Markku Ojanen: Miksi Jeesuksen vertaus talenteista tuntuu ahdistavalta?
Jeesuksen vertaus talenteista (Matt. 25:14–30) hämmentää minua. Kuuntelin aika hiljattain sitä käsittelevää saarnaa. Saarna oli hyvä, mutta oloni jäi epävarmaksi.
Mitä tuo talentti oikein tarkoittaa? Kyse oli erittäin suuresta summasta, sillä saarnaaja kertoi sen vastaavan noin 6 000 päiväpalkkaa eli lähes 20 vuoden palkkoja. Kun muuntaa Raamatun ajan talentin suomalaisen keskipalkaksi, päätyy lähes miljoonaan. Onko talentti vertauksessa lahjakkuutta, hyvin harjoiteltua taitoa vai konkreettista rahaa? Tai onko kyse armolahjasta, joka on lahjana valtavan suuri ja jolla voi olla suuria siunauksia, kun sitä käytetään oikein?
Kuinka talenttia kasvatetaan niin, että euroissa lähes viidestä miljoonasta tulee kymmenen? Tai kahdesta neljä.
Kyse oli tavattoman suuresta luottamuksesta palvelijoihin. Moni olisi lähtenyt tiehensä tuollaisen rahasumman kanssa tai ainakin käyttänyt siitä suuren osan omaksi hyödykseen. Kuitenkin isäntä sanoi, että "vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi". Minkälaisia summia silloin tuleekaan hoidettavaksi? Jos viisi miljoonaa on vähän, kyse täytyy olla miljardeista – siis kuvaannollisesti, jos tässä ei tarkoiteta rahaa.
Isäntä oli vaativa. Hän oli armoton sitä palvelijaa kohtaan, joka ei saanut mitään voittoa aikaan. Palvelija tiesi isäntänsä niin armottomaksi, että ei uskaltanut tehdä talentillaan mitään, vaan kätki sen maahan. Hän pelkäsi, että sijoittamalla talenttinsa hän kadottaa sen. Hyvin aiheellista pelkoa.
Minä olisin juuri tuollainen pelkuri, jos minulle annettaisiin lähes miljoona rahaa kartutettavaksi. Sijoittaisin sen sellaiselle tilille, jossa sen arvo juuri ja juuri säilyisi. Onhan rahan kartuttaminen vaikeaa myös ammattilaisille. Kuka osaa ennakoida, milloin osakkeet menettävät arvonsa. Ihminen voi rehellisessä hankkeessa menettää koko omaisuutensa.
Toivon hartaasti, että kyseessä ei ole raha. Silti herää pelko, että olenko käyttänyt oikein niitä lahjoja, joita minulle on annettu. Mitä minun lahjani ovat? Ihmisen kyky tiedostaa oma tilansa on puutteellinen. Sen Jeesuksen antamat esimerkit havainnollisesti osoittivat.
Myös vertauksen loppu on ankaruudessaan pelottava: "Jokaisella, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on."
Rohkenen tulkita tämän rakkaudeksi, sillä muuten nujerrun tuon tekstin alle. Jos osoitamme rakkautta, sitä annetaan meille lisää, mutta jos olemme kovia ja kylmiä, maailma ympärillämme käy entistä kylmemmäksi. Saako tällaisen tulkinnan tehdä? Toivon, että niin saa tehdä. Lähdetään rohkeasti osoittamaan rakkautta, koska sitä elämässä tarvitaan paljon.
Kirjoittaja on psykologian emeritusprofessori, onnellisuustutkija ja tietokirjailija.