No­pe­a­kie­li­se­nä, pal­jon pu­hu­va­na ra­di­o­toi­mit­ta­ja­na ja dis­co­mu­sii­kin tun­ti­ja­na ni­men­sä teh­nyt Ta­pa­ni Ri­pat­ti, 71, on ny­ky­ään myös kir­kon­mies. Ri­pat­ti on Lah­den yh­tei­sen kirk­ko­val­tuus­ton ja Jout­jär­ven seu­ra­kun­ta­neu­vos­ton jä­sen.

– Läh­din mu­kaan kirk­ko­po­li­tiik­kaan, kun Lah­des­sa­kin jot­kut kat­soi­vat, et­tei sa­maa su­ku­puol­ta ole­vien vih­ki­mi­nen ole Raa­ma­tun op­pien mu­kais­ta. Olin ja olen tiu­kas­ti eri miel­tä. Ni­me­no­maan tasa-ar­voon ja su­vait­se­vai­suu­teen liit­ty­vis­sä asi­ois­sa kir­kon pi­täi­si Lah­des­sa skar­pa­ta toi­min­taan­sa, hän sa­noo.

Ri­pa­til­la on pit­kä ko­ke­mus pai­kal­lis­po­li­tii­kas­ta. Hän aloit­ti Lah­den kau­pun­gin­val­tuus­tos­sa SDP:n val­tuu­tet­tu­na 1980-lu­vun lo­pul­la. Kirk­ko­val­tuus­tos­sa hän toi­mii tois­ta kaut­taan. Ri­pat­ti pa­nee per­soo­nan­sa pe­liin niin kirk­ko- kuin kun­ta­po­li­tii­kas­sa, mut­ta kiel­tää vie­neen­sä puo­lu­e­po­li­tiik­kaa yh­tei­seen kirk­ko­val­tuus­toon. 

– Olen ihan sama ih­mi­nen val­tuus­to­sa­lis­sa kuin Her­ran huo­nees­sa. Te­ko­ni kum­pu­a­vat ar­vo­jen maas­ta, jo­hon us­kon. Kaik­ki toi­mim­me ar­vo­jem­me poh­jal­ta, mut­ta kirk­ko­val­tuus­tos­sa ar­vot tuo­daan esiin il­man po­liit­ti­sia tun­nuk­sia.

Ri­pat­ti käyt­tää ko­kouk­sis­sa pal­jon pu­heen­vuo­ro­ja ja vä­ri­käs­tä kiel­tä.

– Mi­ten voi muu­ten vai­kut­taa kuin pu­hu­mal­la, te­ke­mäl­lä aloit­tei­ta ja ot­ta­mal­la kan­taa? Val­tuus­to voi ol­la hil­jai­nen ku­mi­lei­ma­sin tai kirk­koa ke­hit­tä­vä vai­kut­ta­ja. Kum­pi on pa­rem­pi? hän ky­syy.

Ja osaa­han Ri­pat­ti myös kuun­nel­la.

– Mi­nul­le eri­lai­set, jopa ris­ti­rii­tai­set pu­heen­vuo­rot ovat rik­kaut­ta. On kiin­nos­ta­vaa kuul­la eri­lai­sia, pe­rus­tel­tu­ja mie­li­pi­tei­tä ja op­pia nii­den avul­la ym­mär­tä­mään, et­tä kap­pas vaan, noin­kin asi­an voi aja­tel­la.

Kaik­ki­nen­sa kir­kon pää­tök­sen­te­ko Lah­des­sa käy Ri­pa­tin mu­kaan hy­väs­sä hen­ges­sä.

– Kun­ni­oi­tan val­tuus­ton ja seu­ra­kun­ta­neu­vos­ton jä­se­niä sekä seu­ra­kun­ta­yh­ty­män hen­ki­lös­töä. Eri­tyi­ses­ti kun­ni­oi­tan yh­ty­män hal­lin­to­joh­ta­ja Pasi Mä­ke­lää. Hä­nen poh­jus­tuk­sen­sa yh­ty­män ta­lou­sa­si­ois­sa ja vas­tauk­sen­sa val­tuu­tet­tu­jen aloit­tei­siin ovat to­del­la pe­rus­teel­li­sia. Sa­moin val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja Es­ko Tai­pa­leen tapa joh­taa ko­kouk­sia on kes­kus­te­luun kan­nus­ta­va ja roh­kai­se­va.

Avoi­muu­den li­sää­mi­sek­si Ri­pat­ti ha­lu­ai­si, et­tä kirk­ko­val­tuus­ton ko­kouk­set saa­tet­tai­siin kai­ken kan­san näh­tä­vil­le.

– Jos ko­kouk­set strii­mat­tai­siin, kaik­ki kiin­nos­tu­neet sai­si­vat kä­si­tyk­sen, kuin­ka asi­ois­ta Lah­des­sa pää­te­tään. Yh­tei­ses­sä kirk­ko­val­tuus­tos­sa käy­dään pää­o­sin laa­du­kas­ta kes­kus­te­lua, mut­ta esi­te­tään myös hy­vin vah­vo­ja us­kon­nol­li­sia nä­ke­myk­siä.

Vah­vo­ja ovat Ri­pa­tin­kin nä­ke­myk­set. Hän on muun mu­as­sa teh­nyt aloit­teen yli­pääl­li­kön päi­vä­käs­ky­jen pois­ta­mi­sek­si Lah­den seu­ra­kun­tien kirk­ko­ti­lois­ta.

– Mi­nus­ta kirk­ko­sa­liin mah­tuu vain yk­si yli­pääl­lik­kö. Kirk­ko­sa­li ei ole di­naa­rin ko­lik­ko, jon­ka toi­nen puo­li kuu­luu yli­pääl­lik­kö Man­ner­hei­mil­le ja toi­nen Ju­ma­lal­le. Kirk­ko on py­hi­tet­ty Ju­ma­lal­le, hän pe­rus­te­lee.

Aloi­te ei men­nyt läpi.

– Kes­ki-Lah­des­ta tuli vas­taus, et­tä Man­ner­hei­min päi­vä­käs­kyt il­men­tä­vät roh­kai­sua, kan­nus­tus­ta ja suo­ma­lais­ta yh­teis­hen­gen vaa­li­mis­ta ta­val­la, jon­ka on tul­kit­tu ol­leen osa suos­tu­mis­ta Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen. Mi­nus­ta vas­tauk­ses­sa kuu­lu­vat py­hän so­dan kai­ut.

Ri­pat­ti sa­noo ole­van­sa yl­peä Suo­men it­se­näi­syy­des­tä, mut­ta on sitä miel­tä, et­tei Ju­ma­lan joh­da­tuk­sel­la ole si­jaa tap­po­hom­mis­sa.

– Ar­vos­tan sy­väs­ti oman isä­ni ja mui­den mies­ten ja nais­ten työ­tä ja uh­ria maam­me puo­les­ta. Man­ner­heim on mer­kit­tä­vä hen­ki­lö it­se­näi­sen Suo­men his­to­ri­as­sa, mut­ta aloit­tees­sa­ni ei pe­rim­mäl­tään ol­lut kyse Man­ner­hei­mis­ta, vaan kan­san­kirk­kom­me ti­las­ta tä­nään, ei kan­san­kir­kos­ta vuon­na 1942.

Päi­vä­käs­ky ja­et­tiin kirk­koi­hin äi­tien­päi­väk­si 1942.

– Jos kirk­ko­sa­lis­sa ha­lu­taan kun­ni­oit­taa äi­te­jä, niin oli­si­ko ai­ka pa­laut­taa Jee­suk­sen äi­ti ar­voon­sa? Vie­kää päi­vä­käs­ky muu­al­le ja tuo­kaa Ma­ria kirk­ko­sa­liin, Ri­pat­ti si­val­taa tyy­lil­leen omi­nai­ses­ti.

Mariankatu yhdistää Lahdessa hengellisen ja maallisen vallan, Ristinkirkon ja kaupungintalon. Pitkään kaupunginvaltuutettuna toimineella Tapani Ripatilla on eläkeläisenä aikaa myös paikalliselle kirkkopolitiikalle. Kuva: Jani Mahkonen

Jani Mahkonen

Seu­ra­kun­nis­sa teh­dään pal­jon hy­vää, mut­ta nä­ky­mä­tön­tä työ­tä. Ri­pa­tis­ta on tär­ke­ää, et­tä seu­ra­kun­nal­la on myös nä­ky­viä ja kuu­lu­via te­ki­jöi­tä. Lah­den Gos­pel­kuo­ro on täl­lai­nen nä­ky­vä ja kuu­lu­va ryh­mä. Ri­pa­tis­ta tuli kuo­ron fani ker­ta­laa­kis­ta.

– Mi­nul­la oli kun­nia toi­mia ker­ran kuo­ron kon­ser­tis­sa juon­ta­ja­na, ja sil­loin tun­sin sen hen­gen voi­man. Se oli puh­das­ta ilo­sa­no­maa.

Ri­pat­ti toi­voo, et­tä val­ta­kun­nal­lis­ta­kin nä­ky­vyyt­tä saa­neen kuo­ron toi­min­ta­e­del­ly­tyk­siä vah­vis­tet­tai­siin.

– Gos­pel­kuo­ro on yh­ty­män sven­gaa­va lip­pu­lai­va. Kuo­ron koti on Sal­paus­se­län seu­ra­kun­ta, mut­ta se edus­taa koko yh­ty­mää. Kuo­ron toi­min­ta­e­del­ly­tyk­set pi­täi­si taa­ta yh­ty­män bud­je­tis­ta. Sa­mal­la kan­nat­tai­si poh­tia, voi­si­ko kuo­ro teh­dä il­mais­keik­ko­ja Ris­tin­kir­kon li­säk­si Lah­den muis­sa kir­kois­sa ja ke­säl­lä kon­ser­tin vaik­ka Ka­ri­nie­mes­sä tai kaup­pa­to­ril­la.

Jos Lah­des­sa oli­si vain yk­si seu­ra­kun­ta ny­kyi­sen vii­den si­jaan, Gos­pel­kuo­ron­kin ase­ma oli­si sel­vem­pi, Ri­pat­ti sa­noo, ja jat­kaa, et­tä pai­kal­lis­seu­ra­kun­tien su­laut­ta­mi­nen yh­dek­si su­ju­voit­tai­si myös pää­tök­sen­te­koa.

– Meil­lä voi­si ihan hy­vin ol­la yk­si seu­ra­kun­ta, joka ja­kai­si re­surs­sit yh­des­sä. Luot­ta­mus­hen­ki­löt va­lit­tai­siin koko seu­ra­kun­nan alu­eel­ta, ja heis­tä kirk­ko­val­tuus­to va­lit­si­si hen­ki­löt kirk­ko­neu­vos­toon.

Yh­den seu­ra­kun­nan mal­liin siir­ty­mi­nen saat­tai­si tuo­da myös ta­lou­del­li­sia sääs­tö­jä, kun pääl­lek­käi­sis­tä toi­min­nos­ta voi­tai­siin luo­pua ja pää­tök­set teh­täi­siin seu­ra­kun­nan ko­ko­nai­se­tua aja­tel­len.

– Ny­kyi­nen jär­jes­tel­mä, jos­sa seu­ra­kun­tia on vii­si ja re­surs­sit yh­tei­set, ruok­kii mah­dol­li­ses­ti sel­lais­ta vä­hän it­se­käs­tä mei­dän seu­ra­kun­ta -ajat­te­lua.

Lah­den On­ne­lan­tien kul­mil­la lap­suu­ten­sa kep­po­set teh­nyt Ta­pa­ni Ri­pat­ti ker­too haa­veil­leen­sa poi­ka­se­na pa­pin, puu­tar­hu­rin ja sil­lan­ra­ken­ta­jan am­ma­teis­ta.

Hän on et­si­jä ja ih­met­te­li­jä. On ol­lut niin pit­kään kuin muis­taa.

– Ra­kas­tan asi­oi­ta, jot­ka häm­men­tä­vät miel­tä­ni ja joi­den aa­vis­te­len si­säl­tä­vän mys­tee­rei­tä ja sa­lai­suuk­sia.

1960-lu­vul­la Ri­pat­ti in­nos­tui In­ti­an ja Kii­nan us­kon­nois­ta ja fi­lo­so­fi­as­ta, ku­ten niin moni tuo­hon ai­kaan.

– Tuol­loin oli pin­nal­la myös spi­ri­tu­a­lis­mi ja ufot. Ah­min kai­ken, jos­sa olin kuu­le­vi­na­ni suu­ren mys­tee­rin vai­me­an kuis­kauk­sen.

Seu­raa­va vuo­si­kym­men, jos mah­dol­lis­ta, oli vie­lä vä­rik­kääm­pää et­si­mi­sen ai­kaa.

– Vä­lil­lä aa­tos ja ee­tos hi­poi­vat Ju­pi­te­ria, vä­lil­lä olin maan al­la, un­derg­roun­dis­sa. Vas­tus­tin Viet­na­min so­taa, us­koin rau­haan ja rak­kau­teen, han­kin Maon pu­nai­sen kir­jan, Ri­pat­ti ru­noi­lee.

Mar­tin Lut­her Kin­gin Mi­nul­la on unel­ma -puhe ja Ma­hat­ma Gand­hin ope­tuk­set vä­ki­val­lat­to­mas­ta vas­ta­rin­nas­ta kos­ket­ti­vat et­si­jää. Gand­hin ja Kin­gin li­säk­si suu­ria san­ka­rei­ta Ri­pa­til­le ovat reg­gae-mu­sii­kin su­per­täh­ti Bob Mar­ley sekä Jee­sus.

– Jee­sus oli va­el­ta­va ka­pi­nal­li­nen. Hän oli ra­di­kaa­li, joka uh­ma­si temp­pe­li­pa­pis­ton ar­vo­val­taa. Hän kaa­toi ra­han­vaih­ta­jien ko­jut, kun­ni­oit­ti nai­sia ja oli­si sa­no­nut ho­mo­pa­ril­le: ol­kaa siu­na­tut. Sa­man­lais­ta roh­keut­ta oli Gand­his­sa ja Kin­gis­sä.

1960-lu­vun lo­pul­la Ri­pat­ti aloit­ti dj-uran­sa Lah­des­sa Rau­ta­ka­ma­ril­la ja Nuu­tis­sa. Seu­raa­val­la vuo­si­kym­me­nel­lä hän opet­ti Lah­des­sa Stei­ner-kou­lus­sa ja nou­si val­ta­kun­nal­li­seen va­lo­kei­laan te­le­vi­si­os­sa Jaak­ko Jah­nu­kai­sen ve­tä­män Le­vy­raa­ti-oh­jel­man va­ki­o­jä­se­ne­nä.

Yleis­ra­di­os­sa Ri­pat­ti aloit­ti vuon­na 1981. Val­ta­kun­nal­li­sia suo­men­kie­li­siä ra­di­o­ka­na­via oli sii­hen ai­kaan kak­si. Lah­te­lai­nen teki oh­jel­mia, ku­ten Oc­sid, Tri Pat­ti’s Par­ty­li­ne, Nuor­ten sä­vel­lah­ja, Yö­tai­pa­leen ral­li­tal­li ja Yö­vuo­ro. TV2:lle hän juon­si muun mu­as­sa Il­ta­täh­teä ja Sa­bat­tia.

Va­ki­tui­nen työ Yleis­ra­di­os­sa ja oma per­he toi­vat elä­mään ta­sa­pai­noa. Ri­pat­ti al­koi ar­vot­taa asi­oi­ta eri lail­la kuin ai­em­min.

– Olen ai­na viih­ty­nyt hil­jai­suu­des­sa ja omis­sa olois­sa­ni, mut­ta sa­mal­la naut­ti­nut me­nos­ta ja mek­ka­las­ta. Ka­sa­ril­la aloin ai­em­paa tie­toi­sem­min poi­mis­ke­le­maan ih­me­tyk­sen pa­la­sia siel­tä tääl­tä ja funt­sai­le­maan ko­ke­mi­a­ni asi­oi­ta ai­em­paa rau­hal­li­sem­min.

Ri­pat­ti on lu­ku­mie­hiä. Kah­lat­tu­aan te­ok­sia maa­il­ma­nus­kon­nois­ta, fi­lo­so­fi­as­ta, pa­rap­sy­ko­lo­gi­as­ta, te­o­so­fi­as­ta, ant­ro­po­so­fi­as­ta, spi­ri­tu­a­lis­mis­ta ja kau­hu­kir­jal­li­suu­des­ta hän ha­vah­tui sii­hen, et­tä Raa­mat­tu oli lu­ke­mat­ta.

– On sii­tä var­maan jo yli 30 vuot­ta, kun luin koko kir­jan, Van­han ja Uu­den tes­ta­men­tin. Se oli kui­ten­kin enem­män lä­pi­lu­ku kuin poh­dis­ke­le­va pa­neu­tu­mi­nen.

Kun Ri­pat­ti teki vuon­na 2007 Yleis­ra­di­oon oh­jel­maa vuo­den 1918 ta­pah­tu­mis­ta Suo­mes­sa, hän ha­vah­tui uu­del­leen.

– Mo­net jul­muu­det pe­rus­tel­tiin 1918 Ju­ma­lan tah­dol­la ja Raa­ma­tun ter­mein. Sen jäl­keen Raa­mat­tu-ni­mi­sel­lä kä­si­a­seel­la on am­mut­tu sa­maa su­ku­puol­ta ole­vien avi­o­lii­tot ja nais­pap­peut­ta­kin yri­tet­tiin vas­tus­taa. Osin nois­ta syis­tä ha­lu­sin läh­teä mu­kaan seu­ra­kun­nan luot­ta­mus­toi­min­taan.

Ri­pa­til­le Raa­mat­tu on ”mah­ta­va, mys­ti­nen ja mo­ni­ta­soi­nen ja jär­jel­le kä­sit­tä­mä­tön kir­ja” sekä ”hui­kea ko­ko­el­ma his­to­ri­al­lis­ta fak­taa ja fik­ti­o­ta”.

Sii­tä hän ei kui­ten­kaan pidä, et­tä teks­teis­tä ha­e­taan oi­keu­tus­ta ih­mis­ryh­mien, ku­ten ho­mo­jen ja les­bo­jen, syr­jin­tään.

– Ta­ri­noi­ta on ajan saa­tos­sa kään­net­ty ja muo­kat­tu ties mi­hin tar­pei­siin ja ties kuin­ka mon­ta ker­taa. Mikä oli­si Jee­suk­sen ja ope­tus­las­ten­sa tai Je­ru­sa­le­min al­ku­seu­ra­kun­nan suh­de ny­kyi­seen Raa­mat­tuun? Tun­nis­tai­si­ko Mat­teus, Mar­kus, Luu­kas ja Jo­han­nes hei­dän ni­miin­sä lai­tet­tu­ja teks­te­jä? Jee­sus var­mas­ti ih­met­te­li­si, kuin­ka Raa­mat­tua ny­ky­ään tul­ki­taan.

Ri­pa­tin mu­kaan Raa­mat­tua saa ja pi­tää ky­see­na­lais­taa.

– On ol­lut mie­len­kiin­tois­ta lu­kea uu­sia Raa­mat­tu-kriit­ti­siä te­ok­sia, jois­sa teks­te­jä on ky­see­na­lais­tet­tu pe­rus­teel­li­sin ar­gu­men­tein. Syn­tyi­kö Jee­sus to­del­la siel­lä, mis­sä Raa­mat­tu ker­too hä­nen syn­ty­neen? Vai va­lit­tiin­ko paik­ka sik­si, et­tä Van­han tes­ta­men­tin en­nus­tuk­set kä­vi­si­vät to­teen? Mitä to­del­li­seen Jee­suk­seen on li­sät­ty, jot­ta Jee­sus-myyt­tiin saa­tai­siin li­sä­pot­kua? Kuka kir­joit­ti muis­tiin, mitä Jee­sus sa­noi ru­koil­les­saan yk­si­näi­syy­des­sä en­nen kuin hä­net van­git­tiin?

Ri­pa­tin Ju­ma­la on kaik­ki­al­la ja tie­tää kai­ken, mut­ta ei tuo lei­pää pöy­tään, ei kään­nä il­ma­ke­hän hii­li­di­ok­si­di­pi­toi­suut­ta las­kuun, ei­kä es­tä tai voi­ta so­tia. Maan pääl­lä vas­tuu on ih­mi­sel­lä.

– Kaik­kea ei voi ei­kä saa lait­taa Ju­ma­lan piik­kiin. Ih­mi­set ovat vas­tuus­sa muun mu­as­sa il­mas­ton­muu­tok­ses­ta, tasa-ar­von edis­tä­mi­ses­tä sekä köy­hyy­den ja kär­si­myk­sen pois­ta­mi­ses­ta. Ju­ma­la on mi­nul­le kai­ken al­ku, ai­na ja kaik­ki­al­la ole­va, mut­ta ih­mi­sel­lä on vas­tuu te­ois­taan. Ju­ma­la ei kor­jaa vää­ryyt­tä. Or­juus ei ole ok, vaik­ka tai­vaas­sa sai­si ol­la va­paa.

Ri­pat­ti viit­taa yh­tei­sen kirk­ko­val­tuus­ton taan­noi­seen tasa-ar­vo­kes­kus­te­luun, jos­sa ha­et­tiin no­jaa Paa­va­lin Kir­jees­tä ga­la­ta­lai­sil­le. Sii­nä or­jaa pyy­de­tään hy­väk­sy­mään ase­man­sa ja elä­män­sä maan pääl­lä ja odot­ta­maan tai­vaas­sa koit­ta­vaa tasa-ar­voa.

– Häm­men­tä­vää, et­tä työ­yh­tei­sön käy­tän­töi­hin liit­ty­vään tasa-ar­vo­a­si­aan lii­te­tään moi­nen lau­se. Ihan kuin Lah­des­sa kirk­ko hy­väk­syi­si sor­ron ja or­juu­den täs­sä ja nyt. Mut­ta ei se niin mene. Tasa-ar­vo, yh­den­ver­tai­suus ja kun­ni­oi­tus kuu­lu­vat kai­kil­le – täs­sä ja nyt. En ym­mär­rä, mikä täs­sä on niin vai­ke­aa. Tasa-ar­vo laa­jal­ti ym­mär­ret­ty­nä on yk­si kir­kon kes­kei­sim­mis­tä ar­vois­ta.

Ri­pa­til­le evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­nen kirk­ko on kau­neim­mil­laan mah­dol­li­suus ko­kea jo­tain hy­vää ja sy­vää yh­des­sä. Ri­pat­ti sa­noo saa­van­sa kik­se­jä pai­kal­li­sen kirk­ko­po­li­tii­kan ar­jes­ta.

– Mi­nul­le kirk­ko on hie­no­ja ko­ke­muk­sia Jout­jär­ven seu­ra­kun­ta­neu­vos­tos­sa ja hie­no­ja, jos­kus myös häm­men­tä­viä, ko­ke­muk­sia yh­tei­ses­sä kirk­ko­val­tuus­tos­sa. Kum­paa­kaan en vaih­tai­si pois.

Suh­teen­sa ylä­ker­taan Ri­pat­ti hoi­taa yleen­sä yk­si­tyi­ses­ti. Sii­hen hän ei tar­vit­se kirk­koa, ei­kä oi­ke­as­taan us­kon­to­a­kaan. 

– Mi­nul­la ei ole tar­vet­ta ki­nas­tel­la, on­ko joku us­kon­to tai pro­feet­ta oi­kea tai vää­rä tai on­ko Ju­ma­laa ole­mas­sa. Kun ih­mi­set is­tu­vat lei­ri­nuo­ti­oil­la eri puo­lil­la maa­il­maa, Ju­ma­lan kas­vot näyt­täy­ty­vät lie­keis­sä eri­lai­sil­ta, mut­ta tuli on kaik­ki­al­la sama – sa­no­vat us­kon­nol­li­set joh­ta­jat mitä ta­han­sa. Olen­nais­ta on, et­tä saam­me häm­mäs­tel­lä lie­kin kau­neut­ta, nau­tim­me sen läm­mös­tä ja las­kem­me vie­raat­kin sen ää­reen, Ta­pa­ni Ri­pat­ti sa­noo.