Luen joka päi­vä uu­ti­set useis­ta net­ti­leh­dis­tä, mut­ta olen miet­ti­nyt, kan­nat­taa­ko mi­nun enää lu­kea nii­tä. Tä­män ko­lum­nin kir­joi­tus­het­kel­lä pää­ot­sik­koi­na on, et­tä vii­kon si­säl­lä Lah­des­sa on ol­lut kak­si ta­po­ny­ri­tys­tä, Päi­jät-Hä­mees­sä on ol­lut yk­si uu­si ko­ro­na­kuo­le­ma ja et­tä Vi­king Line lak­kaut­taa 180 työ­teh­tä­vää.

Kun luen täl­lai­sia uu­ti­sia, muis­te­len ai­na Ete­lä-Suo­men Sa­no­mien ex-pää­toi­mit­ta­ja Heik­ki Ha­ka­lan sa­no­ja. Hän ker­toi, et­tä uu­ti­sia pi­tää lu­kea kään­tei­ses­ti. Jos uu­ti­nen ker­too, et­tä juna myö­häs­tyi, se­hän tar­koit­taa sitä, et­tä juna ei myö­häs­ty­nyt mui­na päi­vi­nä. Tai et­tä jos meil­lä on uu­ti­nen, et­tä pom­mi rä­jäh­ti Ete­lä-Ruot­sis­sa tiis­tai­na, se­hän ker­too sii­tä, et­tä tämä on poik­keus ja mui­na päi­vi­nä näin ei ole käy­nyt. Jos meil­lä oli­si uu­ti­nen, et­tä tä­nään ei rä­jäh­tä­nyt pom­mia, se taas ker­toi­si ar­kem­me kau­he­as­ta ti­lan­tees­ta.

Vaik­ka kuin­ka ajat­te­len tätä uu­tis­ten kään­tei­syyt­tä, mie­tin sil­ti sitä, mitä se te­kee meil­le, et­tä ruo­kim­me it­se­äm­me vii­kos­ta ja vuo­des­ta toi­seen ne­ga­tii­vi­sel­la uu­ti­sai­neis­tol­la? Mi­ten se vai­kut­taa mie­leem­me? Mi­ten se vai­kut­taa sii­hen, mi­ten nä­em­me asui­na­lu­eem­me, toi­set ih­mi­set?

Alan­ko­maa­lai­nen his­to­ri­oit­si­ja Rut­ger Breg­ma­nin kir­joit­taa tuo­rees­sa kir­jas­saan Hy­vän his­to­ria sii­tä, et­tä ”se, mikä on ih­mi­ses­sä hy­vää, jää uu­tis­ra­por­toin­nis­sa väis­tä­mät­tä vä­häl­le, sil­lä juu­ri hyvä on ar­ki­päi­väis­tä”.

Näen täl­lais­ta ar­ki­päi­väis­tä hy­vää jat­ku­vas­ti lä­hel­lä­ni, mut­ta se ei ole riit­tä­vän äkil­lis­tä tai suur­ta ih­mis­jouk­koa kos­ket­ta­vaa, et­tä se ylit­täi­si me­di­an uu­tis­kyn­nyk­sen. En ole näh­nyt yh­tään uu­tis­ta asui­na­lu­eem­me nai­ses­ta, joka huo­leh­tii us­ko­mat­to­mal­la ta­val­la alu­eem­me viih­tyi­syy­des­tä: min­ne ta­han­sa hän kä­ve­lee, hän nap­paa ros­kat ka­duil­ta mu­kaan­sa ja toi­mit­taa ne seu­raa­vaan ros­kik­seen. En ole myös­kään näh­nyt yh­tään uu­tis­ta nai­ses­ta, jon­ka naa­pu­ri jäi les­kek­si ja sa­mal­la kah­den pie­nen lap­sen yk­sin­huol­ta­jak­si. Tämä naa­pu­ri aut­taa les­kek­si jää­nyt­tä äi­tiä ar­jes­sa upe­as­ti: ot­taa vä­lil­lä lap­set hoi­toon, lait­taa ruo­kaa ja käy kau­pas­sa.

Kum­pi näis­tä on siis enem­män tot­ta – ih­mis­ten hy­vät vai pa­hat teot? Mo­lem­mat, mut­ta mit­ta­luok­ka tu­lee pi­tää mie­les­sä. Tä­nään­kin Lah­den seu­dul­la ta­pah­tuu tu­han­sia hy­viä te­ko­ja: Ohi­kul­ki­ja aut­taa kou­lu­lai­sel­le ket­jut ta­kai­sin pyö­rään. Per­heen isä voi­si ti­la­ta tel­tan ne­tis­tä, mut­ta ha­lu­aa tu­kea pai­kal­lis­ta yrit­tä­jää ja os­taa sen pai­kan pääl­tä. Seu­ra­kun­ta aut­taa tu­ka­laan ta­lou­del­li­seen ti­lan­tee­seen jou­tu­nut­ta per­het­tä.

Ai­ka, jota eläm­me, tar­vit­see ki­pe­äs­ti hy­viä uu­ti­sia. Mitä hy­vää it­se ku­kin meis­tä voi­si teh­dä ar­jes­saan? Mitä hy­vää voi­sin teh­dä sa­laa, mitä jul­ki­ses­ti? Mitä hy­vää voi­sin teh­dä ajal­la­ni, en­tä mitä ra­hal­la­ni? Mitä hy­vää voi­sin teh­dä ihan yh­täk­kiä ohi­men­nen tai etu­kä­teen suun­ni­tel­lus­ti?

Kir­joit­ta­ja on lah­te­lai­nen opin­to-oh­jaa­ja ja ai­nee­no­pet­ta­ja sekä kau­pun­gin­val­tuus­ton jä­sen.