JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Markus Forsell ikuisti perheensä pikkulapsivaiheen isäkokemukset kirjaan yhdessä hyvän ystävänsä kanssa. Kuva: Teemu Leppänen

Markus Forsell ikuisti perheensä pikkulapsivaiheen isäkokemukset kirjaan yhdessä hyvän ystävänsä kanssa. Kuva: Teemu Leppänen

Teemu Leppänen

Työttömyys oli Markus Forsellin pahin pelko – Kun se tapahtui, se muutti hänen isyyttään loppu­e­lä­mäksi

Mies­ten vä­li­ses­tä kes­kus­te­lus­ta avau­tuu uu­des­sa Isä­kir­jas­sa isien tun­nes­kaa­la ja nii­den kä­sit­te­ly.

6.11.2020
Teemu Leppänen

Rai­vo ja on­nen­kyy­ne­leet. Sii­nä se laa­ja tun­nes­kaa­la, jon­ka jo­kai­nen van­hem­pi koh­taa. Niin myös lah­te­lai­nen kol­men lap­sen per­hee­ni­sä Mar­kus For­sell.

– Olen sii­tä on­nel­li­ses­sa ase­mas­sa, et­tä mi­nul­la on vai­mo­ni mu­kaan lu­kien use­am­pi ih­mi­nen, joi­den kans­sa olen voi­nut tun­teis­ta­ni kes­kus­tel­la.

For­sell on juu­ri jul­kais­sut hy­vän ys­tä­vän­sä, Ilk­ka En­ken­ber­gin, kans­sa Isä­kir­jan (Re­ad­me.fi). Idea kir­jaan syn­tyi vii­si vuot­ta sit­ten, kun mo­lem­mat mie­het eli­vät pik­ku­lap­si­per­heen ka­oot­ti­sin­ta ai­kaa.

– Kä­vim­me Il­kan kans­sa pal­jon ver­tais­kes­kus­te­lua ja ja­oim­me toi­sil­lem­me, mil­lais­ta isä­nä ole­mi­nen on. Teki hy­vää vä­lil­lä tuu­let­taa ja tun­nus­taa toi­sel­le myös nii­tä vä­hän vai­ke­am­pia jut­tu­ja.

Yh­dek­si han­ka­lim­mak­si van­hem­man ko­ke­mak­si tun­ne­ti­lak­si For­sell mai­nit­see rai­von.

– It­sel­le­ni se on vai­kea tun­ne, ja sii­hen liit­tyy pal­jon hä­pe­ää. Sii­nä mur­tuu vii­meis­tään se ihan­ne­mi­nän il­luu­sio.

Kir­jas­sa on pää­o­sas­sa kah­den ta­val­li­sen mie­hen vä­li­nen kes­kus­te­lu.

– Mie­tim­me, et­tä riit­tää­kö se kir­jaan vai pi­täi­si­kö sii­nä ol­la las­tenp­sy­ko­lo­gi tai isä­tut­ki­ja an­ta­mas­sa va­kuut­ta­vuut­ta ja tie­toa. Kir­joit­ta­es­sa to­te­sim­me ai­ka no­pe­as­ti, et­tä kyl­lä tämä riit­tää. Asi­an­tun­ti­ja­kir­jat ovat erik­seen sit­ten.

Isä­ai­kan­sa vai­keim­man het­ken For­sell on ko­ke­nut jou­dut­tu­aan työt­tö­mäk­si.

– Työs­tä oli syn­ty­nyt iso osa iden­ti­teet­ti­ä­ni. Myös hyvä palk­ka oli tär­ke­ää, kun vai­mo oli hoi­to­va­paal­la ja oli kak­si pien­tä las­ta.

For­sell ti­pah­ti kor­ke­al­ta.

– Sii­nä re­a­li­soi­tui mi­nun pa­hin pel­ko­ni. Työt­tö­myys tuli mi­nul­le yl­lä­tyk­se­nä ja oli iso shok­ki. Al­ku ei ol­lut mi­ten­kään lu­paa­va. En saa­nut it­se­ä­ni nis­kas­ta kiin­ni, vaan pääs­tin it­se­ni mont­tuun.
For­sell kir­joit­taa:

Sil­loin, sii­nä soh­val­la maa­tes­sa­ni kuu­lin toi­ses­ta huo­nees­ta tu­tun kirk­kaan lap­sen ää­nen. Hil­jai­suu­den rik­koi lap­sem­me ää­neen lau­sut­tu ru­kous.

Meil­lä oli ol­lut ta­pa­na lu­kea il­tai­sin il­ta­ru­kous yh­des­sä, muis­taa nii­tä jot­ka oli ki­pei­tä. Nyt tämä pie­ni ru­koi­li ”et­tä isi tu­li­si ter­veek­si”. -- Sii­nä het­kes­sä oli jo­tain mitä en osaa sa­noin ku­vail­la. Sain va­lon sy­dä­mee­ni. Sii­tä al­koi mi­nun el­py­mi­se­ni.

Hoi­to­va­paal­ta töi­hin pa­lan­nut vai­mo kan­nus­ti mies­tään ole­maan ti­lai­suu­den tul­tua koti-isä­nä, vaik­ka se pyy­tä­mät­tä tu­li­kin.

– Mie­tin, ha­lu­an­ko myö­hem­min muis­tel­la, et­tä olin siel­lä mon­tun poh­jal­la, kun­nes sain uu­den työn mi­hin ra­ken­sin iden­ti­tee­tin vai ha­lu­an­ko elää ar­kea las­ten kans­sa täs­sä ja nyt, For­sell muis­te­lee.

– Kyl­lä sii­nä jo­ku­nen viik­ko meni, et­tä aloin tun­tea on­nen ko­ke­muk­sia. Jäl­keen­päin aja­tel­len pa­hin pel­ko­ni oli­kin muut­tu­nut elä­mä­ni suu­rim­mak­si rik­kau­dek­si. Näin kes­kim­mäi­sen lap­sen en­sim­mäi­siä as­ke­lei­ta tai kuin­ka hän juok­si. Olin siel­lä pie­nis­sä het­kis­sä läs­nä, ja niis­tä tuli tun­ne, et­tä vau. Tämä ei oli­si ol­lut mah­dol­lis­ta, jos oli­sin men­nyt ura­kii­dos­sa. Se muut­ti iden­ti­teet­ti­ä­ni ter­veem­pään suun­taan.

Lue lisää aiheesta