Artikkelia ladataan...
Eläkkeellä olevat Lahden seudun kirkkoherrat ovat kokoontuneet saunomaan, syömään ja parantamaan maailmaa jo yli 40 vuoden ajan.
Jani Mahkonen
Piiri syntyi 1980-luvun alkupuolella kirkkoherrojen työnohjauksessa. Nykyään kirkkoherrat kokoontuvat Hollolan Sovituksenkirkolla kerran kuukaudessa.
Jani Mahkonen
Kukin jäsen alustaa vuorollaan. Tällä kertaa käsittelyssä on Pentti Keisasen kirja Jeesuksen, Paavalin ja Johanneksen jäljissä.
Eläkkeellä olevat Lahden seudun kirkkoherrat ovat kokoontuneet saunomaan, syömään ja parantamaan maailmaa jo yli 40 vuoden ajan.
Jani Mahkonen
Piiri syntyi 1980-luvun alkupuolella kirkkoherrojen työnohjauksessa. Nykyään kirkkoherrat kokoontuvat Hollolan Sovituksenkirkolla kerran kuukaudessa.
Jani Mahkonen
Kukin jäsen alustaa vuorollaan. Tällä kertaa käsittelyssä on Pentti Keisasen kirja Jeesuksen, Paavalin ja Johanneksen jäljissä.
Löylymestari huolehtii sopivan napakoista löylyistä.
Yhteinen löylypäivä on entisten kirkkoherrojen henkireikä – "Kun olemme näin vanhoja ja ilman piispan kahlintaa, voimme puhua, mitä mieleen juolahtaa"
Kirkonseudun toimittaja istui Hollolan Sovituksenkirkon lauteille ja pani merkille luterilaisen kansankirkon pitkän kaaren.
Tämä on niin kutsuttu story tell -artikkeli. Parhaan lukukokemuksen saat käyttämällä kannettavaa tai pöytätietokonetta.
Neuvo turistille kuuluu: älä ota kantaa politiikkaan tai uskontoon. Eläkeläiskirkkoherrojen saunassa neuvon voi unohtaa, sillä lauteilla ei juuri käy turisteja.
– Uskonto ja politiikka ovat yleisimmät aiheet, joista puhutaan. Eniten puhutaan politiikasta, sanoo Orimattilan entinen kirkkoherra Jorma Kaarna.
Lahden ja lähialueiden entiset kirkkoherrat kokoontuvat Hollolan Sovituksenkirkolla kerran kuukaudessa. Tällä kertaa lauteilla puidaan USA:n Ukraina-politiikkaa ja maan kahtiajakoa, Suomen hallituksen toimia sekä Sixten Korkmanin teosta Talous ja humanismi.
Salpausselän seurakunnan hengellistä elämää johtanut Pentti Keisanen on löylymestari.
– Korkman ymmärtää hyvinvointivaltion ja luterilaisuuden yhteyden, hän summaa ja lisää vettä kiukaalle.
Vesikiulu tyhjenee. Nastolan Matti Piispanen käy täyttämässä kiulun ja asettaa sen löylymestarin jalkoihin. Kohta löylyissä on enää Keisanen.
– Pena tulee aina saunasta viimeisenä, Keski-Lahden Kauko Eränummi sanoo pukuhuoneessa.
Pitkät alushousut ovat muotia tässä seurakunnassa.
Pena tulee aina saunasta viimeisenä.
Kauko Eränummi
Porukan ainoa alkuperäinen on Paavo Iskala, entinen Lammin kirkkoherra.
– Piiri syntyi Rengon kirkkoherran Seppo Laaksin vetämässä virassa olevien kirkkoherrojen työnohjauksessa. Oli vuosi 1982 tai 1983. Aluksi kokoonnuimme jonkun osallistujan kotona isännän alustaessa valitsemastaan aiheesta, hän kertoo.
– Työnohjaus kesti vuoden, jonka jälkeen osallistujat halusivat jatkaa kokoontumisia. Kun osallistujat alkoivat eläköityä, syntyi tämä eläkeläiskirkkoherrojen piiri.
Viimeisenä piiriin ovat liittyneet vuonna 2016 eläköityneet Keisanen ja Piispanen.
– Matin kanssa muodostamme nuoriso-osaston. Olemme 70-vuotiaita. Kake on 85 ja Paavo 84, Keisanen sanoo.
Launeen Jaakko Ripatti kuuluu vakiokokoonpanoon. Joutjärven Seppo Hämäläinen käy löylyissä harvemmin.
– Aika moni on mennyt mananmajoille. Jo virassa ollessamme tunsimme toisemme. Siikaniemen kurssikeskuksessa kokoonnuimme pitkään, mutta remontti toi meidät tänne, Eränummi kertoo.
Siikaniemi on peruskorjauksen jäljiltä avattu, mutta kirkkoherrojen paluu ei ole kirkossa kuulutettu.
– Se on vielä mietinnässä. Ainakin talvella tänne on parempi tulla.
Löylymestari huolehtii sopivan napakoista löylyistä.
Sovituksenkirkon saunatiloissa on hyvä ruotia maailman menoa ja elämää yleensä. Uskonto ja politiikka ovat yleisimmät aiheet, joista kirkkoherrojen saunassa puhutaan.
Kokoontumiseen kuuluu saunan lisäksi lounas, keskustelu ja iltapäiväkahvi. Keskustelun alustaa kukin jäsen vuorollaan valitsemastaan aiheesta. Tällä kertaa käsittelyssä on Keisasen kirjoittama kirja Jeesuksen, Paavalin ja Johanneksen jäljissä. Kirja perustuu Keisasen Salpausselän kirkossa vuosina 2021–23 pitämiin luentoihin, joilla hän pyrki herättämään kiinnostusta Raamattuun ja teologiseen ajatteluun.
Jumaluusoppi kiinnostaa ja puhuttaa herroja edelleen.
– Kun olimme työelämässä, emme keskustelleet teologiasta näin paljon. Kun alustaja vuorollaan päättää aiheen, tulee erilaisia aiheita ja syntyy mielenkiintoisia keskusteluja, Piispanen sanoo.
Asiantuntemusta riittää.
– Tällä on monenlaista eksperttiä, on eksegetiikan, kirkkohistorian, systemaattisen teologian tuntijaa.
Kaarna sanoo, että yhtä lailla ruodittaviksi sopivat maallisemmat aiheet.
– Keskustelemme ajankohtaisista aiheista, myös ruokakeskusteluja käydään.
Keisanen nyökyttelee.
– Teema pitää kurissa ja päivän mielenkiintoisena. Se motivoi itse kutakin lukemaan, perehtymään ja tuottamaan virikettä toisille. Olen saanut monta ideaa tästä porukasta.
Eri mieltä saa olla, ja usein kuulemma ollaankin.
– On totuttu sellaiseen keskusteluun. Kaikki keskustelut käydään rakentavassa hengessä, vaikka erimielisyyttä olisikin, sanoo Eränummi.
– Keskustelut tarjoavat hyvää aivovoimistelua. Kun käyn täällä, pysyn kartalla paitsi teologisista virtauksista myös monenlaisista päivän aiheista.
Tabuaiheita ei kuulemma ole.
– Kun olemme näin vanhoja ja ilman piispan kahlintaa, voimme puhua, mitä mieleen juolahtaa, Keisanen toteaa.
– Virassa ei voinut puhua kaikkea, mitä täällä puhutaan, Kaarna sanoo.
Jani Mahkonen
Seurakuntiensa elämää herrat seuraavat edelleen tiiviisti. "Pidämme yhteyttä ja seurakunnista ollaan yhteyksissä meihin", Salpausselän entinen kirkkoherra Pentti Keisanen kertoo.
Jani Mahkonen
"Olen pyrkinyt pitämään huolen, etten enää sotkeudu seurakunnan päätöksentekoon", sanoo Hämeenkoskella, Hollolassa ja Nastolassa kirkkoherrana työskennellyt Matti Piispanen.
Seurakuntiensa elämää herrat seuraavat edelleen tiiviisti.
– Tarkasti ja kriittisesti analysoiden. Pidämme yhteyttä ja seurakunnista ollaan yhteyksissä meihin, Keisanen kertoo.
Piispasella seurattavia seurakuntia on useampia.
– Olen toiminut kirkkoherrana Hämeenkoskella, Hollolassa ja Nastolassa. Jäin eläkkeelle Nastolasta samana vuonna, kun kunta liittyi Lahteen. Siksikin seurakuntaelämää on ollut mielenkiintoista seurata. Olen pyrkinyt pitämään huolen, etten enää sotkeudu seurakunnan päätöksentekoon.
Entinen lääninrovasti Piispanen on eläkkeellä ollessaan toiminut selvitysmiehenä. Hän on selvitellyt Hollolan kirkkoherran Timo Huttusen kutsusta Padasjoen kappeliseurakunnan rakenneasioita.
Piispasen oli luonteva ottaa tehtävä vastaan, koska oli virkauransa viime töinä selvitellyt suurta seurakuntaliitosta, jossa Padasjoki ja Kuhmoinen liittyivät Hollolan seurakuntaan ja yhdistyivät yhdeksi kappeliseurakunnaksi.
Jani Mahkonen
Tällä kertaa lauteilla puitiin USA:n Ukraina-politiikkaa ja maan kahtiajakoa, Suomen hallituksen toimia sekä Sixten Korkmanin teosta Talous ja humanismi. "Uskonto ja politiikka ovat yleisimmät aiheet. Eniten puhutaan politiikasta", sanoo Orimattilan entinen kirkkoherra Jorma Kaarna.
Jani Mahkonen
"Ristinkirkon rakentaminen vuonna 1978 mullisti täysin seurakunnan toiminnan. Alkuaikoina kirkossa oli niin paljon tilaisuuksia, että me papit ja kanttorit melkein asuimme kirkossa", muistelee Keski-Lahden entinen kirkkoherra Kauko Eränummi.
Jani Mahkonen
Paavo Iskala toimi Lammin kirkkoherrana 1974–2002. "Suurin muutos meidän aikana oli naispappeus. Kun olin jäämässä eläkkeelle, ihmiset soittivat minulle, voivatko äänestää naista kirkkoherraksi. Sanoin, että ihan hyvin. Ja hyvinhän Heli Ulvinen on virkaansa hoitanut."
Näkemystä saunaseurassa on vuosikymmenten ajalta. Eränummi aloitti Keski-Lahdessa 1968.
– Olen nähnyt aitiopaikalta seurakunnassani kahden kirkon rakentamisen. Ristinkirkkoa rakennettaessa olin kappalainen, Mukkulan kirkkoa rakennettaessa kirkkoherra, hän sanoo.
– Ristinkirkon rakentaminen vuonna 1978 mullisti täysin seurakunnan toiminnan. Alkuaikoina kirkossa oli niin paljon tilaisuuksia, että me papit ja kanttorit melkein asuimme kirkossa.
Ensimmäisen täyden vuoden aikana erilaisiin tilaisuuksiin osallistui Eränummen mukaan peräti 200 000 ihmistä.
Iskala toimi Lammin kirkkoherrana 1974–2002.
– Paljon on tapahtunut. Suurin muutos meidän aikana oli naispappeus. Kun olin jäämässä eläkkeelle, ihmiset soittivat minulle, voivatko äänestää naista kirkkoherraksi. Sanoin, että ihan hyvin. Ja hyvinhän Heli Ulvinen on virkaansa hoitanut, Iskala kertoo.
Ensimmäiset naispapit vihittiin keväällä 1988.
– Se meni yllättävän kivuttomasti, ja tuntui luontevalta, vaikka onhan se vaikea paikka joillekin vieläkin, Piispanen huomauttaa.
Eränummi on samoilla linjoilla.
– Ei naispappeus ollut Lahdessa mikään ongelma. Ne, jotka sitä vierastivat, vierastavat edelleen.
Kaarnan mukaan kysymys ei jakanut seurakuntia yhtä jyrkästi kuin tässä ajassa samaa sukupuolta olevien kirkollinen vihkiminen.
Keisanen sanoo sen olleen enemmän papiston sisäinen asia.
– Edeltäjäni kertoi, että hänelle seurakunnan lehtorit (pappisvirasta erillinen alkujaan naispuolisen teologin virka) toivat kaktuksen, koska hän äänesti kirkolliskokouksessa naispappeutta vastaan.
"Ei noussut suuria kiistoja. Ihmisiä ei eroteltu toisistaan niin kuin tänään. Seurakunnat olivat yhtenäisempiä. Kansa ja kirkko olivat yhtä."
Pentti Keisanen
Sekin on muuttunut, että takavuosina papeilla oli enemmän ja suurempia toimituksia.
– Lapsia syntyy vähemmän, kasteita on vähemmän. Meillä oli seurakunnassa yhdeksän lastenohjaajaa, nyt on 1–2. Karjalaisevakkojen häissä ei ollut koskaan sataa vierasta vähempää. Nykyään tulevat vain lähimmät. Hautaan siunaus toimitetaan “läheisten läsnä ollessa”. Saimme elää ajassa, jossa seurakuntalaisia tavattiin toimitusten myötä laajasti, Piispanen sanoo.
Eränummi muistelee, että vihkimisiä saattoi olla viisi, jopa kuusi peräjälkeen.
Juhannushäitäkin vietettiin, Iskala muistuttaa.
– Kaikissa kirkoissa oli juhannusaattona häät. Enää ei juhannuksena ole häitä, kun ihmiset ovat mökeillä.
Joko aika kultaa muistot tai sitten seurakuntaelämä oli sopusointuisempaa kuin nykyään.
– Kansankirkko oli voimissaan. Ei ollut suuria jännitteitä. Ei noussut suuria kiistoja. Ihmisiä ei eroteltu toisistaan niin kuin tänään. Seurakunnat olivat yhtenäisempiä. Kansa ja kirkko olivat yhtä, näkee Keisanen.
Piispasen mukaan ihmiset kunnioittivat enemmän toisiaan.
– Keskustelu oli keskustelijoita kunnioittavaa silloinkin, kun asioista oltiin eri mieltä. Sellainen hienotunteisuus tuntuu oudolta, kun tämän päivän repivää keskustelua seuraa.
Entisille kirkkoherroille yhteinen sauna kerran kuukaudessa on kiveen hakattu rituaali.
– Kun joku joskus yritti venyttää kokoontumisten väliä, ei hyväksytty, Kaarna sanoo.
Herrat sanovat, että kokoontuminen antaa paljon. Se mahdollistaa myös syvimpien tuntojen purkamisen.
– Meillä on ymmärrys siitä, mitä on sielunhoidollinen puhe. Henkilökohtaisia asioita ei varmasti kerrota eteenpäin. Ei ole pelkoa, ettei täällä voisi kertoa asioita luottamuksellisesti, Piispanen toteaa.
– Vilunki ei muutenkaan menisi läpi. Tunnemme niin toisemme hyvin. Meillä on fiksu porukka, jossa jokainen voi olla sellainen kuin on, Keisanen sanoo.
Eläkeläiskirkkoherrojen piiriin ei uusia jäseniä ole ainakaan toviin tulossa.
– Kovin ovat kirkkoherrat nuoria Lahdessa, Piispanen tietää.
Porukka harvenee, mutta se on elämän laki.
– Viime keväänä meni Launeen entinen kirkkoherra Veikko Korhonen. Hautajaisissa on ryhmänä laskettu kukat edesmenneiden arkuille, Eränummi kertoo.
Jani Mahkonen
Porukka harvenee, mutta se on elämän laki. "Viime keväänä meni Launeen entinen kirkkoherra Veikko Korhonen. Hautajaisissa on ryhmänä laskettu kukat edesmenneiden arkuille", Kauko Eränummi kertoo.
Teksti: Janne Urpunen, kuvat: Jani Mahkonen, Markus Luukkonen
Tämä on niin kutsuttu story tell -artikkeli. Parhaan lukukokemuksen saat käyttämällä kannettavaa tai pöytätietokonetta.
Neuvo turistille kuuluu: älä ota kantaa politiikkaan tai uskontoon. Eläkeläiskirkkoherrojen saunassa neuvon voi unohtaa, sillä lauteilla ei juuri käy turisteja.
– Uskonto ja politiikka ovat yleisimmät aiheet, joista puhutaan. Eniten puhutaan politiikasta, sanoo Orimattilan entinen kirkkoherra Jorma Kaarna.
Lahden ja lähialueiden entiset kirkkoherrat kokoontuvat Hollolan Sovituksenkirkolla kerran kuukaudessa. Tällä kertaa lauteilla puidaan USA:n Ukraina-politiikkaa ja maan kahtiajakoa, Suomen hallituksen toimia sekä Sixten Korkmanin teosta Talous ja humanismi.
Salpausselän seurakunnan hengellistä elämää johtanut Pentti Keisanen on löylymestari.
– Korkman ymmärtää hyvinvointivaltion ja luterilaisuuden yhteyden, hän summaa ja lisää vettä kiukaalle.
Vesikiulu tyhjenee. Nastolan Matti Piispanen käy täyttämässä kiulun ja asettaa sen löylymestarin jalkoihin. Kohta löylyissä on enää Keisanen.
– Pena tulee aina saunasta viimeisenä, Keski-Lahden Kauko Eränummi sanoo pukuhuoneessa.
Pitkät alushousut ovat muotia tässä seurakunnassa.
Pena tulee aina saunasta viimeisenä.
Kauko Eränummi
Porukan ainoa alkuperäinen on Paavo Iskala, entinen Lammin kirkkoherra.
– Piiri syntyi Rengon kirkkoherran Seppo Laaksin vetämässä virassa olevien kirkkoherrojen työnohjauksessa. Oli vuosi 1982 tai 1983. Aluksi kokoonnuimme jonkun osallistujan kotona isännän alustaessa valitsemastaan aiheesta, hän kertoo.
– Työnohjaus kesti vuoden, jonka jälkeen osallistujat halusivat jatkaa kokoontumisia. Kun osallistujat alkoivat eläköityä, syntyi tämä eläkeläiskirkkoherrojen piiri.
Viimeisenä piiriin ovat liittyneet vuonna 2016 eläköityneet Keisanen ja Piispanen.
– Matin kanssa muodostamme nuoriso-osaston. Olemme 70-vuotiaita. Kake on 85 ja Paavo 84, Keisanen sanoo.
Launeen Jaakko Ripatti kuuluu vakiokokoonpanoon. Joutjärven Seppo Hämäläinen käy löylyissä harvemmin.
– Aika moni on mennyt mananmajoille. Jo virassa ollessamme tunsimme toisemme. Siikaniemen kurssikeskuksessa kokoonnuimme pitkään, mutta remontti toi meidät tänne, Eränummi kertoo.
Siikaniemi on peruskorjauksen jäljiltä avattu, mutta kirkkoherrojen paluu ei ole kirkossa kuulutettu.
– Se on vielä mietinnässä. Ainakin talvella tänne on parempi tulla.
Löylymestari huolehtii sopivan napakoista löylyistä.
Sovituksenkirkon saunatiloissa on hyvä ruotia maailman menoa ja elämää yleensä. Uskonto ja politiikka ovat yleisimmät aiheet, joista kirkkoherrojen saunassa puhutaan.
Kokoontumiseen kuuluu saunan lisäksi lounas, keskustelu ja iltapäiväkahvi. Keskustelun alustaa kukin jäsen vuorollaan valitsemastaan aiheesta. Tällä kertaa käsittelyssä on Keisasen kirjoittama kirja Jeesuksen, Paavalin ja Johanneksen jäljissä. Kirja perustuu Keisasen Salpausselän kirkossa vuosina 2021–23 pitämiin luentoihin, joilla hän pyrki herättämään kiinnostusta Raamattuun ja teologiseen ajatteluun.
Jumaluusoppi kiinnostaa ja puhuttaa herroja edelleen.
– Kun olimme työelämässä, emme keskustelleet teologiasta näin paljon. Kun alustaja vuorollaan päättää aiheen, tulee erilaisia aiheita ja syntyy mielenkiintoisia keskusteluja, Piispanen sanoo.
Asiantuntemusta riittää.
– Tällä on monenlaista eksperttiä, on eksegetiikan, kirkkohistorian, systemaattisen teologian tuntijaa.
Kaarna sanoo, että yhtä lailla ruodittaviksi sopivat maallisemmat aiheet.
– Keskustelemme ajankohtaisista aiheista, myös ruokakeskusteluja käydään.
Keisanen nyökyttelee.
– Teema pitää kurissa ja päivän mielenkiintoisena. Se motivoi itse kutakin lukemaan, perehtymään ja tuottamaan virikettä toisille. Olen saanut monta ideaa tästä porukasta.
Eri mieltä saa olla, ja usein kuulemma ollaankin.
– On totuttu sellaiseen keskusteluun. Kaikki keskustelut käydään rakentavassa hengessä, vaikka erimielisyyttä olisikin, sanoo Eränummi.
– Keskustelut tarjoavat hyvää aivovoimistelua. Kun käyn täällä, pysyn kartalla paitsi teologisista virtauksista myös monenlaisista päivän aiheista.
Tabuaiheita ei kuulemma ole.
– Kun olemme näin vanhoja ja ilman piispan kahlintaa, voimme puhua, mitä mieleen juolahtaa, Keisanen toteaa.
– Virassa ei voinut puhua kaikkea, mitä täällä puhutaan, Kaarna sanoo.
Jani Mahkonen
Seurakuntiensa elämää herrat seuraavat edelleen tiiviisti. "Pidämme yhteyttä ja seurakunnista ollaan yhteyksissä meihin", Salpausselän entinen kirkkoherra Pentti Keisanen kertoo.
Jani Mahkonen
"Olen pyrkinyt pitämään huolen, etten enää sotkeudu seurakunnan päätöksentekoon", sanoo Hämeenkoskella, Hollolassa ja Nastolassa kirkkoherrana työskennellyt Matti Piispanen.
Seurakuntiensa elämää herrat seuraavat edelleen tiiviisti.
– Tarkasti ja kriittisesti analysoiden. Pidämme yhteyttä ja seurakunnista ollaan yhteyksissä meihin, Keisanen kertoo.
Piispasella seurattavia seurakuntia on useampia.
– Olen toiminut kirkkoherrana Hämeenkoskella, Hollolassa ja Nastolassa. Jäin eläkkeelle Nastolasta samana vuonna, kun kunta liittyi Lahteen. Siksikin seurakuntaelämää on ollut mielenkiintoista seurata. Olen pyrkinyt pitämään huolen, etten enää sotkeudu seurakunnan päätöksentekoon.
Entinen lääninrovasti Piispanen on eläkkeellä ollessaan toiminut selvitysmiehenä. Hän on selvitellyt Hollolan kirkkoherran Timo Huttusen kutsusta Padasjoen kappeliseurakunnan rakenneasioita.
Piispasen oli luonteva ottaa tehtävä vastaan, koska oli virkauransa viime töinä selvitellyt suurta seurakuntaliitosta, jossa Padasjoki ja Kuhmoinen liittyivät Hollolan seurakuntaan ja yhdistyivät yhdeksi kappeliseurakunnaksi.
Jani Mahkonen
Tällä kertaa lauteilla puitiin USA:n Ukraina-politiikkaa ja maan kahtiajakoa, Suomen hallituksen toimia sekä Sixten Korkmanin teosta Talous ja humanismi. "Uskonto ja politiikka ovat yleisimmät aiheet. Eniten puhutaan politiikasta", sanoo Orimattilan entinen kirkkoherra Jorma Kaarna.
Jani Mahkonen
"Ristinkirkon rakentaminen vuonna 1978 mullisti täysin seurakunnan toiminnan. Alkuaikoina kirkossa oli niin paljon tilaisuuksia, että me papit ja kanttorit melkein asuimme kirkossa", muistelee Keski-Lahden entinen kirkkoherra Kauko Eränummi.
Jani Mahkonen
Paavo Iskala toimi Lammin kirkkoherrana 1974–2002. "Suurin muutos meidän aikana oli naispappeus. Kun olin jäämässä eläkkeelle, ihmiset soittivat minulle, voivatko äänestää naista kirkkoherraksi. Sanoin, että ihan hyvin. Ja hyvinhän Heli Ulvinen on virkaansa hoitanut."
Näkemystä saunaseurassa on vuosikymmenten ajalta. Eränummi aloitti Keski-Lahdessa 1968.
– Olen nähnyt aitiopaikalta seurakunnassani kahden kirkon rakentamisen. Ristinkirkkoa rakennettaessa olin kappalainen, Mukkulan kirkkoa rakennettaessa kirkkoherra, hän sanoo.
– Ristinkirkon rakentaminen vuonna 1978 mullisti täysin seurakunnan toiminnan. Alkuaikoina kirkossa oli niin paljon tilaisuuksia, että me papit ja kanttorit melkein asuimme kirkossa.
Ensimmäisen täyden vuoden aikana erilaisiin tilaisuuksiin osallistui Eränummen mukaan peräti 200 000 ihmistä.
Iskala toimi Lammin kirkkoherrana 1974–2002.
– Paljon on tapahtunut. Suurin muutos meidän aikana oli naispappeus. Kun olin jäämässä eläkkeelle, ihmiset soittivat minulle, voivatko äänestää naista kirkkoherraksi. Sanoin, että ihan hyvin. Ja hyvinhän Heli Ulvinen on virkaansa hoitanut, Iskala kertoo.
Ensimmäiset naispapit vihittiin keväällä 1988.
– Se meni yllättävän kivuttomasti, ja tuntui luontevalta, vaikka onhan se vaikea paikka joillekin vieläkin, Piispanen huomauttaa.
Eränummi on samoilla linjoilla.
– Ei naispappeus ollut Lahdessa mikään ongelma. Ne, jotka sitä vierastivat, vierastavat edelleen.
Kaarnan mukaan kysymys ei jakanut seurakuntia yhtä jyrkästi kuin tässä ajassa samaa sukupuolta olevien kirkollinen vihkiminen.
Keisanen sanoo sen olleen enemmän papiston sisäinen asia.
– Edeltäjäni kertoi, että hänelle seurakunnan lehtorit (pappisvirasta erillinen alkujaan naispuolisen teologin virka) toivat kaktuksen, koska hän äänesti kirkolliskokouksessa naispappeutta vastaan.
"Ei noussut suuria kiistoja. Ihmisiä ei eroteltu toisistaan niin kuin tänään. Seurakunnat olivat yhtenäisempiä. Kansa ja kirkko olivat yhtä."
Pentti Keisanen
Sekin on muuttunut, että takavuosina papeilla oli enemmän ja suurempia toimituksia.
– Lapsia syntyy vähemmän, kasteita on vähemmän. Meillä oli seurakunnassa yhdeksän lastenohjaajaa, nyt on 1–2. Karjalaisevakkojen häissä ei ollut koskaan sataa vierasta vähempää. Nykyään tulevat vain lähimmät. Hautaan siunaus toimitetaan “läheisten läsnä ollessa”. Saimme elää ajassa, jossa seurakuntalaisia tavattiin toimitusten myötä laajasti, Piispanen sanoo.
Eränummi muistelee, että vihkimisiä saattoi olla viisi, jopa kuusi peräjälkeen.
Juhannushäitäkin vietettiin, Iskala muistuttaa.
– Kaikissa kirkoissa oli juhannusaattona häät. Enää ei juhannuksena ole häitä, kun ihmiset ovat mökeillä.
Joko aika kultaa muistot tai sitten seurakuntaelämä oli sopusointuisempaa kuin nykyään.
– Kansankirkko oli voimissaan. Ei ollut suuria jännitteitä. Ei noussut suuria kiistoja. Ihmisiä ei eroteltu toisistaan niin kuin tänään. Seurakunnat olivat yhtenäisempiä. Kansa ja kirkko olivat yhtä, näkee Keisanen.
Piispasen mukaan ihmiset kunnioittivat enemmän toisiaan.
– Keskustelu oli keskustelijoita kunnioittavaa silloinkin, kun asioista oltiin eri mieltä. Sellainen hienotunteisuus tuntuu oudolta, kun tämän päivän repivää keskustelua seuraa.
Entisille kirkkoherroille yhteinen sauna kerran kuukaudessa on kiveen hakattu rituaali.
– Kun joku joskus yritti venyttää kokoontumisten väliä, ei hyväksytty, Kaarna sanoo.
Herrat sanovat, että kokoontuminen antaa paljon. Se mahdollistaa myös syvimpien tuntojen purkamisen.
– Meillä on ymmärrys siitä, mitä on sielunhoidollinen puhe. Henkilökohtaisia asioita ei varmasti kerrota eteenpäin. Ei ole pelkoa, ettei täällä voisi kertoa asioita luottamuksellisesti, Piispanen toteaa.
– Vilunki ei muutenkaan menisi läpi. Tunnemme niin toisemme hyvin. Meillä on fiksu porukka, jossa jokainen voi olla sellainen kuin on, Keisanen sanoo.
Eläkeläiskirkkoherrojen piiriin ei uusia jäseniä ole ainakaan toviin tulossa.
– Kovin ovat kirkkoherrat nuoria Lahdessa, Piispanen tietää.
Porukka harvenee, mutta se on elämän laki.
– Viime keväänä meni Launeen entinen kirkkoherra Veikko Korhonen. Hautajaisissa on ryhmänä laskettu kukat edesmenneiden arkuille, Eränummi kertoo.
Jani Mahkonen
Porukka harvenee, mutta se on elämän laki. "Viime keväänä meni Launeen entinen kirkkoherra Veikko Korhonen. Hautajaisissa on ryhmänä laskettu kukat edesmenneiden arkuille", Kauko Eränummi kertoo.
Teksti: Janne Urpunen, kuvat: Jani Mahkonen, Markus Luukkonen