Vain elä­mää -oh­jel­mas­ta suu­rel­le ylei­söl­le tu­tuk­si tul­lut lau­la­ja ja lau­lun­te­ki­jä Yo­na (oik. Jo­han­na Ras­mus) sa­noo heti kär­keen, et­tä hän on ag­nos­tik­ko.

– Mi­nul­la on hel­lun­tai­lais­taus­ta, ja pu­hun mie­lel­lä­ni hen­gel­li­syy­des­tä, mut­ta olen ag­nos­tik­ko. Se on ol­lut joil­le­kin seu­ra­kun­ta­leh­dil­le turn-off. Ei­vät sit­ten ole­kaan ha­lun­neet haas­ta­tel­la.

Yo­na, 39, ker­too ha­lu­a­van­sa ol­la re­hel­li­nen. Hän ker­too jos­kus ru­koi­le­van­sa Jee­sus­ta "kur­kot­ta­es­saan koh­ti kor­ke­am­paa", kos­ka on lap­suu­des­saan op­pi­nut niin te­ke­mään, mut­ta tun­nus­tuk­sel­li­nen kris­tit­ty hän ei ole.

Ag­nos­ti­kon maa­il­man­kat­so­mus voi ol­la us­kon­nol­li­nen tai us­kon­no­ton.

– Koen ole­va­ni luon­teel­ta­ni hy­vin hel­lun­tai­lai­nen, mut­ta en voi sil­ti kut­sua it­se­ni kris­ti­tyk­si, kos­ka en ole kai­kis­ta ope­tuk­sis­ta sa­maa miel­tä. Mi­nul­le ei ole mi­tään ha­jua ei­kä vä­liä, mitä kuo­le­man jäl­keen ta­pah­tuu.

Kult­tuu­rik­ris­ti­tyk­si kut­su­taan hen­ki­löä, joka ar­vos­taa kris­til­li­siä pe­rin­tei­tä ja kiin­nit­tyy nii­hin, vaik­ka ei vält­tä­mät­tä us­ko kaik­kiin kris­ti­nus­kon ope­tuk­siin. Yo­na ar­vos­taa kris­til­li­siä ta­po­ja, mut­ta kult­tuu­ri­hel­lun­tai­lai­suus on hä­nes­tä ker­ta kaik­ki­aan mah­do­ton aja­tus.

– Oli­si epä­re­hel­lis­tä edus­taa hei­tä, kun en voi ol­la lin­jas­sa hei­dän kaik­kien op­pien­sa kans­sa.

Yo­nan mie­les­tä hel­lun­tai­lai­suu­des­sa on pal­jon hy­vää. Hän ar­vos­taa sitä, et­tä ih­mi­nen näyt­tää tun­teen­sa.

– Kun me­nin kuu­den­nen luo­kan ke­vät­juh­las­sa en­sim­mäis­tä ker­taa lu­te­ri­lai­seen kirk­koon, ju­ma­lan­pal­ve­lus tun­tui tosi hie­nol­ta ja ar­vok­kaal­ta ja kir­kon kat­to­kin oli kor­ke­al­la. Kui­ten­kin pe­tyin, kun ru­kouk­set lu­et­tiin pa­pe­ris­ta. "Hel­la­reil­la" on sa­mo­ja ru­kouk­sia, mut­ta ne lau­su­taan sy­dä­mes­tä. Ih­met­te­lin, et­tä mik­sei voi an­taa pa­laa tun­teel­la, kun ol­laan kui­ten­kin oman seu­ra­kun­nan kes­ken.

Mu­sii­kis­saan Yo­na an­taa lie­kin roi­hu­ta. Hän on jul­kais­sut kah­dek­san al­bu­mia. Jo en­sim­mäi­nen, vuon­na 2010 jul­kais­tu Pil­vet liik­kuu, minä en, esit­te­li mo­ni­puo­li­sen lau­lun­te­ki­jän. Le­vyl­le on am­men­net­tu niin fol­kis­ta, jaz­zis­ta, is­kel­mäs­tä ja vir­sis­tä kuin myös hip ho­pis­ta ja reg­ga­es­ta.

Tu­le­van al­bu­min ää­ni­tyk­set ovat lop­pu­suo­ral­la Suo­men­lin­nan Stu­di­os­sa, jos­sa Yo­nan vii­mei­sim­mät le­vyt on tal­ti­oi­tu.

– Levy il­mes­tyy ke­vääl­lä. Se ker­too si­säi­ses­tä tur­va­pai­kas­ta, jon­ka olen vii­me ai­koi­na op­pi­nut tun­te­maan. Ää­ni­tyk­sis­sä pi­tää ol­la kes­kit­ty­nyt ja kom­mu­ni­koi­da, mut­ta hel­pot­taa, kun on si­säi­nen tur­va­paik­ka, jon­ne voi men­nä ja an­taa mui­den hoi­taa asi­oi­ta sil­lä vä­lin. Se on uu­si oi­val­lus. Olen eh­kä int­ro­ver­tim­pi kuin olen ku­vi­tel­lut.

Kak­si ses­si­oi­den lau­luis­ta on jul­kais­tu. Rau­haa ja ra­kas­tel­la ja Täh­tii ei voi omis­taa. En­sim­mäis­tä Yo­na on ku­vail­lut toi­veek­si, ru­kouk­sek­si tai uto­pi­ak­si maa­il­mas­ta, jos­sa jo­kai­nen voi­si elää mah­dol­li­sim­man oman­nä­köis­tään elä­mää. Jäl­kim­mäi­sel­lä poh­di­taan omis­ta­mi­sen on­gel­mal­li­suut­ta.

– Levy ker­too mi­nus­ta. Täl­lä ker­taa muun mu­as­sa asi­ois­ta ir­ti pääs­tä­mi­ses­tä ja ra­di­kaa­lis­ta hy­väk­syn­näs­tä. En kai osai­si muus­ta kir­joit­taa kuin it­ses­tä­ni, Yo­na nau­rah­taa.

Lo­ka­kuus­sa piti käyn­nis­tyä Täh­tii ei voi omis­taa -kon­sert­ti­sa­li­kier­tue, mut­ta tur­nee pe­ruun­tui yl­lät­tä­en juu­ri en­nen kuin sen piti al­kaa. Ar­tis­tia edus­ta­va All Day Agen­cy il­moit­ti, et­tei kier­tu­een jär­jes­tä­jä Loud’n Live Pro­mo­ti­ons ol­lut hoi­ta­nut so­vit­tu­ja en­nak­ko­mak­su­ja ei­kä yri­tyk­sen mak­su­ky­vys­tä ole ta­kei­ta.

Loud’n Live Pro­mo­ti­on­sin on uu­ti­soi­tu ole­van va­ka­vis­sa ta­lous­vai­keuk­sis­sa, mut­ta yh­ti­ön toi­mi­tus­joh­ta­ja Kal­le Kes­ki­nen kiel­si Hel­sin­gin Sa­no­mis­sa kier­tu­een pe­ruun­tu­mi­sen joh­tu­neen jär­jes­tä­jäs­tä.

Yo­na on pet­ty­myk­sen kä­si­tel­lyt tai ai­na­kaan se ei näy pääl­le. Elä­mä jat­kuu, ja töi­tä­kin on tie­dos­sa.

– Syk­sy teh­dään le­vyä ja ke­vääl­lä läh­de­tään kei­koil­le. Sit­ten aloi­te­taan seu­raa­van le­vyn te­ke­mi­nen. Us­kon, et­tä töi­tä on ai­na­kin muu­ta­mak­si vuo­dek­si. Pi­dän lau­la­mi­ses­ta, mui­den­kin kap­pa­lei­den lau­la­mi­ses­ta.

Epä­var­muus tu­le­vai­suu­des­ta on osa ar­tis­tin elä­mää.

– Mi­nul­le se on ok. Olen kul­ki­ja­per­hees­tä. Muu­tim­me pal­jon van­hem­pie­ni työn pe­räs­sä. Tai­tei­li­joil­la ei ole sel­lais­ta tur­vaa kuin mo­nil­la muil­la am­mat­ti­lai­sil­la, mut­ta pa­rem­paan suun­taan ol­laan me­nos­sa. Pan­kis­sa pi­tä­vät tätä jo työ­nä. Mi­nun­kin on mah­dol­lis­ta saa­da lai­naa.

Ra­hal­la saa kai­ken­lais­ta, mut­ta ei kaik­kea. Yo­na sa­noo naut­ti­van­sa myös niuk­kuu­des­ta.

– As­keet­ti­suus pu­hut­te­lee. Mö­kil­lä kan­nan vet­tä kai­vos­ta. On iha­na men­nä vä­sy­nee­nä jää­kyl­mään mök­kiin, teh­dä tu­let ja tun­tea, kuin­ka mök­ki hi­taas­ti läm­pi­ää. Ym­pä­ril­lä on vain hil­jai­suus ja niin pi­me­ää, et­tä pil­vet­tö­mä­nä yö­nä voi näh­dä lin­nun­ra­dan. Se kaik­ki tun­tuu pal­kit­se­val­ta.

Mu­sii­kil­li­set kar­si­nat ei­vät Yo­naa pi­dät­te­le. Kym­me­nen vuot­ta sit­ten hän oli eh­dol­la Tan­go­ku­nin­gat­ta­rek­si, ja si­joit­tui Hei­di Pa­ka­ri­sen jäl­keen toi­sek­si. Hän ra­kas­taa myös jaz­zia.

– Jaz­zia ha­lu­a­si teh­dä ai­na­kin le­vyl­li­sen. Eh­kä jo­tain sel­lais­ta kuin Ge­or­ge Mic­ha­el Songs from the Last Cen­tu­ryl­la.

Hen­ki­syys ja hen­gel­li­syys, vir­ret ja gos­pel, ovat iso osa Yo­nan mu­siik­kia.

– Mu­siik­ki it­ses­sään on hen­gel­li­nen ko­ke­mus. Se voi yh­dis­tää ai­van eri ta­val­la ajat­te­le­via ih­mi­siä.

Hen­ki­syys tar­koit­taa myös mah­dol­li­suut­ta kas­vaa ih­mi­se­nä, hän huo­maut­taa.

– Juk­ka Kuop­pa­mä­ki lau­laa, et­tä ei ruu­su voi ruu­sum­mak­si tul­la. Ruu­su on ai­na ruu­su ja al­li­gaat­to­ri ai­na al­li­gaat­to­ri, mut­ta ih­mi­nen ero­aa muis­ta eli­öis­tä sii­nä, et­tä voim­me muut­tua enem­män ih­mi­sik­si, ym­mär­tä­väi­sem­mik­si ja in­hi­mil­li­sem­mik­si.

Vuo­si­tu­han­nen en­sim­mäi­sel­lä kym­pil­lä Yo­na esiin­tyi lu­kui­sia ker­to­ja Lah­des­sa ra­vin­to­la Tor­ves­sa Jan­ne Si­ron ali­as Pup­pa J:n tup­laa­ja­na eli taus­ta­lau­la­ja­na. Pup­pa J, Yo­na ja DJ Po­lar­soul (Ant­ti Raas­si­na) oli­vat usein näh­ty­jä esiin­ty­jiä pai­kal­li­sen Pou­ta Soun­din va­pun ja uu­den­vuo­den reg­ga­e­bi­leis­sä. 

Yo­na nau­rah­taa, et­tä nuo vuo­det te­ki­vät hä­nes­tä muu­si­kon.

– 19-vuo­ti­aa­na nu­kah­din en­nen keik­kaa Tor­ven ta­ka­huo­nee­seen. Olin keik­ka­reis­sul­la kou­lu­vii­kon päät­teek­si ja rät­ti­vä­sy­nyt. Kun he­rä­sin bas­son jyt­kee­seen li­kai­sel­ta lat­ti­al­ta, ke­hoo­ni sat­tui, mut­ta olin on­nel­li­nen. Tie­sin, et­tä tätä ha­lu­an teh­dä.

– Lei­ma­sin (Lau­ri Hei­no­nen), Lem­pow (Jan­ne Lem­berg), Raap­pa­na (Jan­ne Pöy­hö­nen) ja Pa­ta­sen Mat­ti kuu­lui­vat ai­na­kin sii­hen Lah­den-po­ruk­kaan.

Yo­na te­kee yh­teis­työ­tä lah­te­lai­sen Lu­mos-jou­sik­var­te­tin kans­sa.

– La­pin-hul­luu­te­ni on nii­tä pe­ru­ja, kun kon­ser­toim­me ai­ka­naan Ina­ris­sa Lu­mok­sen kans­sa.

Tär­ke­äk­si Lah­ti-muis­tok­seen Yo­na lu­kee myös vuo­den­ta­kai­sen Uni jo­hon he­rään -kon­ser­tin Sin­fo­nia Lah­den kans­sa Si­be­lius­ta­los­sa.

Yo­na on pe­rin­tei­sen Pi­me­äs­tä va­loon -kon­ser­tin täh­ti. Hän esiin­tyy Ris­tin­kir­kos­sa pi­a­nis­tin Miik­ka Kal­li­on, Lu­mos-kvar­te­tin ja lah­te­lais­läh­töi­sen ba­sis­tin Jape Kar­ja­lai­sen kans­sa. Kon­sert­ti­päi­vä on it­se­mur­han teh­nei­den muis­to­päi­vä. Sen jäl­keen käyn­nis­tyy mie­len­ter­veys­viik­ko.

– Olen saa­nut pal­jon vies­te­jä ih­mi­sil­tä, jot­ka hau­to­vat it­se­mur­haa. On hau­to­nut it­se­kin. Se liit­tyy di­ag­noo­sii­ni [epä­va­kaa per­soo­nal­li­suus­häi­riö]. Olen ol­lut sil­loin vä­sy­nyt tai muu­ten pois­sa to­lal­ta­ni. En oi­ke­as­ti ha­lua kuol­la, mut­ta saan voi­maa kuo­le­man ajat­te­le­mi­ses­ta. Kaik­ki kuo­lem­me, en­nem­min tai myö­hem­min. Ei kuo­le­maa tar­vit­se kii­reh­tiä. Elä­mä on bit­ter sweet, Yo­na sa­noo.

Sii­hen näh­den, et­tä kuo­le­ma on erot­ta­ma­ton osa elä­mää, sitä kä­si­tel­lään ar­jes­sa vä­hän. Ar­tis­tin mu­kaan ai­het­ta on hyvä lä­hes­tyä tai­teen kei­noin.

– Kuo­le­mas­ta pi­täi­si pu­hua, lau­laa ja soit­taa. Tai­de on tär­ke­ää. Se on hyvä tapa lä­hes­tyä vai­kei­ta tun­tei­ta, Brid­ge Over Troub­led Wa­ter.

Tai­de tar­vit­see syn­ty­äk­seen tai­tei­li­jan, elääk­seen vas­taa­not­ta­jan.

– Ha­lu­an kir­joit­taa lau­lu­ja, jot­ka kos­ket­ta­vat ja an­ta­vat kuu­li­joil­le voi­maa. Oli­si hie­noa, jos lau­lu­ni eläi­si­vät sen­kin jäl­keen, kun mi­nua ei enää ole, Yo­na to­te­aa.

Yo­na Ris­tin­kir­kos­sa sun­nun­tai­na 19.11. kel­lo 18. Kon­sert­tiin on va­paa pää­sy.