"Vapaaehtoisia tarvitaan enemmän" – Irja Johnson kuvailee Antero Vainiota täydelliseksi ystäväksi
Liikuntaystävä Antero Vainio ulkoiluttaa Irja Johnsonia kerran viikossa, mutta koronan takia kaksikko ei ole kohdannut sitten kevään.
– Takapakkia on menty. Tasapaino meinaa heittää, kun olen ollut tuvassa melkein kaiken aikaa. Yksin en uskalla liikkua, etten kupsahda, Johnson sanoo.
Johnson liikkuu ja näkee huonosti. Asunnossaan hän pärjää, mutta tarvitsee tukihenkilöä asunnon ulkopuolella.
– Vähänlaisesti on tullut ulkoiltua. Onneksi minulla on kaksi parveketta. Kesällä olen pitänyt molempien ovia auki, että saan happea.
Ystäväpariskunta käyttää Johnsonia kerran viikossa "ihmisten ilmoilla" rintamaveteraanien majalla Kilpiäisissä.
– Se on ollut minulle kesän henkireikä. Olemme sotalapsia, ystävättären mies on sotaorpo.
Johnsonin ja Vainion tapaamiset jatkuvat syyskuussa.
– Ikävä on ollut. Minäkin saan tästä paljon. Hyvän mielen ja liikuntaa. Meillä on mukavia keskusteluja, Vainio sanoo.
Johnson naurahtaa, että tarinat eivät lopu kesken. Monenlaista on elämässä tapahtunut. Hän on asunut kuudessa maassa. Neljännesvuosisata meni Yhdysvalloissa ja Kanadassa.
Antero Vainio on ollut seurakunnan vapaaehtoinen liikuntaystävä kolme ja puoli vuotta.
– Jäin eläkkeelle ja jonkin aikaa mietin, mitä isona tekisin. Huomasin lehdessä ilmoituksen seurakunnan vapaaehtoistyön kurssista ja sillä tiellä ollaan.
Johnsonia Vainio on liikuttanut vuodesta 2018.
– Ei voi parempaa toivoa. Hän on täydellinen ystävä. Olen kiitollinen hänelle ja seurakunnalle tästä mahdollisuudesta, Johnson sanoo.
Vainio toivoo lisää vapaaehtoisia liikuntaystävien toimintaan.
– Irja joutui odottamaan liikuntaystävää pitkään. Vapaaehtoisia tarvittaisiin enemmän. Avun tarvitsijoita on enemmän kuin liikuntaystäviä.
Vainio kuuluu myös Marian Leijoniin. Leijonat auttelevat maksutta vanhuksia ja vammaisia kodin pienissä askareissa.
– Meille tulee yksittäisiä keikkoja, kuten rännien puhdistamista ja rullaverhojen asentamista.
Omaishoidettavien päivätoimintaryhmä Oivaklubi kokoontuu Jalkarannan seurakuntakodilla. Klubi tarjoaa omaishoidossa oleville ikääntyneille toimintaa ja samalla omaishoitajille vapaa-aikaa. Ulla Savijärvi on Oivaklubin vapaaehtoistyöntekijöistä kokenein. Savijärvi on antanut aikaansa Oivaklubille toistakymmentä vuotta.
– Tämä sopii minulle. Parasta on ihmisten kohtaaminen. Saan iloa siitä, kun huomaan, että toinen tykkää.
Ryhmä kokoontuu torstaisin kello 09–14.
– Omaishoidossa olevat pääsevät tapaamaan muita ihmisiä ja saavat päiviinsä vaihtelua. Aamusta käydään kirkossa ja kirkkokahveilla Jalkarannan seurakuntakodilla. Sen jälkeen jutustellaan, luetaan lehtiä, pidetään ehkä tietokilpailu ja ruokaillaan. Iltapäivästä jumpataan ja juodaan lähtökahvit.
Oivaklubissa käy kahdeksan asiakasta, joista huolehtii neljä vapaaehtoista kerrallaan.
– Päivä menee nopeasti ja käy työstä. Vaikka tehtävä ei ole fyysisesti raskas, heitän sohvalle pitkälleni, kun tulen kotiin, Savijärvi sanoo.
Hän kertoo arvostavansa sitä, että työ loppuu silloin, kun Oivaklubin ovi sulkeutuu.
– Tämä on niin selkeää. Omaiset tuovat ja hakevat asiakkaan. Työ ei seuraa kotiin. Työssä on myös joustoa. Aina ei tarvitse olla paikalla. Jos on lomia tai muita menoja, niistä pystytään sopimaan.
Eija Broman työskentelee Monitoimikeskus Takataskussa vapaaehtoisena silloin tällöin.
– Auttelen salissa ja keittiössä, leivon ja tuuraan kahviossa. Olen sellainen joka paikan höylä. Menen sinne missä tarvitaan, hän kertoo.
Broman työskenteli Anttilan tavaratalossa Lahdessa 34 vuotta yhtiön konkurssiin eli vuoteen 2016 asti. Sen jälkeen hän on ollut työkokeilussa Takataskussa ja palkkatyössä seurakunnan ruokajakelussa.
– Sitten tuli korona ja työsuhde päättyi toukokuun lopussa. Kesällä kävin täällä vapaaehtoisena tuuraamassa, kun Takataskun take away aukesi. Tulen mielelläni jeesaamaan silloin, kun tarvitaan.
Muualla Broman ei ole vapaaehtoistyötä tehnyt.
– Tämän kokemuksen perusteella voin suositella vapaaehtoistyötä. Saan täältä hyvän mielen, eikä tänne ole koskaan vastenmielistä tulla. Täällä käy paljon vanhuksia syömässä. Aivan ihania ihmisiä, joiden kanssa on mukava rupatella. On helppo nähdä, kuinka paljon Takataskun avaaminen on asiakkaille merkinnyt.
Broman tekee vapaaehtoistyötä kutsuttaessa, mutta piirtää omat rajansa.
– Olen sanonut, että kysyä saa ja mielelläni tulen. Kerron sitten, jos minulle ei sovi.
Vapaaehtoistyöntekijä tuntee talon työt ja käytännöt niin, että pystyy opastamaan työhön uusia tekijöitä.
– Tykkään työstä ja tänne on aina ilo tulla. Toiveissa on, että pääsisin tänne palkkatyöhön.
Takataskussa työskentelee työpajanuoria, työkuntoutujia, työkokeilijoita, työharjoittelussa olevia opiskelijoita ja työhön tutustujia. Esimiestyötä tekevät ovat vakituisia. Ohjaustehtävissä olevat työvalmentajat työskentelevät määräaikaisina palkkatuella.
– Ruokapalveluissa tarvitaan välillä vapaaehtoisia. Pyydetään ihmisiä, jotka ovat halukkaita tulemaan päiväksi, kahdeksi tai muutamaksi päiväksi. Vapaaehtoiset vastaavat meillä myös opintokerhojen ja harrasteryhmien vetämisestä, kertoo Takataskun johtava työntekijä Olli Kopo.
Lahden seurakuntien yhteiseen vapaaehtoistyöhön hakeudutaan peruskurssin kautta. Kurssi antaa valmiudet suuntautua erilaisiin vapaaehtoisiin auttamistehtäviin. Kurssilla käydään läpi, mitä vapaaehtoistyö on ja mitä se ei ole, tutustutaan vapaaehtoistyön moninaisiin tehtäviin ja kuullaan vapaaehtoisten kokemuksia.
– Meidän vapaaehtoistyön kenttä on todella laaja. Lahden seurakunnissa eri tehtävissä on yli tuhat vapaaehtoista, johtava diakoniatyöntekijä Jaana Gröndahl toteaa.
Peruskurssi on yleensä järjestetty kahdesti vuodessa, mutta järjestetään tänä vuonna vain kerran.
– Ihannetilanteessa ihminen voi välittömästi käydä kurssin, kun halu tehdä vapaaehtoistyötä syttyy. Jonkinlaisen nonstop-mallin suuntaan meidän täytyy tulevaisuudessa kurssituksissa pyrkiä, Gröndahl sanoo.
Seurakuntayhtymän diakonian vapaaehtoistyön keskus on Lahden keskustassa, osoitteessa Vapaudenkatu 6, sijaitseva Marian Kammari. Sen vapaaehtoistoiminnassa on noin 230 ihmistä. Luvussa ovat mukana Marian Kammarin kahvilan ja Missiokaupan työntekijät, vanhusten ja vammaisten liikuntaystävät, käsityöryhmän vetäjät, Marian Leijonat, omaishoitajien päivätoimintaryhmien ja vammaistyön avustajat sekä tehtävätilausten puhelinpäivystäjät.
Kirkon keskusteluapu työllistää Lahdessa 60, sairaalasielunhoito 50 ja maahanmuuttajien tukihenkilötoiminta 65 vapaaehtoista. Paikallisseurakunnat tarvitsevat muun muassa vapaaehtoisia yhteisissä ruokailuissa, Yhteisvastuu-kerääjiä, kerho-ohjaajia, pyhäkoulun opettajia, ehtoollisavustajia ja kirkkokahvin kattajia.
Kirkon keskusteluapu on valtakunnallinen palvelu, joka tarjoaa henkistä tai hengellistä tukea. Päivystäjät ovat vaitiolovelvollisia koulutettuja vapaaehtoisia ja kirkon työntekijöitä. Vapaaehtoistyön peruskurssiin käyneet voivat jatkaa keskusteluavun kurssille, joka kestää noin 30 tuntia.
– Kurssilla käydään läpi asioita, joita päivystäjä tehtävässään kohtaa. Ihmiset haluavat keskustella asioista laidasta laitaan, mutta yleisin teema on yksinäisyys. Tavallisia aiheita ovat ongelmat parisuhteessa, seksuaalisuus ja mielenterveysasiat.
Vaikka asiat voivat olla kipeitä, Gröndahl sanoo, että keskusteluavun työntekijät ovat "ihan tavallisia ihmisiä".
– Ammatillista kokemusta ei tarvita. Tehtävässä pärjää tavallisen ihmisen taidoilla.
Myös muissa tehtävissä riittää arkitaito ja avara sydän, vakuuttaa Soili Leinonen, joka on toiminut vapaaehtoistehtävissä Nastolan seurakunnassa vuodesta 2011. Hän aloitti hoivasoittoringistä ja toiminut Bedan pirtillä emäntänä.
– Viime syksynä kiinnostuin liikuntaystäväkoulutuksesta. Olin jo käynyt ulkoiluttamassa muutamia vanhuksia ja koin sen hyvin antoisaksi. Sitten hain ja pääsin Marian Kammarin liikuntaystäväkurssille.
Hän sanoo, että vapaaehtoistoiminnan periaatteet omaksutaan kurssilla sekä perehdytyksessä. Tärkeimpiä periaatteita ovat luottamuksellisuus ja vaitiolovelvollisuus.
Lahden alueen vapaaehtoistehtäviin voi tutustua verkossa osoitteessa vapaaehtoistyo.fi/lahti. Sivustolla tehtäviä tarjoavat Lahden kaupunki, seurakunnat, diakonialaitos sekä paikalliset järjestöt. Elokuussa etsittiin esimerkiksi kotikummeja yksinäisille kotihoidon ikäihmisille, raamatun viejiä neljävuotiaille, leikkikaveria Särö-perheisiin, tukihenkilöjä maahanmuuttajille, katupäivystäjiä Monon Side ry:lle, ystäviä lapsille ja nuorille sekä perhekummeja lapsiperheille.
– Jos sivustolta ei löydy sopivaa tehtävää, on mahdollista tarjota omaa osaamistaan ja olla yhteydessä seurakuntaan, diakoniatyöntekijä Sirpa Hytönen muistuttaa.
Seurakuntien vapaaehtoistyön peruskurssi alkaa 26.9. Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä sirpa.hytonen@evl.fi / 044 719 1284 tai jaana.grondahl@evl.fi / 044 719 1299.