– Tul­tiin joi­ta­kin vuo­sia sit­ten ul­ko­maan­lo­mal­ta koh­tees­ta, jos­sa ho­tel­li oli kyl­mä ja ruo­ka huo­noa. Sil­loin pää­tim­me, et­tä ei vie­dä­kään ra­ho­ja ul­ko­mail­le, vaan kul­je­taan ko­ti­maas­sa. Mis­tä aloi­te­taan?

No­pe­as­ti syn­tyi aja­tus läh­teä kier­tä­mään Suo­men kirk­ko­ja ja va­lo­ku­vaa­maan nii­tä. Niin al­koi Tar­ja ja Hei­mo Luuk­ko­sen nel­jän ke­sän mit­tai­nen reis­saa­mi­nen Suo­mea ris­tiin ras­tiin. Sal­do­na on ku­via 630 kir­kos­ta sekä san­ka­ri­hau­taus­mais­ta ja muis­to­mer­keis­tä.

– Han­gos­ta läh­dim­me liik­keel­le 2014, ja vii­mei­nen paik­ka oli Mel­tauk­sen ky­lä­kirk­ko nel­jä ke­sää myö­hem­min. Poh­joi­sin koh­de oli Uts­jo­en kirk­ko. Em­me toki ol­leet koko ke­sää liik­keel­lä, mut­ta nel­jä­nä ke­sä­nä ku­vaus­mat­ko­ja teh­tiin.

Koko Suo­men kat­ta­van kirk­ko­kier­rok­sen run­ko­na Luuk­ko­sil­la oli lu­et­te­lo tie­kir­kois­ta, jot­ka oli­vat avoin­na läpi ke­sän muu­ta­man tun­nin päi­vit­täin. Vii­des­tä­sa­das­ta käyn­ti­koh­tees­ta tie­kirk­ko­ja oli rei­lut 250. Muut kir­kot löy­tyi­vät Va­lit­tu­jen Pa­lo­jen Suu­res­ta kart­ta­kir­jas­ta, jos­sa on pie­nel­lä mus­tal­la ris­til­lä mer­kit­ty ties­tön var­teen kirk­ko­jen pai­kat. Jo­kais­ta kirk­koa ei ol­lut kar­tas­sa­kaan, mut­ta Luuk­ko­set kään­tyi­vät ai­na sii­hen suun­taan, jon­ka tien­vii­tas­sa luki kirk­ko.

Tar­ja Luuk­ko­nen toi­mi kart­tu­ri­na täy­den­tä­en na­vi­gaat­to­ria ja kart­ta­kir­jaa. Kart­tu­rin teh­tä­vä on vaa­ti­va, mut­ta sii­tä rou­va sel­vi­si 56 avi­o­liit­to­vuo­den tuo­mal­la ko­ke­muk­sel­la.

– Ei meil­le eri­mie­li­syyk­siä tul­lut, vaik­ka vie­rek­käin is­tut­tiin muu­ta­ma tu­hat ki­lo­met­riä. Kun näin kau­an ol­laan ol­tu yh­des­sä, niin toi­sen aja­tuk­set yleen­sä tie­tää, vaik­ka nii­tä ei ää­neen lau­sut­tai­si­kaan, ku­vaa Hei­mo Luuk­ko­nen.

Nel­jään kirk­ko­ke­sään mah­tuu mo­nen­lai­sia kirk­ko­ja: jyl­hiä kivi- ja tii­li­kirk­ko­ja, ta­lon­poi­kais­ten kir­kon­ra­ken­ta­jien ris­tin­muo­toi­sia puu­kirk­ko­ja sekä ny­ky­ark­ki­teh­tien be­to­ni­kirk­ko­ja. Oli kirk­ko­ja kau­pun­gin vi­li­näs­sä, maa­seu­dun taa­ja­mis­sa ja erä­maas­sa.

– En­sin ku­vat­tiin kirk­ko ja sit­ten is­tah­det­tiin penk­kiin hil­jen­ty­mään, kat­sel­tiin alt­ta­ri­tau­lua ja sit­ten läh­det­tiin seu­raa­vaan kirk­koon, muis­te­lee Tar­ja Luuk­ko­nen.

Kirk­ko­kier­ros on mat­ka Suo­men kirk­ko­jen his­to­ri­aan. Van­him­mat ki­vi­kirk­kom­me on ra­ken­net­tu Ah­ve­nan­maal­le 1200-lu­vun lo­pus­sa, ja van­hin niis­tä on Jo­ma­lan kirk­ko.

– Ah­ve­nan­maan kirk­ko­ja kier­sim­me kol­me päi­vää, ja tie­tys­ti kä­vim­me tuos­sa Jo­ma­lan kir­kos­sa.

Kirk­ko­bon­ga­rien vai­ke­a­kul­kui­sin koh­de oli Piel­pa­jär­ven erä­maa­kirk­ko Ina­ris­sa. Erä­maa­kirk­ko on yk­si La­pin van­him­mis­ta ra­ken­nuk­sis­ta ja lail­la rau­hoi­tet­tu mui­nais­jään­nös. Kirk­ko on ra­ken­net­tu 1700-lu­vul­la ina­rin­saa­me­lais­ten van­haan tal­vi­ky­lään.

– Pui­nen kirk­ko on pik­kui­nen, ja sen sa­ta­vuo­ti­sil­le ka­peil­le pen­keil­le em­me mah­tu­neet edes is­tu­maan. Sen ajan ih­mi­set tai­si­vat ol­la hy­vin pal­jon pie­nem­piä kuin me. Yli nel­jän ki­lo­me­rin mit­tai­sel­la met­sä­po­lul­la kul­jet­tiin osin pit­kos­puil­la vai­ke­a­kul­kuis­ta maas­toa. Pol­ku oli ki­vi­nen ja pai­koin suo­a­lu­et­ta. Ve­si­pul­lo­kin oli unoh­tu­nut au­toon, mut­ta pe­ril­le pääs­tiin. Erä­maa­kirk­ko oli rank­ka reis­su meil­le yli 70-vuo­ti­ail­le, muis­te­lee Tar­ja Luuk­ko­nen.

Mikä kirk­ko sä­väyt­ti kir­kon­kier­tä­jä­pa­ris­kun­taa?

– Omal­la ta­val­laan mel­kein kaik­ki oli­vat kau­nii­ta. Ei nii­tä voi jär­jes­tyk­seen lait­taa, sum­maa­vat Luuk­ko­set ne­li­ke­säi­sen ret­ken­sä.

Yk­si kau­neim­mis­ta mat­kan var­rel­la oli Liek­san kirk­ko. Ark­ki­teh­tien Rai­li ja Rei­ma Pie­ti­län suun­nit­te­le­ma kirk­ko on ul­ko­puo­lel­ta vaa­le­aa lau­taa ja kai­nuu­lais­ta har­maa­ta gra­niit­tia. Kirk­ko­sa­lia kat­taa suu­ri ris­tin­muo­toi­nen kat­toik­ku­na.

– Kir­kon va­loi­suus ja eri­koi­nen ark­ki­teh­tuu­ri pai­nui­vat mie­leen.

Muis­tis­sa on myös Kiih­te­lys­vaa­ran kirk­ko.

– Kun olim­me Kiih­te­lys­vaa­ran kir­kon ku­vaa­mi­sen jäl­keen ol­leet kak­si päi­vää ko­to­na, näim­me uu­ti­sis­ta, et­tä kirk­ko oli pol­tet­tu.

Luuk­kos­ten ta­voit­tee­na oli va­lo­ku­va­ta kir­kot myös si­sä­puo­lel­ta, jo­ten tie­kirk­ko­jen au­ki­o­lo­a­jat oh­ja­si­vat ai­ka­tau­lu­tus­ta. Vai­keu­te­na oli­vat kir­kot, jota oli­vat au­ki vain sa­tun­nai­ses­ti tai ei ol­leen­kaan. Sil­loin piti käyt­tää mui­ta kei­no­ja.

Mi­ten pääs­tä kirk­koon, kun kir­kon ovi on lu­kos­sa? No, kei­no­ja oli mo­nia. Jos kir­kos­ta kuu­lui ään­tä, kan­nat­ti ko­put­taa pon­nek­kaas­ti ovel­le, jol­loin sun­tio tai kant­to­ri saat­toi tul­la pai­kal­le ja ava­ta oven. Ker­ran Luuk­ko­set pää­si­vät kirk­koon, kun ur­ku­jen vi­rit­tä­jä kuu­li ovel­ta ko­pu­tus­ta.

– Hau­taus­maa­työn­te­ki­jät las­ki­vat mei­dät mo­neen kirk­koon, ja Ju­val­la saim­me ohi­kul­ke­van kirk­ko­her­ran oh­jaa­maan mei­dät kirk­koon. Ra­nu­an kir­kon ovet ava­si säh­kö­mit­ta­rin­lu­ki­ja.

Yh­teis­tä kai­kil­le oven avaa­jil­le oli se, et­tä he pyy­si­vät Luuk­ko­sia lait­ta­maan läh­ties­sään kir­kon oven kiin­ni.

Halu ku­va­ta kirk­ko myös si­säl­tä vei Hei­mo Luuk­ko­sen mil­tei hää­vie­raak­si Yli-Tor­ni­os­sa.

– Yli-Tor­ni­on kir­kos­sa oli häät al­ka­mas­sa. Ky­syin koh­te­li­aas­ti, sai­sin­ko ot­taa kir­kos­ta muu­ta­man ku­van en­nen vih­ki­mis­tä. Hää­vä­el­tä tuli lupa ja hää­kah­veil­le­kin kut­sut­tiin. Ku­vat otin, mut­ta kah­vil­le en sen­tään men­nyt, hy­myi­lee Luuk­ko­nen.

Sin­nik­kyy­den puut­tees­ta kir­kon­kier­tä­jiä ei voi moit­tia. Kun jon­ne­kin piti pääs­tä, sen eteen näh­tiin vai­vaa.

– Tuus­nie­men kir­kol­la kä­vim­me kol­me ker­taa en­nen kuin osuim­me sel­lai­seen het­keen, et­tä pää­sim­me si­sään. Ke­mi­ön­saa­rel­la kä­vim­me pari ker­taa. Pää­syä Vuo­li­jo­en kirk­koon kä­vim­me kes­kus­tas­sa as­ti ky­se­le­mäs­sä. Ei löy­ty­nyt ky­läl­tä ke­tään, joka oli­si osan­nut neu­voa meil­le oven avaa­jaa.

Jos kirk­koon ei mil­lään kei­noin pääs­syt si­säl­le, Luuk­ko­set ot­ti­vat si­sä­ku­via ul­ko-oven tai ik­ku­noi­den läpi. Muu­ta­man ker­ran oli pak­ko tyy­tyä vain kir­kon ul­ko­ku­viin.

Vii­mei­nen kuva otet­tiin Ro­va­nie­mel­lä Mel­tauk­sen kir­kos­ta.

– Sil­loin tuli suu­ri au­tiu­den tun­ne, kun kat­se­lim­me alt­ta­ri­sei­näl­lä ole­vaa En­ke­lei­tä-ryi­jyä. Nyt se on teh­ty, kir­kot on kier­ret­ty.

Jo­kai­ses­sa kir­kos­sa, jos­sa vie­ras­kir­ja oli, Tar­ja Luuk­ko­nen kir­joit­ti sii­hen hei­dän ni­men­sä ja ko­ti­paik­ka­kun­tan­sa.

– Kun aloim­me kirk­ko­kier­ros­tam­me, vie­ras­kir­jois­sa saat­toi ol­la vain yk­si tai pari ni­meä sil­tä päi­väl­tä. Vii­mei­se­nä vuon­na vie­ras­kir­jois­sa oli kym­me­nien kä­vi­jöi­den mer­kin­tö­jä päi­vit­täin.

Tar­ja Luuk­ko­sen ha­vain­to on sama kuin seu­ra­kun­tien omat ha­vain­not. Eri­tyi­ses­ti tie­kirk­ko­jen koh­dal­ta on näh­tä­vis­sä, et­tä kirk­ko­mat­kai­lu on vii­me vuo­si­na ol­lut kas­vus­sa.

Ke­säis­ten kirk­ko­ret­kien tu­ki­koh­ta oli koti Lah­des­sa Tont­ti­las­sa.

– Ete­läi­seen Suo­meen teim­me mo­nia päi­vä­ret­kiä, mut­ta mitä poh­joi­sem­mak­si men­tiin, sitä pi­tem­mäk­si ret­ket ve­nyi­vät. La­pin kirk­ko­mat­kat kes­ti­vät pit­käl­ti tois­ta viik­koa, sit­ten piti tul­la ko­tiin kas­te­le­maan ku­kat ja pe­se­mään pyyk­kiä. Jos­kus mat­ka­tah­ti oli tii­vis. Kol­mi­päi­väi­sen Ah­ve­nan­maan reis­sun jäl­keen ko­to­na ol­tiin vain kak­si päi­vää, ja taas läh­det­tiin, ker­too Tar­ja Luuk­ko­nen.

Yh­del­lä kirk­ko­kier­rok­sel­la ker­tyi ku­via kes­ki­mää­rin 35 kir­kos­ta. Vaik­ka Luuk­ko­set ot­ti­vat kirk­ko­kier­rok­set ren­nol­la mie­lel­lä, ihan sum­ma­mu­ti­kas­sa ei sen­tään liik­keel­le läh­det­ty.

– Aa­mul­la ai­na suun­nit­te­lim­me kun­kin päi­vän mat­ka­rei­tin ja kat­soim­me, mil­loin tie­kir­kot ovat au­ki. Pi­tem­mil­le mat­koil­le va­ra­sim­me yö­py­mis­pai­kat etu­kä­teen. Mat­kaa teh­tiin hen­ki­lö­au­tol­la. Mu­ka­na oli kyl­mä­lauk­ku juo­mia ja eväi­tä var­ten ja ter­mos­pul­los­sa kah­vit.

Mat­kan var­rel­la Luuk­ko­set nä­ki­vät Suo­mea mo­nel­ta kan­til­ta. Jon­kun ker­ran he poik­ke­si­vat kat­so­maan myös mui­ta näh­tä­vyyk­siä, mut­ta kir­kot oli­vat eh­do­ton yk­kö­nen.

– Ku­vat­tiin kau­nii­ta kirk­ko­ja, ta­vat­tiin mu­ka­via ih­mi­siä ja näh­tiin hie­noa Suo­men maa­ta. Kirk­ko­ku­via se­lai­lem­me usein ja muis­te­lem­me, mitä kaik­kea mat­kan var­rel­le mah­tui.