Lea Sinivaaran mukaan on tärkeää, että seurakunta luo mahdollisuuksia tavata toisia hyvin matalalla kynnyksellä. "Tervetulleita ovat nekin, jotka eivät ole seurakunnan jäseniä." Kuva: Markus Luukkonen
Markus Luukkonen
"Voi sitä puheensorinaa, kahvi saa kielenkannat auki" – vapaaehtoiset toiminnan vetureina Kuhmoisissa
Perjantai-ilta on Kuhmoisissa kesäisen lämmin.
Toritien marketeissa on jonkin verran väkeä, mutta osa on jo vetäytynyt kotiin tai mökille viikonlopun viettoon. Jotkut touhuavat veneiden ympärillä kunnan moneen kertaan palkitussa satamassa.
Henkilöautojen virta vie kuitenkin kahteen suuntaan. Kuhmoislaisiin erikoisuuksiin kuuluu, että miehet kokoontuvat keskenään isolla joukolla seurakunnan kotailtoihin ja naiset tupailtoihin. Tänä perjantaina miehet ovat koolla seurakuntakodilla, naiset puolestaan Papinsaaren museokappelissa.
Naisten tupailtoja järjestetään Kuhmoisissa eri tiloissa. Tällä kertaa oltiin koolla Papinsaaren museokappelissa. Kuva: Markus Luukkonen
Markus Luukkonen
Vapaaehtoisilla on Kuhmoisissa merkittävä rooli seurakunnan toiminnassa. Siinä missä Risto Ojala aloitti miesten kotaillat 16 vuotta sitten, naiset seurasivat vuonna 2016 perässä.
Naisten toiminnan dynamo on Lea Sinivaara.
– Aikoinaan katsoin kadehtien, kuinka Risto Ojala vetää miesten kotailtoja. Vuonna 2016 kokoontui 24 naista pohtimaan yhdessä, että voisiko tällaista toimintaa saada myös Kuhmoisten naisille.
Ensimmäinen tupailta järjestettiin marraskuussa 2016 Kissakulman Torpalla.
– Paikalle saapui 70 naista, mikä on edelleen ennätysmäärä. Tähän mennessä olemme kokoontuneet 27 eri paikassa ja kutsuneet yli 50 eri vierasta, Sinivaara kertaa.
Diakoniatyöntekijä Tarja Vesikallio puhui teemalla "Millä eväillä syksyyn". Kuva: Markus Luukkonen
Markus Luukkonen
Naisten tupailtojen ohjelma rakentuu melko samanlaisista elementeistä kuin miesten ohjelma.
On hartaus, yhteislaulua, tiedotusta ajankohtaisesta toiminnasta sekä erikseen kutsuttava vieras, joka alustaa sovitusta teemasta. Tällä kerralla Hollolan seurakunnan diakoniatyöntekijä Tarja Vesikallio puhuu aiheenaan "Millä eväillä syksyyn".
– Vieraina on ollut omia pappeja ja diakoneja. Eri alojen osaajia kunnanjohtajaa myöten. Sitten on ollut myös henkilöitä, jotka haluavat kertoa omasta elämästään.
Oleellista Sinivaaran mukaan on se, että seurakunta luo kuhmoislaisille mahdollisuuden tavata toisiaan hyvin matalalla kynnyksellä.
– Tervetulleita ovat nekin, jotka eivät ole seurakunnan jäseniä. Kahvit alkavat aina puoli tuntia ennen iltaa. Ja voi sitä puheensorinaa, kahvi saa kielenkannat auki.
Seurakuntatilojen lisäksi toimintaa toteutetaan kiertämällä sivukyliä.
– Silloin saadaan mukaan eri ihmisiä. Riippuu toki siitäkin, kuka on vieraana. Ydinporukka, noin 20 henkeä, on kuitenkin aina mukana.
9. syyskuuta Kuhmoisissa vietetään kokonaista naistenpäivää, johon saapuvat vieraiksi Tuula Portin ja Sari Savela. '
Eräs tärkeistä toimintamuodoista on tiistaisin järjestettävä Kahville kirjastoon, jota seurakunta järjestää yhteistyössä Kuhmoisten kunnan kanssa.
Kun seurakunta järjestää toimintaa, ohjelmaan kuuluu tietysti kahvitus. "Kantavana voimana on Kaiterlahden Maila (kuvassa). Hän keittelee ja tarjoaa kahvit, ja on kutonut monille vieraille villasukatkin", Lea Sinivaara kiittelee. Kuva: Markus Luukkonen
Markus Luukkonen
Lea Sinivaara on taustaltaan taloushallinnon ammattilainen. Työpaikka on Jyväskylässä, mutta Sinivaara tekee myös paljon etätöitä.
– Olen tilitoimistossa töissä, ja työskentelen nykyisin palvelupäällikkönä. Hollolan seurakunnassa olen kirkkoneuvoston ja kirkkovaltuuston jäsen. Aikaisemmin olin myös talousjaostossa.
Seurakunnan vapaaehtoistyötä hän kuvailee kutsumuksekseen.
– Koen osallistumiseni myös niin, että vapaaehtoisia tarvitaan, koska viranhaltijoiden aika ei riitä kaikkeen.
Papinsaaren kaunis museokappeli sijaitsee nykyisen siunauskappelin takana. Kuva: Markus Luukkonen
Markus Luukkonen
Kuhmoinen oli seurakuntaliitoksen jälkeen muutaman vuoden osa Kuhmoisten-Padasjoen kappeliseurakuntaa, kunnes se eriytettiin omaksi kappeliseurakunnakseen.
– Olin itse sillä kannalla, että työntekijä- ja talousresursseja olisi ollut enemmän, jos oltaisiin pysytty yhtenäisenä. Yritimme viedä naistentoimintaa Padasjoellekin, mutta siellä se ei tavoittanut ihan toivotusti. Padasjoella helluntaiseurakunnan naistentoiminta on vahvaa.
Sinivaara on huomannut, että mitä enemmän on ihmisiä yhdessä, sitä enemmän on mahdollisuuksia vaikuttaa.
– Nyt olemme kuitenkin kaksi pientä kappeliseurakuntaa. Toki luottamushenkilönä katson asioita koko Hollolan seurakunnan kannalta. Haluan, että kaikkia seurakuntalaisia kohdellaan yhdenvertaisesti.