­si­ki­vi-yri­tyk­ses­sä, joka val­mis­ti mes­sin­ki­siä kir­jai­mia hau­ta­ki­viin.

– Siel­lä sit­ten et­sin hau­ta­ki­viin tar­vit­ta­vat kir­jai­met tai po­ra­sin nii­hin rei­kiä.

Ko­to­na oli usein ruo­ka­pöy­däs­sä isä Jalo Paa­na­sen työ­vie­rai­ta, myös neu­vos­to­liit­to­lai­sia de­le­gaa­ti­oi­ta. Se oli kan­sain­vä­lis­ty­mis­tä sil­loin. Nyt se on toi­sen­lais­ta:

– Len­nän huo­men­na Ara­bie­mi­raat­tei­hin uu­den teh­taam­me ava­jai­siin.

Vaik­ka Paa­na­sen per­heen kol­me las­ta tu­li­vat yri­tyk­sen osa­o­mis­ta­jik­si jo var­hain, hei­tä ei lap­suu­des­sa trim­mat­tu mah­dol­lis­ta tu­le­vaa yri­tys­joh­ta­juut­ta var­ten. Kuo­pus­ta var­sin­kaan.

– Esi­kois­ta kai ai­na yri­te­tään vä­hän kas­vat­taa. Kuo­puk­ses­ta ei vä­li­tä ku­kaan, Paa­na­nen vit­sai­lee.

Tun­tui tur­val­li­sel­ta vart­tua Lah­des­sa, joka oli yh­tä ai­kaa pie­ni ja iso kau­pun­ki. Paa­na­sen mie­les­tä se on etu myös ny­kyi­sin, kun hän vuo­ros­taan toi­mi­tus­joh­ta­ja­na ot­taa vas­taan de­le­gaa­ti­oi­ta maa­il­mal­ta. Ku­kaan ei kum­mas­te­le sitä, et­tä glo­baa­lis­ti toi­mi­van yri­tyk­sen pää­kont­to­ri on Lah­des­sa. Paa­na­nen vie kii­na­lai­sia ja ko­re­a­lai­sia vie­rai­taan vaik­ka­pa kat­so­maan lah­te­lais­ta ko­ri­pal­loa tai syö­mään Muk­ku­lan kar­ta­noon.

– Heil­le se on so­pi­van ou­toa.

Lap­se­na ja nuo­re­na Paa­na­sen tem­mel­lys­kent­tää oli­vat Ki­ve­ri­ön kou­lut ja Lah­den Yh­teis­kou­lu, Ki­sa­puis­ton ten­nis­ken­tät, Lah­den Tan­hu­a­jien har­joi­tuk­set sekä Jout­jär­ven seu­ra­kun­ta, jon­ne hän ajau­tui iso­sis­kon va­na­ve­des­sä jo en­nen rip­pi­kou­lui­kää.

Paa­na­nen eh­ti ol­la seu­ra­kun­ta­nuo­ri san­gen pe­rus­teel­li­ses­ti:

– Olin rip­pi­lei­rin iso­se­na ja opet­ta­ja­na. Olin myös kirk­ko­val­tuus­tos­sa ja seu­ra­kun­ta­neu­vos­tos­sa – ki­vas­ti sii­nä op­pi de­mok­ra­ti­aa. Tämä an­toi hy­vät eväät elä­mäl­le.

Lu­ki­oi­käi­se­nä Paa­na­nen meni myös va­paa­eh­toi­sek­si eri­tyis­nuo­ri­so­työ­hön ”Lek­san pu­biin” eli nuo­ri­so­työn­te­ki­jä Leo Sa­vo­sen Py­säk­kiin, joka päi­vys­ti per­jan­tai-il­tai­sin Lah­den Hä­meen­ka­dul­la tar­jo­ten tu­kea nuo­ril­le.

– Sii­nä näki elä­mää mo­nel­ta kan­til­ta. Ei pääs­syt kup­lau­tu­maan, Paa­na­nen sa­noo. Näin jäl­ki­kä­teen hän to­te­aa edes­men­neen Leo Sa­vo­sen ol­leen yk­si niis­tä tär­keis­tä esi­ku­vis­ta, jot­ka omal­ta osal­taan aut­toi­vat kas­va­maan koh­ti vas­tuul­li­sia teh­tä­viä.

Nuo­ri mies muut­ti Hel­sin­kiin opis­ke­le­maan kaup­pa­kor­ke­a­kou­luun ja am­pai­si työ­e­lä­mään. Seu­ra­kun­ta on sen jäl­keen­kin ol­lut elä­män eri kau­si­na mu­ka­na vaih­te­le­val­la in­ten­si­tee­til­lä. Eri­tyi­ses­ti hel­sin­ki­läi­sen Ag­ri­co­lan kir­kon Tuo­mas­mes­suis­ta Paa­na­nen pi­tää. Vä­lil­lä hän oli Tuo­mas­mes­sun hal­li­tuk­ses­sa­kin.

– On ol­lut kau­sia, jol­loin olen ol­lut eh­kä lii­an­kin ak­tii­vi­nen. Te­ke­mi­nen oli ta­val­laan tär­ke­äm­pi kuin Ju­ma­la, hän muo­toi­lee.

Paa­na­nen sa­noo, et­tä lu­te­ri­lai­se­na Ju­ma­laan us­ko­va­na ih­mi­se­nä hä­nel­lä on oi­va nä­kö­kul­ma tar­kas­tel­la oman yri­tyk­sen­sä mo­ni­kult­tuu­ri­sia tart­tu­ma­pin­to­ja ja eten­kin yh­tä sen tär­keim­mis­tä eet­ti­sis­tä pe­ru­sar­vois­ta. Se on ”res­pect and trust” eli tois­ten kun­ni­oi­tus.

Pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten Peik­ko Grou­pil­la oli 150 työn­te­ki­jää, jois­ta kym­me­nen oli ul­ko­mail­la. Nyt 1 900 työn­te­ki­jäs­tä 350 on Suo­mes­sa.

– Lah­des­sa­kin meil­lä työs­ken­te­lee 15 eri kan­sal­li­suut­ta. Mei­dän on voi­ta­va ta­sa­ver­tai­ses­ti teh­dä työ­tä riip­pu­mat­ta ihon­vä­ris­tä, äi­din­kie­les­tä tai us­kon­nos­ta. Ra­sis­ti ei voi työs­ken­nel­lä meil­lä, sil­lä se myr­kyt­tää or­ga­ni­saa­ti­on, Paa­na­nen sa­noo.

– "Res­pect and trust" ei sil­ti tar­koi­ta, et­tei­kö voi­si näyt­tää vä­riä. Minä en toi­vo­ta yh­teis­työ­kump­pa­neil­lem­me "Se­a­so­nal Gree­tings" vaan "Mer­ry Christ­mas", hän huo­maut­taa.

Paa­na­nen pi­tää kirk­koa yh­teis­kun­nal­le tär­ke­ä­nä ar­vo­jen kul­ma­ki­ve­nä.

– Mi­nus­ta on har­mil­lis­ta, et­tei­vät ih­mi­set ai­na ym­mär­rä, mi­ten mo­net asi­at yh­teis­kun­nas­sam­me ovat kris­ti­nus­kon ai­kaan­saa­mia – ku­ten vaik­ka kou­lu­tus, di­a­ko­ni­an vai­ku­tus so­si­aa­li­huol­toon tai ih­mis­kä­si­tys, jos­sa kaik­ki ovat läh­tö­koh­tai­ses­ti sa­ma­nar­voi­sia.

Kai­kes­ta huo­li­mat­ta kirk­ko jou­tuu kamp­pai­le­maan jä­se­nis­tön vä­he­ne­mis­tä ja ta­lous­vai­keuk­si­a­kin vas­taan. Paa­na­sen mie­les­tä vai­keu­det voi­vat ol­la sekä sää­li et­tä siu­naus.

– Kun ra­haa on vä­hän, luo­vuus pa­ra­nee. Niin se on fir­mas­sa ja kir­kos­sa. Kirk­ko jou­tuu eh­kä pa­laa­maan juu­ril­leen. Sen pää­teh­tä­vä ei mie­les­tä­ni ole kiin­teis­tön­hoi­dos­sa tai vä­es­tö­re­kis­te­rin pi­tä­mi­ses­sä. Ydin­tä ovat ju­ma­lan­pal­ve­luk­set, yh­tei­söl­li­syys ja lap­si- ja nuo­ri­so­työ, hän sa­noo ja muis­te­lee ver­tai­lun vuok­si vaih­to-op­pi­la­sai­ko­jaan Yh­dys­val­lois­sa.

– Per­he kävi joka sun­nun­tai ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa, joka pi­det­tiin kou­lun jump­pa­sa­lis­sa. Sen jäl­keen tuo­lit siir­ret­tiin pois ja pe­lat­tiin ko­ri­pal­loa. Oli tosi hyvä hen­ki.

Paa­na­nen to­te­aa, et­tei ha­lu­ai­si työs­ken­nel­lä yri­tyk­ses­sä, jon­ka toi­min­ta ei läh­tö­koh­tai­ses­ti täh­tää hy­viin asi­oi­hin ku­ten laa­duk­kaa­seen ja tur­val­li­seen ra­ken­ta­mi­seen. Yri­tys­ten ar­vo­ja kiil­lot­ta­maan pal­ka­taan usein kon­sult­te­ja, mut­ta ar­vot to­teu­tu­vat vas­ta, kun joh­to te­kee toi­mia, jot­ka osoit­ta­vat ne to­dek­si.

– Pe­rus­teh­tä­vän­sä li­säk­si yri­tyk­set voi­vat teh­dä asi­oi­ta, jot­ka tuot­ta­vat laa­jem­paa­kin hyö­tyä yh­teis­kun­nal­le. Meil­lä se on esi­mer­kik­si tu­pa­koi­mat­to­muu­den, työ­tur­val­li­suu­sa­si­oi­den ja kier­to­ta­lou­den edis­tä­mis­tä. Olem­me en­sim­mäis­ten jou­kos­sa ke­hit­tä­neet ra­ken­nus­ten run­ko­jär­jes­tel­mää ko­ko­naan kier­rä­tys­te­räk­ses­tä, hän ker­too ja muis­tut­taa, et­tä lail­li­suus ja vas­tuul­li­suus ei­vät yri­tys­maa­il­mas­sa lä­hes­kään ai­na kul­je käsi kä­des­sä.

– Tu­pak­ka­te­ol­li­suus ja pi­ka­vip­pi­fir­mat ovat lail­li­sia, mut­ta sil­ti niin ra­joil­la kuin vain voi ol­la.

Peik­ko Group jou­tuu mo­nien mui­den yri­tys­ten ta­voin tar­kas­te­le­maan toi­min­taan­sa myös il­mas­ton­muu­tok­sen ja luon­non kes­to­ky­vyn nä­kö­kul­mas­ta. Ra­ken­nu­sa­la ei täs­sä ole vä­häi­ses­sä roo­lis­sa.

– Jos et kas­va, näi­ve­tyt. Kas­vu on kui­ten­kin asia, joka syö luon­non­va­ro­ja, ja se täy­tyi­si huo­mi­oi­da, Paa­na­nen poh­tii.

Kas­vus­ta sen ver­ran, et­tä Topi Paa­na­sen ai­ka­na Pei­kon lii­ke­vaih­to on kas­va­nut 40 mil­joo­nas­ta 230 mil­joo­naan. Yri­tys on laa­jen­tu­nut toi­mi­maan 34 maas­sa. Teh­tai­ta on yh­des­sä­tois­ta maas­sa. Yrit­tä­jä­per­heen kuo­puk­sel­la näyt­tää ole­van omi­nai­suuk­sia, jot­ka ovat tätä ede­saut­ta­neet.

– Ei se ole omi­nai­suus, se on vika. Tiet­ty puu­päi­syys, hän väit­tää.

Puu­päi­syy­del­lä hän tar­koit­taa mie­len­laa­tua, jon­ka avul­la ky­ke­nee ot­ta­maan ris­ke­jä yö­u­ni­aan me­net­tä­mät­tä.

Mitä ris­ki­not­toon tu­lee, jo vaih­to-op­pi­las­vuon­naan Ame­ri­kas­sa Paa­na­nen näki lä­hel­tä, et­tä kon­kurs­si­kaan ei vält­tä­mät­tä mer­kit­se kai­ken lop­pua.

– Per­heen isä teki kon­kurs­sin. Pak­ka­sim­me kimp­sut ja kamp­sut ja muu­tim­me toi­seen osa­val­ti­oon. Per­heen isä käyn­nis­te­li uut­ta yri­tys­tä, minä myin ta­loa per­heen äi­din kans­sa, hän muis­te­lee.

En­nen Peik­koon tu­lo­aan Paa­na­nen työs­ken­te­li muis­sa­kin yri­tyk­sis­sä ja to­te­aa sen ol­leen erit­täin ter­veel­lis­tä. Sii­nä näki mo­nen­lais­ta yri­tys­kult­tuu­ria, sai pers­pek­tii­viä.

– Per­hey­rit­tä­jyys ei si­nän­sä tee vie­lä yri­tyk­ses­tä hy­vää ei­kä huo­noa. Jo­kai­nen yri­tys on per­heen­sä nä­köi­nen. Pa­him­mil­laan per­heen­jä­se­net voi­vat ol­la idi­oot­te­ja, jot­ka kup­paa­vat osin­ko­ja ja tu­kah­dut­ta­vat ke­hi­tyk­sen. Par­haim­mil­laan per­hey­ri­tys pys­tyy te­ke­mään pää­tök­siä no­pe­as­ti ja jous­ta­vas­ti, hän ku­vai­lee.

– Per­hey­ri­tyk­set ovat usein myös hy­vin si­tou­tu­nei­ta ko­ti­paik­ka­kun­taan­sa, ja sik­si tär­kei­tä.

Op­pi­vuo­sien jäl­keen työs­ken­te­ly oman per­heen yri­tyk­ses­sä al­koi kiin­nos­taa.

– Näin, et­tä täs­sä oli hyvä ai­hio, hy­vät pe­rus­tuot­teet. Ym­mär­sin, et­tä täs­tä voi tul­la iso, mut­ta täl­lais­ta kas­vua en voi­nut ku­vi­tel­la. Tämä on tii­mi­työ­tä, ja meil­lä on hyvä po­ruk­ka.

Paa­na­sen su­vus­sa ei ole­te­ta, et­tä seu­raa­va su­ku­pol­vi il­man muu­ta jat­kaa yri­tyk­sen joh­dos­sa. Se on mah­dol­lis­ta, mi­kä­li löy­tyy ky­vy­käs ja ha­lu­kas jat­ka­ja.

– Ei tä­hän ke­tään voi pa­kot­taa. Se oli­si sama kuin et­tä et tyk­käi­si jää­kie­kos­ta, mut­ta jou­tui­sit pe­laa­maan sitä koko ikä­si. Se oli­si kur­ja elä­mä.

Paa­na­nen to­te­aa, et­tä ti­lan­teet, jot­ka eni­ten ovat kas­vat­ta­neet joh­ta­juu­teen, ovat ol­leet osin kau­hei­ta.

– Nuo­re­na klop­pi­na ke­mi­an alan yri­tyk­ses­sä jou­duin en­si töik­se­ni ir­ti­sa­no­maan ih­mi­sen. Hän oli sen ikäi­nen, et­tä tie­sin, et­tei hän luul­ta­vas­ti kos­kaan enää sai­si töi­tä. Sil­ti mi­nun oli se teh­tä­vä, hän muis­te­lee.

Paa­na­sen per­heen yri­tyk­sis­sä­kään ei ole väl­tyt­ty vai­keil­ta ajoil­ta. 1990-lu­vul­la ko­ne­pa­ja­y­ri­tyk­sen ”asi­a­kas kuo­li” eli Neu­vos­to­liit­to ha­jo­si, ja hen­ki­lö­kun­nas­ta oli ir­ti­sa­not­ta­va val­ta­o­sa. Sa­mal­la voi­mal­la lama vai­kut­ti myös Peik­koon. Paa­na­nen oli it­se vie­lä opis­ke­li­ja, mut­ta muis­taa, mi­ten stres­si vai­kut­ti koko per­hee­seen.

Myös vuo­den 2008 fi­nans­sik­rii­si joh­ti tap­pi­o­vuo­siin ja ir­ti­sa­no­mi­siin.

Juu­ri hen­ki­lös­töön liit­ty­vis­sä asi­ois­sa vas­tuu tun­tuu pai­na­vim­mal­ta. Vaik­ka työ­tä teh­dään tii­mi­nä, toi­mi­tus­joh­ta­ja kan­taa vas­tuun vii­me kä­des­sä yk­sin.

– Jos työn vas­tuu­ta koko ajan miet­ti­si, ei sen kans­sa voi­si elää. On pak­ko pi­tää tiet­ty am­ma­til­li­nen etäi­syys, Paa­na­nen sa­noo.

– Täl­lä työl­lä on mer­ki­tys. Ha­lu­an tais­tel­la tä­män po­ru­kan ja sen tu­le­vai­suu­den eteen.

Pei­kon ta­ri­na on me­nes­tys. Roo­li per­hey­ri­tyk­sen jat­ka­ja­na ei tun­nu Paa­na­ses­ta mil­lään ta­voin uh­rauk­sel­ta, mut­ta me­nes­tys on sil­ti vaa­ti­nut hin­tan­sa hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa elä­mäs­sä.

– Fak­ta on, et­tä mi­nul­la on nyt uu­si­o­per­he. En­sim­mäi­sen avi­o­lii­ton kaa­tu­mi­nen oli ai­ka­naan mi­nul­le iso ja vai­kea asia. Mie­tin, mitä oli­sin voi­nut teh­dä toi­sin. Nyt kun ai­kaa on ku­lu­nut, ym­mär­rän, et­tä kah­den uran yh­teen­so­vit­ta­mi­nen joh­ti on­gel­miin, hän sa­noo.

– Mi­nul­la on kui­ten­kin ol­lut on­ni löy­tää uu­si kump­pa­ni, ja luu­len, et­tä osaan nyt va­ra­ta pa­rem­min ai­kaa per­heel­le. Mi­nus­ta on ki­vaa, et­tä meil­lä on Ma­ri­kan kans­sa yh­teen­sä nel­jä las­ta.

Paa­na­nen ni­me­ää per­heen ja pa­ri­suh­teen elä­män­sä voi­ma­va­rak­si ja tu­ki­pi­la­rik­si.

– Kun vie lap­sia jal­ka­pal­lo­har­joi­tuk­siin tai lait­taa heil­le ruo­kaa, työ ei juu­ri pyri mie­leen.

On ol­lut kau­sia, jol­loin olen ol­lut eh­kä lii­an­kin ak­tii­vi­nen. Te­ke­mi­nen oli ta­val­laan tär­ke­äm­pi kuin Ju­ma­la.