Elä­mä­ni var­rel­la mie­leen­pai­nu­vim­pia ti­lan­tei­ta ovat ol­leet ne, jois­sa on ol­lut py­hän tun­tu. Näis­sä ti­lan­teis­sa olen tun­ne­ta­sol­la tul­lut eri­tyi­sel­lä ta­val­la kos­ke­te­tuk­si. Eh­kä py­hää voi­si ku­va­ta niin, et­tä se on jo­ta­kin enem­män kuin ar­ki. Se voi ol­la vaik­ka­pa ar­jen ylä­puo­lel­le het­kek­si nos­ta­va ko­ke­mus Ju­ma­lan läs­nä­o­los­ta tai syvä yh­tey­den ko­ke­mi­nen toi­sen ih­mi­sen kans­sa.

Pyhä ei pe­läs­ty ar­kea. On hie­noa, jos voi jos­kus ve­täy­tyä vaik­ka­pa hil­jai­suu­den ret­riit­tiin, kir­kon rau­haan tai met­sän sy­liin ja ko­kea py­hiä het­kiä. Mut­ta sil­loin, kun tä­hän ei ole mah­dol­li­suut­ta, py­hyy­den vä­läh­dyk­siä voi ko­kea oman elä­män ar­jes­sa.

Sai­raa­las­sa koh­taan usein po­ti­lai­ta, jot­ka ei­vät pit­kään ai­kaan ole pääs­seet kirk­koon. Sai­raus on saat­ta­nut jo pi­dem­pään vie­dä voi­mia niin, et­tei ko­toa ole jak­sa­nut läh­teä mi­hin­kään. Ra­dio ja TV vä­lit­tä­vät ju­ma­lan­pal­ve­lus­ko­ke­muk­sen, mut­ta eh­tool­li­nen nau­ti­taan live-ti­lan­tees­sa. Ko­ti­seu­ra­kun­nan pap­pi tuo pyyn­nös­tä eh­tool­lis­ta ko­tiin, mut­ta täs­tä ei vält­tä­mät­tä tie­de­tä tai sitä ei toh­di­ta pyy­tää – kan­nat­taa roh­ke­as­ti toh­tia ja pyy­tää!

Yk­si osa työ­tä­ni ovat eh­tool­lis­het­ket sai­raa­las­sa. Jos­kus saan yh­tey­de­no­ton po­ti­laan lä­hei­sel­tä. Hän pyy­tää käyn­tiä ja ker­too, et­tä po­ti­las ilah­tui­si ko­vas­ti eh­tool­li­ses­ta. Jos­kus ti­lan­ne syn­tyy spon­taa­nis­ti koh­da­tes­sa­ni po­ti­laan. Eh­tool­li­nen on herk­kä ja kos­ket­ta­va ti­lai­suus kai­kil­le läs­nä­o­li­joil­le. Olem­me yh­des­sä Ju­ma­lan edes­sä, siu­nauk­sen al­la.

Vaik­ka py­rin val­mis­te­le­maan näi­tä ti­lan­tei­ta niin, et­tä ne oli­si­vat rau­hal­li­sia, to­del­li­suus sai­raa­las­sa on jos­kus toi­nen. Hoi­ta­ja tu­lee vie­rei­sen po­ti­laan luo tai lä­hei­set tup­sah­ta­vat vie­rai­lul­le. Jos­kus vie­rei­ses­tä vuo­tees­ta kuu­luu ää­ne­käs kuor­saus tai yh­täk­ki­nen po­ran ää­ni muis­tut­taa sai­raa­lan re­mon­tis­ta. Ai­na ei ole mah­dol­lis­ta vai­kut­taa ul­koi­seen ym­pä­ris­töön.

On ol­lut kui­ten­kin hyvä huo­ma­ta, et­tä vaik­ka saa­tan it­se si­säi­ses­ti het­kek­si häi­riin­tyä näis­sä ti­lan­teis­sa, po­ti­las ei ai­na lain­kaan. Sai­raa­lan mo­ni­ää­ni­nen ar­ki on tul­lut tu­tuk­si ja sen kes­kel­lä ol­laan, vaik­ka sit­ten eh­tool­lis­het­kes­sä. Si­säi­nen rau­ha on vah­vem­pi kuin ul­koi­nen häi­riö.

Py­hän läs­nä­o­loa voi ais­tia sai­raa­lan eri­lai­sis­sa ti­lan­teis­sa. Kun hoi­ta­ja tai lää­kä­ri hoi­taa po­ti­las­ta am­mat­ti­tai­dol­la ja läm­möl­lä, po­ti­las tu­lee koh­da­tuk­si. Kun lä­hei­nen tu­lee vie­rai­lul­le, ilo nä­kyy po­ti­laan kas­voil­la. Ajat­te­len, et­tä ai­dos­sa koh­taa­mi­ses­sa on jo­ta­kin py­hää. Ju­ma­lan läs­nä­o­lo ja apu vä­lit­tyy usein toi­sen ih­mi­sen kaut­ta. Pyhä piir­tyy myös ih­mi­se­lä­män ää­ri­päi­hin. Kun uu­si elä­mä syn­tyy, pyhä ilo kos­ket­taa. Kun saat­to­hoi­to­po­ti­laan luo­na ol­laan hil­jaa tai ju­tel­laan hil­jak­sin, si­li­te­tään kät­tä, saa­tel­laan siu­nauk­sin, pyhä on läs­nä. Elä­mä on ja kuo­le­ma on ja niis­sä Ju­ma­lan siu­naa­va läs­nä­o­lo.

Kir­joit­ta­ja on joh­ta­va sai­raa­la­pas­to­ri.