JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
”Jumala-suhteeni on hyvä, lämmin ja välitön, mutta samalla niin monipolvinen ja uskoakseni niin omalaatuinen, että sen selvittäminen ulkopuolisille on mahdotonta. Kiteytetysti: Jumala on minulle suuri mysteeri”, Tapani Ripatti sanoo. Kuva: Jani Mahkonen

”Jumala-suhteeni on hyvä, lämmin ja välitön, mutta samalla niin monipolvinen ja uskoakseni niin omalaatuinen, että sen selvittäminen ulkopuolisille on mahdotonta. Kiteytetysti: Jumala on minulle suuri mysteeri”, Tapani Ripatti sanoo. Kuva: Jani Mahkonen

Jani Mahkonen

"Olen ihan sama ihminen valtuus­to­sa­lissa kuin Herran huoneessa"

Ta­pa­ni Ri­pa­tin san­ka­rei­ta ovat Mar­tin Lut­her King, Ma­hat­ma Gand­hi, Bob Mar­ley sekä Jee­sus. Kirk­ko­sa­leis­ta Ri­pat­ti pois­tai­si Man­ner­hei­min ja toi­si ti­lal­le Ma­ri­an, Jee­suk­sen äi­din.

19.8.2021
Janne Urpunen

No­pe­a­kie­li­se­nä, pal­jon pu­hu­va­na ra­di­o­toi­mit­ta­ja­na ja dis­co­mu­sii­kin tun­ti­ja­na ni­men­sä teh­nyt Ta­pa­ni Ri­pat­ti, 71, on ny­ky­ään myös kir­kon­mies. Ri­pat­ti on Lah­den yh­tei­sen kirk­ko­val­tuus­ton ja Jout­jär­ven seu­ra­kun­ta­neu­vos­ton jä­sen.

– Läh­din mu­kaan kirk­ko­po­li­tiik­kaan, kun Lah­des­sa­kin jot­kut kat­soi­vat, et­tei sa­maa su­ku­puol­ta ole­vien vih­ki­mi­nen ole Raa­ma­tun op­pien mu­kais­ta. Olin ja olen tiu­kas­ti eri miel­tä. Ni­me­no­maan tasa-ar­voon ja su­vait­se­vai­suu­teen liit­ty­vis­sä asi­ois­sa kir­kon pi­täi­si Lah­des­sa skar­pa­ta toi­min­taan­sa, hän sa­noo.

Ri­pa­til­la on pit­kä ko­ke­mus pai­kal­lis­po­li­tii­kas­ta. Hän aloit­ti Lah­den kau­pun­gin­val­tuus­tos­sa SDP:n val­tuu­tet­tu­na 1980-lu­vun lo­pul­la. Kirk­ko­val­tuus­tos­sa hän toi­mii tois­ta kaut­taan. Ri­pat­ti pa­nee per­soo­nan­sa pe­liin niin kirk­ko- kuin kun­ta­po­li­tii­kas­sa, mut­ta kiel­tää vie­neen­sä puo­lu­e­po­li­tiik­kaa yh­tei­seen kirk­ko­val­tuus­toon. 

– Olen ihan sama ih­mi­nen val­tuus­to­sa­lis­sa kuin Her­ran huo­nees­sa. Te­ko­ni kum­pu­a­vat ar­vo­jen maas­ta, jo­hon us­kon. Kaik­ki toi­mim­me ar­vo­jem­me poh­jal­ta, mut­ta kirk­ko­val­tuus­tos­sa ar­vot tuo­daan esiin il­man po­liit­ti­sia tun­nuk­sia.

Ri­pat­ti käyt­tää ko­kouk­sis­sa pal­jon pu­heen­vuo­ro­ja ja vä­ri­käs­tä kiel­tä.

– Mi­ten voi muu­ten vai­kut­taa kuin pu­hu­mal­la, te­ke­mäl­lä aloit­tei­ta ja ot­ta­mal­la kan­taa? Val­tuus­to voi ol­la hil­jai­nen ku­mi­lei­ma­sin tai kirk­koa ke­hit­tä­vä vai­kut­ta­ja. Kum­pi on pa­rem­pi? hän ky­syy.

Ja osaa­han Ri­pat­ti myös kuun­nel­la.

– Mi­nul­le eri­lai­set, jopa ris­ti­rii­tai­set pu­heen­vuo­rot ovat rik­kaut­ta. On kiin­nos­ta­vaa kuul­la eri­lai­sia, pe­rus­tel­tu­ja mie­li­pi­tei­tä ja op­pia nii­den avul­la ym­mär­tä­mään, et­tä kap­pas vaan, noin­kin asi­an voi aja­tel­la.

Kaik­ki­nen­sa kir­kon pää­tök­sen­te­ko Lah­des­sa käy Ri­pa­tin mu­kaan hy­väs­sä hen­ges­sä.

– Kun­ni­oi­tan val­tuus­ton ja seu­ra­kun­ta­neu­vos­ton jä­se­niä sekä seu­ra­kun­ta­yh­ty­män hen­ki­lös­töä. Eri­tyi­ses­ti kun­ni­oi­tan yh­ty­män hal­lin­to­joh­ta­ja Pasi Mä­ke­lää. Hä­nen poh­jus­tuk­sen­sa yh­ty­män ta­lou­sa­si­ois­sa ja vas­tauk­sen­sa val­tuu­tet­tu­jen aloit­tei­siin ovat to­del­la pe­rus­teel­li­sia. Sa­moin val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja Es­ko Tai­pa­leen tapa joh­taa ko­kouk­sia on kes­kus­te­luun kan­nus­ta­va ja roh­kai­se­va.

Avoi­muu­den li­sää­mi­sek­si Ri­pat­ti ha­lu­ai­si, et­tä kirk­ko­val­tuus­ton ko­kouk­set saa­tet­tai­siin kai­ken kan­san näh­tä­vil­le.

– Jos ko­kouk­set strii­mat­tai­siin, kaik­ki kiin­nos­tu­neet sai­si­vat kä­si­tyk­sen, kuin­ka asi­ois­ta Lah­des­sa pää­te­tään. Yh­tei­ses­sä kirk­ko­val­tuus­tos­sa käy­dään pää­o­sin laa­du­kas­ta kes­kus­te­lua, mut­ta esi­te­tään myös hy­vin vah­vo­ja us­kon­nol­li­sia nä­ke­myk­siä.

Vah­vo­ja ovat Ri­pa­tin­kin nä­ke­myk­set. Hän on muun mu­as­sa teh­nyt aloit­teen yli­pääl­li­kön päi­vä­käs­ky­jen pois­ta­mi­sek­si Lah­den seu­ra­kun­tien kirk­ko­ti­lois­ta.

– Mi­nus­ta kirk­ko­sa­liin mah­tuu vain yk­si yli­pääl­lik­kö. Kirk­ko­sa­li ei ole di­naa­rin ko­lik­ko, jon­ka toi­nen puo­li kuu­luu yli­pääl­lik­kö Man­ner­hei­mil­le ja toi­nen Ju­ma­lal­le. Kirk­ko on py­hi­tet­ty Ju­ma­lal­le, hän pe­rus­te­lee.

Aloi­te ei men­nyt läpi.

– Kes­ki-Lah­des­ta tuli vas­taus, et­tä Man­ner­hei­min päi­vä­käs­kyt il­men­tä­vät roh­kai­sua, kan­nus­tus­ta ja suo­ma­lais­ta yh­teis­hen­gen vaa­li­mis­ta ta­val­la, jon­ka on tul­kit­tu ol­leen osa suos­tu­mis­ta Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen. Mi­nus­ta vas­tauk­ses­sa kuu­lu­vat py­hän so­dan kai­ut.

Ri­pat­ti sa­noo ole­van­sa yl­peä Suo­men it­se­näi­syy­des­tä, mut­ta on sitä miel­tä, et­tei Ju­ma­lan joh­da­tuk­sel­la ole si­jaa tap­po­hom­mis­sa.

– Ar­vos­tan sy­väs­ti oman isä­ni ja mui­den mies­ten ja nais­ten työ­tä ja uh­ria maam­me puo­les­ta. Man­ner­heim on mer­kit­tä­vä hen­ki­lö it­se­näi­sen Suo­men his­to­ri­as­sa, mut­ta aloit­tees­sa­ni ei pe­rim­mäl­tään ol­lut kyse Man­ner­hei­mis­ta, vaan kan­san­kirk­kom­me ti­las­ta tä­nään, ei kan­san­kir­kos­ta vuon­na 1942.

Päi­vä­käs­ky ja­et­tiin kirk­koi­hin äi­tien­päi­väk­si 1942.

– Jos kirk­ko­sa­lis­sa ha­lu­taan kun­ni­oit­taa äi­te­jä, niin oli­si­ko ai­ka pa­laut­taa Jee­suk­sen äi­ti ar­voon­sa? Vie­kää päi­vä­käs­ky muu­al­le ja tuo­kaa Ma­ria kirk­ko­sa­liin, Ri­pat­ti si­val­taa tyy­lil­leen omi­nai­ses­ti.

Mariankatu yhdistää Lahdessa hengellisen ja maallisen vallan, Ristinkirkon ja kaupungintalon. Pitkään kaupunginvaltuutettuna toimineella Tapani Ripatilla on eläkeläisenä aikaa myös paikalliselle kirkkopolitiikalle. Kuva: Jani Mahkonen

Mariankatu yhdistää Lahdessa hengellisen ja maallisen vallan, Ristinkirkon ja kaupungintalon. Pitkään kaupunginvaltuutettuna toimineella Tapani Ripatilla on eläkeläisenä aikaa myös paikalliselle kirkkopolitiikalle. Kuva: Jani Mahkonen

Jani Mahkonen

Seu­ra­kun­nis­sa teh­dään pal­jon hy­vää, mut­ta nä­ky­mä­tön­tä työ­tä. Ri­pa­tis­ta on tär­ke­ää, et­tä seu­ra­kun­nal­la on myös nä­ky­viä ja kuu­lu­via te­ki­jöi­tä. Lah­den Gos­pel­kuo­ro on täl­lai­nen nä­ky­vä ja kuu­lu­va ryh­mä. Ri­pa­tis­ta tuli kuo­ron fani ker­ta­laa­kis­ta.

– Mi­nul­la oli kun­nia toi­mia ker­ran kuo­ron kon­ser­tis­sa juon­ta­ja­na, ja sil­loin tun­sin sen hen­gen voi­man. Se oli puh­das­ta ilo­sa­no­maa.

Ri­pat­ti toi­voo, et­tä val­ta­kun­nal­lis­ta­kin nä­ky­vyyt­tä saa­neen kuo­ron toi­min­ta­e­del­ly­tyk­siä vah­vis­tet­tai­siin.

– Gos­pel­kuo­ro on yh­ty­män sven­gaa­va lip­pu­lai­va. Kuo­ron koti on Sal­paus­se­län seu­ra­kun­ta, mut­ta se edus­taa koko yh­ty­mää. Kuo­ron toi­min­ta­e­del­ly­tyk­set pi­täi­si taa­ta yh­ty­män bud­je­tis­ta. Sa­mal­la kan­nat­tai­si poh­tia, voi­si­ko kuo­ro teh­dä il­mais­keik­ko­ja Ris­tin­kir­kon li­säk­si Lah­den muis­sa kir­kois­sa ja ke­säl­lä kon­ser­tin vaik­ka Ka­ri­nie­mes­sä tai kaup­pa­to­ril­la.

Jos Lah­des­sa oli­si vain yk­si seu­ra­kun­ta ny­kyi­sen vii­den si­jaan, Gos­pel­kuo­ron­kin ase­ma oli­si sel­vem­pi, Ri­pat­ti sa­noo, ja jat­kaa, et­tä pai­kal­lis­seu­ra­kun­tien su­laut­ta­mi­nen yh­dek­si su­ju­voit­tai­si myös pää­tök­sen­te­koa.

– Meil­lä voi­si ihan hy­vin ol­la yk­si seu­ra­kun­ta, joka ja­kai­si re­surs­sit yh­des­sä. Luot­ta­mus­hen­ki­löt va­lit­tai­siin koko seu­ra­kun­nan alu­eel­ta, ja heis­tä kirk­ko­val­tuus­to va­lit­si­si hen­ki­löt kirk­ko­neu­vos­toon.

Yh­den seu­ra­kun­nan mal­liin siir­ty­mi­nen saat­tai­si tuo­da myös ta­lou­del­li­sia sääs­tö­jä, kun pääl­lek­käi­sis­tä toi­min­nos­ta voi­tai­siin luo­pua ja pää­tök­set teh­täi­siin seu­ra­kun­nan ko­ko­nai­se­tua aja­tel­len.

– Ny­kyi­nen jär­jes­tel­mä, jos­sa seu­ra­kun­tia on vii­si ja re­surs­sit yh­tei­set, ruok­kii mah­dol­li­ses­ti sel­lais­ta vä­hän it­se­käs­tä mei­dän seu­ra­kun­ta -ajat­te­lua.

Lah­den On­ne­lan­tien kul­mil­la lap­suu­ten­sa kep­po­set teh­nyt Ta­pa­ni Ri­pat­ti ker­too haa­veil­leen­sa poi­ka­se­na pa­pin, puu­tar­hu­rin ja sil­lan­ra­ken­ta­jan am­ma­teis­ta.

Hän on et­si­jä ja ih­met­te­li­jä. On ol­lut niin pit­kään kuin muis­taa.

– Ra­kas­tan asi­oi­ta, jot­ka häm­men­tä­vät miel­tä­ni ja joi­den aa­vis­te­len si­säl­tä­vän mys­tee­rei­tä ja sa­lai­suuk­sia.

1960-lu­vul­la Ri­pat­ti in­nos­tui In­ti­an ja Kii­nan us­kon­nois­ta ja fi­lo­so­fi­as­ta, ku­ten niin moni tuo­hon ai­kaan.

– Tuol­loin oli pin­nal­la myös spi­ri­tu­a­lis­mi ja ufot. Ah­min kai­ken, jos­sa olin kuu­le­vi­na­ni suu­ren mys­tee­rin vai­me­an kuis­kauk­sen.

Seu­raa­va vuo­si­kym­men, jos mah­dol­lis­ta, oli vie­lä vä­rik­kääm­pää et­si­mi­sen ai­kaa.

– Vä­lil­lä aa­tos ja ee­tos hi­poi­vat Ju­pi­te­ria, vä­lil­lä olin maan al­la, un­derg­roun­dis­sa. Vas­tus­tin Viet­na­min so­taa, us­koin rau­haan ja rak­kau­teen, han­kin Maon pu­nai­sen kir­jan, Ri­pat­ti ru­noi­lee.

Mar­tin Lut­her Kin­gin Mi­nul­la on unel­ma -puhe ja Ma­hat­ma Gand­hin ope­tuk­set vä­ki­val­lat­to­mas­ta vas­ta­rin­nas­ta kos­ket­ti­vat et­si­jää. Gand­hin ja Kin­gin li­säk­si suu­ria san­ka­rei­ta Ri­pa­til­le ovat reg­gae-mu­sii­kin su­per­täh­ti Bob Mar­ley sekä Jee­sus.

– Jee­sus oli va­el­ta­va ka­pi­nal­li­nen. Hän oli ra­di­kaa­li, joka uh­ma­si temp­pe­li­pa­pis­ton ar­vo­val­taa. Hän kaa­toi ra­han­vaih­ta­jien ko­jut, kun­ni­oit­ti nai­sia ja oli­si sa­no­nut ho­mo­pa­ril­le: ol­kaa siu­na­tut. Sa­man­lais­ta roh­keut­ta oli Gand­his­sa ja Kin­gis­sä.

1960-lu­vun lo­pul­la Ri­pat­ti aloit­ti dj-uran­sa Lah­des­sa Rau­ta­ka­ma­ril­la ja Nuu­tis­sa. Seu­raa­val­la vuo­si­kym­me­nel­lä hän opet­ti Lah­des­sa Stei­ner-kou­lus­sa ja nou­si val­ta­kun­nal­li­seen va­lo­kei­laan te­le­vi­si­os­sa Jaak­ko Jah­nu­kai­sen ve­tä­män Le­vy­raa­ti-oh­jel­man va­ki­o­jä­se­ne­nä.

Yleis­ra­di­os­sa Ri­pat­ti aloit­ti vuon­na 1981. Val­ta­kun­nal­li­sia suo­men­kie­li­siä ra­di­o­ka­na­via oli sii­hen ai­kaan kak­si. Lah­te­lai­nen teki oh­jel­mia, ku­ten Oc­sid, Tri Pat­ti’s Par­ty­li­ne, Nuor­ten sä­vel­lah­ja, Yö­tai­pa­leen ral­li­tal­li ja Yö­vuo­ro. TV2:lle hän juon­si muun mu­as­sa Il­ta­täh­teä ja Sa­bat­tia.

Va­ki­tui­nen työ Yleis­ra­di­os­sa ja oma per­he toi­vat elä­mään ta­sa­pai­noa. Ri­pat­ti al­koi ar­vot­taa asi­oi­ta eri lail­la kuin ai­em­min.

– Olen ai­na viih­ty­nyt hil­jai­suu­des­sa ja omis­sa olois­sa­ni, mut­ta sa­mal­la naut­ti­nut me­nos­ta ja mek­ka­las­ta. Ka­sa­ril­la aloin ai­em­paa tie­toi­sem­min poi­mis­ke­le­maan ih­me­tyk­sen pa­la­sia siel­tä tääl­tä ja funt­sai­le­maan ko­ke­mi­a­ni asi­oi­ta ai­em­paa rau­hal­li­sem­min.

Ri­pat­ti on lu­ku­mie­hiä. Kah­lat­tu­aan te­ok­sia maa­il­ma­nus­kon­nois­ta, fi­lo­so­fi­as­ta, pa­rap­sy­ko­lo­gi­as­ta, te­o­so­fi­as­ta, ant­ro­po­so­fi­as­ta, spi­ri­tu­a­lis­mis­ta ja kau­hu­kir­jal­li­suu­des­ta hän ha­vah­tui sii­hen, et­tä Raa­mat­tu oli lu­ke­mat­ta.

– On sii­tä var­maan jo yli 30 vuot­ta, kun luin koko kir­jan, Van­han ja Uu­den tes­ta­men­tin. Se oli kui­ten­kin enem­män lä­pi­lu­ku kuin poh­dis­ke­le­va pa­neu­tu­mi­nen.

Kun Ri­pat­ti teki vuon­na 2007 Yleis­ra­di­oon oh­jel­maa vuo­den 1918 ta­pah­tu­mis­ta Suo­mes­sa, hän ha­vah­tui uu­del­leen.

– Mo­net jul­muu­det pe­rus­tel­tiin 1918 Ju­ma­lan tah­dol­la ja Raa­ma­tun ter­mein. Sen jäl­keen Raa­mat­tu-ni­mi­sel­lä kä­si­a­seel­la on am­mut­tu sa­maa su­ku­puol­ta ole­vien avi­o­lii­tot ja nais­pap­peut­ta­kin yri­tet­tiin vas­tus­taa. Osin nois­ta syis­tä ha­lu­sin läh­teä mu­kaan seu­ra­kun­nan luot­ta­mus­toi­min­taan.

Ri­pa­til­le Raa­mat­tu on ”mah­ta­va, mys­ti­nen ja mo­ni­ta­soi­nen ja jär­jel­le kä­sit­tä­mä­tön kir­ja” sekä ”hui­kea ko­ko­el­ma his­to­ri­al­lis­ta fak­taa ja fik­ti­o­ta”.

Sii­tä hän ei kui­ten­kaan pidä, et­tä teks­teis­tä ha­e­taan oi­keu­tus­ta ih­mis­ryh­mien, ku­ten ho­mo­jen ja les­bo­jen, syr­jin­tään.

– Ta­ri­noi­ta on ajan saa­tos­sa kään­net­ty ja muo­kat­tu ties mi­hin tar­pei­siin ja ties kuin­ka mon­ta ker­taa. Mikä oli­si Jee­suk­sen ja ope­tus­las­ten­sa tai Je­ru­sa­le­min al­ku­seu­ra­kun­nan suh­de ny­kyi­seen Raa­mat­tuun? Tun­nis­tai­si­ko Mat­teus, Mar­kus, Luu­kas ja Jo­han­nes hei­dän ni­miin­sä lai­tet­tu­ja teks­te­jä? Jee­sus var­mas­ti ih­met­te­li­si, kuin­ka Raa­mat­tua ny­ky­ään tul­ki­taan.

Ri­pa­tin mu­kaan Raa­mat­tua saa ja pi­tää ky­see­na­lais­taa.

– On ol­lut mie­len­kiin­tois­ta lu­kea uu­sia Raa­mat­tu-kriit­ti­siä te­ok­sia, jois­sa teks­te­jä on ky­see­na­lais­tet­tu pe­rus­teel­li­sin ar­gu­men­tein. Syn­tyi­kö Jee­sus to­del­la siel­lä, mis­sä Raa­mat­tu ker­too hä­nen syn­ty­neen? Vai va­lit­tiin­ko paik­ka sik­si, et­tä Van­han tes­ta­men­tin en­nus­tuk­set kä­vi­si­vät to­teen? Mitä to­del­li­seen Jee­suk­seen on li­sät­ty, jot­ta Jee­sus-myyt­tiin saa­tai­siin li­sä­pot­kua? Kuka kir­joit­ti muis­tiin, mitä Jee­sus sa­noi ru­koil­les­saan yk­si­näi­syy­des­sä en­nen kuin hä­net van­git­tiin?

Ri­pa­tin Ju­ma­la on kaik­ki­al­la ja tie­tää kai­ken, mut­ta ei tuo lei­pää pöy­tään, ei kään­nä il­ma­ke­hän hii­li­di­ok­si­di­pi­toi­suut­ta las­kuun, ei­kä es­tä tai voi­ta so­tia. Maan pääl­lä vas­tuu on ih­mi­sel­lä.

– Kaik­kea ei voi ei­kä saa lait­taa Ju­ma­lan piik­kiin. Ih­mi­set ovat vas­tuus­sa muun mu­as­sa il­mas­ton­muu­tok­ses­ta, tasa-ar­von edis­tä­mi­ses­tä sekä köy­hyy­den ja kär­si­myk­sen pois­ta­mi­ses­ta. Ju­ma­la on mi­nul­le kai­ken al­ku, ai­na ja kaik­ki­al­la ole­va, mut­ta ih­mi­sel­lä on vas­tuu te­ois­taan. Ju­ma­la ei kor­jaa vää­ryyt­tä. Or­juus ei ole ok, vaik­ka tai­vaas­sa sai­si ol­la va­paa.

Ri­pat­ti viit­taa yh­tei­sen kirk­ko­val­tuus­ton taan­noi­seen tasa-ar­vo­kes­kus­te­luun, jos­sa ha­et­tiin no­jaa Paa­va­lin Kir­jees­tä ga­la­ta­lai­sil­le. Sii­nä or­jaa pyy­de­tään hy­väk­sy­mään ase­man­sa ja elä­män­sä maan pääl­lä ja odot­ta­maan tai­vaas­sa koit­ta­vaa tasa-ar­voa.

– Häm­men­tä­vää, et­tä työ­yh­tei­sön käy­tän­töi­hin liit­ty­vään tasa-ar­vo­a­si­aan lii­te­tään moi­nen lau­se. Ihan kuin Lah­des­sa kirk­ko hy­väk­syi­si sor­ron ja or­juu­den täs­sä ja nyt. Mut­ta ei se niin mene. Tasa-ar­vo, yh­den­ver­tai­suus ja kun­ni­oi­tus kuu­lu­vat kai­kil­le – täs­sä ja nyt. En ym­mär­rä, mikä täs­sä on niin vai­ke­aa. Tasa-ar­vo laa­jal­ti ym­mär­ret­ty­nä on yk­si kir­kon kes­kei­sim­mis­tä ar­vois­ta.

Ri­pa­til­le evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­nen kirk­ko on kau­neim­mil­laan mah­dol­li­suus ko­kea jo­tain hy­vää ja sy­vää yh­des­sä. Ri­pat­ti sa­noo saa­van­sa kik­se­jä pai­kal­li­sen kirk­ko­po­li­tii­kan ar­jes­ta.

– Mi­nul­le kirk­ko on hie­no­ja ko­ke­muk­sia Jout­jär­ven seu­ra­kun­ta­neu­vos­tos­sa ja hie­no­ja, jos­kus myös häm­men­tä­viä, ko­ke­muk­sia yh­tei­ses­sä kirk­ko­val­tuus­tos­sa. Kum­paa­kaan en vaih­tai­si pois.

Suh­teen­sa ylä­ker­taan Ri­pat­ti hoi­taa yleen­sä yk­si­tyi­ses­ti. Sii­hen hän ei tar­vit­se kirk­koa, ei­kä oi­ke­as­taan us­kon­to­a­kaan. 

– Mi­nul­la ei ole tar­vet­ta ki­nas­tel­la, on­ko joku us­kon­to tai pro­feet­ta oi­kea tai vää­rä tai on­ko Ju­ma­laa ole­mas­sa. Kun ih­mi­set is­tu­vat lei­ri­nuo­ti­oil­la eri puo­lil­la maa­il­maa, Ju­ma­lan kas­vot näyt­täy­ty­vät lie­keis­sä eri­lai­sil­ta, mut­ta tuli on kaik­ki­al­la sama – sa­no­vat us­kon­nol­li­set joh­ta­jat mitä ta­han­sa. Olen­nais­ta on, et­tä saam­me häm­mäs­tel­lä lie­kin kau­neut­ta, nau­tim­me sen läm­mös­tä ja las­kem­me vie­raat­kin sen ää­reen, Ta­pa­ni Ri­pat­ti sa­noo.

Rau­han ja ryt­min ys­tä­vä

Ta­pa­ni Ri­pat­ti on syn­ty­nyt Lah­des­sa nel­jäs tam­mi­kuu­ta 1950. Hän asuu vai­mon­sa kans­sa Lah­den Möy­säs­sä. Pa­ris­kun­nal­la on kak­si ai­kuis­ta las­ta. Ri­pat­ti on ol­lut eläk­keel­lä vuo­des­ta 2015.

Eläk­keel­lä hän on tut­ki­nut pai­kal­lis­his­to­ri­aa. Ri­pa­tin pää­o­sin toi­mit­ta­ma kir­ja Lah­den Lo­vii­san­ka­tu 8 jul­kais­tiin kak­si vuot­ta sit­ten, ja te­os­sa on mo­ni­o­sai­nen do­ku­ment­tie­lo­ku­va kult­tuu­rin vai­heis­ta Lah­den seu­dul­la, mut­ta tie­sit­kö hä­nes­tä tätä?

1 Ra­kas­taa mök­kei­lyä. ”Hoi­dan isäl­tä­ni jää­nyt­tä met­sä­ti­laa Ris­tii­nas­sa. Olen siel­lä vai­mo­ni kans­sa kuin Her­ran kuk­ka­ros­sa. Teem­me met­sä­töi­tä, mar­jas­tam­me ja sie­nes­täm­me ja ihai­lem­me luon­non­rau­haa. Vaik­ka ai­na sa­no­taan, et­tä olen pal­jon ää­nes­sä, pi­dän hil­jai­suu­des­ta. Nau­tin yk­si­no­los­ta ja vai­mon kans­sa kak­si­no­los­ta.”

2 Opet­ta­ja ja op­pi­las. ”Ve­din joo­ga­ker­hoa Kan­nak­sen kou­lun muil­le op­pi­lail­le 1960-lu­vun lo­pul­la. Se oli sitä hip­pi­ai­kaa. Han­kin Yo­ga tapa elää -kir­jan ja aloin opet­taa. Myö­hem­min olen har­ras­ta­nut, jopa opet­ta­nut, tai­jia, yi­qu­a­nia, chi-gon­gia sekä suo­ma­lais­ten ke­hit­tä­mää asa­hia.”

3 Laa­ja-alai­nen ryt­mi­mu­sii­kin ra­kas­ta­ja. ”Kiin­nos­tuin mus­tas­ta blu­e­sis­ta ja brit­tib­lu­e­sis­ta 1960-lu­vul­la. Sii­tä läh­tien olen seu­ran­nut ryt­mi­mu­sii­kin ke­hi­tys­tä. Rol­ling Sto­nes, reg­gae, dis­co ja hou­se ovat mi­nul­le tär­kei­tä jut­tu­ja.”

Lue lisää aiheesta