Tämä on niin kut­sut­tu story tell -ar­tik­ke­li. Par­haan lu­ku­ko­ke­muk­sen saat käyt­tä­mäl­lä kan­net­ta­vaa tai pöy­tä­tie­to­ko­net­ta.

Neu­vo tu­ris­til­le kuu­luu: älä ota kan­taa po­li­tiik­kaan tai us­kon­toon. Elä­ke­läis­kirk­ko­her­ro­jen sau­nas­sa neu­von voi unoh­taa, sil­lä lau­teil­la ei juu­ri käy tu­ris­te­ja.

– Us­kon­to ja po­li­tiik­ka ovat ylei­sim­mät ai­heet, jois­ta pu­hu­taan. Eni­ten pu­hu­taan po­li­tii­kas­ta, sa­noo Ori­mat­ti­lan en­ti­nen kirk­ko­her­ra Jor­ma Kaar­na.

Lah­den ja lä­hi­a­lu­ei­den en­ti­set kirk­ko­her­rat ko­koon­tu­vat Hol­lo­lan So­vi­tuk­sen­kir­kol­la ker­ran kuu­kau­des­sa. Täl­lä ker­taa lau­teil­la pui­daan USA:n Uk­rai­na-po­li­tiik­kaa ja maan kah­ti­a­ja­koa, Suo­men hal­li­tuk­sen toi­mia sekä Six­ten Kork­ma­nin te­os­ta Ta­lous ja hu­ma­nis­mi.

Sal­paus­se­län seu­ra­kun­nan hen­gel­lis­tä elä­mää joh­ta­nut Pent­ti Kei­sa­nen on löy­ly­mes­ta­ri.

– Kork­man ym­mär­tää hy­vin­voin­ti­val­ti­on ja lu­te­ri­lai­suu­den yh­tey­den, hän sum­maa ja li­sää vet­tä kiu­kaal­le.

Ve­si­kiu­lu tyh­je­nee. Nas­to­lan Mat­ti Piis­pa­nen käy täyt­tä­mäs­sä kiu­lun ja aset­taa sen löy­ly­mes­ta­rin jal­koi­hin. Koh­ta löy­lyis­sä on enää Kei­sa­nen.

– Pena tu­lee ai­na sau­nas­ta vii­mei­se­nä, Kes­ki-Lah­den Kau­ko Erä­num­mi sa­noo pu­ku­huo­nees­sa. 

Pit­kät alus­hou­sut ovat muo­tia täs­sä seu­ra­kun­nas­sa.

Pena tu­lee ai­na sau­nas­ta vii­mei­se­nä.

Kau­ko Erä­num­mi

Po­ru­kan ai­noa al­ku­pe­räi­nen on Paa­vo Is­ka­la, en­ti­nen Lam­min kirk­ko­her­ra.

– Pii­ri syn­tyi Ren­gon kirk­ko­her­ran Sep­po Laak­sin ve­tä­mäs­sä vi­ras­sa ole­vien kirk­ko­her­ro­jen työ­noh­jauk­ses­sa. Oli vuo­si 1982 tai 1983. Aluk­si ko­koon­nuim­me jon­kun osal­lis­tu­jan ko­to­na isän­nän alus­ta­es­sa va­lit­se­mas­taan ai­hees­ta, hän ker­too.

– Työ­noh­jaus kes­ti vuo­den, jon­ka jäl­keen osal­lis­tu­jat ha­lu­si­vat jat­kaa ko­koon­tu­mi­sia. Kun osal­lis­tu­jat al­koi­vat elä­köi­tyä, syn­tyi tämä elä­ke­läis­kirk­ko­her­ro­jen pii­ri.

Vii­mei­se­nä pii­riin ovat liit­ty­neet vuon­na 2016 elä­köi­ty­neet Kei­sa­nen ja Piis­pa­nen.

 – Ma­tin kans­sa muo­dos­tam­me nuo­ri­so-osas­ton. Olem­me 70-vuo­ti­ai­ta. Kake on 85 ja Paa­vo 84, Kei­sa­nen sa­noo.

Lau­neen Jaak­ko Ri­pat­ti kuu­luu va­ki­o­ko­koon­pa­noon. Jout­jär­ven Sep­po Hä­mä­läi­nen käy löy­lyis­sä har­vem­min.

– Ai­ka moni on men­nyt ma­nan­ma­joil­le. Jo vi­ras­sa ol­les­sam­me tun­sim­me toi­sem­me. Sii­ka­nie­men kurs­si­kes­kuk­ses­sa ko­koon­nuim­me pit­kään, mut­ta re­mont­ti toi mei­dät tän­ne, Erä­num­mi ker­too.

Sii­ka­nie­mi on pe­rus­kor­jauk­sen jäl­jil­tä avat­tu, mut­ta kirk­ko­her­ro­jen pa­luu ei ole kir­kos­sa kuu­lu­tet­tu. 

– Se on vie­lä mie­tin­näs­sä. Ai­na­kin tal­vel­la tän­ne on pa­rem­pi tul­la.

Löylymestari huolehtii sopivan napakoista löylyistä.

Sovituksenkirkon saunatiloissa on hyvä ruotia maailman menoa ja elämää yleensä. Uskonto ja politiikka ovat yleisimmät aiheet, joista kirkkoherrojen saunassa puhutaan.

Ko­koon­tu­mi­seen kuu­luu sau­nan li­säk­si lou­nas, kes­kus­te­lu ja il­ta­päi­vä­kah­vi. Kes­kus­te­lun alus­taa ku­kin jä­sen vuo­rol­laan va­lit­se­mas­taan ai­hees­ta. Täl­lä ker­taa kä­sit­te­lys­sä on Kei­sa­sen kir­joit­ta­ma kir­ja Jee­suk­sen, Paa­va­lin ja Jo­han­nek­sen jäl­jis­sä. Kir­ja pe­rus­tuu Kei­sa­sen Sal­paus­se­län kir­kos­sa vuo­si­na 2021–23 pi­tä­miin lu­en­toi­hin, joil­la hän pyr­ki he­rät­tä­mään kiin­nos­tus­ta Raa­mat­tuun ja te­o­lo­gi­seen ajat­te­luun.

Ju­ma­luu­sop­pi kiin­nos­taa ja pu­hut­taa her­ro­ja edel­leen.

– Kun olim­me työ­e­lä­mäs­sä, em­me kes­kus­tel­leet te­o­lo­gi­as­ta näin pal­jon. Kun alus­ta­ja vuo­rol­laan päät­tää ai­heen, tu­lee eri­lai­sia ai­hei­ta ja syn­tyy mie­len­kiin­toi­sia kes­kus­te­lu­ja, Piis­pa­nen sa­noo.

Asi­an­tun­te­mus­ta riit­tää.

– Täl­lä on mo­nen­lais­ta eks­pert­tiä, on ek­se­ge­tii­kan, kirk­ko­his­to­ri­an, sys­te­maat­ti­sen te­o­lo­gi­an tun­ti­jaa.

Kaar­na sa­noo, et­tä yh­tä lail­la ruo­dit­ta­vik­si so­pi­vat maal­li­sem­mat ai­heet.

– Kes­kus­te­lem­me ajan­koh­tai­sis­ta ai­heis­ta, myös ruo­ka­kes­kus­te­lu­ja käy­dään.

Kei­sa­nen nyö­kyt­te­lee.

– Tee­ma pi­tää ku­ris­sa ja päi­vän mie­len­kiin­toi­se­na. Se mo­ti­voi it­se ku­ta­kin lu­ke­maan, pe­reh­ty­mään ja tuot­ta­maan vi­ri­ket­tä toi­sil­le. Olen saa­nut mon­ta ide­aa täs­tä po­ru­kas­ta.

Eri miel­tä saa ol­la, ja usein kuu­lem­ma ol­laan­kin.

– On to­tut­tu sel­lai­seen kes­kus­te­luun. Kaik­ki kes­kus­te­lut käy­dään ra­ken­ta­vas­sa hen­ges­sä, vaik­ka eri­mie­li­syyt­tä oli­si­kin, sa­noo Erä­num­mi.

– Kes­kus­te­lut tar­jo­a­vat hy­vää ai­vo­voi­mis­te­lua. Kun käyn tääl­lä, py­syn kar­tal­la pait­si te­o­lo­gi­sis­ta vir­tauk­sis­ta myös mo­nen­lai­sis­ta päi­vän ai­heis­ta.

Ta­bu­ai­hei­ta ei kuu­lem­ma ole.

– Kun olem­me näin van­ho­ja ja il­man piis­pan kah­lin­taa, voim­me pu­hua, mitä mie­leen juo­lah­taa, Kei­sa­nen to­te­aa.

– Vi­ras­sa ei voi­nut pu­hua kaik­kea, mitä tääl­lä pu­hu­taan, Kaar­na sa­noo.

Jani Mahkonen

Seu­ra­kun­tien­sa elä­mää her­rat seu­raa­vat edel­leen tii­viis­ti. "Pi­däm­me yh­teyt­tä ja seu­ra­kun­nis­ta ol­laan yh­teyk­sis­sä mei­hin", Sal­paus­se­län en­ti­nen kirk­ko­her­ra Pent­ti Kei­sa­nen ker­too.

Jani Mahkonen

"Olen pyr­ki­nyt pi­tä­mään huo­len, et­ten enää sot­keu­du seu­ra­kun­nan pää­tök­sen­te­koon", sa­noo Hä­meen­kos­kel­la, Hol­lo­las­sa ja Nas­to­las­sa kirk­ko­her­ra­na työs­ken­nel­lyt Mat­ti Piis­pa­nen.

Seu­ra­kun­tien­sa elä­mää her­rat seu­raa­vat edel­leen tii­viis­ti.

– Tar­kas­ti ja kriit­ti­ses­ti ana­ly­soi­den. Pi­däm­me yh­teyt­tä ja seu­ra­kun­nis­ta ol­laan yh­teyk­sis­sä mei­hin, Kei­sa­nen ker­too.

Piis­pa­sel­la seu­rat­ta­via seu­ra­kun­tia on use­am­pia.

– Olen toi­mi­nut kirk­ko­her­ra­na Hä­meen­kos­kel­la, Hol­lo­las­sa ja Nas­to­las­sa. Jäin eläk­keel­le Nas­to­las­ta sa­ma­na vuon­na, kun kun­ta liit­tyi Lah­teen. Sik­si­kin seu­ra­kun­ta­e­lä­mää on ol­lut mie­len­kiin­tois­ta seu­ra­ta. Olen pyr­ki­nyt pi­tä­mään huo­len, et­ten enää sot­keu­du seu­ra­kun­nan pää­tök­sen­te­koon.

En­ti­nen lää­nin­ro­vas­ti Piis­pa­nen on eläk­keel­lä ol­les­saan toi­mi­nut sel­vi­tys­mie­he­nä. Hän on sel­vi­tel­lyt Hol­lo­lan kirk­ko­her­ran Timo Hut­tu­sen kut­sus­ta Pa­das­jo­en kap­pe­li­seu­ra­kun­nan ra­ken­ne­a­si­oi­ta.

Piis­pa­sen oli luon­te­va ot­taa teh­tä­vä vas­taan, kos­ka oli vir­kau­ran­sa vii­me töi­nä sel­vi­tel­lyt suur­ta seu­ra­kun­ta­lii­tos­ta, jos­sa Pa­das­jo­ki ja Kuh­moi­nen liit­tyi­vät Hol­lo­lan seu­ra­kun­taan ja yh­dis­tyi­vät yh­dek­si kap­pe­li­seu­ra­kun­nak­si.

Jani Mahkonen

Täl­lä ker­taa lau­teil­la pui­tiin USA:n Uk­rai­na-po­li­tiik­kaa ja maan kah­ti­a­ja­koa, Suo­men hal­li­tuk­sen toi­mia sekä Six­ten Kork­ma­nin te­os­ta Ta­lous ja hu­ma­nis­mi. "Us­kon­to ja po­li­tiik­ka ovat ylei­sim­mät ai­heet. Eni­ten pu­hu­taan po­li­tii­kas­ta", sa­noo Ori­mat­ti­lan en­ti­nen kirk­ko­her­ra Jor­ma Kaar­na.

Jani Mahkonen

"Ris­tin­kir­kon ra­ken­ta­mi­nen vuon­na 1978 mul­lis­ti täy­sin seu­ra­kun­nan toi­min­nan. Al­ku­ai­koi­na kir­kos­sa oli niin pal­jon ti­lai­suuk­sia, et­tä me pa­pit ja kant­to­rit mel­kein asuim­me kir­kos­sa", muis­te­lee Kes­ki-Lah­den en­ti­nen kirk­ko­her­ra Kau­ko Erä­num­mi.

Jani Mahkonen

Paa­vo Is­ka­la toi­mi Lam­min kirk­ko­her­ra­na 1974–2002. "Suu­rin muu­tos mei­dän ai­ka­na oli nais­pap­peus. Kun olin jää­mäs­sä eläk­keel­le, ih­mi­set soit­ti­vat mi­nul­le, voi­vat­ko ää­nes­tää nais­ta kirk­ko­her­rak­si. Sa­noin, et­tä ihan hy­vin. Ja hy­vin­hän Heli Ul­vi­nen on vir­kaan­sa hoi­ta­nut."

Nä­ke­mys­tä sau­na­seu­ras­sa on vuo­si­kym­men­ten ajal­ta. Erä­num­mi aloit­ti Kes­ki-Lah­des­sa 1968.

– Olen näh­nyt ai­ti­o­pai­kal­ta seu­ra­kun­nas­sa­ni kah­den kir­kon ra­ken­ta­mi­sen. Ris­tin­kirk­koa ra­ken­net­ta­es­sa olin kap­pa­lai­nen, Muk­ku­lan kirk­koa ra­ken­net­ta­es­sa kirk­ko­her­ra, hän sa­noo.

–  Ris­tin­kir­kon ra­ken­ta­mi­nen vuon­na 1978 mul­lis­ti täy­sin seu­ra­kun­nan toi­min­nan. Al­ku­ai­koi­na kir­kos­sa oli niin pal­jon ti­lai­suuk­sia, et­tä me pa­pit ja kant­to­rit mel­kein asuim­me kir­kos­sa.

En­sim­mäi­sen täy­den vuo­den ai­ka­na eri­lai­siin ti­lai­suuk­siin osal­lis­tui Erä­num­men mu­kaan pe­rä­ti 200 000 ih­mis­tä.

Is­ka­la toi­mi Lam­min kirk­ko­her­ra­na 1974–2002. 

– Pal­jon on ta­pah­tu­nut. Suu­rin muu­tos mei­dän ai­ka­na oli nais­pap­peus. Kun olin jää­mäs­sä eläk­keel­le, ih­mi­set soit­ti­vat mi­nul­le, voi­vat­ko ää­nes­tää nais­ta kirk­ko­her­rak­si. Sa­noin, et­tä ihan hy­vin. Ja hy­vin­hän Heli Ul­vi­nen on vir­kaan­sa hoi­ta­nut, Is­ka­la ker­too.

En­sim­mäi­set nais­pa­pit vi­hit­tiin ke­vääl­lä 1988.

– Se meni yl­lät­tä­vän ki­vut­to­mas­ti, ja tun­tui luon­te­val­ta, vaik­ka on­han se vai­kea paik­ka joil­le­kin vie­lä­kin, Piis­pa­nen huo­maut­taa.

Erä­num­mi on sa­moil­la lin­joil­la.

– Ei nais­pap­peus ol­lut Lah­des­sa mi­kään on­gel­ma. Ne, jot­ka sitä vie­ras­ti­vat, vie­ras­ta­vat edel­leen.

Kaar­nan mu­kaan ky­sy­mys ei ja­ka­nut seu­ra­kun­tia yh­tä jyr­käs­ti kuin täs­sä ajas­sa sa­maa su­ku­puol­ta ole­vien kir­kol­li­nen vih­ki­mi­nen.

Kei­sa­nen sa­noo sen ol­leen enem­män pa­pis­ton si­säi­nen asia.

– Edel­tä­jä­ni ker­toi, et­tä hä­nel­le seu­ra­kun­nan leh­to­rit (pap­pis­vi­ras­ta eril­li­nen al­ku­jaan nais­puo­li­sen te­o­lo­gin vir­ka) toi­vat kak­tuk­sen, kos­ka hän ää­nes­ti kir­kol­lis­ko­kouk­ses­sa nais­pap­peut­ta vas­taan.

"Ei nous­sut suu­ria kiis­to­ja. Ih­mi­siä ei ero­tel­tu toi­sis­taan niin kuin tä­nään. Seu­ra­kun­nat oli­vat yh­te­näi­sem­piä. Kan­sa ja kirk­ko oli­vat yh­tä."

Pent­ti Kei­sa­nen

Se­kin on muut­tu­nut, et­tä ta­ka­vuo­si­na pa­peil­la oli enem­män ja suu­rem­pia toi­mi­tuk­sia. 

– Lap­sia syn­tyy vä­hem­män, kas­tei­ta on vä­hem­män. Meil­lä oli seu­ra­kun­nas­sa yh­dek­sän las­te­noh­jaa­jaa, nyt on 1–2. Kar­ja­lai­se­vak­ko­jen häis­sä ei ol­lut kos­kaan sa­taa vie­ras­ta vä­hem­pää. Ny­ky­ään tu­le­vat vain lä­him­mät. Hau­taan siu­naus toi­mi­te­taan “lä­heis­ten läs­nä ol­les­sa”. Saim­me elää ajas­sa, jos­sa seu­ra­kun­ta­lai­sia ta­vat­tiin toi­mi­tus­ten myö­tä laa­jas­ti, Piis­pa­nen sa­noo.

Erä­num­mi muis­te­lee, et­tä vih­ki­mi­siä saat­toi ol­la vii­si, jopa kuu­si pe­rä­jäl­keen.

Ju­han­nus­häi­tä­kin vie­tet­tiin, Is­ka­la muis­tut­taa. 

– Kai­kis­sa kir­kois­sa oli ju­han­nu­saat­to­na häät. Enää ei ju­han­nuk­se­na ole häi­tä, kun ih­mi­set ovat mö­keil­lä.

Joko ai­ka kul­taa muis­tot tai sit­ten seu­ra­kun­ta­e­lä­mä oli so­pu­soin­tui­sem­paa kuin ny­ky­ään. 

– Kan­san­kirk­ko oli voi­mis­saan. Ei ol­lut suu­ria jän­nit­tei­tä. Ei nous­sut suu­ria kiis­to­ja. Ih­mi­siä ei ero­tel­tu toi­sis­taan niin kuin tä­nään. Seu­ra­kun­nat oli­vat yh­te­näi­sem­piä. Kan­sa ja kirk­ko oli­vat yh­tä, nä­kee Kei­sa­nen.

Piis­pa­sen mu­kaan ih­mi­set kun­ni­oit­ti­vat enem­män toi­si­aan.

– Kes­kus­te­lu oli kes­kus­te­li­joi­ta kun­ni­oit­ta­vaa sil­loin­kin, kun asi­ois­ta ol­tiin eri miel­tä. Sel­lai­nen hie­no­tun­tei­suus tun­tuu ou­dol­ta, kun tä­män päi­vän re­pi­vää kes­kus­te­lua seu­raa.

En­ti­sil­le kirk­ko­her­roil­le yh­tei­nen sau­na ker­ran kuu­kau­des­sa on ki­veen ha­kat­tu ri­tu­aa­li.

– Kun joku jos­kus yrit­ti ve­nyt­tää ko­koon­tu­mis­ten vä­liä, ei hy­väk­syt­ty, Kaar­na sa­noo.

Her­rat sa­no­vat, et­tä ko­koon­tu­mi­nen an­taa pal­jon. Se mah­dol­lis­taa myös sy­vim­pien tun­to­jen pur­ka­mi­sen.

– Meil­lä on ym­mär­rys sii­tä, mitä on sie­lun­hoi­dol­li­nen puhe. Hen­ki­lö­koh­tai­sia asi­oi­ta ei var­mas­ti ker­ro­ta eteen­päin. Ei ole pel­koa, et­tei tääl­lä voi­si ker­toa asi­oi­ta luot­ta­muk­sel­li­ses­ti, Piis­pa­nen to­te­aa.

– Vi­lun­ki ei muu­ten­kaan me­ni­si läpi. Tun­nem­me niin toi­sem­me hy­vin. Meil­lä on fik­su po­ruk­ka, jos­sa jo­kai­nen voi ol­la sel­lai­nen kuin on, Kei­sa­nen sa­noo.

Elä­ke­läis­kirk­ko­her­ro­jen pii­riin ei uu­sia jä­se­niä ole ai­na­kaan to­viin tu­los­sa.

– Ko­vin ovat kirk­ko­her­rat nuo­ria Lah­des­sa, Piis­pa­nen tie­tää.

Po­ruk­ka har­ve­nee, mut­ta se on elä­män laki.

– ­­Vii­me ke­vää­nä meni Lau­neen en­ti­nen kirk­ko­her­ra Veik­ko Kor­ho­nen. Hau­ta­jai­sis­sa on ryh­mä­nä las­ket­tu ku­kat edes­men­nei­den ar­kuil­le, Erä­num­mi ker­too.

Jani Mahkonen

Po­ruk­ka har­ve­nee, mut­ta se on elä­män laki. "­­Vii­me ke­vää­nä meni Lau­neen en­ti­nen kirk­ko­her­ra Veik­ko Kor­ho­nen. Hau­ta­jai­sis­sa on ryh­mä­nä las­ket­tu ku­kat edes­men­nei­den ar­kuil­le", Kau­ko Erä­num­mi ker­too.

Teks­ti: Jan­ne Ur­pu­nen, ku­vat: Jani Mah­ko­nen, Mar­kus Luuk­ko­nen