Iso laiva kääntyikin nopeasti: korona muutti kirkkoa kertarysäyksellä
Kriiseillä ja lamavuosilla on tapana kiihdyttää yhteiskunnassa vallalla olevia megatrendejä. 1990-luvun lamassa savupiipputeollisuus hiipui palveluyhteiskunnan tieltä. 2008 alkanut finanssikriisi vauhditti muun muassa pankkien sääntelyä sekä digitaalisen median murrosta.
Kehitysprosessit ovat usein pitkiä. Siksi olen seurannut melkeinpä epäuskon vallassa, kuinka nopeasti seurakuntien toimintaa on käännetty uuteen asentoon. Tavallinen viikkotoiminta ja erilaisten tapahtumien ja kohtaamisten rutiinit ovat vaihtuneet Facebook-liveiksi, puhelinpäivystyksiksi ja Teams-kokouksiksi.
Liekö kirkko muuttunut koskaan näin kertarysäyksellä?
Yksi muutos on diakonisen toiminnan vahvistuminen. Lahdessa soitellaan nyt systemaattisesti ikäihmisille ja kysellään kuulumisia ja avun tarvetta. Samoin otetaan yhteyttä lapsiperheisiin, joiden tiedetään olevan lujilla.
Puhelinpäivystys on viritetty laajaksi verkoksi, jotta voidaan palvella erilaisissa tilanteissa olevia lahtelaisia. Yhteistyötä tehdään esimerkiksi Lahden kaupungin, Diakonialaitoksen ja Yrityskummien kanssa.
Ruoka-avussa ketterimpiä ovat olleet pienet seurakunnat. Hartolassa luotiin nopeasti kyläkauppiaan kanssa uusi palvelukonsepti, jossa lounaspussin voi noutaa yhdellä eurolla.
Saman tarmokkuuden voi panna merkille muiden viranomaisten, kuten Lahden kaupungin ja Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän toiminnassa. Myös tiedotusvälineet ovat vahvistaneet rooliaan yhteisön liimana.
Seurakunnissa on huomattu, että digitaalisessa toiminnassa on paljon potentiaalia. Kun somessa välitetty tilaisuus kerää vaikkapa 500 katselukertaa, melko yksinkertaisella laskuopilla voi laskea, kuinka monta sunnuntaita tarvittaisiin, jotta sama joukko astuisi kirkon ovista sisään.
Verkko on valloittavan tasa-arvoinen: oman läptopin ääressä istuvalta ei kysellä ikää, säätyä tai uskonnollista harjaantuneisuutta. Virtuaalilehtereillä ei myöskään ole merkitystä, onko parta ajeltu ja jalassa muodinmukaiset verkkarit.
Vaikka erilaisia aihioita on jo roppakaupalla, itsetyytyväisyyteen ei kuitenkaan ole aihetta. Törmäämme seurakunnissa yhä takkuavaan sähköiseen asiointiin, monimutkaisiin palvelupolkuihin ja katkeileviin striimeihin.
Seurakunnilla on hyvä tilaisuus hioa sanomaansa ja palveluitaan 2020-luvun edellyttämään kuntoon. Kiristyvä talouskin siihen patistaa. Olisihan hauskaa, jos koronakurimus muistettaisiin tulevaisuudessa siitä, että etätyö ja verkkokauppa kasvoivat, uusiutuvat energialähteet yleistyivät ja kirkko uudistui.