Mi­tä­pä sitä kier­te­le­mään: mei­dän huus­hol­lis­sa hu­ku­taan ta­va­raan. Las­kos­tin äs­ket­täin kirp­pu­to­ri­kas­siin kak­si kau­lus­pai­taa ja kah­det hou­sut. Las­ket­te­lu­tak­ki­kin läh­ti et­si­mään uut­ta omis­ta­jaa, si­kä­li kun joku vie­lä keh­taa pu­kea yl­leen 1990-lu­vun ne­on­vä­re­jä. Kaik­ki­aan ta­va­raa ker­tyi muu­ta­man muo­vi­kas­sil­li­sen ver­ran. Pie­ni as­kel ih­mis­kun­nal­le. Jo­kai­nen kier­toon läh­te­vä erä tun­tuu sil­ti pie­nel­tä ym­pä­ris­tö­te­ol­ta.

Jos toi­mit sa­moin, saa­tat huo­maa­mat­ta­si ol­la tren­di­käs. Sun­nun­tai­na on las­ki­ai­nen, ja sa­mal­la al­kaa Eko­paas­to. Evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sen kir­kon kam­pan­jas­sa in­nos­te­taan liit­ty­mään pää­si­äis­paas­toon ta­voil­la, jot­ka osal­taan aut­ta­vat hil­lit­se­mään il­mas­ton­muu­tos­ta. Vuon­na 2020 Eko­paas­toa vie­te­tään vaat­tei­den vas­tuul­li­suu­teen liit­ty­väl­lä tee­mal­la.

Län­si­mais­ten ih­mis­ten suh­de ku­lu­tus­ta­va­roi­hin on mo­ni­mut­kai­nen. Shop­pai­lu on suo­sit­tua ajan­vie­tet­tä. Oli­si han­ka­laa hy­pä­tä pois ku­lu­tuk­sen ora­van­pyö­räs­tä, jota me­di­oi­tu­nut yh­teis­kun­ta meil­le her­ke­ä­mät­tä tar­jo­aa. Toi­saal­ta moni on nyt il­mas­to­ah­dis­tu­nut. Voi­sim­me­ko ku­lut­taa vä­hem­män ja kes­tä­väm­min?

Vie­lä mut­kik­kaam­mak­si ai­he muut­tuu, jos tut­kim­me tuot­tei­den al­ku­pe­rää. Mer­kit­tä­vä osa Suo­mes­sa myy­tä­vis­tä vaat­teis­ta on teh­ty Aa­si­as­sa olois­sa, jois­sa ih­mi­soi­keuk­sien louk­kauk­set ovat ar­ki­päi­vää. Mo­nel­la­kaan suo­ma­lai­sel­la ei kui­ten­kaan ole va­raa pel­käs­tään ko­ti­mai­siin vaat­tei­siin, kos­ka työ on tääl­lä kal­lis­ta.

Las­ki­ais­sun­nun­tai­ta seu­raa las­ki­ais­tiis­tai. Las­ki­ais­tiis­tain pe­rin­tei­siä ruo­kia ovat her­ne­keit­to ja las­ki­ais­pul­lat. En­nen paas­ton aloit­ta­mis­ta on ta­pa­na syö­dä ta­val­lis­ta tuh­dim­min.

Niin, se paas­to. Ruo­as­ta paas­to­a­mi­nen se vas­ta han­ka­laa on­kin – pal­jon vai­ke­am­paa kuin jät­tää Eko­paas­to-huu­mas­sa muu­ta­ma vaa­te­kap­pa­le os­ta­mat­ta. Lop­pu­jen lo­puk­si tun­nen vain vä­hän ih­mi­siä, jot­ka ai­dos­ti paas­to­a­vat las­ki­ai­sen ja pää­si­äi­sen vä­lil­lä. Lu­te­ri­lai­suu­teen tapa ei ole is­kos­tu­nut eh­kä sii­tä syys­tä, et­tä ar­mol­la on ai­na ol­lut vah­vem­pi sija kuin an­ka­ral­la kil­voit­te­lul­la.

Jos Kon­Ma­rin "iloa sä­ke­nöi­vä jär­jes­tys" tun­tuu uto­pi­al­ta, ja eli­mis­tö­kin huu­taa ai­na­kin sil­loin täl­löin pu­nais­ta li­haa, lie­nee pa­ras­ta pai­naa jar­rua. Eh­kä paas­ton idea löy­tyy jos­tain muu­al­ta kuin ki­tu­li­aas­ta suo­rit­ta­mi­ses­ta.

Kil­voit­te­lun voi tuo­da ny­ky­päi­vään miet­ti­mäl­lä, mitä voi­sin vä­hen­tää ja toi­saal­ta li­sä­tä, jot­ta elä­mä oli­si mi­nul­le ja lä­hei­sil­le­ni pa­rem­paa. Mitä voin teh­dä ym­pä­ris­tön hy­väk­si tin­ki­mät­tä juu­ri­kaan vält­tä­mät­tö­mis­tä tar­peis­ta­ni? Esi­merk­ke­jä on lop­pu­jen lo­puk­si help­po kek­siä: kät­keä äly­lait­teet vii­kon­lo­puk­si, kor­va­ta kaup­pa­kes­kus rait­tiil­la ul­koil­mal­la, ko­keil­la kas­vis­maa­nan­tai­ta.

Kek­se­li­äs­tä paas­to­nai­kaa!