”Musiikki itsessään on hengellinen kokemus. Se voi yhdistää aivan eri tavalla ajattelevia ihmisiä”, Yona sanoo. Kuva: Nadi Hammouda
Nadi Hammouda
Virret ja gospel ovat Yonan musiikissa isossa osassa
Vain elämää -ohjelman tähti heräsi nuoruudessaan Lahdessa ravintola Torven takahuoneen likaiselta lattialta kylki kipeänä, mutta onnellisena.
Vain elämää -ohjelmasta suurelle yleisölle tutuksi tullut laulaja ja lauluntekijä Yona (oik. Johanna Rasmus) sanoo heti kärkeen, että hän on agnostikko.
– Minulla on helluntailaistausta, ja puhun mielelläni hengellisyydestä, mutta olen agnostikko. Se on ollut joillekin seurakuntalehdille turn-off. Eivät sitten olekaan halunneet haastatella.
Yona, 39, kertoo haluavansa olla rehellinen. Hän kertoo joskus rukoilevansa Jeesusta "kurkottaessaan kohti korkeampaa", koska on lapsuudessaan oppinut niin tekemään, mutta tunnustuksellinen kristitty hän ei ole.
Agnostikon maailmankatsomus voi olla uskonnollinen tai uskonnoton.
– Koen olevani luonteeltani hyvin helluntailainen, mutta en voi silti kutsua itseni kristityksi, koska en ole kaikista opetuksista samaa mieltä. Minulle ei ole mitään hajua eikä väliä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.
Kulttuurikristityksi kutsutaan henkilöä, joka arvostaa kristillisiä perinteitä ja kiinnittyy niihin, vaikka ei välttämättä usko kaikkiin kristinuskon opetuksiin. Yona arvostaa kristillisiä tapoja, mutta kulttuurihelluntailaisuus on hänestä kerta kaikkiaan mahdoton ajatus.
– Olisi epärehellistä edustaa heitä, kun en voi olla linjassa heidän kaikkien oppiensa kanssa.
Yonan mielestä helluntailaisuudessa on paljon hyvää. Hän arvostaa sitä, että ihminen näyttää tunteensa.
– Kun menin kuudennen luokan kevätjuhlassa ensimmäistä kertaa luterilaiseen kirkkoon, jumalanpalvelus tuntui tosi hienolta ja arvokkaalta ja kirkon kattokin oli korkealla. Kuitenkin petyin, kun rukoukset luettiin paperista. "Hellareilla" on samoja rukouksia, mutta ne lausutaan sydämestä. Ihmettelin, että miksei voi antaa palaa tunteella, kun ollaan kuitenkin oman seurakunnan kesken.
Musiikissaan Yona antaa liekin roihuta. Hän on julkaissut kahdeksan albumia. Jo ensimmäinen, vuonna 2010 julkaistu Pilvet liikkuu, minä en, esitteli monipuolisen lauluntekijän. Levylle on ammennettu niin folkista, jazzista, iskelmästä ja virsistä kuin myös hip hopista ja reggaesta.
Tulevan albumin äänitykset ovat loppusuoralla Suomenlinnan Studiossa, jossa Yonan viimeisimmät levyt on taltioitu.
– Levy ilmestyy keväällä. Se kertoo sisäisestä turvapaikasta, jonka olen viime aikoina oppinut tuntemaan. Äänityksissä pitää olla keskittynyt ja kommunikoida, mutta helpottaa, kun on sisäinen turvapaikka, jonne voi mennä ja antaa muiden hoitaa asioita sillä välin. Se on uusi oivallus. Olen ehkä introvertimpi kuin olen kuvitellut.
Kaksi sessioiden lauluista on julkaistu. Rauhaa ja rakastella ja Tähtii ei voi omistaa. Ensimmäistä Yona on kuvaillut toiveeksi, rukoukseksi tai utopiaksi maailmasta, jossa jokainen voisi elää mahdollisimman omannäköistään elämää. Jälkimmäisellä pohditaan omistamisen ongelmallisuutta.
– Levy kertoo minusta. Tällä kertaa muun muassa asioista irti päästämisestä ja radikaalista hyväksynnästä. En kai osaisi muusta kirjoittaa kuin itsestäni, Yona naurahtaa.
Lokakuussa piti käynnistyä Tähtii ei voi omistaa -konserttisalikiertue, mutta turnee peruuntui yllättäen juuri ennen kuin sen piti alkaa. Artistia edustava All Day Agency ilmoitti, ettei kiertueen järjestäjä Loud’n Live Promotions ollut hoitanut sovittuja ennakkomaksuja eikä yrityksen maksukyvystä ole takeita.
Loud’n Live Promotionsin on uutisoitu olevan vakavissa talousvaikeuksissa, mutta yhtiön toimitusjohtaja Kalle Keskinen kielsi Helsingin Sanomissa kiertueen peruuntumisen johtuneen järjestäjästä.
Yona on pettymyksen käsitellyt tai ainakaan se ei näy päälle. Elämä jatkuu, ja töitäkin on tiedossa.
– Syksy tehdään levyä ja keväällä lähdetään keikoille. Sitten aloitetaan seuraavan levyn tekeminen. Uskon, että töitä on ainakin muutamaksi vuodeksi. Pidän laulamisesta, muidenkin kappaleiden laulamisesta.
Epävarmuus tulevaisuudesta on osa artistin elämää.
– Minulle se on ok. Olen kulkijaperheestä. Muutimme paljon vanhempieni työn perässä. Taiteilijoilla ei ole sellaista turvaa kuin monilla muilla ammattilaisilla, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Pankissa pitävät tätä jo työnä. Minunkin on mahdollista saada lainaa.
Rahalla saa kaikenlaista, mutta ei kaikkea. Yona sanoo nauttivansa myös niukkuudesta.
– Askeettisuus puhuttelee. Mökillä kannan vettä kaivosta. On ihana mennä väsyneenä jääkylmään mökkiin, tehdä tulet ja tuntea, kuinka mökki hitaasti lämpiää. Ympärillä on vain hiljaisuus ja niin pimeää, että pilvettömänä yönä voi nähdä linnunradan. Se kaikki tuntuu palkitsevalta.
Musiikilliset karsinat eivät Yonaa pidättele. Kymmenen vuotta sitten hän oli ehdolla Tangokuningattareksi, ja sijoittui Heidi Pakarisen jälkeen toiseksi. Hän rakastaa myös jazzia.
– Jazzia haluasi tehdä ainakin levyllisen. Ehkä jotain sellaista kuin George Michael Songs from the Last Centurylla.
Henkisyys ja hengellisyys, virret ja gospel, ovat iso osa Yonan musiikkia.
– Musiikki itsessään on hengellinen kokemus. Se voi yhdistää aivan eri tavalla ajattelevia ihmisiä.
Henkisyys tarkoittaa myös mahdollisuutta kasvaa ihmisenä, hän huomauttaa.
– Jukka Kuoppamäki laulaa, että ei ruusu voi ruusummaksi tulla. Ruusu on aina ruusu ja alligaattori aina alligaattori, mutta ihminen eroaa muista eliöistä siinä, että voimme muuttua enemmän ihmisiksi, ymmärtäväisemmiksi ja inhimillisemmiksi.
Vuosituhannen ensimmäisellä kympillä Yona esiintyi lukuisia kertoja Lahdessa ravintola Torvessa Janne Siron alias Puppa J:n tuplaajana eli taustalaulajana. Puppa J, Yona ja DJ Polarsoul (Antti Raassina) olivat usein nähtyjä esiintyjiä paikallisen Pouta Soundin vapun ja uudenvuoden reggaebileissä.
Yona naurahtaa, että nuo vuodet tekivät hänestä muusikon.
– 19-vuotiaana nukahdin ennen keikkaa Torven takahuoneeseen. Olin keikkareissulla kouluviikon päätteeksi ja rättiväsynyt. Kun heräsin basson jytkeeseen likaiselta lattialta, kehooni sattui, mutta olin onnellinen. Tiesin, että tätä haluan tehdä.
– Leimasin (Lauri Heinonen), Lempow (Janne Lemberg), Raappana (Janne Pöyhönen) ja Patasen Matti kuuluivat ainakin siihen Lahden-porukkaan.
Yona tekee yhteistyötä lahtelaisen Lumos-jousikvartetin kanssa.
– Lapin-hulluuteni on niitä peruja, kun konsertoimme aikanaan Inarissa Lumoksen kanssa.
Tärkeäksi Lahti-muistokseen Yona lukee myös vuodentakaisen Uni johon herään -konsertin Sinfonia Lahden kanssa Sibeliustalossa.
Yona on perinteisen Pimeästä valoon -konsertin tähti. Hän esiintyy Ristinkirkossa pianistin Miikka Kallion, Lumos-kvartetin ja lahtelaislähtöisen basistin Jape Karjalaisen kanssa. Konserttipäivä on itsemurhan tehneiden muistopäivä. Sen jälkeen käynnistyy mielenterveysviikko.
– Olen saanut paljon viestejä ihmisiltä, jotka hautovat itsemurhaa. On hautonut itsekin. Se liittyy diagnoosiini [epävakaa persoonallisuushäiriö]. Olen ollut silloin väsynyt tai muuten poissa tolaltani. En oikeasti halua kuolla, mutta saan voimaa kuoleman ajattelemisesta. Kaikki kuolemme, ennemmin tai myöhemmin. Ei kuolemaa tarvitse kiirehtiä. Elämä on bitter sweet, Yona sanoo.
Siihen nähden, että kuolema on erottamaton osa elämää, sitä käsitellään arjessa vähän. Artistin mukaan aihetta on hyvä lähestyä taiteen keinoin.
– Kuolemasta pitäisi puhua, laulaa ja soittaa. Taide on tärkeää. Se on hyvä tapa lähestyä vaikeita tunteita, Bridge Over Troubled Water.
Taide tarvitsee syntyäkseen taiteilijan, elääkseen vastaanottajan.
– Haluan kirjoittaa lauluja, jotka koskettavat ja antavat kuulijoille voimaa. Olisi hienoa, jos lauluni eläisivät senkin jälkeen, kun minua ei enää ole, Yona toteaa.
Yona Ristinkirkossa sunnuntaina 19.11. kello 18. Konserttiin on vapaa pääsy.